Yksi läheinen sukulainen toimii näin. Aina kun itse on hyvällä päällä ja iloinen niin hän aina ottaa jonkin aiheen joka tekee pahella päälle(mm mollaamista tietyllä tavalla) ja tietynlaista henkistä ärsyttämistä. Aina kun yrittää olla kuin pitäisi ja asiallisesti niin hän heittää kommentin, asian jolla hän pahoittaa toisen mielen ( kyseessä nyt aina vaan minä ) Sitten jos itsellä on huono päivä, tai ei edes haluaisi olla keskustelussa hänen kanssaan, niin hän oikein tykkää siitä että toisella menee nyt huonosti. Myös silloin tykkää jos hän saa pahalle päälle omalla moukka käytöksellään. Hän myös yrittää aina olla etusijalla"minä, minä" eikä muut tiedä kuten hän!
En ymmärrä tätä ollenkaan. Ei ainakaan tervettä käyttäytymistä. Itse tulen toimeen ihmisten kanssa, olen fiksu, asiallinen, iloinen, hiljainen tyyppi joka haluaa olla ihmisten kanssa sovussa. Minua on kehuttu näistä"ominaisuuksista" =) mutta mikä saa ihmisen käyttäytymään noin kuten mainitsin ? Onko kyseessä vain narsisti, tai itsekäs tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä kärsivä ihminen ?
En ymmärrä tätä ollenkaan. Ei ainakaan tervettä käyttäytymistä. Itse tulen toimeen ihmisten kanssa, olen fiksu, asiallinen, iloinen, hiljainen tyyppi joka haluaa olla ihmisten kanssa sovussa. Minua on kehuttu näistä"ominaisuuksista" =) mutta mikä saa ihmisen käyttäytymään noin kuten mainitsin ? Onko kyseessä vain narsisti, tai itsekäs tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä kärsivä ihminen ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä oliko tämä provo mutta mikä tässä viittaa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai edes narsistisuuteen? Kaksisuuntainen mielialahäiriö on sen verran vakava psyykkinen sairaus että nuo "oireet" joita kuvasit kuullostavat lastenleikiltä..
Kaikkea tuollaista käyttäytymistä ei pitäisi kyllä lähteä mielenterveysongelmien piikkiin laittamaan, eikä tuo mun mielestä nyt niin erikoista ole.
Kuullostaa siltä että ehkä ette vain pidä toisistanne, kun kerran sanoit että kyseessä olet aina vain sinä. Ehkä hän on kateellinen jostain, tai ehkä omassa elämässä hänellä ei mene niin hyvin kuin. Ehkä sinä haluat itse ajatella että henkilössä olisi jotain vialla.
Se että puolustat ja kehut itseäsi ainakin mulla saa aikaan sen ajatuksen että itsesikin tekemisissä saattaa olla jotain häikkää.
Onko teillä ollut jokin riita tai tuleeko mieleen jotain elämäntapahtumaa mistä tällainen alkoi? Hehkutatko omaa onneasi "liikaa"?
Itsellä nyt vaikea tilanne elämässä, ja ystäväni/läheiseni tietää tämän. Silti yksi läheisistä ystävistäni ylihehkuttaa oman elämänsä sujuvuutta. Kaikki on niin upeetamahtavaahuippua, tosin itse joutui juuri hakemaan paniikkiin mielialalääkkeet. Luulen että hän on kateellinen ulkonäöstäni ja yrittää pönkittää itsetuntoaan puhumalla minusta holhoavasti ja olevinaan huolestuneesti muiden ihmisten edessä. Olemme vielä molemmat nuoria, mutta hän selkeästi nuorempi ja tämä minua ärsyttää ihan erityisesti, että hän tekee minusta lapsen muiden edessä. Lisäksi seura kelpaa vain silloin kuin ei ole parempaa tarjolla. Olen useasti yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta menee kuin kuuroille korville. Vaikka nyt satun olemaan kauniimpi kuin hän, niin minulla menee muuten huonommin ja minulla on tällä hetkellä paljon mielenterveysongelmia, masennusta, ahdistuneisuutta yms. Hän selvästi nauttii tästä tilanteesta.
Oletko itse yrittänyt keskustella asiasta sukulaisesi kanssa? Kannattaa ottaa esille muutama esimerkki milloin hän on käyttäytynyt näin, että jos sulla on ollut hyvä mieli niin hän on lytännyt sen tai vastaavasti toisinpäin?
en hehkuta koskaa liikaa itseäni. olen vain oma itseni ja olen hyvin pärjännyt elämässäni ja siitä olen saanut muilta hyvää palautetta. kehuttu on. En ole koskaan kehunut itseäni, vaan muut on
Hyvinkin narsistisia piirteitä omaava ihminen. Varmaan aika lailla aina pahantuulinen pohjavire, jolloin on kateellinen kun muilla ei mene yhtä huonosti. Haluatko kovastikin viettää aikaa hänen kanssaan? Voihan sitä vältellä, kunnes viesti menee perille, jos menee. Jos on pakko olla samoissa tiloissa, niin jättää kaikki omat tärkeät asiat kertomatta ja antaa hänen olla äänessä todeten, että eipä mulle mitään erikoista ole tapahtunut, tätä tavallista vaan. Yhdistä kaikki hänen omiin ongelmiinsa ja katsele ja analysoi hänen käytöstään mahdollisuuksien mukaan ulkopuolisen silmin.