Typeryydestä se pahuuskin sikiää. Naiset eivät osaa ajatella itsenäisesti. On siis syntiä olla - uskovainen! Uskonaisten oppi "usko, toivo ja rakkaus" on triplahöpsismin perusperiaate. Itse vain olen ja elän, paneskelen ja nauran - irvokas mieli on luovuuden ehto ja onnen tae. Oikeasti irvokas elämä on mielekäs elämä, ei tosikoille eli typeryksille siis. Närkästynyt nainen valehtelee aina. Onko tämä myös moraalisen saarnan syy ja siis tarve halveksia elämää kunnioittavia ja aidosti siitä nauttivia pakanoita? Ovatko uskosekovaiset vain joukko valehtelevia rakkeja? On siis kahdenlaisia ihmisiä: Uskonaisia ja tiedemiehiä. Kuka uskoo naista? Kuka uskoo uskovaista? Eli nainen - tosiuskovainen - on vain syntinen laulu. Aatamin kylkiluut rippeet, jäänteet ja yliturboutuneet kylkiäiset.
Kristinuskon alkuperästä ...
Mane
20124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Suomes olevan kirkon "alkukirkko" rasistisine antikristillisine oppineen on ruotsin kirkko ei se minkä jeesus ja Jumala perusti,tulee ilmi kun vertaa sitä mitä jumalan lakiin on kirjoitettu ja mitä jeesus opettaa-kaikki niitten vastaista.jeesuksen ja Jumalan henki on jeesuksen opit ja Jumalan laki.mitä niitten yli opetetaan on antikristuksesta.
Tuo on oikeasti ihan typerää, uskossa ihminen uudistuu hengellisesti ja kuules ihan jo muutenkin...!
Kristinusko - kuten islam myös - on genitaaliuskonto eli älyllinen fabriikki pyörii pimpsan, pippelin ja tissien ympärillä.
Ihmisruumiseen kuuluu kaikki sukupuolielimetkin, itse en ymmärrä homoja enkä lesboja mutta en itse tuomitse heitä kuitenkaan.
Enpä vastenmielisenpää osaa enää kuvitella kuin "kiimainen äijänkäppyrä" joka yrittää kietoa käsivartensa jokaisen naisen ympärille. (Ja mikähän mahtaa olla syynä?)
Kun Jeesus keskusteli kuulijoittensa kanssa Pilatuksen raa’asta veriteosta ja tornin kaatumisen yhteydessä surmansa saaneista hän kahteen kertaan sanoi:
”Ellette tee parannusta,
niin samoin te kaikki hukutte.”
Uusi käännös:
”Samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny”
(kreik. metanoete) (Luuk 13:3,5).
Jeesus ylösnoustuaan lähetti opetuslapsensa lähetystyöhön. Luukkaan evankeliumin mukaan hän sanoi silloin heille:
”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi
on saarnattava hänen nimessänsä
kaikille kansoille,
alkaen Jerusalemista.”
Raamatusta: En voi muuta kuin sanoa Jeremian tavoin: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer 17:9).
Kuinka vapauttavaa onkaan laulaa Niilo Tuomenoksan kanssa: ”Näin syntisenä Herra, mun täytyy vaeltaa. Sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea. En paremmaks' voi tulla, en pyhäks' ollenkaan, ja kuitenkin, oi Herra, Sun käsiis jäädä saan. 2. Sä suostut mahdottoman mun luonain asumaan ja aivan tällaisena mua kaikes kantamaan. Et väsy, vaikka usein mä väsyn kokonaan. Sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.”
Sydämestä voi yhtyä myös Erkki Lemiseen lauluun: ” Sinun katseesi edessä, Herra, olen aina tällaisenaan. Syvä murhe mun mieltäni painaa, kun en muuttunut ollenkaan. Sama turmellus, itkun aihe, on minussa yhä vaan. Minut voisit jo hyljätä, Herra, sinä oikein tekisit vain. Olen tuhlannut armosi aina niin paljon kuin sinulta sain. Sanon kuitenkin, laupias Herra: "Pidä heikkoja omanain." Mihin luotasi menisin, Herra, mihin yksin joutuisinkaan? Miten kylmä ja tyhjä ja turha, voisi elämä ollakaan? Sinun ikuinen sanasi yksin on toivoni ainiaan. Sinun eteesi haluan, vaikka olen voimaton rukoilemaan. Sinä kiusani, vaivani tunnet, sinun hoitoosi jäädä saan.
