Olen uskovainen nuori nainen (20v.) ja käyn terapiassa 3 kertaa viikossa paniikkihäiriön vuoksi. Paniikkihäiriöni oli niin paha että en pystynyt enää menemään kouluun (17-18 vuotiaana) vaan siirryin etäopiskelemaan.
Rukoilin Jumalalta apua. Apu taisi tulla terapian muodossa, sillä olen nyt käynyt siellä 1,5 vuotta ja siitä on todella ollut apua minulle! En tiedä miten mutta paniikkihäiriöni on lieventynyt ja olen jo suunnitellut opiskelujeni jatkamista.
Nyt olen kuitenkin miettinyt voiko terapia olla jotenkin ristiriidassa uskon kanssa? Terapiassa minä puhun koko ajan ja terapeutti välillä kyselee joistain asioista mitä kerron. Hän ei itse oma aloitteisesti kerro mitään, kaikki mitä käsitellään tulee minulta itseltäni.
Jotenkin on vain alkanut tuntua että saatan vieraantua Jumalasta, en tiedä.. Sitä en kuitenkaan missään nimessä haluaisi! Ehkä tuo vieraantuminen on vähän väärä sana. Olen ehkä enemmänkin alkanut etsiä oikeaa uskoa. Luen joka ilta isämeidän rukouksen ja muutenkin rukoilen aina välillä jos on vaikeaa tai saatan kiittää jostain asiasta Jumalaa.
Mutta olen huomannut että minua on alkanut suuresti ärsyttää jotkut uskoon liittyvät "tavat".Esim. ettei sunnuntaina saisi tehdä töitä. Mitkä määritellään töiksi? En kyllä siivoa sunnuntaina mutta rakasta harrastustani; kalusteiden entisöintiä en voi muullon harrastaa (ei ole aikaa) niin joidenkin (vanhempieni) mielestä sitä ei sopisi tehdä sunnuntaina. Tässä ei mielestäni ole mitään järkeä..
Meni vähän ohi aiheen (kirjoitan kauhealla kiireellä), mutta voisiko joku vastata tuohon terapia asiaan, onko siitä jotain haittaa uskolleni? Minusta itsestä tuntuu että sen avulla paremminkin etsin itseäni ja sitä millä tavalla uskon Jumalaan. Mutta tietysti haluaisin uskoa oikein mutta mitä se on? Teen koko ajan syntiä; seurustelen ja muutan poikakaverin kanssa yhteen, ei siis olla naimisissa.. Tää asia ei mua varsinaisesti häiritse mutta pelottaa että olenko ollenkaan oikea uskovainen kun olen tällainen...
Rukoilin Jumalalta apua. Apu taisi tulla terapian muodossa, sillä olen nyt käynyt siellä 1,5 vuotta ja siitä on todella ollut apua minulle! En tiedä miten mutta paniikkihäiriöni on lieventynyt ja olen jo suunnitellut opiskelujeni jatkamista.
Nyt olen kuitenkin miettinyt voiko terapia olla jotenkin ristiriidassa uskon kanssa? Terapiassa minä puhun koko ajan ja terapeutti välillä kyselee joistain asioista mitä kerron. Hän ei itse oma aloitteisesti kerro mitään, kaikki mitä käsitellään tulee minulta itseltäni.
Jotenkin on vain alkanut tuntua että saatan vieraantua Jumalasta, en tiedä.. Sitä en kuitenkaan missään nimessä haluaisi! Ehkä tuo vieraantuminen on vähän väärä sana. Olen ehkä enemmänkin alkanut etsiä oikeaa uskoa. Luen joka ilta isämeidän rukouksen ja muutenkin rukoilen aina välillä jos on vaikeaa tai saatan kiittää jostain asiasta Jumalaa.
Mutta olen huomannut että minua on alkanut suuresti ärsyttää jotkut uskoon liittyvät "tavat".Esim. ettei sunnuntaina saisi tehdä töitä. Mitkä määritellään töiksi? En kyllä siivoa sunnuntaina mutta rakasta harrastustani; kalusteiden entisöintiä en voi muullon harrastaa (ei ole aikaa) niin joidenkin (vanhempieni) mielestä sitä ei sopisi tehdä sunnuntaina. Tässä ei mielestäni ole mitään järkeä..
