Kautta historian porvarillinen talouspolitiikka on tavannut olla etupäässä heikompia sortavaa ja syyllistävää politiikkaa, joka ei ole juuri muuttunut ajan mukana, vaan on jäänyt kehityksessään lähes lähtökuoppiinsa.
Porvarillisen politiikan pääsisältö on ollut työläisen työllä rikastuminen. Koskaan ei ole kiinnitetty huomiota porvarin itsensä rooliin kaiken taloudellisen toiminnan menestyksen edellytyksenä. Suorittava työhän on vain jatkuvasti vähenevä osa tuotannossa aina sitä mukaa kuin teknologia kehittyy.
Kuitenkin menestyksellinen talous edellyttää innovatiivista taloudellista ajattelua, strategista osaamista ja kykyä organisoida ja myöskin johtaa taloudellisia prosesseja kannattavalla tavalla. Palkkojen leikkaamisesta ja irtisanomisista ei ole hyötyä, jos toiminta jo lähtökohtaisesti on tuhoon tuomittu.
Kun tarkastellaan tämän päivän johtamiskäytäntöjä Suomessa, niin ei voi päätyä muuhun lopputulokseen kuin siihen, että yritysjohtomme on lähinnä omassa höttömaailmassaan elävä miljonääri-, miljardöörikerho, jolle maailmanmeno ja perinteinen työ on jo täysin vieras asia. Ainoa asia, joka tätä "kultapossukerhoa" enää kiinnostaa on lisäraha. Kilpailua käydään enää siitä, kuka saa rahaa eniten. Lisärahaa pitää saada hinnalla millä hyvänsä, etupäässä kuitenkin mahdollisimman helposti.
Tämän hetken talouspolitiikka edellyttäisi nimenomaan uuden taloudellisen aktiviteetin synnyttämistä eikä vain uusien työttömien luomista, mihin kaikki niin sanotut rakenteelliset uudistukset (rakenteiden hajottamiset) vääjäämättä johtavat kaikesta hurskaasta päinvastoin -vakuuttelusta huolimatta. Esimerkiksi kuntauudistushan merkitsee sitä, että kunnilta ollaan viemässä miljardeja kestävyysvajeeksi kutsutun ilmiön vuoksi, mikä sitten johtanee mittaviin työvoiman vähennyksiin kunnissa.
Samoin eläkkeelle pääsyiän myöhentäminen luo mittavan työttömien armeijan. Kun tämä yhdistetään vielä teollisuuden rakennemuutokseen, niin vaikutus työttömyyteen on kerrassaan massiivinen. Eikä tässä vielä kaikki. Kas kun työttömyysturvaakin ollaan tekemässä vastikkeelliseksi, niin työttömästähän ollaan tekemässä peräti tuplatyötöntä, koska mistäs sitä työtä yhtäkkiä vastikkeen eteen löytyy, kun sitä ei ole löytynyt tähänkään asti. Tuplatyöttömyyshän siitä syntyy, kun ei ole enää oikeaa työtä eikä vastikkeen edellyttämää "tempputyötäkään".
Varmaan monen kansalaisen ruuansulatus on koetuksella, kun porvariministeri päästelee mantraa siitä, kuinka työ muka luo uutta työtä ja sillä tavoin poistaa ahdistuksen ja kurjuuden ja meillä on sitten varaa jopa hyvinvointivaltioon. Nyt vain ministeriltä on unohtunut se tosiasia, että kapitalistinen työ on oma työn lajinsa, jonka määrä on riippuvainen siitä, kuinka paljon kapitalisti tätä työtä tarjoaa. Työläinen tuskin päättää monenkaan yrityksen investoinneista saati työvoiman tarpeesta.
Tässä taannoin kapitalisteilla oli hirvittävä huoli työvoimapulasta. Sittemmin pula on osoittautunut lähinnä suureksi kuplaksi. Pikemminhän työvoimareservi vain kasvaa kuin kutistuu, kun vanhentumaan päästetty tuotannollinen rakenne hajoaa. Ainakin työttömyyden kasvun syyksi on kerrottu vanhentuneet tuotannolliset rakenteet, vaikka sopii epäillä, että väen vähentämisten taustalla on vain yritysjohdon halu vähintäänkin turvata bonuksensa ellei peräti jopa halu kasvattaa niitä.
