Kaste O T E T A A N vapaaehtoisesti

Itse luento, kopioitu suoraan tuosta dokumentista, ei välttämättä kovin selkeä tästä luettuna.


Ryttylä 25.04.2003                           
Matti Väisänen



I H M I S E N P E L A S T U S
(Mk 16:16)
Kuopion opiskelijat
(26B27.04.2003)


1.    Meillä on edessä tänä viikonloppuna kolme rupeamaa Raamatun äärellä. Ne muodostavat kokonaisuuden.

2.    Edessä olevat kolme rupeamaa edellyttävät halua paneutua asiaan. Siihen on olemassa täysi syy, sillä niin sekaisin tänä aikana kristinkunnassa Jumalan Raamatussa ilmoittama pelastuksen tie on.

3.    Kyseiset kolme tutkistelua ovat seuraavat: (1) Syntikysymys, (2) Kaste ja (3) Usko.


IHMISEN SYNTISYYS
B I B


JOHDANTO

a.    Näkemys synnistä ja Perkeleen vallasta on läheisessä yhteydessä pelastusoppiin ja vaikuttaa siihen. Ihmisen syntiturmelus ja pelastus vastaavat toisiaan: jos edellinen ymmärretään väärin, niin jälkimmäinenkin ymmärretään väärin.

b.   Lisäksi syntioppi on vaikea uskonkohta, koska ilman ilmoituksen sanaa emme käsitä synnin luonnetta ja syvyyttä emmekä tunne itseämme oikein. Varmaan Raamattu juuri siitä syystä uhraa niin runsaasti tilaa ihmisen syntisyyden ja synnin käsittelemiseen (ks. esim. 1 Ms 3; Mk 7:21B23; Rm 1:18B3:20; Gl 5:19B21).

c.   Ymmärtääksemme Raamatun opetusta kasteesta ja uskosta meidän on tunnettava myös Raamatun opetus synnistä. Sen tähden tarkastelemme seuraavassa (1) syntiinlankeemuksen historiallisuutta, (2) perisyntiä ja (3) ihmisen syntisiä tekoja sekä (4) synnin iankaikkisia seurauksia niin laajasti kuin se kasteen kannalta on välttämätöntä.


1. SYNTIINLANKEEMUKSEN HISTORIALLISUUS (1−5)

1.1    Ihminen eroaa lajina kaikesta muusta luomakunnassa siinä, että ihminen ja vain ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Luonnonomaiselta puoleltaan ihminen on luotu välillisesti eli maan tomusta, henkiseltä puoleltaan hänet on luotu tyhjästä (ex nihilo) Jumalan sanalla.

1.2    Vaikka fyysisessä mielessä ihmisen ja eläinten välillä on yhtäläisyyttä, ihmistä ei silti voida tarkastella ainoastaan korkean lajin eläimenä. Luodessaan ihmisen kuvakseen Jumala loi hänet myös sellaiseksi, että Hän voi olla yhteydessä ihmiseen sanansa ja tekonsa välityksellä.

1.3    Raamattu liittää syntiinlankeemuksen aikaan, paikkaan ja henkilöön ja täten korostaa ensimmäisen ihmisen, Adamin, ja hänen lankeemuksensa historiallisuutta (1Ms 3).

1.4    Raamattu liittää syntiinlankeemuksen ja pelastustapahtuman sillä tavalla toisiinsa, että historiallinen pelastustapahtuma edellyttää historiallista syntiinlankeemustapahtumaa. Samoin Raamattu edellyttää, että myös Perkele on historiallinen, persoonallinen paha ja Jumalan vastustaja.

1.5    Mikään näistä B Adam ensimmäisenä ihmisenä, syntiinlankeemus, Saatana, Jumalasta puhumattakaan B ei ole jonkinlainen ajaton vertauskuva. Jos hyväksytään makroevoluutio, joka häivyttää ihmisen ja eläimen välisen eron niin, ettei jää tilaa ensimmäiselle historialliselle ihmiselle, ei ole myöskään perusteita puhua syntiinlankeemuksen tosiasiallisuudesta eikä historiallisuudesta. Jos Adamin historiallisuus ensimmäisenä ihmisenä turhennetaan, turhennetaan samalla synnin historiallisuus ja koko Raamatun pelastussanoma.


2. PERISYNTI (1−8)

2.1    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tällä kuvalla tarkoitetaan ihmisessä olevaa alkuvanhurskautta: jumalanpelkoa, uskoa ja rakkautta Jumalaan. Syntiinlankeemuksessa tämä kuva turmeltui. Adamille syntynyt poika oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ei enää ehyesti Jumalan kuva (1Ms 5:3).

2.2    Perisynti on jokaisessa Adamin lapsessa eli ensimmäisen ihmisen jälkeen maailmaan syntyneessä ihmisessä luontaisesti, perinnöllisenä. Sille ovat luonteenomaisia Jumalan kuvan turmeltuminen, väärä suhde Jumalaan, itseensä ja toisiin ihmisiin, synnin orjuus ja kuolema.

2.3    Perisynti on, kuten Luther opastaa, niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei sitä järki käsitä. Sen paljastamiseen tarvitaan Jumalan ilmoituksen sana. Se on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella ( Ps 50; Rm 5; 2Ms 33; 1Ms 39; SK 3,1). Sen tähden annammekin seuraavaksi Raamatulle puheenvuoron.

2.4    Raamattu opettaa vääjäämättömästi perisynnin todellisuutta: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun" (Ps 51:7).

Uuden testamentin puolella Jeesus vakuuttaa: "Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa" (Jh 3:6). Samaa todistaa apostoli Paavali: A... yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä ...@ (Rm 5:19) ja AHeidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin@ (Ef 2:3). Raamatun mukaan Aei ole yhtäkään vanhurskasta ... kaikki ovat luopuneet@ (Rm 3:10B12).

2.5    Uuden testamentin kirjoittajat käyttävät sanaa Asynti@ myös toisessa merkityksessä: Synti tarkoittaa myös synnin Avaltakuntaa@, Apimeyden valtaa@ (Kl 1:13; 1Pt 2:9), Atämän maailman ruhtinasta@ (Jh 12:31); 14:30; 16:11). Uuden testamentin sanomaa ei voi ymmärtää ilman tätä taustaa, sillä se kertoo kauttaaltaan taistelusta kahden valtakunnan välillä.

Keskeistä oppia lunastuksesta ei voida käsittää ottamatta huomioon pahan valtaa, josta ihminen on lunastettava, ostettava vapaaksi. Jeesuksen nimi tarkoittaa vapauttajaa, Vapahtajaa.

Paavali viittaa syntiinlankeemukseen: "Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä." "... Yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion." (Rm 5:12,18.) Samoin myös 1Kr 15. luku rinnastaa Adamin ja Kristuksen Aensimmäisenä@ ja Atoisena@ ihmisenä (j. 47) ja "kaikki ihmiset Adamista osallisina kuolevat" (j. 22).