Meni vähän ohi aiheen (kirjoitan kauhealla kiireellä), mutta voisiko joku vastata tuohon terapia asiaan, onko siitä jotain haittaa uskolleni? Minusta itsestä tuntuu että sen avulla paremminkin etsin itseäni ja sitä millä tavalla uskon Jumalaan. Mutta tietysti haluaisin uskoa oikein mutta mitä se on? Teen koko ajan syntiä; seurustelen ja muutan poikakaverin kanssa yhteen, ei siis olla naimisissa.. Tää asia ei mua varsinaisesti häiritse mutta pelottaa että olenko ollenkaan oikea uskovainen kun olen tällainen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiedä terapia-asioista tarpeeksi.
Mutta Jumalaa kannattaa etsiä Raamatusta. Jumala on ilmoittanut itsestään asioita. Raamatusta niistä asioista kannattaa lukea.
(Terapeutithan voivat olla vaikka ateisteja, vaikka muutoin saattavatkin olla ystävällisiä. Ei ateismi tms. välttämättä ihmisestä kylmäsydämistä teekään, mutta raamatullisesta teologiasta eivät välttämättä tiedä.)
(Jos Raamattu ei riitä, niin Jumalaan liittyvistä asioista kannattaa kysellä vaikkapa perinteistä luterilaisuutta edustavilta papeilta, mielestäni ei siis liberaalipapeilta vaan vanhakantaisilta raamattuun pitäytyviltä papeilta. Voihan täältä keskustelufoorumiltakin sellaisia ihmisiä löytyä. Toivottavasti tulee asiallisia vastauksia.)
Syntisiä olemme. Jumala vihaa syntiä, mutta tahtoo syntisen pelastuvan (Kristuksen sovitustyön kautta). Jumala rakasti meitä synnin turmelemia niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa ettei kukaan hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän...
Terapiasta sanoisin vain että jos koet saavasi apua terapiasta,niin sinun kannattaa käydä mutta teet niin kuin parhaaksi näet tuon terapian suhteen.
Minä olen uskovainen nainen ja usko on minulle yhteyttä Jumalaan ja se on osa arkielämää ja voin elää silti ihan normaalia elämää.
Minun mielestäni voi tehdä myös sunnuntaina töitä,minä en tosi siivoa sunnuntaisin mutta teen sellaisia pieniä askareita ja paremmin pyhäpäivä kuluu kun on jotain tekemistä.Se on omantunnon kysymys haluatko esimerkikisi tehdä sellaista mitä tykkäät ja jos ei muulloin ole aikaa niin silloin voi tehdä hyvillä mielin töitä myös sunnuntaisin.
Se on tosi mukava kun sinulla on poikaystävä ja se on ihan oikein että muutat poikaystäväsi kanssa yhteen.Monen mielestä avoliitto voi olla syntiä,se ei ole syntiä,koska on se parempi että avoliitossa tutustutaan toisiinsa ja opitaan tuntemaan toinen toisensa hyvät ja huonot puolet.Minä olen sitä mieltä että asutaan avoliitossa ja tutustutaan kunnolla toisiinsa,se on huonompi vaihtoehto mennä naimisiin ja huomaakin kumppanista että tuollainenko se onkin ja tulee pettymyksiä.Tässä suomen maassa on niin paljon avioeroja,joten kyllä se on hyvä asua avoliitossa ja siinä opitaan tuntemaan toisensa arjessa.Me saadaan ja voidaan elää ihan normaalia elämää jumalan lapsina.
Siunausta.
Tämän olen laittanut muuallekin. Länsi-Suomen Rukoilevaisten "Länsi-Suomen Herännäislehdestä" nro 6/2004 yksi artikkeli.
http://www.rukoilevaisuus.com/lehti.php
// Avoliitosta ja uudelleen vihkimisestä
"Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta" (Matt. 16:4).
