Kärsin paniikkihäiriöstä ja koska en julkisella terv.huolto puolella saanut asioita eteenpäin, kävin yksityisellä lääkärillä. Diagnoosi: paniikkihäiriö, johon minulle määrättiin lääkitys ja 1viikon sairausloma.
Menin uusimaan reseptiä ja sairauslomaa julkisen puolen terveysasemalle, koska työttömänä minulla ei ole varaa käydä yksityisellä.
Omalääkärini on erittäin töykeä, mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja, jouduin hänen vastaanotolleen.
Kerroin paniikkihäiriön oireista, että lääke ei ole poistanut kaikkia oireita ja lääkityksestä on ollut valtava apu elämässä, pystyn toimimaan välillä kuten ennen: käymään kaupassa ja kulkemaan bussilla sekä sietämään paniikkikohtauksia.
Kerroin, että minulla on ollut useita traumaattisia tapahtumia nyt, kuten asuntomurto stressiä, joiden myötä paniikkihäiriö puhkesi vakavana.
Lääkäri uteli kauheasti että mitä murtovaras vei? Sanoin, että vähän kaikkea. (en jaksanut luetella yksitellen tavaroita)
Lääkäri töksäytti töykeästi, että mitä kaikkia AINEITA se varasti asunnostani.
Olin mykistynyt, miten lääkäri voi olla noin kamala! Sanoin, että tavaraa vei ja aineiden kanssa en ole missään tekemisissä.
Olen 20 kymppinen asiallinen, kunnollinen ja vastuuntuntoinen nainen ja kärsin vakavasta paniikkihäiriöstä ja minulla oli lääkehoito meneillään. Lääkäri kohteli minua kuin mitäkin narkomaania, petyin todella koska tarvitsin apua enkä henkistä väkivaltaa.
Pyysin lähetettä psykiatrille, mutta lääkäri ei suostunut laittamaan lähetettä.
Hän sanoi, että varaa aika vain psykologille (psykologit eivät voi määrätä sairausloma eikä lääkkeitä).
Lääkäri ei myöskään suostunut uusimaan minulle määrättyjä reseptejä, vaan tokaisi töykeästi, että "noihin sää jäät koukkuun, en määrää" (kyse oli rauhoittavasta bentsodiatsepiini lääkkeestä, joka otetaan paniikkikohtauksen aikana).
Miten joku lääkäri voi olla noin kamala ! Paniikkihäiriö haittaa elämääni paljon, läheiseni ovat huolissaan kun vain vetäydyin omiin oloihini oireiden myötä.
Lääkäri masensi minut pohjalle, edes sairaslomaa en saanut vaikka en ole todellakaan työkykyinen.
Lääkkeenä sain propralia, joka ei poista ahdistusta eikä paniikkia, vaan kehon fyysisiä oireita. Eli lääke on täysin turha, kohtaus tulee ja pään sisällä jyllää kaikki mutta ulkoisesti näytän olevan ok. Eli sama tilanne, kuin alkuun.
Lääkäri käski vain hengittämään paperipussiin ja that's it.
Ja minä oikeasti kärsin p-häiriöstä, usein vain ne, joilla on paniikkihäiriö, ymmärtävät sairauden.
Sosiaalitoimistossa ja työkkärissä ihmeteltiin, miten lääkäri ei suostu määräämään psykiatri lähetettä, kun kyse on lääkehoidollisesta mt sairaudesta.
En saa hoitoa paniikkihäiriöön julkiselta tään lääkärin takia ja köyhänä minulla ei ole varaa yksityisille psykiatreille ( vastaanotto 130-150€ /kerta)
Osaisiko joku neuvoa onko tällainen käytös ja töksäyttely lääkärille suotavaa ja onko tällaista asennetta jatkossakin kuunneltava kiltisti?
Entä kun kyseessä on omalääkäri, voinko pyytää omalääkäri vaihtoa vai pitääkö minun muuttaa eri alueella, jotta omalääkäri vaihtuu?
Muilla samankaltaisia kokemuksia?
Menin uusimaan reseptiä ja sairauslomaa julkisen puolen terveysasemalle, koska työttömänä minulla ei ole varaa käydä yksityisellä.
Omalääkärini on erittäin töykeä, mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja, jouduin hänen vastaanotolleen.
Kerroin paniikkihäiriön oireista, että lääke ei ole poistanut kaikkia oireita ja lääkityksestä on ollut valtava apu elämässä, pystyn toimimaan välillä kuten ennen: käymään kaupassa ja kulkemaan bussilla sekä sietämään paniikkikohtauksia.
Kerroin, että minulla on ollut useita traumaattisia tapahtumia nyt, kuten asuntomurto stressiä, joiden myötä paniikkihäiriö puhkesi vakavana.
Lääkäri uteli kauheasti että mitä murtovaras vei? Sanoin, että vähän kaikkea. (en jaksanut luetella yksitellen tavaroita)
Lääkäri töksäytti töykeästi, että mitä kaikkia AINEITA se varasti asunnostani.
Olin mykistynyt, miten lääkäri voi olla noin kamala! Sanoin, että tavaraa vei ja aineiden kanssa en ole missään tekemisissä.
