Olettamus, että maan ilmasto olisi jäähtynyt vähitellen kunnes jäätä olisi alkanut muodostua, ei pidä yhtä niiden löytöjen kanssa, joista "The Saturday Evening Post" kirjoittaa 16.1.1960 numerossaan: "Noin seitsemäsosa maapallon koko maa-alasta, joka laajana kaistaleena levittäytyy Pohjoisen Jäämeren ympärille, on pysyvästi jäässä... huomattavaa osaa siita peittää kerrostuma, jonka paksuus vaihtelee metristä yli 300 metriin.
Kerrostuman aineksia sanomme mudaksi. Se on muodostunut erilaisista aineksista, jotka jäätynyt vesi on sitonut yhteen, niin että siitä on tullut kuin kalliota, jota se kaikin tavoin muistuttaa... tavallisemmin se enimmäkseen koostuu hiedasta tai karkeasta lietteestä, mutta mukana on myos melkoisesti maata ja hiedansekaista savea sekä usein myos röykkiöittäin luita ja kokonaisia eläimiäkin erilaisissa säilymis- ja mätänemisasteessa ... Tästä sekasotkusta on sulatettu niin paljon eläimiä, että niistä muodostuisi monisivuinen luettelo ... Suurimpana arvoituksena on kuitenkin milloin, miten ja miksi kaikki nämä luontokappaieet, joiden lukumäärä on kerrassaan suunnaton, saivat surmansa, murskaantuivat ja jäätyivät tähän pöyristyttävään kaaokseen ... Näitä eläinten jäännoksiä ei ollut suistoissa, soissa tai joissa, vaan niitä oli hajallaan kaikkialla maassa ...
Mutta kaikkein pahinta on vihdoin se että monet näistä eläimistä olivat aivan tuoreita, kokonaisia, vahingoittumattomia ja yhä joko seisomasssa tai ainakin pystyasennossa polvillaan ... Tässä on todella häkellyttävä kuva ottaen huomioon entisen ajattelutapamme.
Valtavat laumat jättiläismäisiä hyväkuntoisia eläimiä, joita ei oltu varustettu erikoisempaan kylmyyteen, syömässä kaikessa rauhassa aurinkoisilla laitumilla niin lämpimällä säällä, ettemme luultavasti olisi tarvinneet edes tskkia. Yhtäkkiä ne kaikki saivat surmansa ilman mitään näkyvää merkkiä, ennenkuin ne ehtivät edes nielaista viimeistä suupalaa, ja ne jäätyivät niin nopeasti, että niiden ruumiitten jokainen solu on taydellisesti sailynyt." Tämän mukaan joku suuri katastrofi olisi jäädyttänyt ja peittänyt mutaan nämä valtavat eläinlaumat joskus menneisyydessä. Tämä on sitäpaitsi tapahtunut äkisti.
Esimerkiksi Siperiassa löydettyjen mammuttien syväjäätyminen on täytynyt tapahtua todisteiden mukaan hetkessä. Kasvillisuuden ja olosuhteiden on täytynyt olla ennen suurta katastrofia erittäin suotuisat. Suurten trooppisten imettäväisten olisi aivan mahdotonta saada ravintoa nykyisessä Pohjois-Siperiassa. Tästä sanoo Howorth: "Ne eivät voineet syödä ruohoa maan pinnalta niinkuin härät. Ne elivät puitten lehdillä ja pienillä oksilla ja mehukkailla ruoilla ja pitkällä heinällä." Jotkut ovat ajatelleet että eläimet ovat siirtyneet pohjoiseen, mutta Howorth huomauttaa tähän, että "Me emme voi uskoa puiden tekevän siten." Mammuttien kanssa ovat hautautuneet ne komeat metsät, jotka kerran ympäröivät niitä. Helsingin Sanomat julkaisi 1971 seuraavan pikku-uutisen: "Moskova (STT). Kokonainen mammuttien hautausmaa, muisto jostakin esihistoriallisesta murhenäytelmästä, on löydetty Siperian jäiseltä tundralta Bjorjoljoh-joen varrelta Jakurtista, ilmoittaa neuvostoliittolainen uutistoimisto Tass.
