Olen täysin luopunut parisuhteen etsimisestä, parisuhteesta haaveilemisesta, kuvitelmista siitä että joskus olisin onnellinen jonkun kanssa tai että saisin kokea ihastumisen, rakastumisen ja välittämisen tunteita.
Olen vähän päälle parikymppinen nainen, ihan hyvännäköinen ja ihan fiksu. Joskus olen tehnyt aloitteita itse ja joskus niitä on tehty minulle, mutta yksikään (melko harvasta) jutusta ei ole muutamaa kuukautta pidemmäksi venynyt ja suurin osa on jäänyt yksiin tai kaksiin treffeihin, joskus miehen ja joskus minun toiveesta. Vuosien varrella olen miettinyt, missä mahtaa olla vika ja mitä voisin itsessäni parantaa, olenko tarpeeksi näkyvillä ja olenko tarpeeksi sosiaalinen ja teenkö itse aloitteita, olen pyrkinyt kehittämään itseäni ja näkemään muissa potentiaalia, enkä ajattele ette kukaan minua kotoa hakee. En kuitenkaan ihastu helposti enkä ole tavannut kovinkaan monta sellaista, jota olisin todella halunnut emotionaalisesti, romanttisessa mielessä, seksuaalisesti jne.
Sitten tajusin, että elämä on huomattavasti helpompaa kun luopuu suhteen etsimisestä ja toivomisesta kokonaan ja hyväksyy sen että itse kuuluu siihen joukkoon joka ei sitä saa koskaan kokea.
Toisaalta oloni on helpottunut kun ei tarvitse miettiä jatkuvasti tai edes usein sitä että saisiko jotenkin kumppanin tai että millainen pitäisi olla saadakseen parisuhteen. Toisaalta mietin että olenko vaan alistunut ja luovuttanut ja pitäisikö tästä yrittää vielä eteenpäin. Ennen halusin läheisyyttä ja seksiäkin huomattavasti enemmän, nykyisin tuntuu että ei kiinnosta kumpikaan ja haluan olla vain yksin. En ole varma pitäisikö olla huolissaan vai olla tyytyväinen!
Onko täällä muita jotka ovat luopuneet parisuhteen etsinnästä eivätkä myöskään edes toivo tai usko tai ehkä edes halua että sellainen osuisikaan enää omalle kohdalle? Miten päädyitte tällaiseen ja oletteko tyytyväisiä?
Vetäydyin parisuhdemarkkinoilta
79
1158
Vastaukset
Minusta tuo on aika tuttua tekstiä, olen itsekkin joskus tuntenut samoin. Emme varmasti asu samassa kaupungissa muuten veisin sinut ulos vaikka heti :). Mutta kannattaa vaan olla oma itsensä eikä sillai väksiin etsiä, ehkä sitten joskus natsaa kohdalle ken tietää.
- vanhapiika22
Kiitoksia vastauksesta! Viestistäsi päätellen et siis enää tunne noin, joten mistä moinen muutos, tapahtuiko vain ajan kanssa?
Niin, minä en enää etsi parisuhdetta, mutta en myöskään toivo tai odota että semmoinen kohdalle osuisikaan. Voi olla että tätä menoa alan olla myös varmempi siitä etten myöskään edes halua. vanhapiika22 kirjoitti:
Kiitoksia vastauksesta! Viestistäsi päätellen et siis enää tunne noin, joten mistä moinen muutos, tapahtuiko vain ajan kanssa?
Niin, minä en enää etsi parisuhdetta, mutta en myöskään toivo tai odota että semmoinen kohdalle osuisikaan. Voi olla että tätä menoa alan olla myös varmempi siitä etten myöskään edes halua.En yritä niin paljon, ja se että joskus antaa vaan asian olla eikä sillai mieti sen kummemmin sitä, se voi auttaa. En tällä hetkellä seurustele ja oman sukupolven naiset kyllä karttavat itseäni suht hyvin jos eivät sitten valehtele "päin naamaa" puoliksi sovituista treffeistä. Mutta asian voi niinkin ajatella että eihän silloin menetä mitään koska ei tuollaisten kanssa olisi mitään tullut eikä tuollaset ihmiset ansaitse minua, terve itsetunto pitää olla!
- vanhapiika22
uggeli83 kirjoitti:
En yritä niin paljon, ja se että joskus antaa vaan asian olla eikä sillai mieti sen kummemmin sitä, se voi auttaa. En tällä hetkellä seurustele ja oman sukupolven naiset kyllä karttavat itseäni suht hyvin jos eivät sitten valehtele "päin naamaa" puoliksi sovituista treffeistä. Mutta asian voi niinkin ajatella että eihän silloin menetä mitään koska ei tuollaisten kanssa olisi mitään tullut eikä tuollaset ihmiset ansaitse minua, terve itsetunto pitää olla!
Mutta sinä siis jollain tapaa toivot että joku sinulle sopiva nainen vielä löytyisi jostain, vaikka et aktiivisesti etsisikään?
