Tarina silmien väristä
Olipa kerran pieni valtio, jossa asui enemmistönä ruskeasilmäiset. Pienenä vähemmistönä valtiota asuttivat syrjittynä sinisilmäiset. Ruskeasilmäiset hallitsivat valtiota ja omistivat myös valtion kirkon. Heidän mielestään sinisilmäiset olivat kieroutuneita, pahoja ja syntisiä. Sanoihan ruskeasilmäisten Pyhä kirjakin tämän ja sillä peloteltiinkin sinisilmäisiä, varsinkin lapsia. ”Älä muutu missään nimessä sinisilmäiseksi, koska he ovat syntisiä. Sanoihan sen jo heidän nimensä SINisisilmäiset. Vältä heitä ja älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan”, kirkossa saarnattiin monena sunnuntaina.
Sinisilmäiset eivät tätä ymmärtäneet, vaan heidän mielestään Jumala oli luonut myös heidät omaksi kuvakseen, kuten Pyhässä kirjassa sanottiin. Mutta tätä eivät ruskeasilmäiset hyväksyneet, vaan halusivat kitkeä kaikki sinisilmäiset valtioistaan, koska vain ruskeasilmäiset olivat heidän mielestään normaaleja.
Ruskeasilmäiset pelkäsivät sinisilmäisiä, koska he luulivat, että sinisilmäisyys tarttuu. Jotkut ruskeasilmäiset sanoivat, että sinisilmäiset ovat ihan ok, kunhan jättävät heidän rauhaan. Ainoa ero mikä erotti nämä eriväriset silmät oli, että ruskeasilmäiset näkivät maailman musta-valkoisena, mutta sinisilmäiset näkivät kaikki sateenkaaren värit. Tämä kyky ärsytti ja pelotti ruskeasilmäisiä. Ruskeasilmäisten mielestä sen täytyi olla syntiä.
Ruskeasilmäisten vanhempien pahin pelko oli, jos heidän lapsi olisi syntyessään sinisilmäinen. Mutta heidän onnekseen oli saatava piilolinssejä, joilla silmät saatiin ruskeiksi. Vanhemmat huokasivat tämän jälkeen helpotuksesta: ”Heidän lapsensa oli normaali”. Kun lapset kasvoivat, jotkut kapinoivat vanhempia vastaan ja ottivat piilolinssit pois paljasten todelliset siniset silmänsä. Kaikki vanhemmat eivät tätä suvainneet vaan käänsivät selkänsä lapsilleen. Usein tällaisia nuoria kiusattiin koulussa ja ilkkuen huudettiin: ”Sinikko tai ”Sintti”.
Jotkut sinisilmäiset nuoret eivät kestäneet vaan lopettivat elämänsä oman kätensä kautta kavereiden ja vanhempien jättäessä heidät yksin. Jotkut nuoret taas säikähtivät, jos näkivät vilahduksen sinisistä silmistään piilolinssien takaa. He koittivat väkisin pitää linssejä ja olla näyttämästä muille todellista silmien väriään. Tämä aiheutti usein myöhemmin identiteettikriisin ja johti masennukseen, päihteiden käyttöön ja huonovointisuuteen. Tämä näkyikin valtion suurina itsemurha - ja päihteiden käyttötilastoina. Mutta yhteiskunta ei säälinyt tai halunnut huomata tätä. Ruskeasilmäisten mielestä pääasia oli, että ollaan normaaleja, siis ruskeasilmäisiä.
Ruskeasilmäiset olivat luoneet eheyttämisohjelman, jossa tällainen nuori saatiin takaisin ruskeasilmäiseksi. Nuorelle kerrottiin, että Jumalan mielestä sinisilmäiset ovat syntisiä ja sinisilmäisyys on väärin. Nuorelle sanottiin, että pitäisi miettiä vähän muita kuin itseään, mitä vanhemmatkin sanovat tai tuttavat jos olet sinisilmäisen, olet pettänyt vanhemmat jne. Usein nuori murtui ja suostui laittamaan silmiinsä ruskeat piilolinssit. Tämän jälkeen hän oli luuli olevansa onnellinen, koska oli normaali, siis ruskeasilmäinen, mutta kuitenkin hän aina sisimmässään tiesi olevansa sinisilmäinen. Tämän tunteen hän tukahdutti ja koitti elää valheensa kautta. Eheyttäjät kuitenkin olivat mielissään, taas oltiin saatu yksi käännytettyä normaaliksi.
