David Pawson ja mikä saarnoissa mättää?
Milloin viimeksi kuulit saarnan, josta vielä muistat jotain? Joka puhutteli, herätti ajatuksia? Sai kenties jopa aikaan muutoksia elämässäsi? Ellei mieleesi tule sellaista saarnaa, voit monien muiden tavoin puhua saarnan kriisistä. Televisiosta ja kirjoistaan tunnetulla Raamatun opettajalla David Pawsonilla on saarnoihin omia mielenkiintoisia näkökulmiaan.
”Suomalainen saarna on maailman paperinmakuisin”, on sanonut teologian tohtori Juhani Forsberg.
”Liian moni saarna alkaa säätiedotuksella tai uutiskatsauksella. Liian moni saarna luetaan paperista. Liian monesta saarnasta unohtuu se, että elämä saa olla totta myös saarnassa. Liian monen saarnan kieli on kankeaa ja puheen jaksotus pielessä. Liian moni saarna puhuu passiivissa ja yleisesti ottaen”, todettiin Aholansaaren körttiteologien kokouksessa, kun otsikkona oli ”Mistä on huonot saarnat tehty”.
Professori Heikki Kotila näki vuonna 2006 julkaistussa Kotimaa lehden kolumnissaan saarnan kriisin taustalla olevan perimmäisen asian unohtamisen, uskon kriisin.
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana - siis aikana, jolloin kirkko pyrki kehittämään jumalanpalvelustaan - pääjumalanpalvelusten vuotuinen käyntimäärä väheni 16 prosentilla eli 800.000 kävijällä,” totesi Sini Hulmi artikkelissaan, joka julkaistiin vuonna 2007 Hymnologian ja liturgiikan seuran vuosikirjassa. Tuon jälkeen tilanne ei liene ainakaan parantunut.
”Liturgiassa voi piiloutua käsikirjan taakse, mutta saarnatessa papista tulee seurakuntansa edessä alaston. On helpompaa puhua korukieltä ja säilyttää etäisyys kuin paljastaa esimerkiksi raamattunäkemyksensä”, on Lahja Pyykönen kirjoittanut kuopiolaisen Kirkko ja Koti lehden pääkirjoituksessa.
Vastaavia arvioita suomalaisen saarnan alennustilasta voisi noukkia paljon lisää: Jeesus on jäänyt saarnoissa oven ulkopuolelle. Meille on käynyt kuin Ilmestyskirjan Laodikean seurakunnalle (Ilm. 3:14). Saarnoissa pohdiskellaan ja kysellään ikään kuin kuulijat olisivat tulleet etsimään lisää kysymyksiä eikä vastauksia elämänsä kipeisiin kysymyksiin. Saarnoissa julistetaan humanismin autuutta eikä Jumalan armoa Jeesukseen turvaavalle syntiselle ihmiselle. Jne.
Englantilainen David Pawson on kiertänyt neljännesvuosisadan ympäri maailmaa saarnaamassa ja opettamassa. Hän on myös tuottanut valtavan määrän Raamattua käsitteleviä kirjoja. Lisäksi hän on opettanut Raamatusta televisiokanavilla, kaseteilla ja dvd-levyillä. Tuoreessa kirjassaan ”Totuutta etsimässä” hän avaa saarnaamiseen mielenkiintoisia ja hyödyllisiä näkökulmia. (Kirjan laajempi esittelyn ja arvioinnin löydät tämän linkin kautta)
David Pawson kehottaa ottamaan saarnojen ja opetusten lähtökohdiksi Raamatun laajemmat kokonaisuudet. Hän vieroksuu irrallisista raamatunjakeista saarnaamista. Asiayhteyksistään erotetut jakeet ovat hänen mielestään kuin koukkuja, joihin saarnaaja ripustelee omia ajatuksiaan antaen niille samalla raamatullisen auktoriteetin.