Minä en oikeastaan enää juurikaan toivo. Ystäväpiiristäni lähestulkoon kaikki seurustelevat vakituisesti ja loput sitten viettävät "villiä sinkkuelämää" omasta tahdostaan mutta eivät siis joudu tai halua yksin olla. Heillä ei ole koskaan ollut tällaista vaihetta elämässään ja vaikka tietenkin olenhan minä yksilö siinä kuten hekin, eikä kaikkien elämä samalla kaavalla mene, niin silti koen olevani poikkeustapaus siitä syystä että minussa ei lähtökohtaisesti ole mitään suurta "vikaa" enkä ole hirvittävän "nirso" mutta silti vaikuttaa siltä, että parisuhde ei ole sellainen elämän osa-alue joka kuuluisi minullekin. Aiemmin halusin että näin olisi, nykyisin on toisin. - ätmi
vanhapiika22 kirjoitti:
Mutta sinä siis jollain tapaa toivot että joku sinulle sopiva nainen vielä löytyisi jostain, vaikka et aktiivisesti etsisikään?
Minä en oikeastaan enää juurikaan toivo. Ystäväpiiristäni lähestulkoon kaikki seurustelevat vakituisesti ja loput sitten viettävät "villiä sinkkuelämää" omasta tahdostaan mutta eivät siis joudu tai halua yksin olla. Heillä ei ole koskaan ollut tällaista vaihetta elämässään ja vaikka tietenkin olenhan minä yksilö siinä kuten hekin, eikä kaikkien elämä samalla kaavalla mene, niin silti koen olevani poikkeustapaus siitä syystä että minussa ei lähtökohtaisesti ole mitään suurta "vikaa" enkä ole hirvittävän "nirso" mutta silti vaikuttaa siltä, että parisuhde ei ole sellainen elämän osa-alue joka kuuluisi minullekin. Aiemmin halusin että näin olisi, nykyisin on toisin."Heillä ei ole koskaan ollut tällaista vaihetta elämässään"
No eipä YHDELLÄKÄÄN naisella ole koskaan sellaista vaihetta elämässä että seurasta olisi puutetta. Sinäkin oletko joko NIRSO tai ASEKSUAALI tai kumpaakin. - vanhapiika22
ätmi kirjoitti:
"Heillä ei ole koskaan ollut tällaista vaihetta elämässään"
No eipä YHDELLÄKÄÄN naisella ole koskaan sellaista vaihetta elämässä että seurasta olisi puutetta. Sinäkin oletko joko NIRSO tai ASEKSUAALI tai kumpaakin.Voiko aseksuaaliksi muuttua? Ainakaan ennen en ole ollut, mutta kyllähän se elämää helpottaisi jos haluttomuus pysyisi ja jos sitten olisinkin aseksuaali.
Huonosta seurasta harvoin on puutetta. Se että kuka tahansa "ei kelpaa" tai kaikkien kanssa ei juttu toimi ei minusta tee nirsoa. Eikä se tee nirsoa myöskään niistä miehistä jotka minut ovat torjuneet. Se vain tarkoittaa että juttu ei toiminut ja se siitä. - alk. kirjoittaja
sori ukkeli89 mutta aisurit ei vaan nappaa...
- Mitäpaskaaaaa
vanhapiika22 kirjoitti:
Voiko aseksuaaliksi muuttua? Ainakaan ennen en ole ollut, mutta kyllähän se elämää helpottaisi jos haluttomuus pysyisi ja jos sitten olisinkin aseksuaali.
Huonosta seurasta harvoin on puutetta. Se että kuka tahansa "ei kelpaa" tai kaikkien kanssa ei juttu toimi ei minusta tee nirsoa. Eikä se tee nirsoa myöskään niistä miehistä jotka minut ovat torjuneet. Se vain tarkoittaa että juttu ei toiminut ja se siitä.Valitettavastti sinulle ei riittänyt miljonääri juristi-bodaria 30 cm peniksellä. Ei ei ollut ns. kemiaa.
vanhapiika22 kirjoitti:
Kiitoksia vastauksesta! Viestistäsi päätellen et siis enää tunne noin, joten mistä moinen muutos, tapahtuiko vain ajan kanssa?
Niin, minä en enää etsi parisuhdetta, mutta en myöskään toivo tai odota että semmoinen kohdalle osuisikaan. Voi olla että tätä menoa alan olla myös varmempi siitä etten myöskään edes halua.Hei Vanhapiika22,
tuli kirjoituksestasi mieleen tämä Iltalehden juttu siitä, mitkä ovat 24 ikävintä asiaa joita sinkku joutuu kuuntelemaan. http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2013082717418698_lz.shtml
Oma inhokkini listassa on tuo "Tapaat sen oikean, kun vähiten odotat sitä." Uskon ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun on omat mojot kohdillaan ja pään päällä ikään kuin vilkkuu sellainen vihreä valo punaisen sijaan, on seuraakin helpompaa löytää.
