Olen 14-vuotias tyttö, ja olen nyt reilun vuoden ajan huomannut mielialoissani muutoksia yhdestä ääripäästä toiseen, välillä päivien ja välillä monien viikkojen välein. Tunnen olevani myös koko ajan masentunut, toisina päivinä enemmän, kuin toisina, ja viiltelen. Minulla ei ole diagnosoitu mitään, mutta olen alkanut miettimään, että voisiko minulla olla joko kaksisuuntainen mielialahäiriö tai masennus, vai onko tämä vain normaalia teini-iän angstia.. Luulen, että se on vain angstia, enkä halua ainakaan vielä analysoida tunteitani tarkemmin, mutta sen sijaan haluaisin tietää enemmän itse sairauksista, erityisesti bipolaarisuudesta. Olen googlaillut siitä, mutta en ole saanut oikein mitään kovin hyvää käsitystä. Joten jos voisitte kertoa omia kokemuksianne bipolaarisuudesta (ja masennuksesta), minkälaisia muutoksia huomaatte itsessänne ym, niin se olis kiva :D
Ja kuten jo aiemmin sanoin, en osaa sanoa sairastanko kumpaakaan noista, enkä väitä välttämättä sairastavani kumpaakaan, lähinnä haluan vain mielenkiinnosta tietää lisää.
Ja kuten jo aiemmin sanoin, en osaa sanoa sairastanko kumpaakaan noista, enkä väitä välttämättä sairastavani kumpaakaan, lähinnä haluan vain mielenkiinnosta tietää lisää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsetuhoisuus riippuvuus viiltelyyn.
Jospa menisit ensiksi sinne kouluterkkarille puhumaan, jottet tule luulosairaaksi kaikista maailman ihmisten tarinoista. Se voi nimittäin olla sairautta, silkkaa masennusta tai normaalia teini-iän tunne-elämän myllerrystä. Parhaiten sen arvioi terveydenhuollon ammattilainen kuin mikään suomi24:n kirjoittaja. Pliis, mene sinne terkkarille.
epävakaat/rajatilapersoonallisuudethan ne viiltelee. Olisiko sitä ...
Kouluterkkarille ensi alkuun suosittelen menemään. Viiltelyt ei ole hyvä juttu, se kyllä kertoo jostain henkisestä pahoinvoinnista. Diagnooseja ei nettipalstoilla jaeta... Esim. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointi kestää hyvin pitkään, jopa vuosia. Kuinka voisikaan antaa diagnoosia nuorelle, jonka aivot kehittyvät vielä hyvin pitkään.
Olet vielä nuori ja erittäin herkässä iässä. Tarvitset ehkä kuuntelijaa? (Eli kouluterkkarille mars). Sieltä osaavat ohjata tarvittaessa eteenpäin.
Toivon sulle pelkkää hyvää. Ei ole nuorten tyttöjen elämä ja kasvaminen helppoa nykyaikana, jos se nyt koskaan on ollutkaan... :) Huomiota haetaan vaikka ja miten, kilpailua on paljon jne. Onneksi oma nuoruus on jo kaukana, samoja tuntemuksia oli kyllä minullakin tuolloin. Sain apua ja tukea koulun kautta. Mulla ei ollut kotona kuuntelijaa...