Helluntalaiset tuli aina äitini tilipäivänä "laulamaan" ja "juttelemaan" mukavia ,ihan uskovaisten hyvästä tahdosta.Joka kerta pari sataa euroa lähti helluntalaisten matkaan ,siihen saakka kunnes sain selvää asiasta.Menin kysymään näiden hengenpaikkaan kesken tilaisuuden ,näiltä kolmelta "ihmiseltä",että mihis tarviitte äitini rahoja?Ihmeellistä änkytystä seurasi syvä hiljaisuus....,muutama PAINAVA sana lähtiessäni tilaisuudesta....,ei ole enää kyseisiä "ihmisiä" näkynyt.Turpaan vaan ja onnea.Kiitos.
½ ihmisiä
aabraham
5173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
varsin tyypillistä helluntalaisten ja muiden uskovaisten toimintaa.vanhuksilta omaisuus ja rahat pois.raha se on mikä näitä jeesustelijoita ohjaa.ei yllätys ei.
on aina arka aihe seurakunnissa.
Vaikkakin hellareissa kuvaamasi tapa on harvinaista, ja ko käyttäytymistä ei enää nykyään suvaita, tapaa kuitenkin silloin tällöin jopa pastoreita, jotka ilman kuittausta ottavat rahaa kuljetettavakseen seurakunnan kassaan.
Olenkin sitä mieltä, että näistä pitäisi tehdä selkeät ja avoimet säännöt miten lahjoitukset otetaan vastaan, ja miten rahaliikenne hoidetaan.
Monet vanhukset haluavat vilpittömästi tukea seurakunnan toimintaa taloudellisesti, mutta eivät pääse liikkumaan tilaisuuksiin, ja siellä laittamaan rahansa kolehtihaaviin. Myös nettipankkien käyttö on sillä ikäryhmällä erittäin harvinaista.
Olisiko oikein olla antamatta heille mitään mahdollisuutta lahjoituksiin?
Heitit hyvän kysymyksen. Oikeus antaa lahjoituksia. Toki tämä oikeus on oltava jokaisella. Toisaalta kyllä kaivattaisiin selkeitä julkisia peli sääntöjä.
Luterilaisella puolella esim. lahjoituksista ja testamenteista on paikallis lehdessä aina ilmoitus.
Jos lahjoitukset tapahtuvat epäselvissä olosuhteissa on silloin kysyttävä mikä on lahjoituksen hinta minkä srk joutuu maksamaan. Kasvattaako lahjoitus kunniaa vai "mainetta".
noin.
Muistan pari vuosikymmentä sitten kun olin vanhimmistokokouksessa ja rahastonhoitaja ilmoitti, että seurakunta on saanut testamentilla lahjoituksen, mutta vainajalla on vain ateisteja omaisia, eikä lähiomaisia ollenkaan.
Omaiset olivat ilmoittaneet riitauttavansa testamentin.
Vanhimmisto teki melko lyhyen ja yksimielisen keskustelun jälkeen päätöksen; Luovutaan testamentista.
Oliko kuitenkaan oikein vainajan viimeistä tahtoa vastaan tehty päätös?
Seurakunta ei saanut kyseenalaista mainetta, mutta mitä siitä?
Oliko parempi, että rahat menivät ahneiden sukulaisten tapeltaviksi, tai seurakunta olisi voinut " korvamerkitä" rahat vaikka nälänhätäaluille.
Joskin olin silloin ja ehkä nytkin tehdyn päätöksen kannalla.
Niin, raha on kyllä tärkeää kaikille osapuolille. Jumala pitää luoduistaan kyllä huolta, antaa kaarneen pojallekin ruuan ajallaan. Anna keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on. Eli sekin mikä on keisarin on Jumalan vallassa. Kysymyksesi on kyllä vaikea, mutta olen sitä mieltä, että olet ollut tekemässä aivan oikeata päätöstä.