http://www.totta-on.fi/vedenpaisumus/katastrofi-siperiassa.html
Kerrostuman aineksia sanomme mudaksi. Se on muodostunut erilaisista aineksista, jotka jäätynyt vesi on sitonut yhteen, niin että siitä on tullut kuin kalliota, jota se kaikin tavoin muistuttaa... tavallisemmin se enimmäkseen koostuu hiedasta tai karkeasta lietteestä, mutta mukana on myos melkoisesti maata ja hiedansekaista savea sekä usein myos röykkiöittäin luita ja kokonaisia eläimiäkin erilaisissa säilymis- ja mätänemisasteessa ... Tästä sekasotkusta on sulatettu niin paljon eläimiä, että niistä muodostuisi monisivuinen luettelo ... Suurimpana arvoituksena on kuitenkin milloin, miten ja miksi kaikki nämä luontokappaieet, joiden lukumäärä on kerrassaan suunnaton, saivat surmansa, murskaantuivat ja jäätyivät tähän pöyristyttävään kaaokseen ... Näitä eläinten jäännoksiä ei ollut suistoissa, soissa tai joissa, vaan niitä oli hajallaan kaikkialla maassa ...
Mutta kaikkein pahinta on vihdoin se että monet näistä eläimistä olivat aivan tuoreita, kokonaisia, vahingoittumattomia ja yhä joko seisomasssa tai ainakin pystyasennossa polvillaan ... Tässä on todella häkellyttävä kuva ottaen huomioon entisen ajattelutapamme.
Valtavat laumat jättiläismäisiä hyväkuntoisia eläimiä, joita ei oltu varustettu erikoisempaan kylmyyteen, syömässä kaikessa rauhassa aurinkoisilla laitumilla niin lämpimällä säällä, ettemme luultavasti olisi tarvinneet edes tskkia. Yhtäkkiä ne kaikki saivat surmansa ilman mitään näkyvää merkkiä, ennenkuin ne ehtivät edes nielaista viimeistä suupalaa, ja ne jäätyivät niin nopeasti, että niiden ruumiitten jokainen solu on taydellisesti sailynyt." Tämän mukaan joku suuri katastrofi olisi jäädyttänyt ja peittänyt mutaan nämä valtavat eläinlaumat joskus menneisyydessä. Tämä on sitäpaitsi tapahtunut äkisti.
Esimerkiksi Siperiassa löydettyjen mammuttien syväjäätyminen on täytynyt tapahtua todisteiden mukaan hetkessä. Kasvillisuuden ja olosuhteiden on täytynyt olla ennen suurta katastrofia erittäin suotuisat. Suurten trooppisten imettäväisten olisi aivan mahdotonta saada ravintoa nykyisessä Pohjois-Siperiassa. Tästä sanoo Howorth: "Ne eivät voineet syödä ruohoa maan pinnalta niinkuin härät. Ne elivät puitten lehdillä ja pienillä oksilla ja mehukkailla ruoilla ja pitkällä heinällä." Jotkut ovat ajatelleet että eläimet ovat siirtyneet pohjoiseen, mutta Howorth huomauttaa tähän, että "Me emme voi uskoa puiden tekevän siten." Mammuttien kanssa ovat hautautuneet ne komeat metsät, jotka kerran ympäröivät niitä. Helsingin Sanomat julkaisi 1971 seuraavan pikku-uutisen: "Moskova (STT). Kokonainen mammuttien hautausmaa, muisto jostakin esihistoriallisesta murhenäytelmästä, on löydetty Siperian jäiseltä tundralta Bjorjoljoh-joen varrelta Jakurtista, ilmoittaa neuvostoliittolainen uutistoimisto Tass.
http://www.totta-on.fi/vedenpaisumus/katastrofi-siperiassa.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vedenpaisumus on siis totta eikä toisinpäin!