Sinisilmäiset perustivat omia asioita ajavan järjestän SITAN; sinisilmäisten tasa-arvo. He koittivat tuoda julki, että sinisilmäiset ovat aivan yhä hyviä ihmisiä kuin ruskeasilmäiset. Sinisilmäisiä tuli enemmän julkisuuteen, monet nuoret uskalsivat olla avoimesti sinisilmäisiä, eivätkä suostuneet enää pitämään ruskeita piilolinssejä. SITA järjesti myös sinisilmäiset-pride-kulkueita, joita ruskeasilmäiset eivät katsoneet hyvällä, vaan koittivat sabotoida niitä. Ruskeasilmäiset järjestivät oman ruskeasilmäiset-pride-kulkueen, jossa korostettiin vain heidän olevan normaaleja. Heillä oli myös kylttejä, joissa luki ”Olen ruskeasilmäinen siis normaali” tai ”Saa halata, olen ruskeasilmäinen ja ylpeä siitä”.
Olipa kerran pieni valtio, jossa asui enemmistönä ruskeasilmäiset. Pienenä vähemmistönä valtiota asuttivat syrjittynä sinisilmäiset. Ruskeasilmäiset hallitsivat valtiota ja omistivat myös valtion kirkon. Heidän mielestään sinisilmäiset olivat kieroutuneita, pahoja ja syntisiä. Sanoihan ruskeasilmäisten Pyhä kirjakin tämän ja sillä peloteltiinkin sinisilmäisiä, varsinkin lapsia. ”Älä muutu missään nimessä sinisilmäiseksi, koska he ovat syntisiä. Sanoihan sen jo heidän nimensä SINisisilmäiset. Vältä heitä ja älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan”, kirkossa saarnattiin monena sunnuntaina.
Sinisilmäiset eivät tätä ymmärtäneet, vaan heidän mielestään Jumala oli luonut myös heidät omaksi kuvakseen, kuten Pyhässä kirjassa sanottiin. Mutta tätä eivät ruskeasilmäiset hyväksyneet, vaan halusivat kitkeä kaikki sinisilmäiset valtioistaan, koska vain ruskeasilmäiset olivat heidän mielestään normaaleja.
Ruskeasilmäiset pelkäsivät sinisilmäisiä, koska he luulivat, että sinisilmäisyys tarttuu. Jotkut ruskeasilmäiset sanoivat, että sinisilmäiset ovat ihan ok, kunhan jättävät heidän rauhaan. Ainoa ero mikä erotti nämä eriväriset silmät oli, että ruskeasilmäiset näkivät maailman musta-valkoisena, mutta sinisilmäiset näkivät kaikki sateenkaaren värit. Tämä kyky ärsytti ja pelotti ruskeasilmäisiä. Ruskeasilmäisten mielestä sen täytyi olla syntiä.
Ruskeasilmäisten vanhempien pahin pelko oli, jos heidän lapsi olisi syntyessään sinisilmäinen. Mutta heidän onnekseen oli saatava piilolinssejä, joilla silmät saatiin ruskeiksi. Vanhemmat huokasivat tämän jälkeen helpotuksesta: ”Heidän lapsensa oli normaali”. Kun lapset kasvoivat, jotkut kapinoivat vanhempia vastaan ja ottivat piilolinssit pois paljasten todelliset siniset silmänsä. Kaikki vanhemmat eivät tätä suvainneet vaan käänsivät selkänsä lapsilleen. Usein tällaisia nuoria kiusattiin koulussa ja ilkkuen huudettiin: ”Sinikko tai ”Sintti”.
Jotkut sinisilmäiset nuoret eivät kestäneet vaan lopettivat elämänsä oman kätensä kautta kavereiden ja vanhempien jättäessä heidät yksin. Jotkut nuoret taas säikähtivät, jos näkivät vilahduksen sinisistä silmistään piilolinssien takaa. He koittivat väkisin pitää linssejä ja olla näyttämästä muille todellista silmien väriään. Tämä aiheutti usein myöhemmin identiteettikriisin ja johti masennukseen, päihteiden käyttöön ja huonovointisuuteen. Tämä näkyikin valtion suurina itsemurha - ja päihteiden käyttötilastoina. Mutta yhteiskunta ei säälinyt tai halunnut huomata tätä. Ruskeasilmäisten mielestä pääasia oli, että ollaan normaaleja, siis ruskeasilmäisiä.
Ruskeasilmäiset olivat luoneet eheyttämisohjelman, jossa tällainen nuori saatiin takaisin ruskeasilmäiseksi. Nuorelle kerrottiin, että Jumalan mielestä sinisilmäiset ovat syntisiä ja sinisilmäisyys on väärin. Nuorelle sanottiin, että pitäisi miettiä vähän muita kuin itseään, mitä vanhemmatkin sanovat tai tuttavat jos olet sinisilmäisen, olet pettänyt vanhemmat jne. Usein nuori murtui ja suostui laittamaan silmiinsä ruskeat piilolinssit. Tämän jälkeen hän oli luuli olevansa onnellinen, koska oli normaali, siis ruskeasilmäinen, mutta kuitenkin hän aina sisimmässään tiesi olevansa sinisilmäinen. Tämän tunteen hän tukahdutti ja koitti elää valheensa kautta. Eheyttäjät kuitenkin olivat mielissään, taas oltiin saatu yksi käännytettyä normaaliksi.