2.6    Reformoidun kirkon tunnustuskirjat myöntävät perisynnin, mutta sitä ei korosteta pääsyntinä, vaan sellaisena nähdään yksittäiset lainvastaiset teot. Reformoidun kirkon isille perisynti ei ollut kadottava synti, vaan eräänlainen sairaus.

Suomessa vaikuttavat ns. vapaat suunnat ovat syntyneet reformoidun kirkon helmasta. Samalla ne ovat monin kohdin teologiassaan loitontuneet reformoitua kirkkoa kauemmaksi uskonpuhdistuskirkon alku-uomasta eli luterilaisuudesta. Erityisesti helluntailaisuudessa perisynti kielletään varsin yleisesti tai ainakin sen tuottama syyllisyys ja kadottavuus. Helluntailaisten mielestä ihminen ei syntyessään ole syntinen, vaan hänestä tulee syntinen myöhemmin. Ytimenä on näkemys, että lapsi on viaton; synti tulee hänelle synniksi vasta sitten, kun hän kykenee tekemään eron hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä. APieni lapsi on autuas Kristuksen lunastusarmon tähdenA, siis ilman kastetta, uskoa, uudestisyntymistä ja Pyhää Henkeä.

2.7    Suuri käsitteiden eroavuus kirkkojen ja eri kristillisten yhteisöjen välillä johtuu ennen muuta synnin olemuksen erilaisesta ymmärtämisestä. Raamattu ei opeta, että pienet lapset ovat viattomia, kuten baptistissa yhteisöissä väitetään. Jos väite olisi oikea, yksikään pieni vauva ei silloin kuolisi. Sanoohan Raamattu selvästi, että "synnin palkka on kuolema" (Rm 6:23). Synnitön ei kuole.

2.8    Sallittakoon vielä seuraava ajatusleikki havainnollistamaan perisyntiä: Kuvitelkaamme, että joku aviopari pystyisi kasvattamaan vastasyntyneen herttaisen vauvansa jonkinlaisessa Ahenkis-hengellisessä happikaapissa@ niin, ettei heidän pienokaisensa voisi oppia keneltäkään mitään pahaa, ei syntisiltä vanhemmiltaan, ei sisariltaan eikä veljiltään eikä naapurin tuhmilta tenavilta. Mikä olisi tulos? Lapsen ollessa kahdenBkolmen vuoden iässä vanhemmat joutuisivat murheekseen toteamaan lapsestaan, että syntinen on mokoma sittenkin, vaikka ei ollut oppinut syntiä keneltäkään toiselta ihmiseltä. Miksi? Siksi, että Raamatun ilmoittama perisynti on todellisuutta jokaisessa ihmislapsessa.

Siksi kristillinen ihmiskäsitys sellaisenaan on pessimistinen, mutta samalla se on realistinen ja totuudellinen.


3. SYNTISET TEOT (1−5)

3.1    Synti on olemukseltaan perusasenne, joka ilmenee konkreettisissa synneissä itsekkyytenä ja Jumalan vastaisuutena.

Jumalan vastustaminen näkyy Jumalan sanan epäilemisenä ja torjumisena. Ennen kaikkea syntinen ihminen kieltää evankeliumissa ilmoitetun Jumalan pelastustahdon. Hän kieltää Jeesuksen Kristuksen todellisena Jumalana ja ihmisenä, joka on tullut sovittamaan meidän syntimme. Osittain se näkyy moninaisessa tekojen vanhurskautta tarjoavassa korvikeuskonnollisuudessa, kuten moraalisessa, kriittisen älyllisessä, mystisen ekstaattisessa ja alkukantaisen uskonnollisuuden itsepelastuksessa.

3.2    Synnin tuhoisa vaikutus Jumala-suhteeseemme ilmenee selvästi siinä, että syntiinlankeemuksessa ihmisessä oleva Jumalan kuva on turmeltunut. Sen seurauksena meiltä puuttuvat ne ihmisenä olemisen mahdollisuudet, jotka meille alun perin oli annettu.

3.3    Niinpä synti on pimentänyt ihmisen itseymmärryksen. Ihminen ei ymmärrä itseään henkiseksi ja eläväksi Aminäksi@, vaan tulkitsee itsensä kollektiivisesti eläinkunnan jatkoksi. Synti on turmellut myös miehenä ja naisena olemisen sekä sukupuolten välisen suhteen, miehen ja naisen tasa-arvon, keskinäisen kunnioituksen ja avioliiton pyhänä pitämisen.

3.4    Synti on vaikuttanut ihmisen kaikkeen kulttuuritoimintaan. Ihmisen piti tehdä maa alamaisekseen, itselleen siunaukseksi ja iloksi. Mutta nyt luontoa raiskataan, tiedettä käytetään tuhoamaan, kirjallisuutta ja taiteita ihmisen ylistämiseen ja Jumalan kieltämiseen tai häpäisemiseen.

Jeesus sanoo: "Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys" (Mk 7:21-22).

3.5    Luterilaisuudessa nähdään perisynti ja siitä johtuva olemuksen syntisyys pääsyntinä. Ihminen ei ole syntinen ensisijaisesti sen tähden, että hän tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi, että hän on syntinen. Ihmisen yksittäiset synnilliset teot ovat kuin kellon viisarit, jotka näyttävät väärää aikaa. Vika ei ole viisareissa, vaan itse kellossa. Viisarit vain kertovat viasta. Samoin ihmisen synnilliset teot kertovat ihmisen olemuksen turmeltuneisuudesta.

Synnin lopullinen suuruus johtuu kuitenkin siitä, ketä vastaan on rikottu. Rikkoessamme Jumalan lakia vastaan me rikomme lain antajaa, itseään Jumalaa vastaan. Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan rikkominen on synti ja tuottaa täydellisen syyllisyyden.


4. SYNNIN IANKAIKKISET SEURAUKSET (1−5)

4.1    Ennen muuta synti on katkaissut ihmisen yhteyden Häneen, joka on ikuinen. Siksi ihminen on joutunut katoavaisuuden ja kuoleman alaiseksi, samoin koko luomakunta. Synnin alainen ihminen ei voi ymmärtää, mitä synti on. Hän näkee vain synnin seuraukset. Vain Jumalan sana voi ilmoittaa synnin. Ilman Jumalan sanaa ihminen ymmärtää itsensä alkuperältään katoavaksi ja kuolevaksi.

4.2    Se, että ihminen on tarkoitettu alun perin ikuiseen elämään, on ilmoitettu meille Jumalan sanassa ja nimenomaan Jeesuksen Kristuksen ruumiillisessa ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa. Ajatuksella ihmisen kuolemattomuudesta meillä ei ole kokemuksellista perustaa.

