Olen ateisti tai ainakin agnostikko. Yleensä en ajattele jumaliin tai uskomiseen liittyviä asioita yhtään.
Pari kertaa tähänastisen elämäni kuluessa olen joutunut tilanteeseen, jossa itseäni tai läheistä ihmistä on kohdannut kuoleman uhka, aivan konkreettisesti ja äkillisesti. Se laittaa ajattelemaan.
Epäilen nyt, että jo lapsuudesta asti (koulu) alkanut uskonnon tuputus on tehnyt tehtävänsä. On pakko tunnustaa, että olen joutunut turvaamaan jumalaan, vaikka en jumaliin uskokaan. Tiedä pitäisikö nyt hävetä vai olenko kuitenkin henkisen hyväksikäytön uhri. Vai olenko itse jumalan hyväksikäyttäjä.
Lapsuudenkotini oli lähinnä ateistinen ja ala-asteen fundisopettajan uskonnonopetus pakkorukoiluineen ja ulkoaluettuine uskontunnustuksineen hämmensi kovasti. Toivottavasti sellaiseta ei enää ole.
Eräs sukulaismies tuli vuosia sitten uskoon. Viinanjuonti loppui, mutta pää ei kyllä selvennyt. Voisinko itse olla vaaravyöhykkeessä? Tuskinpa, mutta jos elämä kovin vaikeaksi menee, en voi olla varma. Uskoontulo pelottaa. Tavallaan helppoahan se olisi elää uskomisella elämänsä ja päänsä pehmentäen, mutta järki ei salli ja toisaalta olisihan se kuin pahaa unta olla uskovainen.
Tosin tietyt kirkon rituaalit ovat kyllä aika viehättäviä, lähinnä siis juhlien jumalanpalvelukset. Siis yhteisöllisyytensä, perinteidensä ja vaikuttavuutensa takia.
Pari kertaa tähänastisen elämäni kuluessa olen joutunut tilanteeseen, jossa itseäni tai läheistä ihmistä on kohdannut kuoleman uhka, aivan konkreettisesti ja äkillisesti. Se laittaa ajattelemaan.
Epäilen nyt, että jo lapsuudesta asti (koulu) alkanut uskonnon tuputus on tehnyt tehtävänsä. On pakko tunnustaa, että olen joutunut turvaamaan jumalaan, vaikka en jumaliin uskokaan. Tiedä pitäisikö nyt hävetä vai olenko kuitenkin henkisen hyväksikäytön uhri. Vai olenko itse jumalan hyväksikäyttäjä.
Lapsuudenkotini oli lähinnä ateistinen ja ala-asteen fundisopettajan uskonnonopetus pakkorukoiluineen ja ulkoaluettuine uskontunnustuksineen hämmensi kovasti. Toivottavasti sellaiseta ei enää ole.
Eräs sukulaismies tuli vuosia sitten uskoon. Viinanjuonti loppui, mutta pää ei kyllä selvennyt. Voisinko itse olla vaaravyöhykkeessä? Tuskinpa, mutta jos elämä kovin vaikeaksi menee, en voi olla varma. Uskoontulo pelottaa. Tavallaan helppoahan se olisi elää uskomisella elämänsä ja päänsä pehmentäen, mutta järki ei salli ja toisaalta olisihan se kuin pahaa unta olla uskovainen.
Tosin tietyt kirkon rituaalit ovat kyllä aika viehättäviä, lähinnä siis juhlien jumalanpalvelukset. Siis yhteisöllisyytensä, perinteidensä ja vaikuttavuutensa takia.
Vastaukset 74
Vanhimmat
"Olen ateisti tai ainakin agnostikko."
Koen itseni agnostiseksi uskovaksi.
"Pari kertaa tähänastisen elämäni kuluessa olen joutunut tilanteeseen, jossa itseäni tai läheistä ihmistä on kohdannut kuoleman uhka, aivan konkreettisesti ja äkillisesti. Se laittaa ajattelemaan."
Ihan hyvä pysäytys.
"On pakko tunnustaa, että olen joutunut turvaamaan jumalaan, vaikka en jumaliin uskokaan. Tiedä pitäisikö nyt hävetä vai olenko kuitenkin henkisen hyväksikäytön uhri. Vai olenko itse jumalan hyväksikäyttäjä."
Ei siinä mitään pahaa ole. Ei sinua käytetä hyväksi etkä myöskään ole hyväksikäyttäjä, jos nyt yleistä kommunikointiakaan ihmisten kanssa luettaisi hyväksikäytöksi, mihin rajan voi vetää ylipäätänsäkään?
"Voisinko itse olla vaaravyöhykkeessä?"
Voit olla ja ei se ole vaaravyöhyke koska Jumalassa(siinä oikeassa) ei ole vaaraa.
"Uskoontulo pelottaa."
Kun siirryt suoraan Jeesusta pänttäämään niin en näe mitään syytä pelkäämiseen.
Voin suositella.
Tuosta tuttavasi viinanjuonnin lopettamisesta vielä tuli mieleen että Jumalaan uskomisessa on kyse myös ajatusten hallinnasta.
Kun ajatukset pyörii Jumalassa ja Jeesuksen hyvissä teoissa niin ajatukset väkisinkin siirtyvät siitä viinapullosta tvs jonnekin muualle. Pakkomielteistä eroon pääseminen perustuu uskomisessa myös tähän. Pystyt käsittelemään siis omaa pelkoasi ja pelkojasi samalla tavoin kun alat kulkemaan vain Jumalan teitä, vaikkakin se joltain kantilta katsottuna voikin tuntua järjen tai logiikan poisheittämiseltä mutta sitä se ei ole, vaan sanoisinko jonkunlaisen nihilismin ja inhorealismin hylkäystä omasta elämästään ja ajatusmalleistaan.
teistateisti
>>>Jumalaan uskomisessa on kyse myös ajatusten hallinnasta.>Kun ajatukset pyörii Jumalassa ja Jeesuksen hyvissä teoissa niin ajatukset väkisinkin siirtyvät... Pakkomielteistä eroon
"Eli hindut, muslimit, pakanat ja sinä hallitsette ajatuksenne paremmin kuin henkilö, jotka huvittuneena seuraa teidän touhujanne. "
Tai sanotaan näin, kun pelkoreaktio tulee.
"Jos oletamme, että olisi vain yksi jumala, niin silloin on täysin varmaa, että
uskovien ehdoton enemmistö palvoo satoja tai tuhansia olemattomia henkiä, jumalia etc."
Itse en oleta, vaan uskon yhteen Jumalaan. Tästähän väittelystä ja vanhaan aikaan riidoista ja sodista Raamatun vanhan testamentin todistukset.
"Uskossa olo onnistuu siis mainiosti ilman ainoatakaan jumalaa tai muuta ihmisen keksimää yliluonnollista olentoa. "
Nykyaikana, olettaen että sotia ei enää tule, niin ehkä. Tuo sinun näkemys ihmisen keksimästä, en usko asian olevan noin yksinkertaisesti selitettynä pois.
"Yksinkertaisin ja mielestäni järkevin vastaus on tietenkin se, että te kaikki olette sotkenut reaalitodellisuuden ja mielikuvitusjumalanne sekaisin eli olette taikauskoisia. Tästähän on myös paljon tutkittua tietoa, missä uskovien on todettu myös yleisemmin sotkevan faktan ja fiktion. "
Jossain määrin totta varmaankin jos ajatellaan hihu-uskovaisten fundiskäyttäytymistä, mutta kun riisutaan kaikenlainen hapatus ja korkeakirkollinen turha puhe pois todellisen Jumalan ympäriltä, päädytään totuuden lähteille.
"Kyse on vaihtokaupasta, eikä se onnistu kuin ainakin osittain taikauskoisille.