David Pawson toteaa varsin jyrkästi monien saarnojen olevan suorastaan kuin epäjumalanpalvontaa, koska niillä luodaan saarnaajan omien tekstivalintojen ja mieltymysten pohjalta Raamatulle vieras mielikuva Jumalasta. Näin käy, jos saarnoissa keskitytään esimerkiksi vain Jumalan rakkauteen ja armoon unohtaen Hänen vihansa ja kirouksensa.
”Sentimentaalinen kuva Jumalasta on hyvin erilainen kuin todellinen Raamatun antama kuva”, Pawson sanoo. Hänen havaintojensa mukaan jopa kuva Jeesuksesta voi olla virheellinen, jos julistus perustuu vain evankeliumeihin jättäen pois seurakunnille lähetettyjen kirjeiden ja Ilmestyskirjan antamat tiedot.
”Saarnaaminen on kuin ruoanlaitto. Aterian valmistaminen vie paljon enemmän aikaa kuin sen nauttiminen. Molemmissa tyydytys tulee siitä, että voi ruokkia nälkäisiä. Kummassakin tapauksessa ruokavalion on oltava helposti sulava ja tasapainoinen, ja se otetaan sitä innokkaammin vastaan, mitä houkuttelevammassa muodossa se tarjotaan”, David Pawson kertoo.
Heti perään hän toteaa tarvitsevansa tunnin verran valmisteluaikaa jokaista viittä minuuttia kohden saarnatuolissa. Hän sanoo, ettei oikopolkuja ole. Tehokas saarna vaatii yhtä paljon työtä kuin innoitustakin. Seuraavaksi David Pawson kutsuu kirjansa lukijan työhuoneeseensa ja kertoo vaihe vaiheelta kuin kädestä pitäen, millä tavalla hän valmistelee kuuluisiksi tulleet saarnansa ja opetuspuheensa.
”Hyvän uutisen saarnaajalle on anteeksiantamaton synti olla tylsä”, David Pawson toteaa.
Siinäpä haastetta jokaiselle saarnaajalle ja samalla myös arvioinnin lähtökohtaa penkissä istuvalle kuulijalle.
Milloin viimeksi kuulit saarnan, josta vielä muistat jotain? Joka puhutteli, herätti ajatuksia? Sai kenties jopa aikaan muutoksia elämässäsi? Ellei mieleesi tule sellaista saarnaa, voit monien muiden tavoin puhua saarnan kriisistä. Televisiosta ja kirjoistaan tunnetulla Raamatun opettajalla David Pawsonilla on saarnoihin omia mielenkiintoisia näkökulmiaan.
”Suomalainen saarna on maailman paperinmakuisin”, on sanonut teologian tohtori Juhani Forsberg.
”Liian moni saarna alkaa säätiedotuksella tai uutiskatsauksella. Liian moni saarna luetaan paperista. Liian monesta saarnasta unohtuu se, että elämä saa olla totta myös saarnassa. Liian monen saarnan kieli on kankeaa ja puheen jaksotus pielessä. Liian moni saarna puhuu passiivissa ja yleisesti ottaen”, todettiin Aholansaaren körttiteologien kokouksessa, kun otsikkona oli ”Mistä on huonot saarnat tehty”.
Professori Heikki Kotila näki vuonna 2006 julkaistussa Kotimaa lehden kolumnissaan saarnan kriisin taustalla olevan perimmäisen asian unohtamisen, uskon kriisin.
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana - siis aikana, jolloin kirkko pyrki kehittämään jumalanpalvelustaan - pääjumalanpalvelusten vuotuinen käyntimäärä väheni 16 prosentilla eli 800.000 kävijällä,” totesi Sini Hulmi artikkelissaan, joka julkaistiin vuonna 2007 Hymnologian ja liturgiikan seuran vuosikirjassa. Tuon jälkeen tilanne ei liene ainakaan parantunut.