4.3    Syntiinlankeemuksen vuoksi ihminen joutui eroon Jumalasta. Hän ei tunne Jumalaa eikä itseään, ei tiedä, kuka hän on. Ihminen joutui Jumalan pyhän vihan alle (Jh 3:36). Myös ihminen vihaa Jumalaa (Rm 8:7). Samalla ihminen liittyi Saatanaan. Hänestä tuli Saatanan ja synnin orja (Jh 8:34).

4.4    Synnin tähden ihminen joutui myös Jumalan tuomion alle. Tuomio on ajallista, mutta ennen kaikkea iankaikkista. Myös kuolema on synnin rangaistusta. Kuolema on kolmitahoinen: hengellinen, ruumiillinen ja iankaikkinen (Rm 2:5; Ef 2:1; Rm 6:23; Ilm 21:8).

4.5    Jumalan kuvana ihminen oli alkuaan kuolematon. Raamattu osoittaa selvästi, että kuolema ja sen merkit, kuten heikkous ja sairaus, ovat tulleet maailmaan vasta synnin seurauksina (1Ms 2:17; Rm 5:12; Rm 6:23). Ihmisen kuoleminen on merkki siitä, ettei hän enää ole viaton, vaan synnin turmelema.


Tiivistelmä: Monen ihmisen pelastusnäkemys vääristyy sen tähden, ettei hän ymmärrä oikein ihmisen syntisyyttä ja perisyntiä. Vain perisynnin ja ihmisen syntisyyden näkeminen avaa ihmisen ymmärryksen käsittämään evankeliumin.




K A S T E
(Mk 16:16)
B II B


JOHDANTO

a.   ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”. Jeesus on asettanut Raamatussa pelastukselle kaksi edellytystä / ehtoa. Ne ovat kaste ja usko (Mk 16:16).

b.   Kumpikaan näistä ei ole mikään ehdonvallan asia, josta voidaan puhua tai olla puhumatta, jos mielii neuvoa taivastien oikein.

c.    Mainitut kaksi pelastuksen ehtoa, kaste ja usko, ovat sitä paitsi kaikille samat, sekä lapsille että aikuisille. Jos näin ei olisi, se olisi Raamatussa meille ilmoitettu.

d.    Ne, jotka kieltävät lapsikasteen, lukevat Jeesuksen lähetyskäskyä ikään kuin kasteen kohdalla olisi alaviite, jossa sanottaisiin, että tämä Jeesuksen sana ei koske lapsia. Vastaavasti ne, jotka kieltävät pienen lapsen uskon, lukevat ikään kuin uskon kohdalla olisi alaviite, jossa sanottaisiin, että tämä sana koskee vain aikuisia.


1. KASTE ON SANAN INKARNAATIO (1−4)

1.1    Kun Jumala armossaan päätti pelastaa ihmiset, Hän ei lähettänyt sähkösanomaa, faxia tai sähköpostia, vaan Hän inkarnoitui Pojassaan ihmiseksi.

1.2    Sakramentit ovat sanan Ainkarnaatio@. Kaste on aineellisen muodon ottanut sana. Kaste ilman sanaa on pelkkää vettä.    

1.3    Jumala lähestyy meitä aineellisessa muodossa, koska me olemme aineellisia olentoja.

1.4    Sakramentilla on sanoma myös meidän ruumiillemme. Meidän ruumiimmekin lunastetaan. Me uskomme ruumiin ylösnousemisen.

2. KRISTUS ON LÄSNÄ ARMONVÄLINEISSÄÄN (1−5)

2.1    Pelastaessaan lihansa päivinä ihmisiä Kristus ei tarvinnut armonvälineitä, sillä Hän oli itse sekä armo että armonväline. Hän oli Jumalan Sana, mutta Hän oli myös sakramentti eli aineellisen muodon ottanut sana. Hän ei tarvinnut armonvälineitä, mutta me tarvitsemme.

2.2   Kristus on todellisesti läsnä armonvälineissään. Teologiassa tätä kutsutaan Areaalipreesensiksi@. Tämä on yksi luterilaisen tunnustuksen aarteista.

2.3    Tämä merkitsee sitä, että kohdataksemme Kristuksen meidän ei tarvitse tehdä 2000 vuoden mittaista ajatusmatkaa Golgatalle tai yrittää kurottautua taivaaseen. Ei, vaan Kristus tulee itse armonvälineissään meidän luoksemme ja tuo kaikki Golgatan aarteet meille mukanaan. Meidän ei tarvitse matkustaa Hänen luokseen, vaan Hän on matkustanut ja matkustaa meidän luoksemme.

2.4    Sanassaan Kristus lähestyy meitä kaikkia, yhteisesti, yleisesti, jopa universaalisti. Kasteessa Hän lähestyy meitä henkilökohtaisesti. Siinä Kristus kutsuu meidät nimeltä.

2.5   Kaste on sisälle käymisen sakramentti. Kaste malja sijaitsi ennen kirkoissa alttaria vastapäätä kirkon ovensuussa, ulko-oven lähellä.


3. KASTEESSA KRISTUS PELASTAA MEIDÄT (1−3)

3.1    1Pt 3:20B21 ATuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.” (KR-92.)

Kaste on Ahyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa (eperooteema = kysymys, pyyntö, liitto, jossa Jumala tarjoaa ihmiselle anteeksiantoa ja hyvää omaatuntoa). Mutta miten?

APelastaa@ -sana on pereesens-muodossa, joka ilmaisee nykyhetkeen liittyvää jatkuvaa tapahtumaa. Kaste on pelastuksen väline, mutta myös pelastettuna pysymisen väline (AVesi teidät [jatkuvasti] nyt pelastaa@).

3.2    Miten Jumala pelastaa meidät kasteessa?

3.2.1    Ensiksi: Jla vanhurskauttaa ihmisen kasteessa .


Gl 3:26B27: ASillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.@ Kristuksen päälle pukeminen ei voi tarkoittaa muuta kuin vanhurskauttamista, Kristuksen hankkimaa lahjavanhurskautta. Seuraavassa Paavali on sen suoraan sanonutkin:

1Kr 6:11: AJa tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.@)

3.2.2    Toiseksi: Jla antaa kasteessa syntien anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjan:

Apt 2:38: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen (pass. div.) Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.@ (Apt 22:16).

Apt 19:1−7: Esimerkkinä Apolloksen opetuslapset Efesossa (ja Apollos itsekin, Apt 18:24−26. Huom. ”henki” pienellä h-kirjaimella, koska Apollokselta puuttui Pyhä Henki. Ilmeisesti Priskilla ja Akylas huolehtivat siitä, että hänetkin kastettiin, vaikka sitä ei tässä kerrotakaan). Apolloksen ja hänen opetuslastensa osattomuus Pyhästä Hengestä johtui kristillisen kasteen puuttumisesta.

PH:n saamisesta kasteessa todistaa sekin, että Raamatussa PH:n saamista kutsutaan myös PH:llä kastamiseksi ikään kuin PH olisi nestettä, vaikka hänhän on persoona.

