Sossu kysyy sosiaalityön konsulttiryhmältä mitä tehdä mamulle joka on saanut Suomessa toimeentulotukea YLI 10 vuotta, jonka jälkeen ostanut monensadantuhannen euron kämpän!
Kämppä maksoi vähintään 210.000e.
Omaa rahaa mamulla oli 180.000e!!!
Lainaa se otti lisäksi 30.000e
Lisäksi se osti väh. 10.000e auton!
Sit se oli pari vuotta poissa toimeentulotuelta (koska siltä ajalta ne voi vaatia tiliotteet, mutta jos on välilä poissa yli 2 vuotta, niitä parinvuoden ajan tiliotteita EI tarvitse esittää!)
>> Asiakas on ulkomaalaistaustainen henkilö, joka on hakenut toimeentulotukea yli kymmenen vuoden ajan.
Toimeentulotuen hakeminen on ollut muuten säännöllistä, mutta pari vuotta sitten hakemisessa oli kahden vuoden tauko.
Asiakkaan tultua takaisin toimeentulotuen hakijaksi, hän oli tämän parin vuoden tauon aikana ostanut itselleen asunnon.
Asuntolaina, jonka hän nosti asunnon hankintaa varten, oli pienehkö, n. 30000€. Omarahoitusosuus vastaavasti oli n. 180000€.
Nyt, kun henkilö on taas palannut asiakkaaksemme, häneltä on kysytty, omistaako hän auton, eikä hän oman kertomuksensa mukaan omista, mutta tiedustelu Liikenne- ja turvallisuusvirastosta paljasti, että hän omistaa auton, jonka arvo on n. 10000€.
Auton ostohetkellä (n. 5 vuotta sitten) asiakas on nostanut säännöllisesti kuukausittain toimeentulotukea!!!!
Kerrottaessa asiakkaalle, että olemme saaneet selville hänellä olevan auton, hän sanoi siirtävänsä auton omistuksen pojalleen?!!
Henkilö on nyt siis jälleen asiakkaanamme ja hakee toimeentulotukea kuukausittain!!!!
Kysymykseni kuuluukin, kuinka yllä mainittuihin asioihin tulisi suhtautua, ts. voimmeko jotenkin tarttua niihin?
Voiko toimeentulotuen hakija yhtäkkiä ostaa asunnon merkittävällä omarahoitusosuudella ilman, että siihen pystytään mitenkään toimeentulotuessa ja sen myöntämisessä puuttumaan?
Entä voimmeko vaatia asiakasta realisoimaan autonsa tai jos hän ei sitä tee ja ”lahjoittaa” autonsa virkamiehen saatua siitä vihiä, hylätä toimeentulotukihakemuksen sillä perusteella, että asiakkaalla on omaisuutta?
Entä voiko autonhankintaan mitenkään jälkikäteen puuttua, kun asiakas on nostanut toimeentulotukea samaan aikaan, kun hän on ostanut auton? > Tällaisia tapauksia, joissa henkilö hakiessaan toistuvasti toimeentulotukea jättää kertomatta omaisuudestaan, tulee valitettavasti silloin tällöin eteen.
Suoralta kädeltä autoon vedoten toimeentulotukea ei voida hylätä.
Tapaus on ikävä ja on hyvin valitettavaa, että työntekijä joutuu hankkimaan tietoa asiakkaan omaisuudesta tällä tavoin sen sijaan, että asiakas kertoisi siitä itse.
Sosiaalityön peruslähtökohta on luottamuksellinen asiakassuhde, jota ilman työ helposti kilpistyy asiakkaan kontrolloimiseen.
Hyvän asiakassuhteen luomiseen vaaditaan mahdollisuus asiakkaan henkilökohtaisiin tapaamisiin ja keskusteluihin hänen kanssaan.
On kuitenkin selvää, että huolimatta siihen tarjotuista mahdollisuuksista asiakkaat toisinaan jättävät kertomatta asioita, joiden ajattelevat vaikuttavan epäsuotuisasti heitä koskevaan päätökseen.
Kämppä maksoi vähintään 210.000e.
Omaa rahaa mamulla oli 180.000e!!!
Lainaa se otti lisäksi 30.000e
Lisäksi se osti väh. 10.000e auton!
Sit se oli pari vuotta poissa toimeentulotuelta (koska siltä ajalta ne voi vaatia tiliotteet, mutta jos on välilä poissa yli 2 vuotta, niitä parinvuoden ajan tiliotteita EI tarvitse esittää!)