Suomen suloinen suvi tekee tuloansa ja armaassa isänmaassamme vihitään jälleen monia pareja pyhään avioliittoon. Useimmat vihittävistä ovat jo "harjoitelleet" yhdessä asumista. He ovat eläneet ns. "avoliitossa", joka solmitaan ilman sen kummempia seremonioita joko hetken huumassa tai pidemmän harkinnan jälkeen. Jopa kristillisissä piireissä tämä tapa on valitettavasti yleistynyt. Joskus syynä on yksinkertaisesti tietämättömyys Jumalan tahdosta. Ei ymmärretä, että näin rikotaan hänen käskynsä. Kirkko ei silloin ole hoitanut tehtäväänsä "kansakunnan omanatuntona". (Esimerkiksi uudessa katekismuksessa ei avoliittoa kumma kyllä edes mainita, saatikka että se vääränä elämänmuotona selvästi tuomittaisiin.) Eivätkä myöskään ja ennen muuta vanhemmat ole ottaneet vaaria kristillisestä kasvatusvelvoitteestaan, johon he lastansa kastettaessa sitoutuivat seurakunnan edessä. Näistä laiminlyönneistä joutuu kerran vastaamaan viimeisellä tuomiolla. Kuitenkin yleensä syynä avoliittoon on sydämen paatumus ja piittaamattomuus vanhempien neuvoista taikka paimenten varoituksista. Siinä tapauksessa he ovat vapaat. Vastuu siirtyy heidän opetuksensa halveksijoille.
Nykyään Suomen kansa on huoraava sukupolvi. Arviolta ainakin noin 500 000 nuorta tai vanhempaa elää avoliitossa. Määrä on järkyttävä. Aikaisemmin puhuttiin suoraan ns. "susipareista". Nyt haetaan yleistä hyväksyntää synnille nimeä vaihtamalla. Avoliitto on melkein kuin avioliitto. Voisiko yhden i-kirjaimen puuttuminen olla niin vakavaa? Varsinkin jos sitten myöhemmin mennään naimisiin "oikein kunnolla". Hyvä tietysti, jos edes myöhemmin mennään naimisiin, mutta väärin on silti toimittu avoliittoon ryhdyttäessä. Synnin saa varmasti uskoa anteeksi, kun sen tunnustaa. Katumattomalle ei kuitenkaan armo kuulu. Päinvastoin häntä uhkaa iankaikkinen kadotus, ellei hän käänny ja tee parannusta.
Väärät mallit johtavat väistämättä myös moniin vaikeisiin yhteiselämän kriiseihin. Avioliiton ulkopuoliset suhteet, avioerot, perheväkivalta ja lasten heitteillejättö ovat maassamme huolestuttavassa kasvussa. Hyvinvoinnista huolimatta kansakunta voi huonosti. Välillä tuntuu, että ei mikään pysty pysäyttämään sen villiä, jumalatonta menoa. Ei se voivottelullakaan paremmaksi muutu. Ainoan todellisen muutoksen vaikuttaa tuntojen herääminen ja huuto Jumalan puoleen. Hän voi ja tahtoo auttaa. Hänen ainoa Poikansa on sovittanut ristinsä päällä kaikki synnit. Evankeliumi julistaa anteeksiantoa ja uuden alkamisen mahdollisuutta uskossa. Kansan käydessä kurittomaksi ei mistään muusta ole kestävää hyötyä kuin Jumalan sanan saarnasta. Siinä yksin on voima muuttaa sydän ja sen myötä kaikki muukin. Pelkästään ulkoisen elämän siistiminen ei tuota pysyvää tulosta. Se johtaisi ainoastaan fariselaiseen ulkokultaisuuteen, josta ei lopulta ole yhtään mihinkään. Vasta kun sydän on mukana, arkisesta kristillisyydestä tulee mukava.