Rm 8:9 AJolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.@ Jos
esim. lapsi ei saisi kasteessa Pyhää Henkeä, hän ei tulisi kasteessa
Kristuksen omaksi eikä pelastuisi.

3.2.3   Kolmanneksi: Jla uudestisynnyttää kasteessa ihmisen lapsekseen:

      Jh 3:5 ja Tt 3:5 ovat UT:n kaksi keskeisintä kohtaa uudestisyntymisestä. Kasteessa Jumala uudestisynnyttää ihmisen. Reformoidussa kirkossa ja sen vaikutuksesta laajemminkin, myös meidän kirkossamme, esim. uuspietismissä näitä Rn kohtia on käytetty väärin, kasteen ja PH:n erottamiseen toisistaan ja kasteessa tapahtuvan uudestisyntymisen kieltämiseen. Siksi näitä jakeita on syytä tutkia huolella.

a.   Jh 3:5 "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.@

Monet (uuspietistit) sanovat, että kasteessa lapsi syntyy vedestä ja myöhemmin ymmärtävässä iässä tapahtuvassa mahdollisessa uskoon tulossa hän syntyy Hengestä. Urho Muroma muotoili saman näin: Vesikaste henkikaste = Kristus-kaste. Mutta katsotaanpa asiaa tarkemmin:

-    Ensiksi Aja@ sana / konjunktio veden ja Hengen välillä on yhdistävä eikä erottava.


-    Toiseksi prepositio Aeks@ (-stä) vedestä ja Hengestä on yhteinen molemmille. Jos Raamattu korostaisi vesi- ja henkikasteen erillisyyttä, prepositio toistettaisiin molemmissa erikseen.

-    Kolmanneksi predikaatti-verbi Asyntyä@ on aoristissa. Se suorastaan sinetöi vesi- ja henkikasteen ykseyden. Aoristi on nimittäin kreikankielen verbin muoto, jota käytetään ilmaisemaan joko menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden punktuaalista / hetkellistä, päättynyttä tapahtumaa. Aoristi on näin ollen aikamuoto, joka ilmaisee samalla tekemisen tapaa eli hetkellisyyttä.

b.    Tt 3:5 Apelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.@

Myös tätä Rn kohtaa on käytetty Jh 3:5:n tavoin väärin, kasteen ja PH:n erottamiseen toisistaan. Ensin saadaan muka lapsuudessa peso eli kaste ja myöhemmin ymmärtävässä iässä PH:n uudistus eli PH. Mutta katsotaanpa tätäkin vähän tarkemmin:

-    Ensiksi kaikkialla muualla UT:ssa Auudestisyntymisestä@käytetään verbiä Agennaoo@. Vain tässä Apalingenesia@ = uudestiluominen (Mt 19:28).

-    Koska sanalla Apalingenesia@ on useimpia merkityksiä. Siksi Paavali tarkensi ilmaustaan toisella sanalla Auudistus@ = Aanakainoosis@ eli Jumala pelasti meidät uudestisyntymisen peson kautta, sen uudestisyntymisen, jossa PH uudisti meidät. Miksi Paavali käytti tällaista sanaa?

-    Toiseksi tässäkin on yhteinen prepositio Adia@ (kautta) pesolla eli kasteella ja PH:n uudistuksella. Jos peso eli kaste ja Pyhän Hengen uudistus olisivat erillisiä tapahtumia, prepositio toistuisi molempien sanojen yhteydessä.

-    Kolmanneksi tässäkin predikaatti-verbi Apelastaa@ on aoristissa ja sinetöi vesi- ja henkikasteen ykseyden.


-    Koska molemmat, sekä PH:n vaikuttama Auudestisyntyminen@ että APH:n uudistus@, määrittävät kr. tekstissä Apesoa@ eli kastetta, kyseinen kohta voidaan alkukielestä kääntää, kuten jotkut raamatunkäännökset tekevät, näin: A... hän (Jumala) pelasti meidät ... uudesti syntymisen ja Pyhän Hengen uudistamisen peson kautta.@

Jh 3:5 ja Tt 3:5 osoittavat vääjäämättömästi, että kaste on myös uudestisyntymisen paikka.

3.2.4 Neljänneksi: Jumala antaa ihmiselle kasteessa PH:n myötä myös uskon. Käsittelemme uskoa tarkemmin seuraavassa tutkistelussa.

Summa summarum: Evankeliumien ja UT:n kirjeitten yksimielinen opetus on, että koko pelastus: vanhurskauttaminen, syntien anteeksiantamuksen ja PH:n saaminen sekä uudestisyntyminen ovat kasteen lahja.


4. APT:n KAKSI POIKKEUSTAPAUSTA

4.1   Apt 8:ssa ja 10:ssä kaste ja Pyhä Henki eroavat toisistaan. Nämä kaksi tapausta ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä UT:n kirjeissä opetetaan kasteesta ja mitä olemme niiden perusteella edellä sanoneet.

4.2    Apt 8 Samarian herätyksessä Pyhä Henki tuli kasteen jälkeen. Samarialaiset olivat puolipakanoita / puolijuutalaisia.

4.3    Apt 10 Corneliuksen perhekunnan kääntymyksessä Pyhä Henki tuli ennen kastetta. Cornelius perhekuntineen oli pakana, roomalainen upseeri.

4.4    Apt 1:8 Jeesus oli ennustanut etukäteen srk:n perustamisen tapahtuvan kolmessa eri vaiheessa: AKun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä (1) Jerusalemissa että koko Juudeassa ja (2)Samariassa ja aina (3) maan ääriin saakka."

Helluntaina Jerusalemissa Jumalan valtakunnan ovi avattiin juutalaisille, Samarian herätyksessä puolipakanoille ja Corneliuksen kodissa täyspakanoille.

Jokaisessa kolmessa tapauksessa Jumala käytti oven avaajana Jumalan valtakuntaan apostoli Pietaria.

4.5    Apt 8:n ja 10:n tapahtumat kuuluvat siis samaan katekoriaan kuin helluntaikin. Ne ovat helluntain tavoin pelastushistorian ainutkertaisia tapahtumia. Niistä mikään ei toistu srk:n historiassa enää sellaisenaan. (Helluntaina Ahumaus taivaasta@, Atulisia kieliä@). Apt 8:lla ja 10:llä ei voi tukea vesikasteen ja henkikasteen eriaikaisuutta.

Tiivistelmä: Monien uskovien kastenäkemys kirkossamme on vinoutunut sen tähden, että he rakentavat uudestisyntymiskäsityksensä Apt:n kahden poikkeuksen varaan eli väärään raamatuntulkintaan.

U S K O
(Mk 16:16)
− III −


JOHDANTO

a.    AJoka uskoo ja kastetaan, se pelastuu@


b.    Pelastus (vanhurskauttaminen, Pyhän Hengen saaminen ja uudestisyntyminen) tapahtuu aina uskon kautta.

c.   Tämä on Raamatun, Luterilaisen tunnustuksen ja myös Lutherin ehdoton ja vankkumaton kanta. Tkt suorastaan jankuttavat tätä.