>> Asiakas on ulkomaalaistaustainen henkilö, joka on hakenut toimeentulotukea yli kymmenen vuoden ajan.
Toimeentulotuen hakeminen on ollut muuten säännöllistä, mutta pari vuotta sitten hakemisessa oli kahden vuoden tauko.
Asiakkaan tultua takaisin toimeentulotuen hakijaksi, hän oli tämän parin vuoden tauon aikana ostanut itselleen asunnon.
Asuntolaina, jonka hän nosti asunnon hankintaa varten, oli pienehkö, n. 30000€. Omarahoitusosuus vastaavasti oli n. 180000€.
Nyt, kun henkilö on taas palannut asiakkaaksemme, häneltä on kysytty, omistaako hän auton, eikä hän oman kertomuksensa mukaan omista, mutta tiedustelu Liikenne- ja turvallisuusvirastosta paljasti, että hän omistaa auton, jonka arvo on n. 10000€.
Auton ostohetkellä (n. 5 vuotta sitten) asiakas on nostanut säännöllisesti kuukausittain toimeentulotukea!!!!
Kerrottaessa asiakkaalle, että olemme saaneet selville hänellä olevan auton, hän sanoi siirtävänsä auton omistuksen pojalleen?!!
Henkilö on nyt siis jälleen asiakkaanamme ja hakee toimeentulotukea kuukausittain!!!!
Kysymykseni kuuluukin, kuinka yllä mainittuihin asioihin tulisi suhtautua, ts. voimmeko jotenkin tarttua niihin?
Voiko toimeentulotuen hakija yhtäkkiä ostaa asunnon merkittävällä omarahoitusosuudella ilman, että siihen pystytään mitenkään toimeentulotuessa ja sen myöntämisessä puuttumaan?
Entä voimmeko vaatia asiakasta realisoimaan autonsa tai jos hän ei sitä tee ja ”lahjoittaa” autonsa virkamiehen saatua siitä vihiä, hylätä toimeentulotukihakemuksen sillä perusteella, että asiakkaalla on omaisuutta?
Entä voiko autonhankintaan mitenkään jälkikäteen puuttua, kun asiakas on nostanut toimeentulotukea samaan aikaan, kun hän on ostanut auton? > Tällaisia tapauksia, joissa henkilö hakiessaan toistuvasti toimeentulotukea jättää kertomatta omaisuudestaan, tulee valitettavasti silloin tällöin eteen.
Suoralta kädeltä autoon vedoten toimeentulotukea ei voida hylätä.
Tapaus on ikävä ja on hyvin valitettavaa, että työntekijä joutuu hankkimaan tietoa asiakkaan omaisuudesta tällä tavoin sen sijaan, että asiakas kertoisi siitä itse.
Sosiaalityön peruslähtökohta on luottamuksellinen asiakassuhde, jota ilman työ helposti kilpistyy asiakkaan kontrolloimiseen.
Hyvän asiakassuhteen luomiseen vaaditaan mahdollisuus asiakkaan henkilökohtaisiin tapaamisiin ja keskusteluihin hänen kanssaan.
On kuitenkin selvää, että huolimatta siihen tarjotuista mahdollisuuksista asiakkaat toisinaan jättävät kertomatta asioita, joiden ajattelevat vaikuttavan epäsuotuisasti heitä koskevaan päätökseen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kokeile tehdä tuo sama suomalaisena. Saattaisi rangaistavuuden raja ylittyä.
Niin mikä ongelma tässä nyt on. Jos se koti ja auto on ostettu sossurahoilla, niin mitä tässä nyt jeesustellaan? Olisiko asiakkaan pitäny käyttää kaikki rahat viinaan??
Ei se ole mahdollista. Sossurahat juuri ja juuri riittää ruokaan ja vaatteisiin sekä pakollisiin laskuihin, jos nuukasti elää. Niistä ei todellakaan jää talon ostoon. Pakko olla taustalla pimeitä töitä tai jotain muita tuloja.
Oletko maahanmuuttaja? Entäs jos heillä on vähän paremmat tuet ja säästeliäs muuttaja sitten onnistuu kituuttamaan itselleen talon ja auton. Kymmenen vuotta on kuitenkin pitkä aika. Eihän tuo tee kun vähän reilut 2t€/kk ja jos vaikka on asunu kaverin luona ja syöny pelkkää näkkileipää ja dyykannu roskiksia, niin siinäpä tuli säästettyä talo ja auto.