Usein voi olla hyväkin vaihtaa sekava taikauskoinen maailma, jossa huumeet tai viina ovat hallitsevia johonkin henkiseen huumeeseen, kuten kristinusko. "
Jossain vaiheessa elämää kuitenkin hyvä vaihtokauppa. Jos ajatellaan yhteiskunnankin toimivuutta.
"Osa kun ei pääse siitä taikamaailmastaan vaikka haluaisi, mutta vaihto on mahdollinen."
Mutta mitäs kaiken riisumisen jälkeen?
You know, what I mean?
Pelkkä materialistinen tyhjyyskö?
Mitä ihmettä. Sinähän olet uskovainen, ei elämänkatsomus ole mikään imagokysymys, se on sitä, mikä on totta itselle., Tule vaan kaapista.
Ainakin käsityksesi vastaa varmaan aika monen uskovan käsitystä ateistin syistä olla uskonnoton.
Ymmärtämättömyys on syvää molemmin puolin. Siksi kai täällä keskustellaan.
Mutta tosiaan, mitä ihmettä sun pitäisi leikkiä ateistia?
Syyni olla uskonnoton on se, että en usko jumalien olemassaoloon. Ei ateismini todellakaan ole mitään "leikkiä".
Oletko iksu_tep ollut koskaan sellaisessa tilanteessa, jonka olet kokenut ylivoimaiseksi kestää? Toivottavasti et, mutta ajankysymys se vain taitaa olla, kun jotain pahaa tapahtuu.
Jos kuolema on yllättäen viedä lähimmäisesi, hänet jota eniten rakastat, etkö voisi kuvitella pyytäväsi jumalalta apua ettei niin kävisi?
Luin tuossa sinun muitakin vastauksiasi, ja ihmettelen kovasti, että jos kerran koet saavasi apua jumalalta, miten ihmeessä voisit olla ateisti tai agnostikko? Eihän se tosi ole se, mitä haluat olla, mihin ryhmään kuulua tai itsellesi selittää, vaan se, minkä koet todeksi. Itsellesi.
Tuo pahan käsite on mun mielestä uskonnollista sanastoo. Asioita tapahtuu. Niillä on kaikenlaisia vaikutuksia. Jotakin, minkä koemme huonoksi tai hyväksi, ja kaikki voi muuttua merkitykseltään ajan kuluessa tai näkökulman muuttuessa, tai suhteessa johonkin toiseen ihmiseen. Ymmärrän hyvin, että esim. siinä pienen tytön kiduttamistapauksessa, joka tässä taannoin oli otsikoissa, helposti ajattelee, että se oli pahuutta. Mulle se selittyy vahingoitettujen ja häiriintyneiden ihmisten toiminnalla, tapana siirtää omia vaurioitaan eteenpäin. Monet aatteet ja uskonnot sokeuttavat ihmisiä samoin kuin vaikeat kokemuksetkin, jokin (vaikka kirja) oikeuttaa kieltämään ihmisen merkityksen, sivuuttamaan muiden kärsimyksen omien oikeutettujen tavoitteidensa vuoksi "God on our side"
Olen ollut tiukoissa paikoissa muutamankin kerran, ei ole kyllä tullut mieleen muu kuin toiminta, kun se on ollut mahdollista ja suruprosessi silloin kun sen aika on.
Voisin kyllä hyvin apua ilmoihin huutavani vaikka sellaisessa tilanteessa, että tyttäreni menisi mökille, jonne olisin unohtanut vaikka kaasun auki, ja arvaisin että saattaa sytyttää siellä tulitikun. Ilman kännykkää ja varoitusmahdollisuutta varmaan kaahaisin paikalle ja voisin toivoa parasta ääneen huudellen. Itseäni rauhoittaakseni, niinkuin muka olisin jo tekevinäni jotakin asian hyväksi. Niinhän rukoukset toimivat. muun muassa
En pidä kuolemaa huonona asiana. Se on meidän ainoa varma asiamme. Kullakin aikanaan, jälkeen jääville jää taistelu hyväksyä menetys, vaikka kuinka kokisimme kuoleman turhana tai vääränä.
Kyllä avunpyynnöstä jumalalta olen kokenut saavani apua. Siis tarkemmin sanottuna avunpyynnöstä, en välttämättä jumalalta. Mutta toisaalta, koska se toimii, niin mitä väliä? Kehotan kaikkia ateisteja turvaamaan jumalaan, jos muuta mahdollisuutta ei ole. Ja niin uskon lähes jokaisen tekevänkin.
Oikeastaan ihmettelen ateistien ankaruutta ja puhdasoppisuuden vaatimusta itselleen.
Pahan käsite ei ole vain uskonollinen asia. Ihminen voi tehdä pahoja tekoja, jotka eivät muutu välttämättä hyviksi vaikka niitä miten katsoisi. Pienen tytön kiduttaminen on pahuutta, sitä ei ole järkevää kieltää.
"Voisin kyllä hyvin apua ilmoihin huutavani..." "Niinhän rukoukset toimivat."
Niinhän ne toimivat. Et vain saa sanotuksi tai halua sanoa sanaa "jumala". Vain se erottaa sinut uskovasta. Ihmiset ovat lopulta varsin samanlaisia.
Luonnollinen kuolema on vain hyväksyttävä. Mutta mikä voisi olla ennenaikaista, turhaa tai väkivaltaista kuolemaa huonompi asia? Se on hyvin paha asia, koska kuollut menettää kaiken.
Älä nyt suotta hermostu. Minua ei ole kasvatettu jumalalta apua pyytävään kulttuuriin. Siksipä se ei varmaan tule itsestään...jumalalta pyydettiin anteeksi ja lasketeltiin iltaruokouksia. Siks toiseks perheessä on vammaisuutta ja muuta tragediaa, että jotenkin siinä kuviossa rukoilu on aina näyttäytynyt jotenkin tympeältä.
Tuota pahan ajatustani selitän: ongelmien ratkaisussa jonkin hahmottaminen pahaksi ei tarjoa ratkaisumahdollisuuksia. Että hissun kissun kulkisimme kohti vähempää väkivaltaa, jotakin ymmärrystä pitää tavoitella. Paha sisältää ajatuksen mahdollisuudesta "pois" . Voihan sitä sanaa varmaan jotenkin muutenkin käyttää, mutta olen ollut huomaavinani, että kovin usein sen sitä käytetään uskonnollisen sisällön merkityksessä. Eli siis kuitataan tapaus tutkimatta.
Varmaan käsitin sun juttusi väärin, ei ole tullut mieleen, että joku voisi olla huolissaan ateisminsa puhdasoppisuudesta. Eihän se ole oppi....
Ihmisen päässä on kaikenlaista opittua: kertotauluja käyttäytymismalleja, lauseenparsia, uskomuksia..usein luonteeltaan tiedostamattomia ja jopa aivan pölhöjäkin. Mitä siitä, ei se ole vaarallista, se on mielenkiintoista. :)
Tulee mieleen juuri eilen kuulemani ihme kaasuvuodosta. Eräs venäläinen seurakuntalainen on kaukaa Siperiasta. Nuori nainen asuu Suomessa ja on uskossa. Hän rukoilee vielä pelstumattomien vanhempiensa puolesta Herra ilmestyisi heille.
Tämä nuori rouva oli äsettäin saanut voimakkaan kehoituksen rukoilla kaukana olevan äidin puolesta keskellä päivää. No hän soittaa äidilleen ja saa kuulla äidin olleen kuoleman vaarassa juuri rukouksen aikaan. Äiti oli ollut kotona ja alkanut ettoneelle keittäessä jotain kaasuliedellä (siellä keitetään yleensä kaasulla) hiljaisella liekillä. No keitos oli kuohunut yli ja liekki sammunut.