1. USKON KAKSI ERI VAIHETTA (1−3)

1.1    Ensiksi, Raamattu puhuu pelastavasta uskosta, jonka sana vaikuttaa ihmisessä ennen Pyhän Hengen asumista hänessä ja jolla pelastus otetaan vastaan.

Olemukseltaan tämä usko on AJumalan vanhurskauden nälkää ja janoa@ (Mt 5:6; Rm 10:13; Apt 2:21; Jl 2:32). Tämä sanan vaikuttama etsivä usko on ennen kastetta ja on kasteen ja sen lahjojen saamisen edellytys.

1.2    Toiseksi, Raamattu puhuu pelastetun uskosta, jonka Pyhä Henki tuo kasteen lahjana ihmisen sisimpään. Luonteeltaan tämä usko on Avanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä ( Rm 14:17; Fl 4:7; Jh 14:27).

1.3    Edellinen eli sanan vaikuttama etsivä usko on kasteen saamisen edellytys, joten tässä mielessä luterilainen kaste on uskovien kaste. Baptistinen kastenäkemys vaatii kasteen ehtona pelastetun uskoa, vaikka se on Raamatun mukaan vasta kasteen lahja ja seuraus. Näin tehdessään se valjastaa kärryt hevosen eteen.


2. LAPSEN USKO (1−8)

2.1   Mk 16:16 Jeesuksen lähetyskäsky sisältää lasten kasteen ohessa myös lapsen uskon, koska lähetyskäsky on yleinen, kaikkia koskeva.

2.2    Mk 10:13B16 Lasten evankeliumi: AJa he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: >Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.= Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.@

Lapset ottavat Jumalan valtakunnan vastaan (15) ja pääsevät sinne sisälle. Mutta miten? Uskon kautta!

2.3    Mt 18:6 (Mk 9:42) Lasten usko on Jeesukselta saatu oppi: AMutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.@

2.4    Uskovien lasten ikä

   Mt 18: 6 Amikros@ (mikrobi, mikro (ATK), mikrofoni, mikroauto jne.
   Mk 10:13B16 Apaidion@ (1B12 v.)
   Lk 18:15B17 Abrefos@ (sikiöstä B12 v.)

Lk 1:41 Abrefos@ (Kun Jeesus puhui äitinsä Marian suulla äitinsä kohdusta Johannes Kastajalle, joka oli äitinsä Elisabetin kohdussa, hypähti J.K. ilosta ja täyttyi Pyhällä Hengellä.)

Jeesuksen luo tuoduissa ja tulleissa lapsissa oli kaiken ikäisiä lapsia, mahdollisesti vielä äitinsä kohdussa olevista aina 12 vuotiaisiin saakka ja kaikki tulivat PH:stä osallisiksi ja saivat myös uskon lahjan.

Muuten, kun Raamattu puhuu yleensä AJumalan lapsista@, se käyttää sanaa Atekna@ tai Ahyios@ (poika, lapsi).

2.5    Jeesus asetti helatorstaina siunaamisen tilalle kasteen: Tämä näkyy siitäkin, että apostolit siirsivät siunaamisen yhteydessä käytetyn sanan Akoolyoo@ = Aestää@ kasteen yhteyteen (Mt 3:14; Apt 8:36; 10:47; 11:17). Tällä he tahtoivat sanoa, että joka estää lapsia saamasta kasteen, estää heitä tulemasta Jeesuksen luokse, niin kuin Jeesuksen ajan opetuslapset estelivät aikoinaan.

Kasteessa tapahtuu sama, mitä tapahtui silloin, kun Jeesus siunasi lapsia. Se on: Kasteessa lapset pääsevät Jeesuksen syliin ja saavat siinä kaikki samat lahjat B myös uskon B , jotka saivat ne lapset, joita Jeesus oli ottanut syliinsä ja siunannut ennen kasteen asettamista. Siis joka vie lapsensa kasteelle, vie hänet Jeesuksen syliin.


2.6    Jh 6:29 ASe on Jumalan teko, että te uskotte häneen...@ Pienen lapsen uskon kieltäjät eivät näe, että usko on seurausta Kristuksen läsnäolosta ja että usko on PH:n mahdollisuus, ei koskaan ihmisen. PH:n mahdollisuudet eivät ole riippuvaisia siitä, missä tai millaisissa kuorissa PH asuu, pikkulapsessa, nuoressa, aikuisessa tai dementoituneessa vanhuksessa.

Tosin Kristus ilmaisee ihmisessä asuessaan itsensä kyseisen ihmisen henkiset edellytykset huomioiden.

2.7    Hpr 11:6 AIlman uskoa on mahdoton olla otollinen (Jumalalle).@ Jos kiellämme pienen lapsen uskon, kiellämme heidän pääsemisensä Jumalan valtakuntaan.

2.8    Mk 10:15:n mukaan lapsen pelastuminen on aikuisen pelastumisen malli: ATotisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.@ Jos Jeesuksen siunaamat lapset 2000 vuotta sitten ja lapset kasteessa kasteen asettamisen jälkeen eivät saisi uskon lahjaa, siinä tapauksessa aikuistenkaan ei tarvitsisi uskoa pelastuakseen.

Monet ajattelevat, että lasten on tultava ensin aikuisten kaltaisiksi, ennen kuin he voivat uudestisyntyä Jumalan lapsiksi ja pelastua. Jeesus sanoo aivan päinvastoin: Meidän aikuisten on ensin tultava lasten kaltaisiksi, ennen kuin me voimme pelastua.


3. LUOPIOKSI TULLEEN KASTETUN USKOON TULEMINEN (1−4 )

3.1   Mk 16:16b Amutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen@

Uskon voi menettää, kastetta ei, siksi emme tarvitse uudelleen kastamista vaan uudelleen uskomista.

Suurin osa lapsena kastetuista menettää kirkossamme lapsuuden uskonsa jo
yksinomaan hengellisen ruuan ja hoidon puutteessa. Samalla PH pakenee
heistä ja heistä tulee hengellisesti kuolleita. Mitä Raamattu heistä sanoo?

UT:ssa ei ole ainuttakaan kohtaa, jossa kasteen saaneesta sanottaisiin, että
hänen tulisi uudestisyntyä tai että häntä kehotettaisiin uudestisyntymään.

Ei edes Simon noitaa Samariassa kehotettu uudelle kasteelle, vaan vain parannukseen, vaikka hän oli saanut kasteen täysin väärämielisenä ollessaan.


3.2    Raamattu käyttää johdonmukaisesti hengellisen luopion paluusta muita termejä ( Aunesta herääminen@, Akuolleista nouseminen@, Aeloon virkoaminen@ ja >kadonneen löytyminen=).

   3.2.1    Ef. 5:14 Paavali kirjoittaa Efeson srk:lle eli kastetuille: AHeräjä sinä, joka nukut@; Anouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee@.