Sossurahat kun pääsääntöisesti maksetaan varattomalle, jolla ei ole rahaa kustantaa elämistään, eli kysymys kuuluu, miksi sillä jäi sossurahat säästöön, ne rahat oli tarkoitettu jokapäiväiseen elämiseen, millä rahoilla ja tuloilla hän kustansi elämisensä, jotta pystyi säästämään sossurahat?
Jos sillä kerran oli tuloja ja rahoja elättää itsensä, niin silloinhan se ei ollut oikeutettu sossurahoihin, jotka pitää siis maksaa takaisin
Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka antaa..
Terveisiä hyysäritädeille ;)
>> Niin mikä ongelma tässä nyt on. Jos se koti ja auto on ostettu sossurahoilla, niin mitä tässä nyt jeesustellaan?
Jos on vaikka kymmenen lasta niin tulot melkoiset.
Se joka ei ole itse koskaan sossussa käynyt ja tt-hakemusta täyttänyt, soossun tädin käsittelyssä istunut, voi kuvitella, että sieltä tuo perusosa napsahtaa, kunhan muistaa ilmoitella olemassa olostaan. Ei. Kyllä ne siellä osaavat tuon tuoen tarpeen ja summan laskea ihan nollille, vaikka ihan työmarkkinatuen varassa eläisit.
Takautuvasasti ja ennaoivasti lasketaan ja vyörytetään. Hyvä, että et joudu sossulle maksamaan, kun heille olet aiheettoman hakemuksen lähettänyt, vaikka elätkin työmarkkinatuen varassa.
Eihän tässä voi olla kyse siitä, että henkilö olisi ostanut asunnon ja auton soskun rahoilla. Ei tietenkään.
Mahdollisesti hän on saanut perinnön. Käynyt osakekauppaa tai jotain muuta.
Onko asunto tarpeellinen? Onko auto tarpeellinen?
Kattokaas tämä:
"KKO:2009:14
A oli vääriä tietoja esittämällä saanut itselleen ja lapsilleen oleskeluluvan Suomeen. Maahan tultuaan hän oli samat tiedot esittäen hakenut kaupungilta toimeentulotukea sekä Kansaneläkelaitokselta lapsilisää, kotihoidon tukea ja äitiysrahaa. Kysymys siitä, oliko A sanottuja etuuksia hakiessaan syyllistynyt törkeisiin petoksiin. (Ään.)
>>
A haki yhdessä B:n kanssa sosiaalietuuksia ja toimeentulotukea seuraavasti:
Kansaneläkelaitokselta
1.4.2000 - 31.8.2002 lapsilisää yhteensä 7 488,75 euroa,
3.4.2000 - 3.1.2002 lasten kotihoidon tukea yhteensä 8 708,10 euroa,
20.2.2001 - 3.1.2002 äitiys- ja vanhempainrahaa yhteensä 2 654 euroa sekä
Helsingin kaupungilta
3.4.2000 - 31.1.2002 toimeentulotukea yhteensä 36 872,27 euroa.
A ja B ilmoittivat viranomaisille vuonna 2002, ettei heidän avioliittonsa ollut todellinen eikä B ollut lasten oikea isä.
>>
Tuomiolauselma
A:han kohdistetut syyte sekä Kansaneläkelaitoksen ja Helsingin kaupungin korvausvaatimukset hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta sekä kaikesta korvausvelvollisuudesta.
>>
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2009/20090014
Eli on se mahdollista! :) Turhaa mua mollasitte. Kyllä jos pykälät tuntee ja soskuntyöntekijät pvat suotuisat, niin saattaa siinä pitkällä aikavälillä pienen talon nipistää valtion kassasta. Älköön syyttäkö säästeliästä maahanmuuttajaa, vaan käännettäköön katseen tästä vastuussa oleviin.
Minäkin ottaisin rahat, jos niitä minulle joku tyrkyttäisi. ;)
Tämä kaikki kai tarjoiltiin verottomana? Joten summan voinee vähintäänkin puolitoistakertaistaa?
>> Oletko maahanmuuttaja? Entäs jos heillä on vähän paremmat tuet ntäs jos heillä on vähän paremmat tuet ja säästeliäs muuttaja