Pereheesn isälle oli tullut tarve ja pakollinen mielle poiketa kotona kesken työpäivää, vaikka oli jo käynyt lounastauolla.
Kotona hän oli löytänyt nukkuvan vaimonsa jo ilmeisesti lievässä kaasutokkerossa ja lähellä olisi ollut kuolema ja ihme että ei ollut tullut räjähdystä.
Tytär oli saanut kertoa äidilleen ihmeellisestä rukousintuitiostaan ja samalla kuullut yhtäaikasen pelastumisihmeen tuhansien kilometrien päässä kotona.
Tämä venälainen kuuluu seurakuntaani.
Miksi sinä räkytät tuolla tavoin hämmentynyttä henkilöä. Sinähän suorastaan pilkkaat. Selvästi tänä ihminen kertoo olevansa ateisti, mutta häntä mietityttää elämänsä kokemukset ja usonnolliset ajatukset.. Eikö ateistille sallita minkäänlainen epäilys vakaumuksessaan vaan hänet leimataan heti uskovaiseksi. Voihan ihmisellä olla myös vaihe jolloin hän syventää tai tarkistaa perustaasa jolla seisoo?
"Tulee mieleen juuri eilen kuulemani ihme kaasuvuodosta."
Niinpä niin, uskovaisten vastineet urbaanilegendoille.
Kohdistit kysymyksesi ehkä mulle? En kyllä tullut ajatelleksi, että uskovaiseksi mainitseminen on leimaamista tai pilkkaamista. Mutta varmaan olet oikeassa atte-hihun reaktiosta päätellen. Minusta ei ole mitään huonoa siinä, jos on uskovainen, Kunhan kokee olevansa rehellinen itselleen. Kelpo tavoite mielestäni.
En koe uskonnottomana olemisessa mitään sellaista, että sitä vois olla oikein tai väärin uskonnoton, mutta nähtävästi se on jollekulle sellainen asia. Pyydän anteeksi mahdollisesti aiheuttamaani hyljeksinnän tai leimaamisen tunnetta. Se ei ollut tarkoitukseni.
Enkä edes ajattele uskonnottomuudessa tai uskovaisuudessa olevan mitään tavoiteltavaa. Tavoiteltavaa on tulla toimeen itsensä ja muiden kanssa, olla rehellinen itselleen ja kokea elämänsä mielekkääksi.
Kunhan ei kuvittele omien oppijärjestelmiensä olevan sama totuus tai laki kaikille. Nähtävästi tässä mullakin on oppimisen paikka.
Eräs sodassa palvellut saarnamies totesi, että kun kuolema ympäröi ja tuuli vonkui öisessä Karjalan korvessa niin ateistit olivat harvalukuisia. Hän kertoi olleensa sodassa ja oli rukoillut että ei tarvitsisi ketään surmata ja itse varjeltuis. Oli ollut eturintamassa ja oli kokenut monesti että läheltä piti, mutta hänen elämänsä oli jatkuva.
Miten se muistaakseni vietnamilainen viisaus menikään "Pelko synnyttää jumalia". Ja kun on jo johonkin kasvatettu, niitä ei tarvitse uudelleen keksiä.
No koetko että uskovainen ei ole rehellinen? Itse olen uskonut hyvin kauan, kymmeniä vuosia. Ihan rehellisesti myönnän, että en ole ollut koskaan ateisti. Jo lapsena sain kokea monesti että on olemassa henkimaailma ja sillä vaivasin jopa ateismiin taipuvaista äitiäni. Joskus Jumalan johdatusta olen epäillyt, mutta en koskaan Jumalan olemassaoloa enkä henkimaailmaa.
Olen kyllä tavannut myös uskovaisia jotka vaikeuksien keskellä ovat epäilleet jopa Jumalan olemassaoloa.
Teidän ateistien mielestä on jo uskovainen jopa naurettava ja vähäteltävä "hihhuli" jos hiemankin epäilee ateismissaan.
Ja rehellisenä ihmisenä lukiessani kommentteja, aloituksia (joihin en välttämättä vastaa) sinäkin isku_tep olet ivallinen, halvennat asenteissasi etsiviä ja uskovaisia. Voi olla että et sitä itse tiedosta, mutta se kyllä näkyy ja paistaa teksteissäsi. Minua ei kyllä loukkaa - huvittaa sitäkin enemmän. Ihminen voi valehdella itsekkään tietämättä, että korvat heiluvat.
Itsekkin myönnän, että toisinaan sorrun "kiusaamaan" ja piikittelemään jääräpäistä ateistia. Ketään aitoa ja herkkää en kyllä tahtoisi sohaista. varmaan sitäkin kyllä sattuu.
"Oli ollut eturintamassa"
Tuskin oli, jos väitti, että ateistit oli harvalukuisia.
"Teidän ateistien mielestä on jo uskovainen jopa naurettava ja vähäteltävä "hihhuli" jos hiemankin epäilee ateismissaan."
Väärin. Hihhulilla tarkoitetaan Yurkiä, Jaakobia ja heidän kaltaisiaan.
Nimimerkkisi on harhaanjohtava.
"Eräs sodassa palvellut saarnamies totesi, että kun kuolema ympäröi ja tuuli vonkui öisessä Karjalan korvessa niin ateistit olivat harvalukuisia"
Kyllähän teismi varmasti usein sikiää kuolemanpelosta. Kuitenkaan Jahvesi ei tule olevaksi, vaikka ateisteja ei olisi yhtä ainoaa koko maailmassa.
Voi olla että olet oikeassa, en itse huomaa enkä tietoisesti tarkoita. Uskominen ja mielikuvitus on mielen hieno lahja, varmaan ollut ja on välttämätönkin ylitsepääsemättömissä tilanteissa kantava voima. Minulla ei ole mitään sitä vastaan.
Hyvin suvaitsematon olen sen sijaan fundamentalisteja kohtaan, sellaisia, jotka kuvittelevat raamatun todeksi sanasta sanaan, kieltävät tutkimuksen arvon maailman ymmärtämisessä ja vaativat kaikkia hyväksymään ne arvot ja säännöt, jotka ovat sieltä itselleen poimineet Pidän törkeänä sitä, että he kehtaavat kuvitella muut ihmiset joksikin roskasakiksi, jotka ovat materialisteja, saatanan vallassa olevaa roskasakkia, joka ei kykene rakastamaan.
Kaiken lisäksi eivät tiedä pätkääkään asioista, joita kiven kovaan vastustavat. Näille olen vihainen ja jos sieltä huonosti peitelty kiukku ivana kuultaa...sitä sitten vaan pitää harjoitella. Ivalla ei saa mitään aikaan.
Asiallinen ja hyvä kertomus.
Eniten ihmettelen myös miten ateistit uskaltavat, tulee mieleen Egyptin faaraon sydämen kovettaminen, joka jatkuu ja jatkuu vaan, kunnes jotakin ikävää todellakin tapahtuu.
Silloin, syvimmän pimeyden tullessa ei tule pelkästään äitiä, vaan Jumalaa ikävä.
Jonka te ateistit hylkäsitte.
Asiallinen ja hyvä kertomus.
Eniten ihmettelen myös miten ateistit uskaltavat, tulee mieleen Egyptin faaraon sydämen kovettaminen, joka jatkuu ja jatkuu vaan, kunnes jotakin ikävää todellakin tapahtuu.
Silloin, syvimmän pimeyden tullessa ei tule pelkästään äitiä, vaan Jumalaa ikävä.
Jonka te ateistit hylkäsitte.
Sydän on lämmin ja pehmeä, luja ja muhkea :) Vaikka kuinka sun tekee mieli pelotella. mun uskontoni on nääs luja usko ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen ja luottamus siihen, että se tulee mikä tulee.
Ei minulla ole mitään halua pelotella.
"mun uskontoni on nääs luja usko ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen ja luottamus siihen, että se tulee mikä tulee."