   3.2.2    Rm 13:11 Paavali kirjoittaa Rooman srk:lle, siis kastetuille: Ajo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme@. Myös tämä on kirjoitettu srk:lle eli kastetuille.

   3.2.3   Lk 15:24,32 Tuhlaaja poika -kertomus on kerrottu ennen kasteen       asettamista, mutta t-poika on kuva luopiosta ja maailmaan lähteneestä    Jumalan lapsesta: Atämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän
      oli kadonnut ja on jälleen löytynyt@ (24). ATämä sinun veljesi oli kuollut
      ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt@ (32).

3.3 Entä v. 1948 Kristinopin sanonta Ahengellisesti kuolleen
uudestisyntyminen@?

(1) Raamattu ei tunne kyseistä termiä. (2) Ko. termi edesauttaa kasteen sisällön siirtymistä ajattelussamme ainakin uudestisyntymisen osalta kasteesta luopion uskoon tulemisen tapahtumaan, josta UT käyttää B kuten olemme juuri edellä todenneet B muita termejä. (3) Kyseistä termiä ei voida suorastaan tuomita, sillä sehän ei tapahdu kasteen merkityksen eikä sisällön kustannuksella. Sehän myöntää kasteessa tapahtuneen uudestisyntymisen ja sen tähden kutsuu luopion uskoon tulemista Ahengellisesti kuollen uudestisyntymiseksi@ erotukseksi varsinaisesta kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä.

3.4 Termien käyttö

3.4.1   Joku kyselee, onko sillä väliä, mitä termiä käyttää epäuskoisen paluusta Kristuksen yhteyteen: uudestisyntymistäkö vai unesta ja kuolleista heräämistä tai kadonneen löytymistä?

Raamatun kieli on normaalia ihmisten arkikieltä eikä jotain enkelinen kieltä, jonka ymmärtäminen edellyttäisi tulkkia tai kielillä puhumisen ja kielten selittämisen armolahjoja.

3.4.2   Raamatun kielikuvat ja analogiat / rinnasteet ovat selkeät: Fyysinen syntyminen vastaa uudestisyntymistä, fyysinen kuolema vastaa hengellistä kuolemaa ja fyysinen kuolleista herääminen vastaa hengellistä kuolleista heräämistä.


3.4.3   Jos kastettu, josta on tullut luopio, tarvitsisi uuden uudestisyntymisen, syntymisen analogia menisi rikki, sillä ihminen voi luopua Kristuksesta ja palata Hänen yhteyteensä useamminkin kuin vain kerran. Koko uudestisyntymisen termin käyttäminen olisi silloin mieltä vailla. Niin kuin ihminen syntyy tähän maailmaan vain kerran, samoin hän uudestisyntyy Jumalan valtakuntaankin vain kerran.

   3.4.4    Lasarus: Syntynyt iso poika – herännyt kuolleista.

3.4.4   Herätysliikkeemme; Herättäjäyhdistys =/= Synnytysliikkeemme; Synnytysyhdistys.

Tiivistelmä: Monien B myös herätyskristittyjen B kastenäkemys kirkossamme on vinoutunut myös sen tähden, että he kieltävät rationalismin sokaisemina pikkulapsen uskon. He vaativat lapsilta Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi aikuisuutta. Sen sijaan Jeesus edellyttää meiltä aikuisilta lasten kaltaisuutta päästäksemme sisälle Jumalan valtakuntaan.


4. KASTEEN JA / TAI USKON SYRJÄYTYMINEN (1B2)

4.1   Raamatussa on vain yksi pelastustie

Raamatussa ei ole kahta keskenään kilpailevaa pelastustietä, joista toinen tapahtuisi kasteen, toinen uskon kautta.

Pelastukseen tarvitaan nämä molemmat. Kaste on ainutkertainen kunkin ihmisen elämässä. Usko on sen sijaan jatkuvaa. Uskon uudistuminen on niin ollen kasteeseen palaamista. Emme tarvitse koskaan uudelleen kastamista, mutta suorastaan päivittäin uudelleen uskomista.

Kirkossamme elää kasteen ja uskon suhteen kaksi vamma: (1) Kasteen sisällön syrjäyttäminen on varsin yleistä uuspietismissä. (2) Uskon syrjäyttäminen on varsin tavallista yleiskirkollisuudessa. Muutama ajatus näistä molemmista.

4.2   Kasteen syrjäytyminen (1−3)

4.2.1    Monien pelastusnäkemyksessä kasteen jumalallinen sisältö on siirtynyt kasteesta ymmärtävässä iässä tapahtuvaan uskoon tulemiseen. Vain jälkimmäistä kutsutaan uudestisyntymiseksi. Kaste jää heidän pelastusopissaan tyhjäksi, sillä ei ole mitään konkreettista sisältöä. Siitä ei opeteta. Se on Aei- oota@ täynnä kuin sota-ajan sekatavarakauppa. (Joulukuusi).

4.2.2    Kyseisessä teologiassa pienet lapset jäävät ilman pelastusta tai heidän ajatellaan pelastuvan vastoin Raamattua pelkän kasteen kautta Aex opere operato@ ilman uskoa, vanhurskauttamista ja uudestisyntymistä.

4.2.3    Raamatussa, Lutherilla ja Tk:ssa kasteen jälkeen tapahtuvat kääntymiset ja uskon uudistumiset ovat kastelaivaan palaamista. Se laiva ei uppoa, se kun on Jumalan itsensä rakentama. Reformoidut ja monet luterilaiset heidän mukanaan ovat tehneet kasteen jälkeisistä uskoon tulemisista irtolankkuja ja vesisuksia, joilla he yrittävät purjehtia iankaikkisen elämän rantaan.

4.3    Uskon syrjäytyminen

4.3.1    Lapsen uskon syrjäyttäminen

Lapsen uskon kieltäminen on tyypillistä yleiskirkollisuudessa, mutta myös monien uuspietistien keskuudessa.

Markuksen tallettamassa lähetyskäskyssä Jeesus nimenomaan asettaa kaikille samat pelastumisen ehdot. Ne ovat usko ja kaste. Jos lapset pelastuisivat ilman uskoa, siitä täytyisi silloin olla ilmoitus Jumalan sanassa.

Sitä paitsi sama kokonaisvaltaisuus näkyy myös ns. lasten evankeliumissa (Mk 10:13-16), jossa Jeesus asettaa luokseen tuodut lapset meille aikuisille esikuviksi Jumalan valtakuntaan sisälle pääsemisestä, jos meidän mieli pelastua. Jos lapset pelastuisivat ilman uskoa, silloinhan he eivät voisi olla myöskään aikuisille esikuva pelastumisesta ja koko lasten evankeliumin sanoma olisi mieltä vailla.