”Liturgiassa voi piiloutua käsikirjan taakse, mutta saarnatessa papista tulee seurakuntansa edessä alaston. On helpompaa puhua korukieltä ja säilyttää etäisyys kuin paljastaa esimerkiksi raamattunäkemyksensä”, on Lahja Pyykönen kirjoittanut kuopiolaisen Kirkko ja Koti lehden pääkirjoituksessa.
Vastaavia arvioita suomalaisen saarnan alennustilasta voisi noukkia paljon lisää: Jeesus on jäänyt saarnoissa oven ulkopuolelle. Meille on käynyt kuin Ilmestyskirjan Laodikean seurakunnalle (Ilm. 3:14). Saarnoissa pohdiskellaan ja kysellään ikään kuin kuulijat olisivat tulleet etsimään lisää kysymyksiä eikä vastauksia elämänsä kipeisiin kysymyksiin. Saarnoissa julistetaan humanismin autuutta eikä Jumalan armoa Jeesukseen turvaavalle syntiselle ihmiselle. Jne.
Englantilainen David Pawson on kiertänyt neljännesvuosisadan ympäri maailmaa saarnaamassa ja opettamassa. Hän on myös tuottanut valtavan määrän Raamattua käsitteleviä kirjoja. Lisäksi hän on opettanut Raamatusta televisiokanavilla, kaseteilla ja dvd-levyillä. Tuoreessa kirjassaan ”Totuutta etsimässä” hän avaa saarnaamiseen mielenkiintoisia ja hyödyllisiä näkökulmia. (Kirjan laajempi esittelyn ja arvioinnin löydät tämän linkin kautta)
David Pawson kehottaa ottamaan saarnojen ja opetusten lähtökohdiksi Raamatun laajemmat kokonaisuudet. Hän vieroksuu irrallisista raamatunjakeista saarnaamista. Asiayhteyksistään erotetut jakeet ovat hänen mielestään kuin koukkuja, joihin saarnaaja ripustelee omia ajatuksiaan antaen niille samalla raamatullisen auktoriteetin.
David Pawson toteaa varsin jyrkästi monien saarnojen olevan suorastaan kuin epäjumalanpalvontaa, koska niillä luodaan saarnaajan omien tekstivalintojen ja mieltymysten pohjalta Raamatulle vieras mielikuva Jumalasta. Näin käy, jos saarnoissa keskitytään esimerkiksi vain Jumalan rakkauteen ja armoon unohtaen Hänen vihansa ja kirouksensa.
”Sentimentaalinen kuva Jumalasta on hyvin erilainen kuin todellinen Raamatun antama kuva”, Pawson sanoo. Hänen havaintojensa mukaan jopa kuva Jeesuksesta voi olla virheellinen, jos julistus perustuu vain evankeliumeihin jättäen pois seurakunnille lähetettyjen kirjeiden ja Ilmestyskirjan antamat tiedot.
”Saarnaaminen on kuin ruoanlaitto. Aterian valmistaminen vie paljon enemmän aikaa kuin sen nauttiminen. Molemmissa tyydytys tulee siitä, että voi ruokkia nälkäisiä. Kummassakin tapauksessa ruokavalion on oltava helposti sulava ja tasapainoinen, ja se otetaan sitä innokkaammin vastaan, mitä houkuttelevammassa muodossa se tarjotaan”, David Pawson kertoo.
Heti perään hän toteaa tarvitsevansa tunnin verran valmisteluaikaa jokaista viittä minuuttia kohden saarnatuolissa. Hän sanoo, ettei oikopolkuja ole. Tehokas saarna vaatii yhtä paljon työtä kuin innoitustakin. Seuraavaksi David Pawson kutsuu kirjansa lukijan työhuoneeseensa ja kertoo vaihe vaiheelta kuin kädestä pitäen, millä tavalla hän valmistelee kuuluisiksi tulleet saarnansa ja opetuspuheensa.
”Hyvän uutisen saarnaajalle on anteeksiantamaton synti olla tylsä”, David Pawson toteaa.