No silloin olet oikealla tiellä. mutta älä silti sorru aliarvioimaan todellista uskon syvyyttä näiden muutamien hihusylkijöiden ja roiskijoiden takia.
Täällä ateistit tekevät uskomattoman naiveja yleistyksiä ja mustavalkoisia karsinointeja kategorioihin, jotka eivät elävässä elämässä pidä ollenkaan paikkaansa.
Itsekin sorruit ylempänä tähän ja aloit VAATIA aloittajalta hänen nyt ja tässä uskossa olemista.
Kyselykausiahan riittää. Sehän on vain merkki elämästä. Jotkut idiootit ateistit eivät enää osaa, tai uskalla kysellä mitään.
Minusta tämä tällainen on hengen köyhyyttä.
Tällaiset ihmiset voivat olla tietoviisaita, mutta itse en osaa olla kiinnostunut tällaisista ihmisistä jotka ovat lyöneet lukkoon elämän peruspalikat.
Nämä ne näitä pikkujumalia, tietoviisaita näsä sellaisia ovat.
No näinpä taisin tehdä. Kirjoituksensa perusteella tein oletuksia siitä, että koska selvästi luterilaisesta perinteestä lähtien määrittelee tavallaan ne syyt, miksi on ateisti ja sitten kuitenkin pelkää uskoontuloa...Sitä tarkoitin tuolla mun oppimiskynnyksellä tässä asiassa. Että on pohjimmiltaan uskovainen, mutta kuitenkin, kun nämä nykyajan nuoret etsivät identiteettään surullisen usein ulko- eikä sisäpuolelta, ajattelin osoittaa sormella sitä todellista sisäistä kohtaa, jonka tekstistä käsitin. Turhaa ahdistella itseään ulkoisten paineiden takia, ajattelin, jos kerran sisällään kokee toisin. Luulin jopa halpottavani tilannetta sanomalla asian ääneen. Että ei siis ehkä näin.
Ja kylläpä nuo uskovatkin osaa noita kategorisointeja ja typeriä yleistyksiä tehdä vähintään yhtä hyvin mielestäni. Etkö sinäkin ole sitä huomannut?
Tieto on se, joka meitä suojaa kaiken maailman humpuukilta, sellaiseltakin, joka kaikenmaailman uskontoina meille yritetään myydä. Sisäpuolelta harvemmin näkee ammeen reunan yli, siksi mun mielestäni täällä on hyvä foorumi esittää kärkeviäkin mielipiteitä. ei kai täällä lopulta esitellä omaa fiksuuttaan, ravistellaan vaan toisten ja opmaakin maailmankuvaa. Hymistely mitään keskustelua ole.
Tuo, että jotkut ateistit eivät osaa enää kysellä mitään, mitä tarkoitat? Olen miettinyt, minkälainen ihminen voisi olla fundamentalistinen ateisti, ilman poliittista agendaa siis, ehkä sinä olet määritellyt sellaisen ryhmän, jos noin sanot? Mulle ei ole valjennut oikein mitään sellaista. Ateismi kun ei ole oppijärjestelmä.
Olen huomannut, ja olenkin aika kyllästynyt mustavalkoisiin stereotypioihin missä keskustelu tälläkin kanavalla useimmiten menee, palstaa myös seuraava, ja tämä atte-hihu perustelee avoimuudellaan auki jäävää elämänkatsomustaan joka jo sinällään uusi raikas tuulahdus täällä.
"Tuo, että jotkut ateistit eivät osaa enää kysellä mitään, mitä tarkoitat? Olen miettinyt, minkälainen ihminen voisi olla fundamentalistinen ateisti "
Kuiva ja kylmä ja fanaattisuuteen saakka puolustaa materialismia, eikä halua edes keskustella vaihtoehdoista vaan lyttää kylmästi ne.
Ymmärrän kyllä tällä palstalla, kun muuten hihut ei vaikene.
Monet sanat täällä ovat sellaisia, joista ei suostuta pääsemään yhteisymmärrykseen ja kinastelu pyörii ympyrää. Yksi niistä sanoista on mun mielestäni tuo käyttämäsi "materialisti". Ymmärrän materialistilla sellaista, joka ei arvosta muuta kuin rahaa ja tavaraa, ihmistä jolle jonkin arvo on sen hinta. Tällä ei ole mitään tekemistä ateistisen maailmankuvan kanssa.
Se, että ei usko mihinkään jumalaan eikä sen ympärille rakennettuun oppijärjestelmään, ei myöskään tarkoita etteikö pitäisi mahdollisena tai jopa todennäköisenä, että maailmassa olisi aistiemme ulkopuolella olevaa jotakin. Se vaan, että niistä on hankala tehdä havaintoja saati päätelmiä tai oppirakenteita. Ihan hiukkastutkimuksenkin mysteerinen kahdessa paikassa yhtä aikaa oleminen tai ajassa taaksepäin liikkuminen kertoo meille vahvasti sen, että tämä maaima on käsityskykymme ulkopuolella.
Vaihtoehdoista on hankala keskustella silloin, kun jonkin uskontokunnan edustaja pitää omaksumaansa tarinaa ainoana OIKEANA totena ja keskustelun toista osapuolta saatanan edustajana.
Onko sulla jokin vaihtoehto, josta et ole kyennyt keskustelemaan?
"Ymmärrän materialistilla sellaista, joka ei arvosta muuta kuin rahaa ja tavaraa, ihmistä jolle jonkin arvo on sen hinta. Tällä ei ole mitään tekemistä ateistisen maailmankuvan kanssa."
Ateistihan ei usko olevan Jumalaa tai Jumalan henkeä ajan ja paikan ja materian tuolla puolen, siis MATERIAN l. aineen tuolla puolen. Tämä suurempi käsiteltävä asia, koska Jumala tai jumalat on, ovat ainakin vanhan testamentin puolella ristiriitainen persoona.
Ja en ymmärrä miksi otat esille rahan ja tavaran, kaikkihan ihmiset ovat suurimman osan elämästään tekemisissä rahan ja tavaran kanssa. Ne ovat siis välttämättömiä pahoja ja ihan mukavia tottakai elämässä, mutta ihminen on kahtiajakoinen olento joka haluaa jotain muutakin kuin rahaa ja tavaraa elämäänsä.
"Se, että ei usko mihinkään jumalaan eikä sen ympärille rakennettuun oppijärjestelmään, ei myöskään tarkoita etteikö pitäisi mahdollisena tai jopa todennäköisenä, että maailmassa olisi aistiemme ulkopuolella olevaa jotakin. Se vaan, että niistä on hankala tehdä havaintoja saati päätelmiä tai oppirakenteita. Ihan hiukkastutkimuksenkin mysteerinen kahdessa paikassa yhtä aikaa oleminen tai ajassa taaksepäin liikkuminen kertoo meille vahvasti sen, että tämä maaima on käsityskykymme ulkopuolella."
Tuo hiukkastutkimus, mysteerinen kahdessa paikassa yhtä aikaa oleminen alkoi kiinnostaa, osaatko selventää ja laajentaa aluetta?
"Vaihtoehdoista on hankala keskustella silloin, kun jonkin uskontokunnan edustaja pitää omaksumaansa tarinaa ainoana OIKEANA totena ja keskustelun toista osapuolta saatanan edustajana."
No toki. En pidä ketään ateistia täällä saatananedustajana, en näe mitään syytä tällaisiin heittoihin. Mutta epäilyksen henki on epäilys. Epäilen itsekin nykyään terveellä tavalla.
"Onko sulla jokin vaihtoehto, josta et ole kyennyt keskustelemaan?"
Miksi olisi.
