Kauhu naurattaa?

Kyllä tasossa on nauramista, sen verran surkeita kauhuleffoja tullut kuin liukuhihnalta koko 2000-luvun ajan. Enää ei näemmä osata tehdä kauhuelokuvia, ainakaan pohjois-amerikassa, mitä lähes kaikki ovat teattereihin tulevista kauhuelokuvista. Umpisurkeita remakeja remakejen perään. Missä esim. independent- ja eurooppalainen kauhu suomalaisista elokuvateattereista? Loistaa poissaolollaan.

Ihminen peittää pelkoaan nauramisella, varsinkin jos on muiden ihmisten seurassa.

Uskoisin naurun kantautuvan teini-ikäislaumasta. Ainakin omalla kohdalla kauhuelokuvakokemukset ovat menneet pilalle teinien vuoksi.

Kauhuelokuvaa mennään katsomaan jonkun ehdotuksesta ja loput ei halua kieltäytyä, sillä ryhmässä ollaan. Elokuvissa sitten tämä onnistuneesti tuotettu pelko piilotetaan naurulla tai muulla ylimenevällä ruumiin pakkoliikkeellä. Jos kauhuelokuvaa katsoessasi saatat vaikka ilmentää pelon merkkejä, olisi se kamalaa, sillä kaverit alkavat kiusaamaan ja morkkaamaan. Itseasiassa ei ollut edes sarkasmia. Ihmisten, varsinkin nuorten, älykkyys karisee aika radikaalisti ryhmässä. Tästä sitten kärsimme esimerkiksi Conjuringin ensi-illassa....ja monessa muussakin paikkaa.

Mielestäni kyse on siitä, että nykyaikana sama asia, joka pelotti 2000-lukua edeltävinä vuosikymmeninä, ei enää pelota samassa määrin, koska se on nykyaikana niin "arkista". Itse katson paljon elokuvia, ja nykyelokuvista puuttuu mielestäni täysin se pelottavuusaspekti, joka on korvattu säikäytyksillä esim. jump scarejen muodossa (esimerkiksi Paranormal Activityt). En ole törmännyt enää 15 ikävuoden jälkeen semmoiseen kauhuleffaan, joka oikeasti pelottaisi. Suurin osa vaan lähinnä ällöttää ja säikäyttää, tai otsikon mukaan naurattaa esimerkiksi myötähäpeän vuoksi.

No johtunee siitä, että kaikki oikeasti real life kauhuelokuvien aiheet ovat jo niin rutiinikeissiä, sarjamurhaajat ja joista saa lukea jo lehdistä. Eipä niistä nyt enää saa hyviä kauhuelokuvien elementtejä. Siksi on mennyt entistä enemmän siihen, että vain vanhoja yliluonnollisia ilmiöitä kierrätetään joko b-elokuvissa tai sitten ihan suuren rahan tehostepätkissä, mutta sitä samaa huttua kuitenkin. Nähty jo 68 kertaa aiemmin joku kohtaus ja oikeastaan vain niiden aikana mietit, että missäs kaikissa pätkissä mä olen tän muuten joskus nähnyt.. se oli siinä, siinä... ja siinä oli muuten ihan suora. Eli se tais olla originaali... jne.

Viimeisin vähän erilainen elokuva oli Ring 1, Jenkkiversio jonka näin elokuvateatterissa. (En tiennyt vielä tuolloin, ei ollut vielä näiden dvd-aaltoa suomeen, että oli jo vuodesta kivi ollut tällainen elokuvatyyli ja idea Aasiassa perushuttua. Luulin olevan joku ihan uusi idis).

Ennen ihmiset eivät olleet tottuneet erikoistehosteisiin taikka leffoihin näin massiivisissä määrin muutenkaan. Nykyään taas ollaan totuttu kaikkeen ja jokaisessa kauhuleffassa on suurinpiirtein samanlainen ilmapiiri/juoni. Mitenkä tälläiselle voisi edes pelästyä? Nauruhan siinä tulee.

En ole nähnyt muita kauhuelokuvia kuin Manaajan aikoinaan elokuvateatterissa eikä silloin kyllä kukaan nauranut. Ehkä ihmiset ovat kieroutuneempia nykyään.
Väkivaltaahan on kyllä aina pidetty viihteenä ja seksiä syntinä. Ihminen on outo eläin.

No, no, vaan Hollywood testaa Amerikan psyykkistä vointia. Kun kauhu aiheuttaa naurua vaan, on tunne-elämä täysin sekaisin ja pissatkin usein pöksyissä. Oikeassa maailmassahan tunteet on oikein ja oikeinpäin, eikä sekavasti väärinpän.

Kyllä nykykauhuelokuvista jotkut ovat ihan siedettäviä, mutta heti katsottuani The Conjuring elokuvan; no maku meni. Kauna-elokuvat ovat siinä ja siinä mutta mitäpä niitäkään katsoa kun eivät pelota tippaakaan, saa vain nauraa pöljille ilmeille. :)

Jos kauhuelokuva on hyvä nauran aina, mutta jos on ihan surkea tekele, itku tulee pelkästä häpeästä.

Jokainen ihminen on yksilö ja tämä tekee sen, että on vaikeaa luoda elokuvaa, joka saisi kaikki pelkäämään, sillä pelon aiheita on varmasti melkeinpä yhtä laaja skaala kuin maailmassa ihmisiä. Vaikkei elokuva pelottaisikaan, niin hyvä pätkä saa aikaan kuitenkin jännityksen tunteen.

Niin se vain on, että toinen ei voi katsoa pelkäämättä elokuvaa hämähäkeistä (esim. Arachnofobia) kun toinen taas ei voi katsoa elokuvaa vatsastapuhujanukeista (esim. Dead Silence).

