En kelpuuta kavereiksi ketään

Jos olet jäänyt ilman kavereita olet liian vaativa. Sitten jos löydät jonkun hyvän, niin hän ei kelpuuta sinua koska sinulla on jokin poikkeava tapa?

Kaveria ei voi tilata postimyynnistä, vaan pitää odottaa koska sellaisen tapaa. Tietysti jostakusta voi tahtomalla tehdä vaikkapa reissukaverin itselleen, mutta siitä voi puuttua se sielunkumppanuus.

Ihmisen paras ystävä on koira. Se ilahtuu aina kun näkee kaverinsa.

Tietynlainen valikoivuus on hyvä vaan opiskelutoverit kannattaa kelpuuttaa jotta keskinäinen yhteistyö sujuu arjessa ja ehkä saa kutsuja yhteiseen illaviettoihin sekä tapaamaan uusia ihmisiä. Opiskelupaineita ja mieltä voi käydä avartamassa juoksulenkillä jolloin maisemat sekä ajatukset vaihtuu lenkin aikana.

Olet liian valikoiva. Meille ihmisille ovat eri asiat tärkeitä. Jotakuta ei välttämättä kiinnosta virheet tekstarissa tai facebook viestissä, heille se ei ole kummakaan juttu vaikka sinua ja minua se saattaa ärsyttää. Ei se silti tee ihmisestä huonoa - meistä tai heistä.

Ystävältä tarvitsee toki jonkinasteista hengenheimolaisuutta mutta ei täydellisiä ihmisiä ole. Eriävistä mielipiteistä pystyy keskustelemaan, ei tarvitse olla samaa mieltä pystyäkseen ymmärtämään mitkä syyt saavat ystävää valitsemaan oman (ehkä omastasi) eroavan kantansa. Logiikkansa varmasti hänelläkin. Ystävä voi olla toiseen puolueeseen kuuluvan kanssa, uskontoon kuuluvan tai kuulumattoman kanssa, kasvissyöjän tai lihansyöjän kanssa. Pitää vaan hyväksyä se että ihmisten tärkeysjärjestykset ovat erilaisia ja ne polut miten kukin omiin elämänvalintoihinsa ja -vakaumuksiinsa päätyy. Ystävä on ihminen eikä mikään haluttujen ominaisuuksien kokoelma. Ole salliva, ymmärrä, anna anteeksi satunnaiset puutteet. Tärkeämpiä ovat ne isot asiat: että on järki päässä ja hyvä sydän.

Kun luin kertomustasi yksinäisyydestä ja vaikeudesta olla ystävänä pidemmän aikaa, tuli mieleeni, että et haluakaan ystäviä.
Tuntuu, että se on todellakin joku sisäänrakentunut suojamekanismi, mistä se sitten johtuu, on toinen juttu.
Ehkäpä tuo, että jokainen, kuten kerrot, on pettänyt luottamuksesi ja sukulaiset ovat puhuneet pahaa.
Olen eri mieltä siitä, että jokainen olisi pettänyt luottamuksesi, mutta muutavat ovat varmasti niin tehneet ja sukulaiset osaavat kyllä olla ilkeitä.

Tämä on varmasti jättänyt jälkensä ja aivan kuin toistaisit samaa mallia, ensin tutustuu johonkin ja sitten se jääkin siihen, kun uskoo, että eihän tuohon voi luottaa.

Tuo miellettymishalu ja oleminen liian kiltti, on huono juttu tai oli.

Mulla on samoja kokemuksia, enkä viihdy suuremmissa ihmisjoukoissa ja uudet ihmiset, joihin joutuu tutustumaan, on vähän pelottavaa.
Minulle on jäänyt vanhoista ystävistäni kuitenkin se tuttu ja turvallinen piiri, jossa voi olla oma itsensä, eihän niitä ystäviä paljoa kuitenkaan minulla ole.

Viihdyn ihan hyvin itseksenikin ja vetäydyn mieluummin omiin oloihin, jos pitäisi mennä johonkin tilanteisiin, joissa on monia uusia ihmisiä.
Mutta koen sen niin, että se kuuluu minun persoonallisuuteeni.

Ymmärsin kyllä täysin tekstisi. Mulla on ihan samanlainen elämä.

"Jopa sukulaiset ovat puhuneet ilkeyksiä selän takana."
"JOKAINEN on jollain karmaisevalla tavalla pettänyt luottamukseni"

Minkälaisia valheita he ovat sinusta kertoneet?
Minkälaisia ne karmaisevat petokset ovat olleet?

Joskus ihmiset eivät sano suoraan asioita, vaan keskustelevat asiasta jonkun toisen kanssa. Joskus ihmiset eivät pysty tai voi olla apuna, ja silloin asia pitäisi melko pikaisesti selvittää sen sijaan että kokee asian petoksena.

Luin tuon jutun ja vaikka sen on kirjoittanut alan asiantuntija niin siinä oli neuvona luopua ihmissuhteesta sen sijaan että selvittäisi miksi toinen teki jotakin, tai jätti tekemättä. Siitä huolimatta että toinen olisi sielunkumppani...

http://www.psychologytoday.com/blog/the-last-taboos/201309/learning-leave-unloving-lovers-and-unfriendly-friends

Jotenkin on tottunut olemaan yksin, asiat sujuu omaan tahtiin.

On kuitenkin suotuisaa ajatella että olemme moniulotteisia olentoja joitten äärettömät tiedon ja tunteiden keräämiseen suunnatut vaistot ovat herkimmillään yksin. Yksin ollessa vaistot ovat hereillä ja suunnattuna eniten meitä motivoivaan asiaan. Yksin halutaan tiedostaa kaikki tapahtuma ympärillä tiedon muodossa minkälaisena hyvänsä. Silloin on suositeltavaa sulkea silmät ja kuunnella itseään ja tunneskella kuinka voimme korjata tämän epäkohdan ympäriltäni koska se aiheuttaa minulle sen tuskan josta joudun kärsimään. Yksin ollessa opitaan ymmärtään itseämme kiinnostava seikka, se voi olla toimintaa tai ajattelumalli johon perehtymällä luomme itseemme muutoksen minkä turvin voimme katsoa maailmaa uusin silmin.

Kuvailisitko sielunkumppaniasi?

Kun luin tekstisi, tuli olo että haluaisin tutustua sinuun. Ehkä. Ja se kuulosti melko tutulta.

Eli jos kuvailet vaikka harrastuksiasi tai mielenkiinnonkohteitasi (tai muita asioita joiden perusteella samanhenkisyyttä voi arvioida), niin olisi selvempää että onko meillä muutakin yhteistä kuin samanlaisia kokemuksia yksinäisyydestä.

Tai samahan se munkin on tähän avautua. Tai oikeastaan parempi, koska jos sinä et innostu niin ehkä joku muu innostuu.

Harrastan elokuvia, kirjallisuutta, valokuvausta, kirpputoreilla kiertelyä, noita enimmäkseen, joskus sit käyn jossain näyttelyssä, tai laitan pizzaa, tai muuta, mikä olisi mukavampaa kahdestaan.

Asiat jotka ei kiinnosta: tupakka, huumeet, biletys.

On lohduttavaa huomata, että jonkinlaisia ymmärtäjiä kuitenkin löytyy.

Usein nautinkin yksinäisyydestä. Harrastan paljon liikuntaa itsekseni ja liikun luonnossa. Teen paljon luovia asioita, joita varten tarvitsen asunnollani tilaa ja omaa aikaa. Maalaan, askartelen, ompelen ja teen käsitöitä. Kuuntelen musiikkia. Nautin omista asioistani. On helppoa olla omien asioiden ympäröivänä, koska täysin yksin ollessa ei osaa edes hävetä sitä, ettei ole vaikkapa lauantai-iltana jossain kaveripiirin ympäröimänä hauskaa pitämässä. Nykyään mun luomisinspiraatiokin on vaan jotenkin tyrehtynyt tähän masennukseen. Kiertelen kirppareilla etsien kankaita ja materiaaleja projekteihini ja istun yksin kahvilassa lukien lehtiä, vaikka uutiset voisi lukea netistä ilmaiseksikin...

En etsi täydellisiä ihmisiä. Jonkinlainen yhteinen arvo- ja ajatusmaailma riittää. Joskus olen huomannut, että kaverisuhteeni kaatuvat siihen, että asiat jäävät hautumaan liian pitkäksi aikaa. Pitäisi tosiaan osata sovitella erimielisyydet saman tien. Olin parhaan ystäväni kanssa puoli vuotta mykkäkoulussa, kun hänen tapailemansa ihminen oli tietämättäni yrittänyt houkutella minuakin treffeille. Kaverini sitten meni tälle tyypille valehtelemaan kaikkia hirveyksiä ja iljettävyyksiä minusta ja huusi mulle kurkku suorana kaikkea, mitä en ikinä unohda. Pyysi myöhemmin anteeksi ja kertoi syyksi käytökselleen mustasukkaisuuden. Emme enää koskaan lähentyneet uudelleen. Ystäväni, jonka olen tuntenut lapsesta saakka, on valehdellut minulle toistuvasti suoraan päin kasvojani. Ensin juorutaan asioitani ja ilkeillään selän takana, mutta kasvotusten kehdataan vielä valehdellakin... Kaveruus on nykyään pintapuolista kuulumisten vaihtoa.

Seurustelin koko nuoruuteni hyvin itsevarman ihmisen kanssa. Jättää kurjan kuvan ihmisistä, kun eron jälkeen tuon ihmisten valheiden takia osa kavereista jätti. Rakastamani ihminen päätyi lopulta vainoamaan mua, jopa aseen kanssa.

Olen nyt tehnyt itselleni kuitenkin lupauksen, että uskaltaudun itselleni vieraisiin tai jännittäviin tilanteisiin. Aion yrittää olla sosiaalisempi. Lisäksi yritän olla loukkaantumatta, jos jonkun kanssa vaikuttaa aluksi hyvältä, mutta sitten kaikki lopahtaa... Ei minussa välttämättä ole sen suurempaa vikaa, vaikkei jokainen kahvilla kävijä sen jälkeen haluaisikaan enempää tutustua. Jos uskaltaudun kuorestani ulos ja tekemään itsekin aloitteita, joutuu välillä myös pettymään, mutta sekin on vain kestettävä.