Urho Muroma myös kirjoittaa hyvin samalla tavoin: "Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selvemmin näkee omat heikkoutensa, puutteensa ja vikansa. Vaikka onkin jo vuosikymmenet kilvoitellut Herran askelissa, täytyy kuitenkin rehellisesti tunnustaa: kovin vähän on Kristus minussa muotoa saanut. Missä on se nöyryys, rakkaus, epäitsekkyys, uhrautuvaisuus ja kaikki muut hyveet, joiden tulisi kaunistaa kristityn elämää?
Miten monta kertaa täytyy murheella tunnustaa, että ’vanhalla ihmisellä’ on vielä niin suuri vaikutusvalta meidän elämässämme, vaikka sen olisi pitänyt jo aikoja sitten tulla ristiinnaulituksi ja kuoletetuksi. Yhdellä on yhdet vaikeudet, toisella toiset. Jonkun helmasynnit ovat henkisellä alalla, toisen lihallisella. Kuka on ajatuksissaan ylpeä, itserakas, kateellinen ja anteeksiantamattoman pitkävihainen. Toinen taas elämän mukavuuksia rakastava, lihallisiin intohimoihinsa lankeileva, syömäri ja juomari, joilla tarkoitan ihmisiä, jotka vatsaansa palvovat. Eiköhän vain ole niin, että mitä kauemmin elämän tietä vaellamme, sitä selvemmin alamme nähdä omat heikkoutemme ja puutteemme. Syvenevä synnintunto onkin aivan luonnollinen ilmiö vilpittömän Jumalan lapsen koettaessa kaikin puolin elää Herransa ja Mestarinsa tahdon mukaan.
’Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on ylenpalttiseksi tullut’ (Room 5:20). Hyvä kilvoitus, rakas ystäväni, merkitsee sitä, että sinä jättäydyt Jeesuksen Kristuksen käsiin sellaisena syntisairaana kuin olet ja uskot koko sydämestäsi, että hän on vaikuttava sinussa niin tahtomisen kuin tekemisenkin.
Ja kun sinä et yhtenäkään päivänä selviydy sellaisena voittajana, että sinulla ei olisi asiaa Golgatalle, Jeesuksen ristin juurelle, niin ei sinun kerskauksenasi milloinkaan voi olla oma pyhyytesi ja vaelluksesi, vaan kerskauksenasi on ainoastaan Herra ja Hänen armonsa.
Lainaan jälleen Osmo Tiililää: ”Mitä parannus on? Se on katumusta Herran edessä ja uskon katseen nostamista hänen puoleensa. Parannus on huutoa syvyydestä, heikon huutoa, hätä huutoa. Sellaiseen Herra vastaa ja näyttää uskon silmälle – olkoon tämä vasta vaikka arkana luomiaan raottava – ihmeellistä Poikaansa Kristusta ja nostaa huutavan syvyydestä yhteyteensä. Silloin nousee tämän sydämestä kiitos: minäkin suuri syntinen, minäkin ruhjottu, ahdistunut, langennut ja lankeava, minäkin, jolla ei ole ansion alkeitakaan, saan omistaa Vapahtajan” (Osmo Tiililä, Yön jälkeen aamu, s. 118).
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Parannus.htm
Otan avukseni Roseniuksen: ”Mutta jos hänen on tultava sellaiseksi tai tällaiseksi päästäkseen Jumalan suosioon, silloinhan eivät armo ja vanhurskaus tulisi yksin Kristuksen kautta. Eikä se silloin tapahtuisi kokonaan "ilman tekoja" tai "ilman lakia", kuten Raamattu sanoo. Mutta parannusta, katumusta ja uskoa ei tarvitakaan Jumalan takia vaan syntisen takia. Ei Jumalaa tarvitse taivuttaa antamaan armonsa, vaan syntisen on taivuttava ottamaan se vastaan. Kun syntisen kipeimmäksi tarpeeksi ja ainoaksi lohdutukseksi on tullut pääsy Kristuksen luo - silloin hänen parannuksensa ja katumuksensa ja uskonsa takaavat sen, että hän on jo saanut armon Kristuksessa” (C. O. Rosenius, Vanhurskaana Jeesuksessa, Vaasa 1976, 119-120).
