Vaikka olenkin mies ja kahden lapsen isä (14-vuotias tyttö ja 7-vuotias poika) enkä koe itseäni feministiksi, niin kumma kyllä musiikista ja elokuvista löytyy kaksi yli muiden:
-Hank Thopson: "The Wild Side of Life" laulukirjeenä naiselle. Kitty Wells: "It was not God Who Made Honky Tonk Angels" vastauskirjeenä miehelle. Tämä KW:n biisi sensuroitiinkin aikoinaan useiksi viikoiksi Jenkkien Country-kanavalla sen feministisyyden vuoksi. En koskaan ole kyllästynyt kuuntelemaan näitä kahta biisiä melodian ja sisällön vuoksi.
-Thelma & Louise on feministien kulttielokuva. Minullekin se on ikuinen lemmikkielokuva herkullisine kohtauksineen.
-Hank Thopson: "The Wild Side of Life" laulukirjeenä naiselle. Kitty Wells: "It was not God Who Made Honky Tonk Angels" vastauskirjeenä miehelle. Tämä KW:n biisi sensuroitiinkin aikoinaan useiksi viikoiksi Jenkkien Country-kanavalla sen feministisyyden vuoksi. En koskaan ole kyllästynyt kuuntelemaan näitä kahta biisiä melodian ja sisällön vuoksi.
-Thelma & Louise on feministien kulttielokuva. Minullekin se on ikuinen lemmikkielokuva herkullisine kohtauksineen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laulu on minulle tuntematon, mutta Thelma & Louise ei ole feministien värkkäämä filmi. Feministien suosiossa se voi tietenkin olla, ammutaanhan siinä miestä ja päähenkilöiden lesbohenkinen yhteys on ilmiselvä. Se voimaannuttaa niin mukavasti. Feministinen musiikki on kerta kaikkiaaan surkeaa (Haarakiila), samoin kuin feministinen kirjallisuuskin. Feministi ei vain osaa.