Olen itse kyltymätön totuuden etsijä, ja älä suutu nyt kun taas sanon sen yhden ihmeellisen miehen nimen joka sanoi tulleensa puhumaan juuri totuudesta. Ei voi olla savua näin paljon ilman tulta, eihän? Eikä se mies lässyttänyt rakkaudestakaan paljon mitään mutta totuudesta Jeesus puhui, aina, ja paljon.
Olisin itse hylännyt jo koko Raamatun jos siinä ei puhuttaisi kaikkia niitä tekoja, siis ihmetekoja joita Jeesus teki. Ei ne voi olla vanhaa tarua tai valetta kaikki. Kyllä todisteet tällaisistakin olisi lyöty jo pöytään.
Ei niitä voi sivuuttaa pelkkinä taruina, eikä lukematon määrä ihmisiä olekaan sivuuttanut.
On siellä seassa hihuja toki. Mutta niin on teidän attejenkin seassa.
"Asiallinen ja hyvä kertomus."
Ja todennäköisesti fiktiota.
" tulee mieleen Egyptin faaraon sydämen kovettaminen, joka jatkuu ja jatkuu vaan, kunnes jotakin ikävää todellakin tapahtuu."
Fiktiota.
Mun käsitykseni mukaan Raamatun Jeesus-hahmo toi varmaankin uuden ulottuvuuden kostomentaliteetille aikanaan. Rikastutti kulttuuria, yritti painottaa rakastamisen mahdollisuutta sen opettelemisella kohti maanpäällistä paratiisia. Jälkeen jääneet rupesivat hokemaan uskomista harjoittamaan palvontaa ja muuta ihan asian vierestä.
Mulla ei ole aavistustakaan siitä, onko olemassa jotakin joka ei ole materiaalia, ainetta. Materialistinen maailmankuva ei ateismiin sidottua eikä päinvastoin ja ihminen, jolla on materialistinen maailmankiva ei ole silti materialisti automaattisesti. Sen kyllä tiedän, että ihmisen aistinelimet reagoivat vain materiaalisiin ärykkeisiin.
Pienimpien hiukkasten käyttäytymisestä mulla ei ole enempää tietoa, kuin mitä asiaan perehtynyt poikani on mulle opettanut. On niin uutta tietoa, että mun koulutuksen aikana sitä ei ollut olemassa. Enkä kyllä omalla alallani fysiikan huipuinta tietoa saanutkaan. Kvanttimekaniikkaan tutustumalla varmaan voisi ymmärtää enemmänkin. Tai kvanttikemiaan...en tiedä.
Jos uskova menettää uskonsa tai ateisti tulee uskoon, se on varmaan pelottavaa, niin kuvittelen. Onhan siinä kyse koko maailmankuvan perusteiden uudelleen arvioinnista, molemmissa tapauksissa.
Samoin "niistä toisista" rakennetut mielikuvat vaikuttavat omassa mielessä. Miksi sinusta olisi "kuin pahaa unta olla uskovainen"? Pelkäätkö liittymistä johonkin ryhmään, josta olet rakentanut negatiivisen mielikuvan? Pelkäätkö muuttuvasi tuon mielikuvan kaltaiseksi, jos tulet uskoon?
"Miksi sinusta olisi "kuin pahaa unta olla uskovainen"? Pelkäätkö liittymistä johonkin ryhmään, josta olet rakentanut negatiivisen mielikuvan? Pelkäätkö muuttuvasi tuon mielikuvan kaltaiseksi, jos tulet uskoon?"
Olen aina pitänyt uskovaisia vähän yksinkertaisina. Tai ainakin käsittämättöminä. Se näyttää minusta itsepetokselta, tosin ainakin ajoittain hyödylliseltä sellaiselta. Olen vähän kateellinen uskovien uskostaan saamaan voimaan ja tukeen.
Tietenkin pelkään, että alkaisin uskoa henkiolentoihin.
"Olen aina pitänyt uskovaisia vähän yksinkertaisina. Tai ainakin käsittämättöminä."
No, ehkä nyt muutaman kerran hädän hetkellä rukoiltuasi voit muutta käsitystäsi uskovista, tai he muuttuvat käsitettävämmiksi:-)
Itseäsi nyt kuitenkin tutkailet, ja sehän on aina hyväksi, että tutkii omia katsomuksiaan toisenkin kerran.
Höpönlöpön.
Kokemuksesta tiedän etteivät "läheisten" läheltä-piti ja kuolemantapaukset vaikuta mitään päänsisäisiiin perusasioihin.
Eivät edes senkään päänsisäiseen maailmaan, joka sen läheltä-pitin kokee.
Monella ei taida mikään pysäyttää ajattelemaan, toisilla kaikki pistää miettimään ja analysoimaan.
No, ehkä jollain menevillä miehillä/naisilla ei todellakaan ole aikaa ajatteluun vasta kuin hengityskoneessa.
Mutta koska hengityskoneessa makaaminen on kallista ja tylsää, menevä mies/nainen keksii, että myynpähän tämänkin kokemuksen iltapäivälehdille: "Ankara kokemus saa N.N.:n miettimään elämänarvojaan".
"On pakko tunnustaa, että olen joutunut turvaamaan jumalaan"
Tuo kyllä kuulostaa hieman teistiltä, ateistille ei tuollainen tule mieleen edes ko. tilanteissa, tai ei ainakaan minulle ole tullut ja tilanteita on ollut jokunen.
Sinulla on ilmeisesti tunnetasolla ajatuksia jumalan suhteen mutta se voi johtua tuosta ala-asteen opetuksesta ja on vain jonkinlainen "automaattireaktio". Luulen että "monilla" ateisteilla ajatus jumalasta käy mielessä mutta se johtuu vain siitä että meidät on "ehdollistettu" uskomaan koulun ja osittain ympäristön toimesta.
Väkisin ei itsestään voi tehdä ateistia tai teistiä ja agnostikkoja ovat kaikki, kukaan ei oikeasti tiedä onko jumalia olemassa, vain uskovat tai eivät usko niiden olemassaoloon.
Uskovia on monen tasoisia ja kunhan pysyy erossa ääripään lahkoista jos tulee uskoon niin ei kenelläkään ole mitään pelättävää.
"Vai olenko itse jumalan hyväksikäyttäjä"
Eiköhän ihmiset jumalansa keksineet juuri tuota varten, auttamaan tilanteissa joissa omat voimat eivät tunnu riittävän ja selittämään asioita joita ei itse ymmärrä. Jos koet että saat apua jumalalta niin ok jos taas et niin auttajia löytyy ihan maallisiakin.
Mikä "uskoon tulossa" pelottaa?
Usko sen verran mikä hyvältä tuntuu tai ole uskomatta, määrittele itse omat rajasi,
älä anna kenenkään pakottaa sinua mihinkään "muottiin". Jos sinulle riittää se että "turvaudut" silloin tällöin jumalaan ja haluat "nauttia" kirkon rituaaleista niin anna mennä. Ei sinun tarvitse käydä missään rukouspiireissä tms. seurakunnan tilaisuuksissa jos et halua eikä tehdä mitään muutakaan mitä uskovat nyt sitten yleensä tekevätkään.
Tärkeintä on että olet itsellesi rehellinen.
Et kertonut ikääsi mutta oletan että olet aika nuori.
"Eräs sukulaismies tuli vuosia sitten uskoon. Viinanjuonti loppui, mutta pää ei kyllä selvennyt"
Uskoontulo on vain huumeen vaihtamista toiseen, mutta useimmiten onneksi vähemmän haitalliseen.
Suosittelen lukemaan raamattu kannesta kanteen ja jos sen jälkeen vielä tuntuu siltä että haluaa turvautua jumalaan niin sitten on uskossa.
Raamattua olen joskus vähän lukenut. Turhaa jaarittelua enimmäkseen ei tehnyt suurempaa vaikutusta.