4.3.2   Aikuisen uskon syrjäytyminen

Yleiskirkollisuudessa kristillinen usko korvautuu usein ihmisen luontaisella uskonnollisuudella. Kasteen armoa toistellaan ja eettisiä ohjeita annetaan kaikille kastetuille ikään kuin kaikki olisivat tallella ja hengellisesti eläviä, vaikka suurin osa heistä on hengellisesti kuolleita. Tämän seurauksena parannusta haluavat, jotka ovat pieni vähemmistö, joutuvat lain tekojen tielle. Suuri enemmistö vain paatuu entistä syvemmälle jumalattomuuteen ja hukkuu.


Elävän uskon korvaamisesta ihmisen luontaisella uskonnollisuudella seuraa myös se surullinen tosiasia, että kääntymys- ja parannussaarna käy entistä harvinaisemmaksi kirkossamme.

Jos kirkosta on usko kuollut, tilannetta ei auteta sillä, että pannaan kastekin syrjään.


PÄÄTÖS

1.    Virheellisen pelastuskäsityksen neljä lähtökohtaa ovat:

(1) Pinnallinen ihmiskäsitys, (2) Uudestisyntymisen teologian rakentaminen Apt:n kahden poikkeuksen varaan eli väärä raamatuntulkinta. (3) Pienen lapsen uskon kieltäminen eli rationalismi ja liberaaliteologia. (4) Elävän Pyhän Hengen synnyttämän uskon korvaaminen ihmisen luontaisella uskonnollisuudella eli muotojumalisuudella.

2.   Raamatullinen evankelioiminen ei ole mahdollista puhumatta mitään kasteesta ja uskosta.

3.    Kasteen ja uskon oikea ymmärtäminen vaikuttaa ratkaisevasti kirkon julistukseen. Mutta sillä on myös erittäin syvä sielunhoidollinen merkitys. Tämän olen saanut oppia paitsi Raamatusta myös kokemuksellisesti sielunhoitotyössä. Esimerkkinä tästä palvelkoon ystäväni Eevan (peitenimi) elämä.

Joskus n. 35 vuotta sitten tapasin hengellisessä kokouksessa rippikouluikäisen tytön, joka halusi seurata Kristusta. Vartuttuaan muutaman vuoden hän avioitui. Lasten ollessa vielä pieniä, hän sairastui depressioon. Siitä lähtien hän on soittanut minulle noin 30 vuoden ajan arviolta kerran kuukaudessa. Soiton syy on ollut aina sama: kun masennus ja epätoivo ovat olleet syvimmillään, hän on kadottanut samalla uskon Kristukseen B niin hän on sanonut B ja pelastuksen toivon. Jokaisen soiton ja tapaamisen yhteydessä olen kertonut hänelle Kristuksen evankeliumin niin yksinkertaisesti kuin olen osannut ja julistanut hänelle synninpäästön. Tämä on auttanut häntä aina noin kuukauden verran eteenpäin , ei pitempään.

Elokuussa 1999 ehdotin Eevalle, että kävisimme jokaisen soiton yhteydessä läpi pari kastetta koskevaa Raamatun jaetta. Viimeistelin nimittäin tuolloin laajaa kastetutkimustani painokuntoon. Mainitun syksyn aikana kävimme läpi kaikki keskeisimmät Uuden testamentin kastetekstit. Mikä oli tulos? Ne auttoivat häntä eteenpäin suurin piirtein saman matkan kuin aikaisemmat sielunhoidolliset keskustelutkin, eivät enempää.

Saman vuoden joulupäivänä Eeva soitti jälleen täynnä epätoivoa. Kuuntelin aikani ja sanoin lopulta ehkä hiukan tylyntuntuisesti B kotimme oli nimittäin täynnä menoa ja meininkiä, sillä kaikki neljä lastamme olivat lapsineen meillä joulunvietossa B : ANyt minä tiedän mikä sinua vaivaa.@

B No mikä?
B Se, että sinua ei ole kastettu.
B Varmasti on!
B Minä en usko sitä.
B Minähän voin mennä, kun arki tulee, seurakunnan virastoon ja hankkia jäljennöksen kastetodistuksestani.
B Se on syytä tehdä. Mutta jos et saa, niin älä sitten tee mitään taitamatonta, vaan soita minulle.

Kului muutama päivä, ja Eeva soitti ja kertoi, että hänellä on nyt valokopio kastetodistuksestaan. Se osoittaa, että hänet on kastettu hänen ollessaan kuukauden ikäinen. Totesin hänelle, ettei tämä ole ensimmäinen kerta elämässäni, kun minun on molemmat kädet pystyssä tunnustettava erehtyneeni. B Hetken harkinnan jälkeen sanoin hänelle, että nyt on olemassa enää vain yksi mahdollisuus, miksi hän on menettänyt pelastuksen toivon.

B No mikä?
B Yksinkertaisesti se, että Jumala on samanlainen konna kuin mekin. Hän lupaa, mutta ei pidä lupauksiaan. Hän on luvannut pelastaa sinut, kun on kasteessa liittänyt sinut Kristuksen yhteyteen, mutta Hän pettänyt ja hylännyt sinut.
B Mikä sinuun, Matti-pappi, on mennyt? Sinähän puhut kuin Perkele.
B Ei minuun mikään ole mennyt. Minä vain yksinkertaisesti sanoin omin sanoin sen, mitä sinä olet väittänyt lähes 30 vuotta.

Samassa hän paiskasi luurin kiinni sanomatta edes näkemiin. Kannoin häntä seuraavina päivinä paljon rukouksissani. Noin viikon kuluttua soi puhelin. Soittaja tervehti tuttavallisesti, mutta en tuntenut häntä äänestä. Kysyttyäni kenen kanssa minulla on kunnian puhua, hän sanoi olevansa Eeva ja ihmetteli, kun en tuntenut häntä äänestä. Tuntui uskomattomalta. Ääni oli heleä kaunis naisen ääni. Miltei näin sieluni silmillä, kuinka hän hymyilee.

En ollut nähnyt Eevan hymyilevän kertaakaan sairastumisensa jälkeen. Kysyin kuinka hän voi, johon vastaukseksi tuli: AKiitos hyvin, ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneen vuoteen oikein hyvin.@ Eeva kertoi soittavansa siksi, että hänellä on pari pyyntöä minulle.

B No mitkä ne ovat?
B Ensimmäinen on sellainen, että jos minä kuolen ennemmin kuin sinä, niin tulisitko siunaamaan minut.

B Tähän on helppo suostua, sillä minä olen noin 20 vuotta sinua vanhempi. Minun kropassani tuskin on enää ainuttakaan tervettä solua, mutta sinä olet vielä parhaassa iässä oleva ihminen, joten sinut varmaan tulee siunaaman joku toinen. Mutta jos Jumala niin johtaa, että sinun on täältä lähteminen ennen minua, niin olkoon menneeksi. Minä lupaan tulla siunaamaan sinut.