Valitettavasti kirkon nykyinen käytäntö vihkiä uudelleen ja uudelleen mitään kyselemättä tekee pahaa tuhoa laajalti maassamme. Olen tästä tullut entistä vakuuttuneemmaksi osallistuttuani pariin TV:n keskusteluohjelmaan, joissa on puhuttu avioliiton asemasta. Niiden jälkeen olen saanut useita yhteydenottoja katsojilta. Monet heistä ovat esitelleet itsensä eronneiksi, mutta silti kiittäneet, että joku ottaa esille heidän asiansa ja sen tuskan, joka kätkeytyy hylätyn puolison ja lasten sisimpään. Eräs äiti kertoi tyttärensä todenneen varsin katkeroituneena isän mentyä uudelleen vihille: "Kuka on se pappi, joka voi tehdä jotain tällaista meidän perheellemme?" Jotkut toiset ovat eronneet kirkosta vastalauseena sille, että avioliittoon vihitään juhlallisin menoin perheensä jättäneet "hunsvotit". Minusta vaikuttaa siltä, että näin toimitaan erityisesti silloin, kun aviorikoksen tehnyt tai salavuoteutta harjoittanut puoliso on kirkon palveluksessa eikä hänelle silti ole tuomiokapitulien tai piispojen taholta koitunut minkäänlaista seuraamusta. Jouduttuani mielipiteitteni vuoksi itse tuomiokapitulin ja sitten piispan puhutteluun kerroin hänelle erityisesti näitä esimerkkejä elävästä elämästä. Mielestäni ei hiippakunnan johto eivätkä sen papit yleisesti ottaen lainkaan käsitä, millaista tuskaa seurakuntamme tuottavat monen hylätyn sisimmässä aina vain tarjotessaan palveluitaan ja vihkiessään eronneita uuteen avioliittoon tai julistaessaan sitä halpaa, suorastaan arvotonta armoa "lähimmäisen armahtamisesta" ilman mitään parannusta. Useinkaan ei haluta edes nähdä sen taakse, mitä on tapahtunut ennen, kuin tullaan pyytämään uudelleen vihkimistä. Kohdataan vain onnesta säteilevä mies tai nainen rakkaansa kanssa. Miksi siis heitä ei siunaisi uuteen liittoon? Todellisuudessa kaiken taakse saattaa kätkeytyä hävytöntä ja häpeämätöntä pettämistä, kähmintää ja valehtelua. Sulkemalla silmänsä tältä kirkko syyllistyy hirveisiin vääryyksiin, jotka eivät ajan myötä tule koitumaan sille edes ulkoiseksi siunaukseksi ja onneksi.
Herää Suomen kirkko! Ja jokainen meistä, jotka yhdessä olemme juuri tämä kirkko.
SEURAAVASSA JOITAKIN VALITTUJA RAAMATUNKOHTIA PÄÄKIRJOITUKSEEN LIITTYEN
Nuoret: Lukekaa nämä kohdat huolellisesti läpi. Vanhemmat ja isovanhemmat: Käykää nämä kohdat läpi lastenne kanssa esim. iltahartauksien yhteydessä.
2. Moos. 20:14, 6. käsky: "Ei sinun pidä huorin tekemän."
Kieltää aviorikoksen ja kaikenlaisen salavuoteuden, tapahtuipa se avioliiton aikana, sitä ennen tai sen jälkeen. Lue myös Jeesuksen selitys käskyyn (Matt. 5:27-28).
1. Moos. 39:7-23
Kertomus nuoren Joosefin halusta säilyttää puhtautensa avioliittoon asti ja siitä seuraavasta maailman pilkasta (lue myös Room. 13:13-14, 1. Kor. 15:33 ja erityisesti 1. Piet. 4:4).
2. Sam. 11-18
Kertomus Daavidista, hänen lankeemuksestaan, parannuksestaan sekä lankeemuksen ja parannuksen seuraamuksista hänen myöhemmässä elämässään.
2. Sam. 13:1-19
Kertomus prinssi Amnonin ja Tamarin rakkaudesta ja sen täydellisestä turmeltumisesta Jumalan tahdon rikkomisen seurauksena. "Sitten vihasi Amnon häntä sangen suurella vihalla, niin että viha, jolla hän häntä vihasi oli suurempi, kuin rakkaus ennen oli (!), jolla hän häntä rakasti." (jae 15)
Korkea Veisu
Puhtaan ja uskollisen rakkauden ylistystä.