"Jos koet että saat apua jumalalta niin ok jos taas et niin auttajia löytyy ihan maallisiakin."
No kun en tiedä, että onko se ok. Jälkeenpäin hävettää, kun jumalalta tuli apua pyydettyä.
"Tärkeintä on että olet itsellesi rehellinen."
Tunnen pettäneeni oman järekni ja ateistisen maailmankatsomukseni. Ja samalla tunnen, että olen moraaliton jumalan hyväksikäyttäjä. Jälkeenpäin sitten selitän itselleni avunpyytöni vain hetkellisenä heikkoutena.
"Jos koet että saat apua jumalalta niin ok"
Koin saavani apua jumalalta. Ja minun täytyy sanoa, että uskon suurimman osan ateisteista kokevan samoin, jos tilanne on ylivoimainen.
Pentti Haanpää kirjoitti aikoinaan vain sodan käyneen tietävän, mitä Jumalalta avun rukoileminen tarkoittaa. Sodassa en ole ollut, mutta kerran jouduin auttamaan jäihin vajonnutta rakkaintani muutaman kilometrin päässä rannasta merellä. Riski oli, että itsekin uppoaisin jäihin, koska jää oli laajalti heikkoa. Tilanteesta selvittiin ja vasta myöhemmin ehti ajatella, kuinka lähellä kummankin kuolema oli ollut.
Samoin äitiäni kohdannut aivoinfarkti oli kova pala. Se oli täydellinen yllätys, hyppy aivan toiseen todellisuuteen arjesta. On uskomaton kokemus nähdä läheisensä muuttuneen hetkessä täysin, mm. äitini puheääni muuttui halvauksen aikana Manaaja-elokuvasta tutuksi riivatun mörinäksi. No henki ei lähtenyt ja halvaus ja äänikin palautui sittemmin lähes täysin. Toista "kellonsoittoa" nyt pelätään.
Vielä yksi liikenneonnettomuus on tullut koettua. Siinä itselleni ei käynyt mitenkään, mutta kieltämättä rukoilin jumalalta että nuori mopotyttö ei kuolisi tai olisi halvaantunut. Tyttö sitten virkosi tajuttomuudestaan eikä ollut edes vakavasti loukkantunut.
Siinäpä tilanteita, joissa olen jumalalta apua pyytänyt tai selviytymisestä kiittänyt. Aivan ateistina silti itseäni edelleen pidän. Vai olenko sitten liian herkkämielinen ateistiksi, en tiedä.
"No kun en tiedä, että onko se ok. Jälkeenpäin hävettää, kun jumalalta tuli apua pyydettyä."
Se on aivan sama keneltä pyydät apua, jumalalta, pinkiltä yksisarviselta tai lentävältä spagettihirviöltä siinä ei ole mitään hävettävää, hätätilanteessa siitä saa voimaa. Jumalalta avun pyytäminen on monille enemmän kulttuuriperäinen tapa kuin uskonnollinen, joten ei se aina sitä tarkoita että avunpyytäjä uskoisi jumaliin. Outoahan se ateistilta on mutta voit ajatella että pyysit apua panteistiseltä jumaluudelta, ateismihan koskee vain persoonallista jumalaa.
"Tunnen pettäneeni oman järekni ja ateistisen maailmankatsomukseni. Ja samalla tunnen, että olen moraaliton jumalan hyväksikäyttäjä. Jälkeenpäin sitten selitän itselleni avunpyytöni vain hetkellisenä heikkoutena."
Suomessa on vaikea välttyä kokonaan uskonnon vaikutukselta ja monelle on jäänyt vaistomainen reaktio pyytää jumalalta apua tai kiittää.
Jos jumala on olemassa (ja on hyvä) niin tuskinpa tuo pahastuu ja hyväksikäyttöähän tuo uskominen loppujen lopuksi on, jumalaan uskotaan jotta päästäisiin taivaaseen.
Raamatun jumalasta puhuttaessa moraali on turha sana, sitä ei Jahvelta paljoa löydy.
"Koin saavani apua jumalalta. Ja minun täytyy sanoa, että uskon suurimman osan ateisteista kokevan samoin, jos tilanne on ylivoimainen."
Aika ikäviä tilanteita olet kohdannut, en tiedä minkälaista saamasi "apu" oli mutta ilmeisesti ei kuitenkaan sellaista että olisi sinusta uskovaa tehnyt.
Vaikea sanoa muista mutta omalla kohdallani lähtö on ollut lähellä muutaman kerran eikä kertaakaan tullut jumalat mieleen, mutta, olemme jokainen yksilöitä ja sen mukaan mennään.
"Siinäpä tilanteita, joissa olen jumalalta apua pyytänyt tai selviytymisestä kiittänyt. Aivan ateistina silti itseäni edelleen pidän. Vai olenko sitten liian herkkämielinen ateistiksi, en tiedä."
Monilla nuo avunpyynnöt ja kiitokset jumalalle taitavat olla enemmän kulttuurisidonnaisia kuin uskonnollisia ja taitavat olla sinullekin.
Koskaan ei voi olla liian herkkämielinen ateistiksi, tuntemistani uskovista ja ateisteista ateistit ovat niitä herkkämielisimpiä.
"Se on aivan sama keneltä pyydät apua, jumalalta, pinkiltä yksisarviselta tai lentävältä spagettihirviöltä..."
Ei taida olla. Vain jumala on tullut mieleen. Tämän tiedän johtuvan uskonnon asemasta yhteiskunnassamme (koulu, kirkko, elokuvat jne.), niin kuin kirjoitatkin.
"Outoahan se ateistilta on mutta voit ajatella että pyysit apua panteistiseltä jumaluudelta, ateismihan koskee vain persoonallista jumalaa."
Tämä selitystapa ei ole itselleni tärkeä, siitä ei olisi apua. Uskonasioita en yleensä ajattele eikä ateismin tai jumalan laadulla ole minulle väliä.
Loput kirjoituksestasi allekirjoitan. Minullakin on kokemuksia hyvinkin kovista ja armottomista ihmisistä, jotka ainakin väittävät olevansa uskovia. Tosin en oleta ateistienkaan olevan sellaisia.
"On pakko tunnustaa, että olen joutunut turvaamaan jumalaan, vaikka en jumaliin uskokaan."
Hiukan kiinnostaisi tietää mihin jumalaan ja millä tavalla olet häneen joutunut turvaamaan?
"Tiedä pitäisikö nyt hävetä vai olenko kuitenkin henkisen hyväksikäytön uhri. Vai olenko itse jumalan hyväksikäyttäjä."
Se on vähän kaksipiippuista. Uskontoa ja uskoa kun voi käyttää monella tavalla. Toisaalta voi luoda hirvesti rajoitteita ihmiselle, mutta toisaalta antaa tasapainoa elämään herkkinä hetkinä.
"Eräs sukulaismies tuli vuosia sitten uskoon. Viinanjuonti loppui, mutta pää ei kyllä selvennyt. Voisinko itse olla vaaravyöhykkeessä?"
Vaikea sanoa, kun henkkoht tunne. Mutta mikäli jos oma elämä tuntuu rankalta. Suosittele matkaamista. Itselläni mm. Liverpoolin köyhän asuinalueen näkeminen auttoi ymmärtämään, miten pienet voivat omat murheet olla toisten murheisiin verrattuna.
Uskoontulo vaatii myös rohkeutta. Helpompaa on olla ihmisten silmissä ei-uskova. Moni juuri miettiin, että mitähän muut sanovat, jos tulen uskoon. Siinä joutuu kantamaan Jeesuksen ristin tuomaa häpeää. Se voi tietää pilkkaa ja naurunalaiseksi joutumista.
Mitenköhän tämän kertoisi...