Ainakin tällaiset "Friday the 13th" kaltaiset elokuvat ovat enemmänkin pätkiä, joissa tämä pahis on melkeinpä se sankari ja koko elokuvan huippukohdat ovat niitä, joissa tämä sankari teurastaa kaikennäköisillä "jännillä" brutaaleilla keinoilla uhrejaan, joille sitten ylitseampuvuuden vuoksi hötkötetään. Se kauhukin on lähinnä sitä säikäyttelyä.

Vahingon ilo on se paras ilo! Yleensä kauhuelokuvissa, etenkin näissä teinikauhuissa ne hahmot on tehty niin vastenmielisiksi että minä ainakin nauran aina, kun joku huora saa ansionsa mukaan tai joku treenattu lihapulla pääsee viimein makkaratehtaalle.

Mikäs sen parempaa kuin nauraa pilveä polttavalle kukkakepille, joka oli niin fiksua ja tietäväistä poikaa ja saakin kurkkunsa auki niin että savu tulee väärästä reijästä. Hahhahah!

Kauhuelokuvat on tehty komedioiksi aika paljolti nykyään jos et ole sattunut sitä vielä huomaamaan!

Huumorintaju taas teillä tietymättömillä! Antaa ihmisten nauraa.

P.S. Oikeassa elämässä en pysty katsomaan edes viiltohaavaa peukalon päässä voimatta todella pahoin saati jotain terrori-iskun uhreja uutisissa! Kyse ei ole siitä että katsojat olisivat oikeasti tunteettomia kusipäitä.

OIKEASSA kauhuelokuvassa ei naurata! Monet elokuvathan on tehty niin tökerösti ja muutenkin huonosti, että pistää väkisinkin naurattamaan. Räjähdykset eivät ole lainkaan aidon tuntuisia, vain sitä iän'ikuista liekkien leimahdusta, kukaan ei saa juuri koskaan sirpaleita... Ampumista vaikka kuinka, lippaat tyhjiksi ja kukaan ei kuole, eikä aina edes haavoitu. Autonrenkaat vinkuvat soratielläkin... Meikit ja kampaukset pysyvät moitteettomina taikka ainakin turhan siisteinä. Putoaminen lentokoneesta kestään ikuisuuden, vaikka todellisuudessa aikaa menee todella vähän jne.

Kävin aikoinaan 1980-luvulla katsomassa silloisen tyttöystäväni kanssa todellisen kauhuleffan pienen kirkonkylän urheilutalolla. Tyttöystäväni unohti silmälasit kotiin ja jouduimme istumaan aivan eturivissä, se kokemus on jäännyt ikuisesti mieleen, kun se kauhu suorastaan tuli syliin sieltä valkokankaalta, ei tehnyt mieli nauraa yhtään. Huh, puistattaa vieläkin!!

ÖHÖ. Väsyneenä nauraa vaikka viihde ohjelmalle.

Pahat Pojat ( dalttoni veljekset) Ei kauhu leffa , mutta tein testin , kohtauksessa jossa perheen isä hakkas susikoiran hengiltä ,, siinä kohtauksessa yritin nauraa uskottavasti ja onnistuin ! koska moni käänsi päänsä , katsoakseen kuka idiootti nauraa tuomoselle väkivallale . ... ( nauroin siis väärässä kohtaa ;)

Lähinnä kauhuelokuvien surkea taso naurattaa ja huono näyttely. Mutta esim Paranormal Activity on omalla kohdalla sellaista. Joka saa jopa säikäyttämään kunnolla muutamissa kohdissa.

Itse oppinut rakastamaan joitakin uusia kauhuelokuvia, pääosin muutama found-footage-horror onnistui säikyttämään pahasti. Blair Witch onnistuin pelottamaan ajatuksella yksin metsässä olemisesta mutta uudemmissa kuten Recissä, Paranormal Activity 1-3 (4 oli kakkaa) ja Grave Encountersissa oli hyvät säikäytykset ja pelästyin todella ihanasti.

Sen lisäksi Sinister, laittoi kuset housuihini, siinä ensimmäinen screameri oli niin yllättävä.

Harmivaan kun niin paljon huonoja elokuviakin tulee, jotkut ihmiset yrittävät nyt tehdä näitä found footage 1 euro budjetin elokuvia mutta eivät osaa tehdä sitä oikein vaan floppaavat.

ur mum

Voi kun tulisikin joku kauhuelokuva joskus televisiosta! Kyllähän niitä tehdään, mutta miksei ne tule televisioon? Aina noita samoja tylsiä "kummitustalojuttuja". The Others oli aikoinaan melko hyvä. Mutta en sitäkään katsoisi toista kertaa. Teininä menin leffaan katsomaaan The Omenin ja se oli silloin (aika uutena vielä) pelottava. Mutta ei enää.The Ring oli lähes loppuun asti kiinnostava, Kauna oli minusta liian outo.

Ihmiset usein ihmettelevät, miksi katson kauhua. Tai katsoisin, jos sitä tulisi. Mietin sitä itsekin, sillä olen kohta 60v nainen. Yliherkkä muuten, en voi nykyisin katsoa enää luontodokkareitakaan kun siellä on aina joku raatelujuttu tai sitten sairas norsunpoikanen...:( Mutta sitten nämä kauhujutut! Uskallan katsoa yksin ja yölläkin, eivätkä ne tule yleensä uniini. Työkavereissani ei juuri ole kauhua katsovia...En edes kehtaa kertoa, että Teksasin moottorisahamurhaaja ( se vanha) oli minusta jostain syystä aika hyvä. Vaikka nämä liian veriset jutut ovatkin yleensä vain ällöttäviä enkä niitä katso, Jos niitä nyt telkasta tuleekaan.

Nauru voi olla myös hermostunutta naurua.