Olen 20 kymppinen asiallinen, kunnollinen ja vastuuntuntoinen nainen ja kärsin vakavasta paniikkihäiriöstä ja minulla oli lääkehoito meneillään. Lääkäri kohteli minua kuin mitäkin narkomaania, petyin todella koska tarvitsin apua enkä henkistä väkivaltaa.
Pyysin lähetettä psykiatrille, mutta lääkäri ei suostunut laittamaan lähetettä.
Hän sanoi, että varaa aika vain psykologille (psykologit eivät voi määrätä sairausloma eikä lääkkeitä).
Lääkäri ei myöskään suostunut uusimaan minulle määrättyjä reseptejä, vaan tokaisi töykeästi, että "noihin sää jäät koukkuun, en määrää" (kyse oli rauhoittavasta bentsodiatsepiini lääkkeestä, joka otetaan paniikkikohtauksen aikana).
Miten joku lääkäri voi olla noin kamala ! Paniikkihäiriö haittaa elämääni paljon, läheiseni ovat huolissaan kun vain vetäydyin omiin oloihini oireiden myötä.
Lääkäri masensi minut pohjalle, edes sairaslomaa en saanut vaikka en ole todellakaan työkykyinen.
Lääkkeenä sain propralia, joka ei poista ahdistusta eikä paniikkia, vaan kehon fyysisiä oireita. Eli lääke on täysin turha, kohtaus tulee ja pään sisällä jyllää kaikki mutta ulkoisesti näytän olevan ok. Eli sama tilanne, kuin alkuun.
Lääkäri käski vain hengittämään paperipussiin ja that's it.
Ja minä oikeasti kärsin p-häiriöstä, usein vain ne, joilla on paniikkihäiriö, ymmärtävät sairauden.
Sosiaalitoimistossa ja työkkärissä ihmeteltiin, miten lääkäri ei suostu määräämään psykiatri lähetettä, kun kyse on lääkehoidollisesta mt sairaudesta.
En saa hoitoa paniikkihäiriöön julkiselta tään lääkärin takia ja köyhänä minulla ei ole varaa yksityisille psykiatreille ( vastaanotto 130-150€ /kerta)
Osaisiko joku neuvoa onko tällainen käytös ja töksäyttely lääkärille suotavaa ja onko tällaista asennetta jatkossakin kuunneltava kiltisti?
Entä kun kyseessä on omalääkäri, voinko pyytää omalääkäri vaihtoa vai pitääkö minun muuttaa eri alueella, jotta omalääkäri vaihtuu?
Muilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kertomasi mukaan kuulostaa minusta siltä, että lääkäri on käyttäytynyt asiattomasti. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että paniikkihäiriön hoitoon lääkkein liittyy paljon ongelmia. Olet ilmeisesti saanut bentsodiatsepiineja akuuttiin paniikkihäiriöön, jotka ovat siis lähinnä rauhoittavia. Akuutissa käytössä ongelmien ei luulisi muodostuvan kovin suuriksi, mutta jatkuvassa käytössähän bentsot ovat hyvinkin koukuttavia ja haittaavat aivotoimintaa. Oletko jo kokeillut terapiaa ja paniikkihäiriön hallinnan opettelua lääkkeettömin keinoin? Tämä kannattanee, otat bentsoja tai et, koska hyötyä siitä on molemmissa tapauksissa. Samalla saisit jotain pitkäkantoisempaa ja itsestäsi lähtevää apua kuin bentsodiatsepiineista. Lääkäristäsi vielä sen verran, että ei sinun tarvitse tuollaista käytöstä hyväksyä. Tarvittaessa, jos koet tilanteen loukkaavana ja jatkuvana, voisit harkita yhteydenottoa potilasasiamieheen.
Soita terveyskeskukseen ja pyydä toinen lääkäri itsellesi.
Joo kyllä täytyy olla oikeus vaihtaa lääkäriä. Soita ja kysy, jos mussuttavat niin vaadi! Soitat sitten vaikka ylemmälle taholle. Ei se niin voi olla että on iänkaiken käytävä samalla lääkärillä, tavallisella kansalaisella on oikeuksia mitkä ei kylläkään terveydenhuollon järjestelmässä tule esille kun ihmiset vaan tyytyy hiljaa osaansa. Minultakin eräs ylilääkäri pyysi anteeksi huonoa käytöstä kun asiasta älähdin. Ei ne lääkärit mitään jumalia ole vaikka useat niin kuvittelevat.
Puhelimella on helppo nauhoittaa keskustelu vastaanotolla ja sitten tehdä kantulu
Eduskunnanoikeusasiamiehelle tai avii.n
Ei niitä muuten saada kuriin.
Kyllä meillä potilaillakin iokeus täytyy olla
Kyllähän tuollaisesta lääkäristä täytyisi tehdä ilmoitus kyseisen idiootin esimiehelle,ja jos se ei tehoa niin ylemmäs.
https://capiches.blogspot.com/b/post-preview?token=fOqvp0MBAAA.3Su4mW6dfmPd0SP1js7bKQ.n457qSwt9ow3VgeHOhCRXQ&postId=5908742272610161007&type=POST
mielenkiintoinen blogi aiheesta!