Siinäpä haastetta jokaiselle saarnaajalle ja samalla myös arvioinnin lähtökohtaa penkissä istuvalle kuulijalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin moni Pappi tai Saarnamies puhuu ilman Pyhäähenkeä,silloin käy niin että omassa Lihassa ei ole muuta kun Lihaa,Henki puuttuu,tiedän itsestäni,jos en lue tai Rukoile ja pidä itseäni valveilla,tarkotan en aina jaksa olla täydessä vireessä,niin alkaa henkisyys kadota,se on niin salakavalaa,että oikein hirvittää,ei pelastus mihinkään katoa,mutta se Jumalan Henki alkaa laimeta,eli sanassa sanotaan suola alkaa käymään mauttomaksi,minä kyllä koen sen omalle kohdalleni monesti.
Kuin moni Saarnamies ja Pappi ovat siinä tilassa,että Henki on laimennut ja Liha yrittää Saarnata,ilman Henkeä on kuivaa kuunneltavaa ja seurakunta kuiihtuu,kun ei saa elävää vettä,eli Jumalan sanan virvoittavaa vettä,se on lähes kaikkien Kirkkojen ja Seurakuntien ongelma,siihen pitäsi tulla muutos,niin puhujien kun Kuulijoidenkin kohdalla. Ari
Puit sanoiksi niin monien meidän tunnot, Ari.
Joskus vaan meillä tuntuu muka olevan suorastaan yliluonnollisen vaikeaa löytää sitä yhteistä aikaa viettää Jumalan kanssa rukouksessa.
Silloin juuri tuntuu todella, että vihollinen tekee kaikkensa ettei vaan saisi yhtä sanaakaan Herran kanssa vaihdettua ja niistä hetkistä tietää ettei sitä rauhaa oikein ole, ennenkuin ottaa aikaa rukoukseen ja Raamatunlukuun, silloin palaa se Jumalan rauha ja tyytyväisyys joka on ymmärrystä ylempi.
Pawson on livenä kova kuten pirkkahallissa oli.
Pawsonin kirjat suomeksi ovat hieman sekavia ja ne teeveeseiskan ohjelmat todella kuivaa tavaraa. Pasonin kirjat eivät ole akateemista teologiaa vaan ihan maallikko kamaa.
David Pettsin kirjat suomeksi ovat selkää tekstiä maallikoille, vaikka taas Petts on livenä sekava.
Akateemisen tason helluntai/baptisti teologiaa ei ole suomeksi julkasitu.
Tässä ylisepätevää professori tason tekstiä johon Pawson ei pastorina yllä omissa kirjoissaan.
http://holytrinitynewrochelle.org/yourti92881.html
Should We Support Gay Marriage? NO
by Wolfhart Pannenberg
Ensinnäkin itse olin myös Pirkkahallissa, enkä kokenut David Pawsonia mitenkään kovana, hän esiintyi siellä ihan normaalisti, kuten ennenkin.
Toisekseen en missään nimessä pidä TV7:kan Pawsonin ohjelmia mitenkään kuivina, vaan jännittävinä - ja joka kerran opin vanhanakin uskovana jotain uusia ja innostavia asioita Raamatusta!
Luen paljon Pawsonin kirjoja, mutten ole kokenut niitä sekavina - muuten useissa Pawsonin kirjoissa lukee, että "Raamatun totuuksia yksinkertaisesti selitettyinä", jotta tavallinen yksinkertainen uskovainenkin ymmärtäisi lukemansa ja sehän on tärkeintä, eikä mikään AKATEEMISUUS.
Jos Pawson kirjoittaisi kirjoja teologeille, hän kirjoittaisi niitä tietenkin akateemisesti ja viisaampia sanakäänteitä käyttäen, mutta tavallinen kansa ei niistä ymmärtäisi yhtään mitään. Mutta hän EI kirjoita kirjojaan teologeille, vaan tavallisille ihmisille, jotka haluavat oppia tuntemaan Jumalan Sanaa yhä enemmän.