Erityisen tärkeää olisi selvittää niin sanottujen rakenteellisten uudistusten yhteiskunnalliset vaikutukset. Tämä pitää sisällään niin rahamittaiset kuin myös ei -rahamittaiset vaikutukset. Nythän näitä uudistuksia tehdään näköjään aivan sattumanvaraisesti. Samaan aikaan kun kunnallisia tehtäviä pitäisi vähentää niin niitä myös tehdään täysin säkkipäässä lisää. Myös se, että kestävyysvaje on kurottavissa yhteen päivässä parissa, ei viesti siitä, että meillä edes olisi mikään erityinen kestävyysvaje. Tosin sekään ei näytä erityisen lupaavalta, että velkaannumme jo sitä vauhtia, että EU -kriteerit alkavat ylittyä.
Porvarillisen politiikan pääsisältö on ollut työläisen työllä rikastuminen. Koskaan ei ole kiinnitetty huomiota porvarin itsensä rooliin kaiken taloudellisen toiminnan menestyksen edellytyksenä. Suorittava työhän on vain jatkuvasti vähenevä osa tuotannossa aina sitä mukaa kuin teknologia kehittyy.
Kuitenkin menestyksellinen talous edellyttää innovatiivista taloudellista ajattelua, strategista osaamista ja kykyä organisoida ja myöskin johtaa taloudellisia prosesseja kannattavalla tavalla. Palkkojen leikkaamisesta ja irtisanomisista ei ole hyötyä, jos toiminta jo lähtökohtaisesti on tuhoon tuomittu.
Kun tarkastellaan tämän päivän johtamiskäytäntöjä Suomessa, niin ei voi päätyä muuhun lopputulokseen kuin siihen, että yritysjohtomme on lähinnä omassa höttömaailmassaan elävä miljonääri-, miljardöörikerho, jolle maailmanmeno ja perinteinen työ on jo täysin vieras asia. Ainoa asia, joka tätä "kultapossukerhoa" enää kiinnostaa on lisäraha. Kilpailua käydään enää siitä, kuka saa rahaa eniten. Lisärahaa pitää saada hinnalla millä hyvänsä, etupäässä kuitenkin mahdollisimman helposti.
Tämän hetken talouspolitiikka edellyttäisi nimenomaan uuden taloudellisen aktiviteetin synnyttämistä eikä vain uusien työttömien luomista, mihin kaikki niin sanotut rakenteelliset uudistukset (rakenteiden hajottamiset) vääjäämättä johtavat kaikesta hurskaasta päinvastoin -vakuuttelusta huolimatta. Esimerkiksi kuntauudistushan merkitsee sitä, että kunnilta ollaan viemässä miljardeja kestävyysvajeeksi kutsutun ilmiön vuoksi, mikä sitten johtanee mittaviin työvoiman vähennyksiin kunnissa.
Samoin eläkkeelle pääsyiän myöhentäminen luo mittavan työttömien armeijan. Kun tämä yhdistetään vielä teollisuuden rakennemuutokseen, niin vaikutus työttömyyteen on kerrassaan massiivinen. Eikä tässä vielä kaikki. Kas kun työttömyysturvaakin ollaan tekemässä vastikkeelliseksi, niin työttömästähän ollaan tekemässä peräti tuplatyötöntä, koska mistäs sitä työtä yhtäkkiä vastikkeen eteen löytyy, kun sitä ei ole löytynyt tähänkään asti. Tuplatyöttömyyshän siitä syntyy, kun ei ole enää oikeaa työtä eikä vastikkeen edellyttämää "tempputyötäkään".
Varmaan monen kansalaisen ruuansulatus on koetuksella, kun porvariministeri päästelee mantraa siitä, kuinka työ muka luo uutta työtä ja sillä tavoin poistaa ahdistuksen ja kurjuuden ja meillä on sitten varaa jopa hyvinvointivaltioon. Nyt vain ministeriltä on unohtunut se tosiasia, että kapitalistinen työ on oma työn lajinsa, jonka määrä on riippuvainen siitä, kuinka paljon kapitalisti tätä työtä tarjoaa. Työläinen tuskin päättää monenkaan yrityksen investoinneista saati työvoiman tarpeesta.