Matt. 1:18-25
Kertomus Jeesuksen vanhempien kihlautumisesta ja avioliitosta, joka osoittaa selvästi, että ei edes kihlaus anna lupaa avioyhteyden "kokeilemiseen" ja tietysti vielä vähemmän yhdessä asumiseen avoliitossa.
Mark. 6:14-29
Kertomus Johannes Kastajan mestauksesta. Hän oli saarnannut lyhyesti: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa" (ja elää hänen kanssaan avosuhteessa). Huoruuden henki ajaa ihmisen helposti muihin synteihin, erityisesti vihaan ja murhanhimoon totuuden puhujaa kohtaan.
Joh. 2:1-11
Jeesus on kutsuttuna Kaanaan häihin ja siunaa yhteisen hääjuhlan läsnäolollansa (aivan niin kuin Jumala ensimmäisen luomisen yhteydessä siunasi Adamin ja Eevan, 1. Moos. 1:27-28 ja Matt. 19:4-6). Hän ei siunaa avoliittoa eikä asu avoliittolaisten kodissa.
Hebr. 13:4
"Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkien seassa pidettämän ..." Alkukielen sana gamos tarkoittaa oikeastaan 'hääjuhlaa'. Siksi avioliiton julkinen solmiminen on pidettävä kunniassa. Avosuhteen tapaiset keskinäiset ("hiljaiset") sopimukset ovat salavuoteutta.
1. Tess. 5:3-5
Oikea, hyvä tapa solmia avioliitto: 'astia' jakeessa 4 tarkoittaa joko omaa ruumista tai viittaa kihlattuun/puolisoon (vrt. 1. Piet. 3:8).
Ef. 5:21-33
Pyhän avioliiton siunaus ja kristillisen perhe-elämän järjestys.
Lopuksi vielä 1. Korintilaisepistolan 6. luvun jae 18 yleisenä kehoituksena kaikille: "Välttäkäät huoruutta. Kaikki synnit, joita ihminen tekee, ovat ulkona ruumiista; vaan joka huorin tekee, tekee syntiä omassa ruumiissa."
Sekä 1. Korintilaisepistolan 11. luvun jae 30 varoituksena omaksi turmioksi tapahtuvasta ehtoollisen nauttimisesta: "Sentähden on myös monta heikkoa ja sairasta teidän seassanne, ja moni makaa."
Päätän raamatuntutkistelun Ps. 51: 12, Daavidin katumuksesta syntyneeseen rukoushuokaukseen: "Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi vahva henki." //
Ja tosesta artikkelista:
// Mutta kuka, mikä on se ihana, suloinen Herodiaan tytär, joka niin ihanasti tanssii, että saa meidät kuninkaat tyystin unohtamaan, mitä kuudes ja viides käsky sanoo? Suomessa solmittiin viime vuonna noin 24000 avioliittoa ja tehtiin 13000 avioeroa. Eronneista suurin osa menee todennäköisesti tänä vuonna naimisiin tai aloittaa ns. avoliiton, eli alkaa pitää veljensä vaimoa. Niin, kuka on se Herodiaan tytär, joka seitinohuissa hunnuissaan tanssii jokaiseen ravintolaan, jokaiseen kouluun ja kotiin, mutta myös kirkkoon ja rukoushuoneelle. Sen läpikuultavan ohut huntu kietoo nykyihmisen tuhansilla säikeillään, sokaisee loistollaan, erotiikalla, seksillä, tuhannen hunnun tanssillaan niin, että kamelinkarvoihin puetun miehen puhe alkaa tuntua järjettömältä ja naurettavalta muinaiselta tarulta. Se kertakaikkiaan ei voi tarkoittaa enää nykyaikaa eikä nykyajan valistunutta, sivistynyttä ihmistä. Huumaavan kaunis tanssi hurmaa ja sokaisee kuninkaan, minut ja sinut niin, että me lupaamme ja vannomme antavamme mitä tahansa, kun vaan saamme olla sitä tanssia katselemassa. Se tanssi kestää vain kiitävän hetken, illan, päivän tai kaksi, vain tämän ajan. Ja sen hinta on suunnattoman kallis, täsmälleen sama kuin Herodeksella, Johanneksen pää, totuudenpuhujan pää, joka viedään lautasella Herodiaalle ja sen lisäksi meidän sielujemme iankaikkinen vaiva ja kadotus. Sen tanssijan nimi on "yleinen mielipide" ja se mestaa tänään humanistisen liberalismin nimissä julmemmin ja kauheammin kuin Herodes, Robespierre, Hitler tai Stalin osasivat kuvitellakaan. Totuudenpuhujia ei nykyään kertakaikkiaan saa olla. //
Tosin olen kuullut että nuo luvut:
24000 avioliittoa ja tehtiin 13000 avioeroa
voivat olla jollakin tavoin harhaanjohtavia. Joku on sanonut että hieman alle kolmannes kaikista avioliitoista purkautuu. Mutta jos nuo mainitut luvut ovat totta, niin kyllä nekin suurilta tuntuvat...
