En halunnut tätä elämää. Olen 26 ja sairastanut kaksi pahaa psykoosia. Pelkään etten löydä ikinä parisuhdetta enkä ole työkykyinen. Olin aiemmin supersosiaalinen, mutta olen alkanut pelätä ihmisiä, sillä sekoamisistani tietää niin moni (varmaan jotain 300 ihmistä). Ennen viiletin huolettomana, olin fiksu ja minulla oli ihania parisuhteita ja miehiä. Rakastin elämää yli kaiken. Nyt vihaan elämääni ja itseäni. Turha edes haaveilla lapsista. Hävettää koko ajan ja elämä tuntuu niiiin synkältä. Lääkkeiden takia lihoin myös paljon. Vihaan tätä kaikkea.
En tiedä kuinka kauan jaksan
emmiy1324
5296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ou fuck, ehkä pitää vaan kestää :o
^ Oletko itse kokenut itsemurhan? Ehkä et siis tiedä mitä kuolemasta seuraa. Minä neuvoisin, että koeta vain kestää ja hae apua terapiasta, tukea läheisistä, liiku, rentoudu, ym. Olen itsekin kokenut pahan psykoosin ja sitä seuraavan masennuksen, mutta vuosien jälkeen olen ymmärtänyt, että elämä voi todella kääntyä päälaelleen, niin hyvässä kuin pahassa (toivottavasti myös nimimerkki homo vittu kokee sen nahoissaan tuevaisuudessa!!!). Itselläni on nyt ihana työ perhe ja ystäviä, vaikka huonoina aikoina olisin voinnut vannoa, että ne asiat eivät tule koskemaan minua enää ikinä. Toisin kävi. Paljon tsemppiä ja iso halaus!
Todella moni on kanssasi samanlaisessa tilanteessa. Välillä sairaus pahenee ja sitten on taas parempia jaksoja. Tosi vaikeistakin vaiheista ja tilanteista kyllä selviää. Psykoosisairauksistakin voi kuntoutua kokonaan. Yleensä aika parantaa. Hoitokontakti on tärkeä.
Kannattaa nauttia elämässä kaikista pienistäkin asioista. Psyykkistä sairautta ei kannata hävetä sen enempää kuin diabetesta tai mitään muuta fyysistä sairautta.
Jos joku suhtautuu epäystävällisesti, niin ei sellaisen ihmisen ystävyys ole aikasi arvoista. Sairauden myötä voit myös löytää elämällesi täysin uuden suunnan.
Jep, harmittaa kuunnella että olet masentunut/vihainen. Elämässäsi on tapahtunut suuri muutos, jopa kriisi, mutta nehän on elämässä aina sitä varten, että niistä oppii ja NIISTÄ AINA SELVIÄÄ! Toivottavasti et ainakaan luovuta, koska paljon hyvää on varmasti elämässäsi vielä edessä :)
ÄLÄ ANNA PERIKSI TAISTELE VASTAAN VAIKKA KUINKA KYRSII ELÄMÄSSÄ.ULKOILE KÄVELE METSÄSSÄ NIIN HUOMAAT KAUNEUDEN JA RAUHALLISUUDEN JA NAUTI TÄYSIN RINNOIN JA OTA KEUHKOT TÄYTEEN RAITISTA ILMAA....MINULLA AUTTAA TÄMMÖINEN TERAPEUTTI VAIKKA KAIKKI OLEMME ERINLAISIA