Muuttuuko ihminen vanhetessaan kyttääjäksi? Suomihan alkaa olla jo valtionakin huru-ukkoiässä ja myös kansalaisten keski-ikä nousee ryminällä. Jopa niin, että on syntynyt kestävyysvajeeksi kutsuttu ilmiö, minkä lisäksi jotkut näkevät jo huoltosuhteenkin ongelmaksi. Ikään kuin täällä nyt joku olisi jotakin oikein huoltamalla huoltanut, jotakin muuta kuin autoa. Julkisista joukkohysterioista puuttuu enää pelko sukupuuttoon kuolemisesta. Mutta jos tulemme osaksi Euroopan liittovaltiota, niin pelko tai ongelma sukupuuttoon kuolemisestakin ratkeaa. Ei Eurooppa minnekään häviä, vaan sukupuuttoon kuollut Suomi jatkaa olemassaoloaan yhdistyneenä Eurooppana. Positiivinen asenne auttaa näkemään, että moni paniikki aiheutuu vain laput silmillä elämisestä.
Mutta kyttäämiseen. Kysymyshän kuului, aiheuttaako ikääntyminen kasvavaa tarvetta puuttua toisten ihmisten asioihin? Vastaus on myönteinen. Sen, että väite pitää paikkansa, voi jokainen havaita kokemusperäisesti. Ei tarvitse muuta kuin istahtaa television ääreen, niin jo uutisankkureiden moralisoiva tapa lukea uutisia todistaa. Uutisia luetaan lähes sormi pystyssä ja ääni moraalista paatosta väristen tavalla, joka mittavasti enemmän kuin hyvin osoittaa sen, mitkä asiat ja teot ovat pahoja ja kartettavia. Uutisten lisäksi televisio järjestää usein suuria "orava-illan" tyyppisiä tilaisuuksia, joissa oikein porukalla paheksutaan milloin mitäkin asiaa.
Tämän julkisen riekkumisen jälkeen lainsäätäjäkin yleensä herää ja ryhtyy säätämään. Tekemään lakeja mitä kummallisimpien asioiden kieltämiseksi. Pääasia on se, että jotakin kielletään. Se on toissijaista tai peräti merkityksetöntä, onko kiellettävä asia edes mikään rikos. Mitään konkreettisia tunnusmerkkejä kielletylle teolle ei säädetä, vaan uudet lait ovat luonteeltaan eräänlaisia huutolakeja, joissa tuomio saadaan aikaiseksi äänestämällä. Siis sen mukaan, miltä kenestäkin tuntuu. Kokeeko joku tulleensa häirityksi, onko joku kiihottunut tai näyttikö naapurin kädennosto natsitervehdykseltä jne.
Sitten meillä on hyvinvointivaltioksi kutsuttu järjestelmä, joka koostuu näistä mittaamattomista määristä mielivaltaisia lakeja, jotka edellyttävät paitsi säätämistä, niin myös sitä, että näitä lakeja myös valvotaan. Eipä ihme, että kestävyysvajekin syntyy. Eihän mikään valtio kerta kaikkiaan selviä täysin tarpeettomista tehtävistä, vaan ennen pitkää tukehtuu omaan säätämiseensä ja säätämisen aiheuttamaan kyttäämistarpeen lisääntymiseen. Ei siitäkään huolimatta, että kyttäämistä yritetään jopa automatisoida. Enää ei riitä edes se, että auton nopeutta kytätään, sen lisäksi pitäisi päästä kyttäämään jopa sitä, missä auto liikkuu ja millaista väkeä autossa matkustaa. Ettei vain terroristeja.
Tosin ikä tuskin yksistään selittää kyttäämisen tarvetta, koska onhan olemassa iäkästä porukkaa, joka on hyvinkin nuorekasta ja joustavaa ajattelultaan ja elämänasenteiltaan. Siksi iän rinnalle pitää laittaa jokin laukaiseva tekijä. Ja tämä kyttäämisen laukaiseva tekijä on luonnollisesti raha. Ikä yhdistyneenä suureen rahamäärään on lähes satavarma yhdistelmä kyttäämisilmiön selittämiseksi. Sillä mihinkäs kyttäämistä muuhun tarvitaan kuin nimenomaan siihen, ettei kukaan vie rahoja. Rahan turvallisuutta pitää suojella siinä missä kalliita koneitakin. Rahan turvallisuutta jopa siinä määrin, että käteismaksukin ollaan kieltämässä. Sen jälkeen raha varmasti säilyy, kun sitä ei enää kanniskella ryöstöalttiissa maailmassa.
Täsmennettäköön vielä, ettei käytetty termi "huru-ukkoistuminen" ole sukupuolisidonnainen, vaan täysin sukupuolineutraali ilmaus, koska ikääntymisen määrän lisääntyminen koskee erityisesti juuri naissukupuolta. Miehethän kuolevat yleensä suhteellisen nuorina.