Avioliittoon vihkiminen, Vähä katekismuksen liite:
http://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/v%E4h%E4katekismusliitteet.html
Pyhä päivästä olen sitä mieltä, että pyhäpäivä on ihmistä varten eikä toisin päin (ihminen ei ole pyhäpäivää varten), kuten Jeesuskin on sanonut.
Se on kuitenkin yksi käskyistä (lepopäivän pyhittäminen).
Svebiliuksen katekismus, vuoden 1893 painoksesta tarkistettu ja korjattu, L-Suomen Rukoilevaisten yhdistys ry, painettu 1998 :
// Kolmas käsky
Muista pyhittää lepopäivää, että sen pyhittäisit.
Mitä se on?
Vastaus: Meidän pitää pelkäämän ja rakastaman Jumalaa, niin ettemme saarnaa ja Hänen sanaansa katso ylen; vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme. //
Myös:
// 29. Mitä lepopäivän pyhittäminen on?
Vastaus: Että ihminen jättää kaikki maailmalliset askareet ja ruumiillisen työn, jotka Jumalan palvelukseen estävät, ja viettää sen päivän Jumalan sanan kuulemisella, rukouksella ja kiitosvirsillä, palvellen Jumalaa sekä ajatuksilla, että puheilla ja töillä.
Raamatunpaikkoja... 2.Moos.31:14 ...
Ps. 92:2,3 ... Luuk.10:16
30. Eikö siis mitään työtä saa tehdä sunnuntaina?
Vastaus: Mitä suuri tarve ja kristillinen rakkaus vaatii, se ei ole kielletty, sentähden sopii kyllä parantaa sapattina, ja auttaa härkää ulos kaivosta.
Matt.12:11,12. Kuka teistä on ihminen, jolla olisi yksi lammas, ja jos se sabbatina putoisi kaivoon, eikö hän tarttuisi siihen ja vetäisi ylös? Kuinka paljon jalompi on ihminen kuin lammas? Sentähden sopii kyllä sabbattina hyvää tehdä.
Luuk. 14:5 ...
31. Mitä on: pitää Jumalan sana pyhänä?
Vastaus: Se on pitää sitä sielun parhaana aarteena, ei niinkuin ihmisten sanaa, vaan niinkuin Jumalan sanaa; stiä mielellänsä ja nöyryydessä kuulla ja lukea, pyhässä sydämessä kätkeä, ja elmänsä sen mukaan ojentaa.
1.Tess.2:13 ...
Apt.13:26. ...
Hebr. 13:17. ...
32. Mitä Jumala kieltää kolmannessa käskyssä?
Vastaus: Ettemme katsoisi ylen saarnaa ja Jumalan sanaa, emmekä ylenkatsoisi ja laiminlöisi yhteistä jumalanpalvelusta, emmekä turmelisi sopimattomalla ja pahentavalla elämällä tätä päivää, joka on asetettu Jumalan nimen kunniaksi.
Hebr. 10:25. Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmän, kuin te näette sen päivän lähestyvän.//
Iso katekismus
http://www.ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ik/index.html
-> 3.käskyn selitys
http://www.ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ik/3käsky.html
Vähä katekismus
http://www.ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
->
// Kolmas
Pyhitä lepopäivä
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme. //
Esiavioll. suhteista...
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/EsiavioEK.htm
Terapiasta on apua ongelmaasi.
