Miksi edes yritän?

Tänään tuli sellainen tunne, että miksi edes yritän. Viimeinen niitti oli, kun autohuolto maksoi luvattua enemmän ja ne vaan pahoitteli. Ei olisi ollut varaa, rahat tiukalla, kun opiskelen ja kolme lasta huollettavana. Olen vuoden opiskellut tosi säntillisesti, suorittanut kaikki annetut tehtävät ja yrittänyt parhaani. Olen myös kotona yrittänyt olla hyvä vanhempi, koska valitettavasti olen meidän perheen ainoa aikuinen. Kaikki kyllä kannustavat minua ja sanovat, että olen fiksu ja pärjään.
Silti tänään tuli sellainen olo, että miksi edes yritän. Miksi en tee kuten kaverini, joka pani itsensä paksuksi narkkari-juopon kanssa ja nyt ruikuttaa surkeuttaan seurakunnalle ja käärii näiltä sekä rahalliset avustukset, että sympatiapisteet. Miksi en väännä eri isien kanssa lapsia maailmaan ja heittäydy kakaralaumoineni muiden elätettäväksi.
Tuon odotettua suuremman autonkorjauskustannuksen takia en ole varma, onko mulla varaa järjestää lapsilleni synttärit. Molemmat ovat syntyneet suunnilleen samoihin aikoihin, eri vuosina tosin. Toki sitä saa kakun väännettyä pienilläkin rahoilla. Mutta kivan lahjankin haluaisin molemmille hankkia. Vai sanonko vaan, että meidän auto toimii taas, siinä teille lahjaa kerrakseen. Ei meillä kyllä ole varaa polttoaineeseen, mutta auto toimii, tajutkaa olla riemuissanne.

Kertokaa miksi mä opiskelen. Kertokaa miksi mä yritän saada meille ammatin kautta paremman elämän. Haluaisin lopettaa jaksamisen, olla vaan ilman velvollisuuksia. Kaveerata jonkun seurakuntalaisten kanssa ja ottaa niiltä vastaan rahaa ja säälipisteitä. Ja sit en kuitenkaan halua, kun se sotii mun luontoa vastaan. Harmittaa vaan se, kun mitenkään ei palkita, vaikka yrittää elämässä eteenpäin.

Joo, mulla on huono päivä :/