Se on jokaisen perusperusvelvollisuus. Ei väliä, onko palkkatöissä, työpajalla vaiko vapaaehtoistyössä - tärkeintä on, että tekee töitä! Vain työtä tekemällä lunastetaan oma asema yhteiskunnassa ja vältetään elämän suistuminen syöksykierteeseen.
Pääasia että tekee töitä
tärkein asia
18124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vapaaehtoistyössä, haista sinä kuulepaskas!
Minun ei tarvitse keneltäkään asemaani lunastaa, ei minua kiinnosta mitä muut ajattelee tai on ajattelematta. Rahaa vastaan työ käy. Muu ei.
Sinä olet ahne. Häpeä!
Jos se, että haluan syödä ja asua lämpimässä asunnossa, on ahneutta niin olkoon sitten niin..
Sinäpä se syöt jonkun töitä tekevän pöydästä.
Ken ei työtä tee, sen ei syömäänkään pidä!!!
Tekeekö töitä itsensä puolesta, vaiko orjatyötä miljardöörille ? Siinä on se valtava ero joka vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen.
Jokaiselle on töitä. Kun astuu ovesta ulos niin voi noukkia roskia maasta ja viedä ne roskiin, silloin ihminen tekee työtä. Se on näin yksinkertaista.
Tokihan työtä on tehtävä. Se on nautinnollista, jos saa tehdä sitä mihin on kutsumus. Mutta pelkästään rahan takia sitä ei kyllä yksinkertaisesti kannata tehdä. Huono bisnes.
Ylläpito voisi alkaa siirreellä nämä merkityksettömät ja maailmanmenoa palstalle kuulumattomat työ fanaatikon jankkaamiset sinne omalle työ ja opiskelu palstalleen.
ja työttömyys siis olekkaan päivänpolttava uutisaihe nykyisin???
Olet siinä mielessä oikeassa, että jokaisen pitää aina kysyä myös itseltään, että mitä minä voin tehdä yhteiskunnan hyväksi, eikä vain aina sitä, että mitä yhteiskunta voi tehdä minun hyväksi.
Nykyään itsekeskeistä ajattelua on paljon kaikissa yhteiskuntaluokissa eli monilla se ensisijainen kysymys on aina, että mitä minä saan palkkaa tai etuisuuksia jostain asiasta itselleni, samaa itsekeskeisyyttä on niin sosiaaliturvan varassa elävillä kuin yritysjohtajillakin.
Tuo on pääasia, mutta jalka-asia on se että juoksee aina 20km matkan töihin ja takaisin.
Lisäksi olisi syytä palauttaa lauantait takaisin normaaleiksi työ ja koulupäiviksi, kuten oli vielä 60-70 luvulla. Ja vuosilomat samoin senaikaisiin raameihin, eli enintään kaksiviikkoisiksi! Siinä menisi ikäänkuin monta kärpästä yhdellä iskulla! Hallituksen toivomat työurat pitenisi, valtio ja kunnat saisivat lisää verotuloja, etelän hiekkarannoilla makailu ja siten sinne vapaaehtoinen rahojen kanto vähenisi, viinan kulutus laskisi vapaapäivien vähyyden vuoksi, kilpailukyky paranisi jne.
Höpöhöpö,se on vain velvollisuus,jos siitä sellaisen kehittää. Asema on jo lunastettu,enkä ole koskaan ollut missään töissä. Ja ihan vakaa ihminen olen,samaa ei voi sanoa kaikista tyypeistä ympärilläni,joista lähes kaikki töitä tekevät.
Toki asemani aiheuttaa kateellisuutta,sitä myöten vihaa ja katkeruutta,mutta kun sen pystyy sietämään pärjää kyllä.
Kuljen omia polkujani,hamaan maailman tappiin asti.
Kaikilla ei ole töitä miettikääpä sitä
Kunpa voisinkin viljellä oman ruokani sen sijaan että maksan siitä rahalla jota saadakseni on minun työskenneltävä toisenkin edestä. Siis hänen edestään, joka tekee työlläni vastikkeetonta katetta toisin sanoen vetää välistä. Nykyään vielä sanellen enemmän ja enemmän työntekemisen ehdot.
90-luvulle saakka työttömyys oli sen tyyppistä, että oli halua hakeutua töihin ja töitä myös tehtiin. Oli kipinä työntekoon.
Tänä päivänä on käytännöksi tullut se, että työttömänä ollaan ja pysytään eikä tehdä mitään ja se on ihan normaalia.
90-luvulle saakka käytäntö oli se, että ei ollut nykyisenlaisia aktivointitoimia työttömille, ei sellaisesta puhettakaan. Tukityöllistämistä ja työllisyyskoulutusta oli.
Nyt on jos jonkinlaista suunnitelmaa, kuntouttavaa työtoimintaa, typiä ja työkokeilua yms ja tuleekin mieleen, että onko nykyisenlaisen työttömyyden takana tämä aktivointipuuro, eli liika hämmentäminen passivoi?