... Jumalan löytämiseenkin ehkäpä välillisesti! Uskoontulo on kuitenkin Jumalan Hengen työ - siinä ei ole pakkoa, vaatimusta tai - tapoja.
Siivoan sateella&sunnuntaina - tosin moni viettää lauantaita pyhänään. Me ihmiset saatamme tehdä hengellisiä lakeja itsellemme/toisillemme -
Haluan lisätä vielä tuohon avoliitto kysymykseen,että kannattaa asua avoliitossa ja tutustua toiseen kunnolla ja sitten mennä naimisiin jos siltä tuntuu.
Kuule elä omatuntosi mukaan ja älä kuuntele ketään ihmistä,koska ihmiset ovat aina tuputtamassa neuvojaan ja ovat ahdashenkisiä ja he sanovat mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.Ystäväni tee niinkuin parhaaksi näet kenenkään ihmisten mielipiteistä välittämättä koska kukaan ei voi elää sinun elämääsi vaan jokaisen on löydettävä oma tiensä ja oma tapansa elää.
Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät,älkää antako sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Kristus vapautti meidät ja se tarkoittaa sitä että saamme elää täyttä elämää ja ei myöskään ihmisten ainaiset neuvot saa myöskään meitä sitoa,meidät on tarkoitettu elämään täyttä elämää.
Se on tärkeintä että teet omat päätökset rukoillen Jumalan edessä,sillä Jumala tietää ja tuntee meidät ihmiset parhaiten,onneksi meidän ei tarvitse elää muiden ihmisten mukaan,vaan saamme valita se tapa elää joka tekee onnelliseksi ja tuo rauhan sydämeen.
Kristus ei vapauttanut meitä synnin vapauteen, vaan Hengen vapauteen - rakastamaan koko sydämestämme Häntä, Jeesusta Kristusta, Mestarinamme&Herranamme. :)
uskon kipinää löytyy. Olet kristitty Jeesuksen tähden. Jos sydämesi ei häntä kiellä ja haluat mielelläsi kääntyä hänen puoleensa, niin ole huoleti. Mutta "sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä". Arvio mikä on Jumalan mielen mukaista ja toimi sen mukaan, vaikka se vaatisi uhrauksiakin. Siunaus on sillä, joka Raamatun valossa kulkee. "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni."
Terapiasta en tiedä...riippuu vähän millaista terapiaa. Oikea usko on juuri sitä, että epäilee omaa uskoaan, mutta luottaa kuitenkin Jumalaan. Uskotko uskoosi vai Jeesukseen? Luota siihen, että Jumala ylläpitää uskoasi. Pyhä Henki on sinun uskosi. Jumala tietää meidän uskomme. Rukoile: "Jos minun tieni on vaivaan vievä, johda minut iankaikkiselle tielle." Siunausta ja paranemisen iloa!
Hei!
Kun sairaus on niin vaikea, että se estää opiskelun, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä terpiassa ja saada sillä tavoin apua. Olet huomannut, että terapia auttaa arjesta selviytymisessä, joten sitten se on ollut oikea ratkaisu. Se, että terapiassa tutustuu itseensä ja joutuu ehkä asettamaan aiemman elämänsä terkastelun kohteeksi, voi muuttaa omaa tapaa ajatella maailmasta, itsestä ja omasta elämästä. Silloin voi huomata kovastikin kyseenalaistavansa omia tottumuksia, uskomuksia ja arvoja. Ehkä se on kuitenkin uusi mahdollisuus luoda jotakin uutta ja hyvää; jos usko horjuu ja sen asettaa kyseenalaiseksi, voi se olla viesti siitä, että asioita olisi nyt mahdollisuus pohtia syvemmin. Jos "lapsenusko" häviää, voi tilalle tulla jotain vankempaa ja koeteltua.
Jos sunnuntaita ajatellaan lepopäivänä, niin voisiko rentouttavaa harrastusta kutsua levoksi? Onhan se lepoa arkityöstä, ja ajatukset tuulettuvat. Voithan luoda Jumalankin kunniaksi jotain kaunista, jossa silmä ja mieli lepää. :)