Jälleen käytän apunani myös Erkki Lemisen kirjoitusta: "Ei parannus ole ehto, ei ovi, ei kynnys, ei suoritus, ei pelastuksen etumaksu, vaan seuraus. Ennen parannusta ihminen on parantumaton, sellainen, jota parantumattomana rakastetaan, eksynyt, jota etsitään, jumalaton, josta jumalattomana välitetään, ihminen, johon Jumalan hengen mieltä muuttava taivuttelu kohdistuu. Parannus on mielenmuutos. Selin ollut kääntyy siinä päin ja varjossa vaeltanut valkeuteen" (Erkki Leminen, Erämaan rauhoittavat äänet, 80)..
Jeesus etsii kadonneen
http://meriajo.files.wordpress.com/2011/12/jeesus-hyvc3a4-paimen.jpg
Minun on pelastuttava tänään ja huomenna ja joka päivä syntisenä, kaikessa Jumalan sanan rikkoneena, kapinallisena, katkerana, vihaavana ja täynnä itseäni olevana. Ainoa mihin nähtävästi pystyn keskellä parantumatonta ja muuttumatonta pahuuttani on huutamaan avukseni Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä. Minun ainoa toivoni on, että elämäni loppuun asti joka päivä ja jopa joka hetki voin ja osaan mennä Jeesuksen luo hänen sanaansa luottaen – ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh 6:37). Siksi uskallan olla varma siitä, että jos vain pääsen Jeesuksen luo, hän aina ottaa vastaan. Totisesti hän ei heitä minua ulos.
Vaikka en vapautuisikaan juomarin tai huumeen koukusta, menen kuitenkin Jeesuksen luo. Menen vaikka itsemurha-ajatuksen kietovat minut yhä syvemmin ja lopulta heittäydyn junaradalle Savion ja Keravan välillä joulukuisessa räntäsateessa.
Sydämeni laadussa eikä monissa teoissani ole mitään eroa suruttoman ihmisen ja minun välillä. Ainoa ero on siinä, että myönnän Jumalan pyhän lain totuudellisuuden ja että kaikista sen jatkuvista tuomioista huolimatta huudan avukseni Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä.
C. O Rosenius kirjoittaa, että evankeliumin salaisuus on se, että” kaikki synti – sekin joka tänään huolettaa sinua – on jo sovitettu Kristuksen kuolemassa. Nyt ei siis mitään Jumalan puolelta estä sinua tulemasta armon istuimen luo – voi tulla niin murskattuna tai niin kovana kuin olet, niin hurskaana tai jumalattomana kuin olet, niin puhtaana tai epäpuhtaana kuin olet ja saada armon, joka on annettu sekä vanhurskaudeksi että pyhitykseksi.” ”Ei mikään teko voi ansaita eikä mikään synti estää Jumalan armoa. Nyt jää jäljelle vain se, että syntinen tulee Isän luo, joka on jo sovitettu, ja ottaa uskon kautta vastaan sen, mitä Kristus on tehnyt.
USKON ASKELEET
http://www.knhsrk.fi/usko/askeleet.html
1. ASKEL
Tiedosta oma syntisyytesi ja pelastuksen tarpeesi:
”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.”
(Rm 3:23)
2. ASKEL
Jumala teki jotakin:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
(Jh 3:16)
3. ASKEL
Vastaanota Kristus:
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.”
(Jh 1:12)
4. ASKEL
Tunnusta syntisi ja kadu niitä vilpittömästi:
”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
(1 Jh 1:9)
5. ASKEL
Tunnusta ja usko, että Jeesus on pelastajasi ja Herra:
”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.”
(Rm 10:9,10)
Kun Jeesus näki, ettei hänen opetuksiaan ymmärretty, niin hän lähti pois, ja ennusti, että lähiaikoina hänen jälkeensä tulee oppi joka vetoaa hnen opetuksiinsa, mutta on aivan päinvastaista käytännössä kuin hänen opetuksensa.
Se oli kristinusko lunaastusoppeineen, joten elämme antikristuksen aikaa, ja uskon 2000 vuotinen historia todistaa sen.