B Mutta mikä se toinen pyyntö on?
B Se on sellainen, että minä olen panettanut sen kastetodistukseni kehyksiin ja lasin alle. Lupaisitko huolehtia siitä, että kastetodistukseni pannaan ruumisarkkuun minun mukaani. Jos minulle perille saavuttuani tulee vaikeuksia tai ilmenee jotain epäselvyyksiä, minä vetäisen kastetodistukseni esiin ja sanon: AMinä oon, Jeesus, sinun likkas! Tässä on todistus siitä, että otit kasteessa minut lapseksesi ja lupasit auttaa minua. Onko lupauksesi vielä voimassa? Sinuun ainoaan olen yrittänyt turvata, mutta en ole osannut. B Ja hän nauroi makeasti päälle. Mainittakoon, että Eeva ei ole maanis-depressiivinen, vaan puhdas depressiivikko.

Kului kotvan aikaa, ennen kuin pystyin naurulta jotakin sanomaan:

B Ymmärrän kyllä, Eeva, sinua, mutta luulen, että ko. toimenpide ei ole tarpeen, sillä sinulla on kehyksissä vain kastetodistuksesi jäljennös. Originaalikappale on taivaassa elämän kirjasi sivulla.
B No niinhän se taitaa olla. Jätetään tämä asia sikseen.

Laskimme vielä hetken yhdessä leikkiä, sitten rukoilimme ja sanoimme näkemiin.

Viikon kulutta puhelin soi jälleen. Eevan ääni oli kirkas ja iloinen niin kuin edelliselläkin kerralla.

B No mitä kuuluu?
B Kiitos hyvää, todella hyvää. Minä soittelen vain sen tähden, että olen viikon asiaa harkittuani tullut sittenkin siihen tulokseen, että pannaan se kastetodistuksen kopio sinne ruumisarkkuuni mukaan.
B Mistäs kenkä nyt puristaa? Oletko alkanut epäillä pelastustasi?
B En epäile, mutta minusta olis niin jännä verrata siellä perillä tätä kopiota siihen originaaliin ja katsoa, kuinka suuri kirkkausero niiden välillä on. B Ja samalla kuului puhelimesta iloinen nauru. Ystäväni Eeva on erittäin älykäs ihminen.

Puhelun päätyttyä soitin välittömästi oman synnyinseurakuntani virastoon ja pyysin saada niin pian kuin mahdollista valokopin omasta kastetodistuksestani. Nyt se komeilee kullatuissa raameissa kirjoituspöytäni yläpuolella työhuoneeni seinällä. Liitin siitä kopion myös keväällä 2000 ilmestyneeseen kirjaani APyhä kaste Raamatussa@.


Kaiken edellä kerrotun jälkeen olen viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana tavannut Eevan pari kertaa hengellisillä juhlilla, ja muutaman kerran olemme soitelleet toisillemme. Minäkin olen soittanut hänelle ja pyytänyt esirukoustukea omien vaikeuksieni keskellä. Hän on edelleen sairas, mutta hän ei ole menettänyt pelastuksen toivoansa. Hän on kertonut, että kun depressio ahdistaa, hän ei käy enää etsimään pelastuksen perustaa omasta sisimmästään eikä siitä, onko hän itse ollut uskollinen. Sen sijaan hän menee kastetodistuksensa ääreen, ja kysyy: AJumala, pidätkö sinä lupauksesi?@ Hän perustaa pelastuksensa Jumalan uskollisuuteen, ei omaansa.

Kolmenkymmenen vuoden ajan Eeva oli sairautensa keskellä kuunnellut sellaista julistusta, jossa oli neuvottu tutkimaan aina vain itseänsä ja sitä onko uskossa. Hänelle oli käynyt kuin sipulin kuorijalle, joka kuorii pois kerroksen toisensa jälkeen. Lopulta ei jää mitään käteen, mutta silmät tulevat märäksi. Ahdistusten aikoina pelastus näyttää nimittäin kuuluvan kaikille muille, mutta ei ahdistetulle itselleen.

Pelastuksen toivon etsiminen omasta uskosta oli ankkurin heittämistä laivan ruumaan, omaan sisimpään. Ja sehän ei elämän merellä purjehtijalle paljon vakautta eikä toivoa anna. Nyt Eeva heitti ensimmäisen kerran sitten lapsuuden päivien Apelastuksen toivon ankkurin@ itsensä ulkopuolelle, siihen Kristuksen tekoon, jossa Kristus on kutsunut hänet nimeltä, ottanut lapsekseen ja luvannut viedä turvallisesti perille halki elämän myrskyjen.

Jumala on luvannut AJoka uskoo ja kastetaan, se pelastuu@ (Mk 16:16). - Jumalaan voi luottaa. Hän pitää lupauksensa. Ylistetty olkoon Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki!

...ihan ymmärryksellä!

Jos evankeliumia julistettiin vain yhdelle silloiselle sukupolvelle, niin nythän sen julistaminen sitten olisi täysin turhaa!?
Eli vain kuulijoille ja vain heidän lapsilleen!

EI! Kyllä se Raamatun evankeliumin sana on tarkoitettu myös tämänpäivän kuulijoille ja heidänkin jälkipolvilleen =(lapsilleen)-myös!

Toisin sanoen ,kun parannusta julistettiin silloisille kuulijoille ja heille luvattiin Pyhän Hengen lahja parannuksen tehtyään!, niin samalla tavalla parannuksen tehtyään heidän lapsensakin saavat lahjaksi Pyhän Hengen!, jne... aina sukupolvesta toiseen kun parannus vain on ensin tehty! Ymmärsitkö!?

Ihminen tulee Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen välityksellä uskoon ja kun hän sen on uskossa vastaanottanut ,niin senjälkeen hän syntinsä anteeksi saaneena menee uskoville kuuluvalle vesikasteella jossa hän julkisesti ikäänkuin hautaa anteeksi saadut syntinsä yhdessä Jeesuksen kanssa kasteen hautaan! Ja sieltä noustessaan hän lähtee vaeltamaan uutta ylösnousemus elämää "Hengen uudessa tilassa" samaten Kristuksen kanssa!

Raamattu sanoo->
>>Room. 10:17
"USKO" tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta"!.

>>Apt. 8:12
"Mutta kun he nyt uskoivat" Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset"!.

Apt.2
38-39. "Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu."

Niin myös lapsillemme on tämä sama lupaus: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Eihän siinä kehoiteta kastamaan lapsia, vaan tekemään parannus ja kastamaan. Kysymys kuuluukin, että minkä ikäisenä "osaa" tehdä parannusta.

Gestapo hovi katsoi keskustelun "paitsioksi". Valitan.

hovi kirjoitti:

Gestapo hovi katsoi keskustelun "paitsioksi". Valitan.

Se oli aivan hyväksyttävää, kaverilta oli päässyt
mato karkuun ongenkoukusta ja hän katsoi sen minun syyksi ;) Joten itsekkin olisin tuon viesti-
jonon siistinyt :)

Terv. Trubaduuri