Tässä taannoin kapitalisteilla oli hirvittävä huoli työvoimapulasta. Sittemmin pula on osoittautunut lähinnä suureksi kuplaksi. Pikemminhän työvoimareservi vain kasvaa kuin kutistuu, kun vanhentumaan päästetty tuotannollinen rakenne hajoaa. Ainakin työttömyyden kasvun syyksi on kerrottu vanhentuneet tuotannolliset rakenteet, vaikka sopii epäillä, että väen vähentämisten taustalla on vain yritysjohdon halu vähintäänkin turvata bonuksensa ellei peräti jopa halu kasvattaa niitä.
Erityisen tärkeää olisi selvittää niin sanottujen rakenteellisten uudistusten yhteiskunnalliset vaikutukset. Tämä pitää sisällään niin rahamittaiset kuin myös ei -rahamittaiset vaikutukset. Nythän näitä uudistuksia tehdään näköjään aivan sattumanvaraisesti. Samaan aikaan kun kunnallisia tehtäviä pitäisi vähentää niin niitä myös tehdään täysin säkkipäässä lisää. Myös se, että kestävyysvaje on kurottavissa yhteen päivässä parissa, ei viesti siitä, että meillä edes olisi mikään erityinen kestävyysvaje. Tosin sekään ei näytä erityisen lupaavalta, että velkaannumme jo sitä vauhtia, että EU -kriteerit alkavat ylittyä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seppo_Ilmarinen
27.1.2010 11:04
0
Nyt ovat porvarilliset kapitalistiset lafkat, joita hupaisasti yrityksiksi nimitetään, keksineet rahastaa työnhaulla. Työnhakijan pitää maksaa niin sanottu kynnysraha päästäkseen työhön tai edes alkuhaastattelua pidemmälle. Menettely heijastaa ilmiömäistä ahneutta. Suorastaan ryöstömentaliteettia, mutta hallitus ilmeisesti pyörittelee vain peukaloitaan, kuten tähänkin asti, eli ei siis puutu ryöstäjän operatiivisiin päätöksiin millään tavalla.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/01/30001
Sen sijaan hallitus toimii suorastaan hyperaktiivisesti puuttuessaan jonninjoutaviin pikkuseikkoihin. Erityisesti yksittäinen ihminen näkyy olevan poliittisen päättäjän suoranaisen simputuksen kohteena. Normaalin ihmisen elämää pyritään vaikeuttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Enää tuskin saa edes pieraista omassa kodissaan ilman että siihen puuttuu jokin asiamies, kuraattori tai eu-lähettiläs. Poliisikin jahtaa vain ylinopeuksia hiki virkalakissa. Jos 40 prosenttia poliisin työajasta kuluu ylinopeuksien valvontaan, niin voi kysyä, onko sellaisessa päässä enää mitään järkeä?
Sen sijaan ökyfirmat mellastavat kuin sika vatukossa. Ensin töhlitään rahat maailmalle järjettömien yrityskauppojen myötä ja sitten napit auki ulistaan tukiaisia, kun asiat on sotkettu perinpohjin. Eikä tässä vielä kaikki. Harmaa talous kukoistaa nimenomaan ökyfirmoissa ja niiden alihankkijoissa. Miljoonat valuvat Huitsin Nevadaan, mutta ainoa kyttäyksen kohde on se kurja työtön, jonka kiiluvasilmäinen virkailija näkee pääasiallisimpana julkisten varojen syöjänä, kuten myös moni edustaja. Eipä tarvitse kauaa muistella, kun juolahtaa mieleen moni parahdus, kuinka työttömyys syö miljardeja. Sen sijaan edustajan auto on yhä kiiltävämpi ja munkki aina edellistä makoisampi.
Niin että semmoista se on? Arvaattelin varmaan mikä? Mutta koska milloinkaan ei voi olla täysin varma siitä, että asiat ymmärretään, kun ne ilmaistaan hienovaraisesti, todettakoon asia vielä selkokielellä: kapitalismi. Kapitalismihan on lähes määritelmän mukaisesti laillistettu ryöstö.
Harvinaisen osuva analyysi. Aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut.