Taas kerran on huomattu, että suomalaiset joukot olivat väärin sijoitettu kesällä 1944, ainakin myöhemmän kehityksen näkökulmasta katsoen. Mutta onko huomattu, että Itä-Karjalassa oli hyökkäämässä lähes samansuuruinen armeija kuin Kannaksellakin, ja Kannaksella hyökkääjälle oli tilaa rajoitetusti.
Etenkin suurvaltain sotilailla on tietyt kunniakäsitykset, jotka edellyttävät,että vastoinkäymisiä ei myönneta, ja jotka vaativat, että sotilaallista voimaa on näytettävä. NL:n johtajien arvovaltaa olisi tyydyttänyt välitön antautuminen.
Miten sitten tapahtui. Suomen oli tyydytettävä arvovaltatarve joka tapauksessa. Tämä tapahtui vallattuja alueita taistellen luovuttamalla, mikä varmaan osittain tyydytti NL:n sotilaitakin.
Etenkin suurvaltain sotilailla on tietyt kunniakäsitykset, jotka edellyttävät,että vastoinkäymisiä ei myönneta, ja jotka vaativat, että sotilaallista voimaa on näytettävä. NL:n johtajien arvovaltaa olisi tyydyttänyt välitön antautuminen.
Miten sitten tapahtui. Suomen oli tyydytettävä arvovaltatarve joka tapauksessa. Tämä tapahtui vallattuja alueita taistellen luovuttamalla, mikä varmaan osittain tyydytti NL:n sotilaitakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sijoittelu torju suurhyökkäystä. Suomelta puuttui se sotamateriaali, joka olisi tarvittu suurvallan torjumiseen eli tykistömassat, panssarit ja rynnäkkölentokoneet.
Lisäksi puuttui kokemus suurtaisteluista. Talvisota oli jättänyt väärän kuvan puna-armeijasta.
NL:n sotilaat joutuivat silti luopumaan käsketyistä tavoitteista ja Suomen armeijan tuhoamisesta.
"Itä-Karjalassa oli hyökkäämässä lähes saman suuruinen armeija kuin Kannaksellakin".
Kuka tällaista on keksinyt?
Jos olisi ollut, tietysti se olisi hyökännyt 10.6. niinkuin Kannaksellakin!