Sinisilmäiset perustivat omia asioita ajavan järjestän SITAN; sinisilmäisten tasa-arvo. He koittivat tuoda julki, että sinisilmäiset ovat aivan yhä hyviä ihmisiä kuin ruskeasilmäiset. Sinisilmäisiä tuli enemmän julkisuuteen, monet nuoret uskalsivat olla avoimesti sinisilmäisiä, eivätkä suostuneet enää pitämään ruskeita piilolinssejä. SITA järjesti myös sinisilmäiset-pride-kulkueita, joita ruskeasilmäiset eivät katsoneet hyvällä, vaan koittivat sabotoida niitä. Ruskeasilmäiset järjestivät oman ruskeasilmäiset-pride-kulkueen, jossa korostettiin vain heidän olevan normaaleja. Heillä oli myös kylttejä, joissa luki ”Olen ruskeasilmäinen siis normaali” tai ”Saa halata, olen ruskeasilmäinen ja ylpeä siitä”.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Silmien väri Osa 2.
Ruskeasilmäiset eivät nähneet sinisilmäisten välistä rakkautta. Kun sinisilmäiset halusivat omia lapsia, tätä eivät ruskeasilmäiset voineet hyväksyä missään nimessä. Sinisilmäiset vakuuttivat todella rakastavansa lapsiaan. Mutta ruskeasilmäisten mielestä kaikkein tärkeimpänä asiana oli, että molemmat vanhemmat olisivat ruskeasilmäisiä, rakkaus oli toissijainen. Ei haitannut vaikka ruskeasilmäiset vanhemmat joivat tai pahoinpitelivät lapsiaan tai kasvattivat heidät suvaitsemattomiksi, kunhan kumpikin vanhempi oli vain ruskeasilmäinen, se oli kaikkein tärkeintä.
Sinisilmäisten mielestä rakkaus oli kuitenkin tärkein ja rakkaudella kasvatetuista lapsista kasvaisi tasapainoisia ihmisiä. Ruskeasilmäisten mielestä sinisilmäisten kasvattama lapset kasvavat vain sinisilmäisiksi siis epänormaaleiksi. Heidän mielestään tasapainoinen lapsi tarvitsee vanhemmiksi ainoastaan ruskeasilmäiset vanhemmat, tämä olisi riittävä, viis rakkaudesta.
Ruskeasilmäiset eivät myöskään halunneet, että sinisilmäiset menisivät naimisiin heidän kirkoissaan, koska sinisilmäiset olivat heidän mielestään syntisiä ja epänormaaleja ja rikkoivat Pyhää kirjaa vastaan. Sinisilmäiset eivät voineet ymmärtää tätä, koska heidän mielestään Jumala oli luonut rakkauden myös heille. Monet sinisilmäisistä uskoivat Jumalaan ja halusivat kuulua kirkkoon, mutta kirkon ankara kanta ajoi monet eroaan kirkosta ja etsimään tiensä Jumalan luokse ilman kirkkoa.
Ruskeasilmäiset olivat niin kangistuneita omiin ennakkoluulohin, epäilyihin ja pelkoihin, että eivät huomanneet sitä, että heidän näkemänsä musta-valkea maailma olikin todellisuudessa aivan erilainen. He eivät ymmärtäneet, että heidän näkemä valkeaväri itse asiassa sisältää kaikki värit. Valkea, Jumalan luomana puhtaana värinä, koostuu kaikista sateenkaarenväreistä. Nämä värit sinisilmäiset jo näkivät. Ruskeasilmäistenkin olisi ollut mahdollista nähdä ne, jos he eivät olisi pelänneet itseään ja muita.
Jumala katsoi tätä valtiota, hän oli luonut ruskea- ja sinisilmäiset omaksi kuvakseen. Hän oli luonut sinisilmäiset opettajaksi ruskeasilmäisille. Opettamaan ruskeasilmäisille suvaitsevuutta elämää kohtaa. Jumala suri kuitenkin sinisilmäisten vaikeaa ja jatkuvaa taistelua ruskeasilmäisiä vastaan, joten sinisilmäisiä odottaisi suuri palkkio tämän maallisen vaelluksen jälkeen, he pääsisivät paratiisiin. Ruskeasilmäiset syntyisivät maallisen vaelluksen jälkeen uudelleen sinisilmäisinä oppimaan elämässä suvaitsevaisuutta. Tätä sanotaan elämän kiertokuluksi.
LOPPU