Leningradilaiset tiedemiehet ovat kaivaneet esiin niin paljon luita ja muita jäännöksiä, että useita kokonaisia mammutin luurankoja voidaan koota. Jäännösten joukossa on pitkiä punertavia karvatupsuja. Merkittävin muisto mammuteista on kuitenkin syntymättömän mammutin sikiön jäännös. Tutkimusretkikunnan johtaja Nikolai Vereshtshagin uskoo, että löytyneet mammutit kuuluivat useiden satojen mammuttien laumaan, joka joutui luonnonkatastrofin uhriksi. Ne hukkuivat mahdollisesti äkilliseen vesi-ja liejutulvaan."
Geologi W.B.Galloway kertoo kirjassaan "The Testimony of Science to the Deluge" samantyyppisistä havainnoista Alaskassa, joista jo aikaisemmin olemme lukeneet, mutta jotka kiinnostavat varmaan meitä kaikkia, ja siksi lainaan häntä vielä: "Näiden yhteydessä on myös pitkiä ja korkeita hiekka-ja soraharjuja, joihin on sekoittunut siirtolohkareita, kiviä ja nilviäisten kuoria ja jotka ulottuvat pohjoisesta etelään melkein yhdensuuntaisissa jonoissa, kun taas laajoilla alueilla, sekä kukkuloilla että syvissä laaksoissa, on joskus kolmenkymmenen metrin syvyyteen saakka ja syvemmällekin paljon savea, johon on läpeensä sekaantunut kulmikkaita kiviä ja lohkareita, jotka ovat osittain pyöristyneet tai tylsyneet kulmistaan ja särmistään ja ovat toisinaan raappiintuneita tai juomuisia eivätkä ollenkaan kerrostuneita, vaan ovat joutuneet sotkuiseen sekasortoon, mikä on johtunut ikäänkuin jonkun määräämättömän voiman tavattomasta sysäyksestä ja sekoituksesta kuten luumut joutuvat hajalleen vanukkaassa. Ja tämä kerrostuma sisältää runsaasti eläinten ja kasvien jäänteitä, elefanttien, sarvikuonojen, virtahepojen, leijonien, tiikerien, karhujen, hirvien ja muiden lämpimän ja leudon ilmaston asujainten, myös mursujen eliöjäänteitä, sekoittuneena joskus kevyemmiltä osiltaan pohjoisesta ajelehtineisiin nilviäisten kuoriin ... ja nämä eläimet jotka suurelta osaltaan kuuluvat nykyään sukupuuttoon kuolleisiin lajeihin ja muunnelmiin, näyttävät kaikki hävinneen nopeasti, yhtäkkiä, todennäköisesti saman syyn vaikutuksesta, joka on peittänyt maan suunnattomalla ja mukaansatempaavalla lietekerrostumalla, joka on yhäkin niiden peitteenä."
Samassa kirjassa W.B.Galloway lainaa kuuluisan tutkijan Cuvierin sanoja, jotka saattavat suuresti hämmästyttää meitä. Näin hän kirjoittaa: "Huolellisesti tutkimalla sitä, mitä on tapahtunut maapallon pinnalla sen jälkeen kun se joutui kuiville viimeisen kerran ja kun sen mantereet ovat asettuneet nykyiseen muotoonsa ainakin sellaisissa osissa, jotka ovat kohonneet jonkun verran valtamerten pinnan yläpuolelle, voidaan selvästi nähdä, että viimeinen mullistus ja niin ollen olemassa olevien yhteiskuntien perustaminen ei voi olla tapahtunut hyvin kaukaisessa menneisyydessä.
Ensimmäisessä Mooseksen Kirjassa olevan kertomuksen, niin hän sanoo loppuhuomautuksissaan: "Minä olen siis sitä mieltä, samoin kuin M.Deluc ja M.Dolomieu, että jos geologia vahvistaa huolellisesti jonkin tapahtuman, niin juuri sen, että maapallomme kuori on joutunut suuren ja äkillisen mullistuksen alaiseksi, jonka aikaa ei voida asettaa paljon kauemmaksi taaksepäin kuin viisi- tai kuusituhatta vuotta."
Katsokaa ajatuksella.
http://www.youtube.com/watch?v=BcvnKXxodos