Tiedän että teidän uskovien keskuudessa on hyvin vahva marttyyrihenkisyys. Jeesus oli marttyyri ja jos te joudutte marttyyreiksi, niin olette hieman lähempänä Jeesusta. Tavallaan teillä on haave tulla vainotuiksi marttyyreiksi (siis ei oikeasti, mutta edes ajatuksen tasolla).
Suomessa teillä on huono tilanne: Teitä ei oikeasti vainota. Te totta kai jatkuvasti vingutte kuinka teitä jatkuvasti vainotaan, potkitaan päähän ja teitä raahataan kodeistanne kadulle teloitettavaksi.
Mutta ei ketään kiinnosta jos joku tulee uskoon. Totta kai jos tästä tulee sen jälkeen ylimielinen, tekopyhä hurskastelija, niin silloin aletaan ottamaan etäisyyttä. Tämäkään ei ole vainoa - jos joku on ärsyttävä tai käyttäytyy huonosti, ei niin kenelläkään ole velvollisuutta olla tämän seurassa.
”Tavallaan teillä on haave tulla vainotuiksi marttyyreiksi (siis ei oikeasti, mutta edes ajatuksen tasolla).”
Omalta kohdaltani voin sanoa, että haave marttyyriksi tulemisesta on hyvin kaukana minusta. Rukoilen usein, että saisimme täällä Suomessa säätyä vainoilta ja muilta julmuuksilta. Tiedän sellaisia uskovaisia, jotka ovat hyvin hiljaa omasta uskostaan juuri siksi, että pelkäävät joutuvansa pilkan kohteeksi ja muuten hyljätyiksi.
”Mutta ei ketään kiinnosta jos joku tulee uskoon.”
No – ainakin lehdistö on hyvin kiinnostunut, jos joku julkkis tulee uskoon ja taitaa ne lehdet myös myydä hyvin näillä otsakkeilla.
”Totta kai jos tästä tulee sen jälkeen ylimielinen, tekopyhä hurskastelija, niin silloin aletaan ottamaan etäisyyttä. Tämäkään ei ole vainoa - jos joku on ärsyttävä tai käyttäytyy huonosti, ei niin kenelläkään ole velvollisuutta olla tämän seurassa.”
Kun tulee elävään uskoon, jonka Jumala synnyttää, ei tule ylimieliseksi, tekopyhäksi hurskastelijaksi, yms. Uskoontullessaan saa kokea Jumalan muuttavaa rakkautta. Rakkaus ei tee lähimmäiselle pahaa, eikä muutenkaan muuta negatiiviseen suuntaan. Kun on saanut kokea agape-rakkautta, niin se tulee heijastumaan myös ympäristöön.
"Kun tulee elävään uskoon, jonka Jumala synnyttää, ei tule ylimieliseksi, tekopyhäksi hurskastelijaksi..."
-- Selitä Jaakob.
Uskoontulossa ei tapahdu mitään, mitä pitäisi pelätä. Oma kokemukseni on ollut uskoontullessa, että harteiltani putosi ikään kuin taakka tai kuin joku möykky olisi otettu pois sydämestäni. Syyllisyys pyyhittiin pois. Olo oli ihmeellisen kevyt. Rauha virtasi sisälleni sekä sanoinkuvaamaton ilo. Enää en ollut yksin - Jeesus oli kanssani.
Kaikki eivät välttämättä koe mitään tunnekokemuksia - ainoastaan tietävät, että synnit on anteeksi annetut.
Uskoon tuleminen tai hengellinen herääminen. Hengellisyys koetaan aivoissa. Voit saada esim. luonnossa liikkuessa yhteyden korkeimpaan voimaan eli jumalaan. Armon, rauhan, rakkauden ja lohdun tunne liittyy tähän.
Jos ihminen on osa maailmankaikkeutta, niin jumala on myös ihmisessä.
Se miten itse alat hengellisyyttä harjoittamaan, riippuu sinusta. Tunnetko kristinuskon opit omaksi, vai muodostatko oman käsityksen asista? Kuitenkin ihmisen on elettävä ihan tässä reaalimaailmassa, joten teot tässä maailmassa ja oma henkinen ja hengellinen kehitys on tärkeintä, Ei ulkoa opitut säännöt ja tuonpuoleisen varmistelu. Näin itse ajattelen.
Täällä on hyvin kuvattu hengellistä kasvua, vaikka liittyykin riippuvuuksien hoitoon.
"Hengellisyyden käsitteeseen liittyvät asiat mielletään suomalaisessa kulttuurissa usein kristillisyyteen. Hengellisyys yhdistetään helposti uskontoon ja erityisesti siihen uskontoon, mitä julkisesti ja hyväksytysti tunnustetaan. Hengellisyys ja hengelliset kokemukset on historian kulussa nähty pitkälti "pyhien" ihmisten: hengellisten johtajien, pappien, mystikkojen, shamaanien, tai vähintäänkin "uskovaisten" yksinoikeutena. "
"Henkilökohtaisena kokemuksena hengellisyys voisi olla kasvua kohti itseä, merkityksen ja tarkoituksen hakemista omalle elämälle. Se voi olla myös laajempien kokonaisuuksien ymmärtämistä ja kokemista. Usein puhutaan tietoisuuden kasvusta. Koemme itsemme ja muodostamme kuvaa itsestämme monella tasolla. "
http://www.myllyhoitolehti.fi/indexc095.html?option=com_content&task=view&id=28
Tervetuloa vaan meidän uskovien joukkoon. Usko Jeesukseen poistaa kaiken pelon.
Paljon enemmän mielestäni pelottaa olla ateisti, sillä ateisti ei pääse Taivaaseen, vaan joutuu iankaikkiseen kadotukseen.
Kun on uskossa, ei tarvitse pelätä kuolemaa, eikä sitä mihin joutuu kuoleman jälkeen. Uskovana voit joutua vain parempaan paikkaan kuin missä nyt olet. Uskovana ei ole mitään hävittävää tässä eikä tulevassa elämässä. Usko on maailman paras henkivakuutus.
"Paljon enemmän mielestäni pelottaa olla ateisti, sillä ateisti ei pääse Taivaaseen, vaan joutuu iankaikkiseen kadotukseen. "
Sinulla on vieläkin satojen viestien jälkeen vaikeuksia ymmärtää, mitä ateismi tarkoittaa. On aika ristiriitaista pelätä asioita, joiden olemassaoloon ei edes usko.
Lopettaisit siis jo tuon jatkuvan väärän todistuksen antamisen lähimmäisistä.
Jumala on rakkaus ja Raamatun mukaan rakkaus on pelon vastakohta.
1 Joh 4:18
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.."
"Jumala on rakkaus ja Raamatun mukaan rakkaus on pelon vastakohta. "
Jumala ei siis ole olemassa.
"Jumala ei siis ole olemassa."
Millä logiikalla?
"Millä logiikalla? "
Sillä, että se on ristiriitainen. Se on samaan ainakaan rakkaus ja sen vastakohta.
Hmm.. vieläkään en ymmärrä logiikkaasi.
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. (1 Joh 4:18)
"Hmm.. vieläkään en ymmärrä logiikkaasi."
Ei sen pitäisi olla vaikeaa. Koska Jumala on ristiriitainen, ei se ole olemassa.
''Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. (1 Joh 4:18)''
Ja toisaalla.......pelkoa.
2. Aik. 19:7
Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Ottakaa vaari siitä, mitä teette, sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia."
Ps. 19:9
(19:10) Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.
Sananl. 1:7
Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Sananl. 8:13
Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Sananl. 9:10
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
Sananl. 10:27
Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
Sananl. 14:27
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Sananl. 15:33
Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Sananl. 19:23
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
Huomaatko, otit vanhan testamentin puolelta kaikki "pelko"-(oikea käännös kunnioitus) juttusi.
Vanha Testamentti kuuluu Raamattuun. Raamattu kertoo Jumalasta.