Mutta kyttäämiseen. Kysymyshän kuului, aiheuttaako ikääntyminen kasvavaa tarvetta puuttua toisten ihmisten asioihin? Vastaus on myönteinen. Sen, että väite pitää paikkansa, voi jokainen havaita kokemusperäisesti. Ei tarvitse muuta kuin istahtaa television ääreen, niin jo uutisankkureiden moralisoiva tapa lukea uutisia todistaa. Uutisia luetaan lähes sormi pystyssä ja ääni moraalista paatosta väristen tavalla, joka mittavasti enemmän kuin hyvin osoittaa sen, mitkä asiat ja teot ovat pahoja ja kartettavia. Uutisten lisäksi televisio järjestää usein suuria "orava-illan" tyyppisiä tilaisuuksia, joissa oikein porukalla paheksutaan milloin mitäkin asiaa.
Tämän julkisen riekkumisen jälkeen lainsäätäjäkin yleensä herää ja ryhtyy säätämään. Tekemään lakeja mitä kummallisimpien asioiden kieltämiseksi. Pääasia on se, että jotakin kielletään. Se on toissijaista tai peräti merkityksetöntä, onko kiellettävä asia edes mikään rikos. Mitään konkreettisia tunnusmerkkejä kielletylle teolle ei säädetä, vaan uudet lait ovat luonteeltaan eräänlaisia huutolakeja, joissa tuomio saadaan aikaiseksi äänestämällä. Siis sen mukaan, miltä kenestäkin tuntuu. Kokeeko joku tulleensa häirityksi, onko joku kiihottunut tai näyttikö naapurin kädennosto natsitervehdykseltä jne.
Sitten meillä on hyvinvointivaltioksi kutsuttu järjestelmä, joka koostuu näistä mittaamattomista määristä mielivaltaisia lakeja, jotka edellyttävät paitsi säätämistä, niin myös sitä, että näitä lakeja myös valvotaan. Eipä ihme, että kestävyysvajekin syntyy. Eihän mikään valtio kerta kaikkiaan selviä täysin tarpeettomista tehtävistä, vaan ennen pitkää tukehtuu omaan säätämiseensä ja säätämisen aiheuttamaan kyttäämistarpeen lisääntymiseen. Ei siitäkään huolimatta, että kyttäämistä yritetään jopa automatisoida. Enää ei riitä edes se, että auton nopeutta kytätään, sen lisäksi pitäisi päästä kyttäämään jopa sitä, missä auto liikkuu ja millaista väkeä autossa matkustaa. Ettei vain terroristeja.
Tosin ikä tuskin yksistään selittää kyttäämisen tarvetta, koska onhan olemassa iäkästä porukkaa, joka on hyvinkin nuorekasta ja joustavaa ajattelultaan ja elämänasenteiltaan. Siksi iän rinnalle pitää laittaa jokin laukaiseva tekijä. Ja tämä kyttäämisen laukaiseva tekijä on luonnollisesti raha. Ikä yhdistyneenä suureen rahamäärään on lähes satavarma yhdistelmä kyttäämisilmiön selittämiseksi. Sillä mihinkäs kyttäämistä muuhun tarvitaan kuin nimenomaan siihen, ettei kukaan vie rahoja. Rahan turvallisuutta pitää suojella siinä missä kalliita koneitakin. Rahan turvallisuutta jopa siinä määrin, että käteismaksukin ollaan kieltämässä. Sen jälkeen raha varmasti säilyy, kun sitä ei enää kanniskella ryöstöalttiissa maailmassa.
Täsmennettäköön vielä, ettei käytetty termi "huru-ukkoistuminen" ole sukupuolisidonnainen, vaan täysin sukupuolineutraali ilmaus, koska ikääntymisen määrän lisääntyminen koskee erityisesti juuri naissukupuolta. Miehethän kuolevat yleensä suhteellisen nuorina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ho hoo, ho HOO! Onhan sarkastisen terävää taas tuo Sinun tekstisi!
Lakien säätäminen kaikesta mahdollisesta on todella mojovan ivan aihe. Vihapuhelaki on ertäs päättömimmistä säädöistä. Siinä Koski on ihan oikeilla jäljillä koska rikoslaki riittää.
Piti vielä kysymän: Onko ikämme relevantisti suhteessa ymmärrykseemme vai takuuvarma todiste lukkiumasta?
Luulisin, että raha on viimekätinen seikka, johon kaikki on relevantissa suhteessa. Ainakin näin kapitalistisen maailmanjärjestyksen aikoina. Käyttäisin termiä kapitalistinen umpio kuvaamaan sitä henkistä tilaa, jonka yletön raha tuo tullessaan. Tästä mainitsin jo analyysini loppuosassa, jossa totesin, ettei ikä sinällään estä ymmärtämistä, vaan ymmärryksen sammumiseen tarvitaan runsaasti rahaksi nimitettyä tavaraa.