Uusi luomus: Jumala on rakkaus, rakkaudessa ei ole pelkoa. Raamattu, herran pelko on milloin mitäkin. Rakkaudessa ei ole pelkoa, Jumala ei ole rakkaus.
Syytön minä siihen olen, että käännetään väärin. Mikä on alkuperäinen sana?
"Vanha Testamentti kuuluu Raamattuun. "
Ei vanha testamentti ole kristityille mitenkään olennaista tekstiä Jos uskovat eläisi vanhan testamentin mukaan olisimme kuin islamistit. Ja VT:llähän täälläkin jatkuvasti syyllistetään uskovia, niin sinäkin teit kun lainasit vain VT:tä.
Oikea käännös "kunnioitus" niinkuin jo ylempänä totesin.
"Ei vanha testamentti ole kristityille mitenkään olennaista tekstiä"
Eipä niin, koska kristityt tuskin koskaan puhuvat esimerkiksi luomisesta tai kymmenestä käskystä. Sen epäoleellisuuden voi huomata siitä, että uskonnon opetuksessa ei tuota luomiskertomusta ja kymmentä käskyä mainita ollenkaan. Taitaa minunkin mielikuvat niiden käsittelemisestä ala-asteella olla vain harhakuvitelmia. Eihän siinä olisi mitään järkeä, että sellaisia epäoleellisuuksia käsiteltäisiin jo ala-asteella, ehkä niitä voisi käsitellä jonkinlaisena kuriositeettina lukiossa.
Ei Vanha Testamentti tietenkään ole kristityille oleellinen, voi minua erehtyväistä, siksi kristiyt eivät suolla lainauksia Vanhasta Testamentista oikeastaan koskaan.
Jos palvoo Raamatun Jumalaa, palvoo myös Vanhan Testamentin Jumalaa, kaikkine julmuksineen.
''Oikea käännös "kunnioitus" niinkuin jo ylempänä totesin.''
Niin, sen kerroit, mutta minä kysyinkin, mikä on alkuperäinen sana, eli, mikä sana alkuperäiskielellä.
Tässä tuotiinkin jo hyvin esille ajatus, että Herran pelko on Herran kunnioittamista.
Herran pelko on aivan eri asia, kuin pelätä mm sotaa, sairautta, kuolemaa tai muuta onnettomuutta.
Herran pelko on pahan karttamista. Se on viisautta - Jumalan tahdon etsimistä aivan tavallisissa tilanteissa.
Jumalan tahdon kysymisessä ei ole kyse siitä, että pelkäisi kiinnijäämistä tai ihmisten pilkan kohteeksi joutumista, vaan siitä, ettei tahdo murehduttaa Jumalaa rikkomalla Hänen tahtoaan vastaan.
"Ei Vanha Testamentti tietenkään ole kristityille oleellinen, voi minua erehtyväistä, "
Minulle ei ole tippaakaan oleellinen.
"...siksi kristiyt eivät suolla lainauksia Vanhasta Testamentista oikeastaan koskaan. "
Niin, minä en suolla.
"Jos palvoo Raamatun Jumalaa, palvoo myös Vanhan Testamentin Jumalaa, kaikkine julmuksineen."
Höpöhöpö.
"Niin, sen kerroit, mutta minä kysyinkin, mikä on alkuperäinen sana, eli, mikä sana alkuperäiskielellä."
En tiedä, joka tapauksessa kysymys on pelonsekaisesta kunnioituksesta.
"Eipä niin, koska kristityt tuskin koskaan puhuvat esimerkiksi luomisesta tai kymmenestä käskystä. "
En yleensä puhu luomisesta mitään.
"Sen epäoleellisuuden voi huomata siitä, että uskonnon opetuksessa ei tuota luomiskertomusta ja kymmentä käskyä mainita ollenkaan."
Jos edellinen oli sarkasmia niin sitten uskonnonopetus on lähtenyt täysin vääristä perusteista.
"Eihän siinä olisi mitään järkeä, että sellaisia epäoleellisuuksia käsiteltäisiin jo ala-asteella, ehkä niitä voisi käsitellä jonkinlaisena kuriositeettina lukiossa."
Ei, vaan siirtymällä epäolennaisuuksien VT:stä UT:n olennaisuuksiin.
En ehdi ja jaksa lukea koko rimpsua, mitä tänne on kirjoitettu, mutta asia vaivaa sinua paljon. Ei ihminen tuollaista muuten pohtisi yön hiljaisuudessa.
Uskovaisena ymmärrän, että Pyhän Henki vetää sinua tuolla tavoin puoleesi. Kun elämä on heikolla niin ihmisen luontainen itsevarmuus ja ylpeys horjuu. Kerroit joutuneesi pari kertaa jo tuollaiseen tilanteeseen, jossa vakaumuksesi ei ole kestänyt. Kuolema on vieras, joka pysäyttää: läheisiä ja rakkaita siirtyy rajan toiselle puolen ja se on varmaa, että kerran itsekkin olemme kuoleman portilla. itsenäni Jumala veti luokseen nuorena juuri kuolemanpelon kautta.
Minä en kyllä voi sanoa sinulle nyt muuta kuin, että olet herätyksessä. Jumala kutsuuu jokaista voimakkaasti muutaman kerran elämässä.
Anna elämäsi nyt ehdoitta Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalalle. Vain silloin saan pysyvän rauhan.
Ateistit eivät myönnä, mutta jokainen on ainakin kerran pohtinut elämää ja kuolemaa ja ollut Jumalan puhuttelussa.
"Ateistit eivät myönnä, mutta jokainen on ainakin kerran pohtinut elämää ja kuolemaa ja ollut Jumalan puhuttelussa. "
Ei ateisteilla ole mitään vaikeuksia myöntää, että he eivät jaa sinun uskonnollisia kuvitelmiasi.
Juuri tuollaisesta on yksi epäilijä, ateismissaan horjuva, tehnyt aloituksen.
Ahaa, haaskalinnut kerääntyvät heikon uhrin ympärille...
"Juuri tuollaisesta on yksi epäilijä, ateismissaan horjuva, tehnyt aloituksen. "
Mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että ateistit olisivat olleet ainakin kerran Jumalan puhuttelussa?
"Mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että ateistit olisivat olleet ainakin kerran Jumalan puhuttelussa?"
No toivotaan toista.
> Missä raato, sinne kotkat kokoontuvat ...
Sinä aloituksen tekijä, atte-hihu, olet rehellinen aito ihminen. Kerrot avoimesti mitä ihminen voi fuksia mietteissään elämää ja iankaikkisuutta. Kuolema ja mitä sen jälkeen mietityttää: ihmisillä on erilaisia kokemuksia. Myös pelottaa maailman palaute, jos tulisi uskoon? Olet aito kyselijä.
Kun eksyy metsään ja tie on huakassa, ihminen huutaa apua. Ei ole tietoa, onko lähistöllä ketään joka huudon kuulee, ei ainakaan voi nimeltä huutaa ketään tuttua tai ystävää. Ihan kenen vain apu kelpaa.
Ihan varmaan tilanne on hengellisesti sama hekilöllä, joka ei ole löytänyt yhteyttä ja uskoa Jumalaan. Mutta jos huutaa ilman uskoa ja epämääräisestikin, niin apua voi tulla. Ei se huuto ainakaan vähennä avunsaamista.
Onneksi meitä etsitään jo silloin kun emme edes vielä tiedä olevamme eksyksissä? Niin sinuakin.
Hyvä kirjoitus, voin allekirjoittaa ylläolevan myös.
Alkuperäinen Raamatun kristinusko
www.youtube.com
Alkuperäinen Raamatun kristinusko www.sauluslahetys.com
tämä on hyvä kuunnel
>>>Alkuperäinen Raamatun kristinusko