Mitä mieltä te olette listasta: mikä on ikävin kommentti mitä sinkku saa kuulla?
t: Heli E-kontakti.fistä
www.e-kontakti.fi- 0257184-
alk. kirjoittaja kirjoitti:
sori ukkeli89 mutta aisurit ei vaan nappaa...
jee jee
- 4567890+
Annoitko niissä jutuissasi vittuasi näille miehille?
Siinä tapauksessa olet jo käytetyksi nussittu etkä enää kelpaa kunnon miehille parisuhteeseen. Joten markkinoilta vetäytyminen on aivan oikea ratkaisu.Ei kannata välittää näistä tämän palstan idiooteista, jotka eivät siihen asialliseen keskusteluun kykene omien pakkomielteiden ja mielenterveysongelmiensa takia.
Se ei kenestäkään naisesta tee mitenkään huonompaa, vaikka hänellä olisikin aikaisempia suhteita elämässään. Varmasti kelpaat hyvin kunnollisille miehille, mutta ehkä et näille mielenterveysongelmaisille, mutta se nyt tuskin sua yhtään harmittaa.
Niin sulle tiedoksi se, että kannattaa hakea apua noihin omiin ongelmiin. Nykyaikana kun varmasti löytyy hyvää ammattiapua julkiselta puolelta tai sitten yksityiseltä.- vanhapiika22
DarkFear kirjoitti:
Ei kannata välittää näistä tämän palstan idiooteista, jotka eivät siihen asialliseen keskusteluun kykene omien pakkomielteiden ja mielenterveysongelmiensa takia.
Se ei kenestäkään naisesta tee mitenkään huonompaa, vaikka hänellä olisikin aikaisempia suhteita elämässään. Varmasti kelpaat hyvin kunnollisille miehille, mutta ehkä et näille mielenterveysongelmaisille, mutta se nyt tuskin sua yhtään harmittaa.
Niin sulle tiedoksi se, että kannattaa hakea apua noihin omiin ongelmiin. Nykyaikana kun varmasti löytyy hyvää ammattiapua julkiselta puolelta tai sitten yksityiseltä.Kiitos huomaavaisuudesta. Olen seuraillut palstan meininkiä sen verran että tiedän vähän millaista on luvassa :)
Voi olla että kelpaan, voi olla että en, mutta kuten aloituksessa sanoin niin helpompaa luultavasti on hyväksyä se että parisuhde ei minulle kuulu.
Oliko viimeinen kappaleesi suunnattu minulle vai tälla epäasialliselle kommentoijalle? vanhapiika22 kirjoitti:
Kiitos huomaavaisuudesta. Olen seuraillut palstan meininkiä sen verran että tiedän vähän millaista on luvassa :)
Voi olla että kelpaan, voi olla että en, mutta kuten aloituksessa sanoin niin helpompaa luultavasti on hyväksyä se että parisuhde ei minulle kuulu.
Oliko viimeinen kappaleesi suunnattu minulle vai tälla epäasialliselle kommentoijalle?Juu eipä kestä:) Täytyy aina antaa hieman kommenttia takaisin näille idiooteille, kun luulevat aina että kaikki miehet olisivat just samaa mieltä heidän kanssaan.
Toi viimeinen kommentti oli suunnattu myös just tolle kyseiselle kirjoittajalle.
- 999
Kysymys kuuluu, että miksi olet lähtenyt treffeille sellaisten ihmisten kanssa, joita kohtaan ei ole mitään todellisia tunteita emotionaalisesti ja seksuaalisesti? Miten yleensä olet tällaisten ihmisten kanssa päätynyt sopimaan treffeistä, jos mikään ei natsaa riittävästi? Vielä olennaisempi kysymys kuuluu, miksi olet nussinut tällaisia tyyppejä?
Mielestäni tässä on tehty kaikki tyypilliset nuoren naisen virheet, jotka olen omin silmin vuosien varrella nähnyt:
a) Hirveä kiire päästä parisuhteeseen
b) Puoliksi yhdentekevät kumppanit
c) Saman tien nussimaan
d) Edellä mainituilla toimilla karkotettu paljon hyvää miesainesta
Kaltaisistasi naisista on jäänyt minulle vuosien varrella todella paha maku, kun olen iskenyt silmäni johonkin naiseen, niin aina on siinä välissä ehtinyt parikin häntäheikkiä käydä mällit heittämässä ennenkuin olen itse päässyt aiheeseen. Ja juuri ennen kuin kyseinen nainen on tajunnut kiinnostukseni. Tuollaisen sivusta näkeminen saa minut vain menettämään kiinnostukseni täysin, ja sitä on kyllä useampikin nainen tullut jälkeenpäin ääneen katumaan. Turhaan. Niin, ja omanikäiset naiset voivat haistaa vaikka sen puhkinussitun vittunsa..
T. mies 30v.- vanhapiika22
Olen lähtenyt treffeille jos mies on jollain tapaa vaikuttanut mielenkiintoiselta, olen antanut mahdollisuuden ja minulle on annettu mahdollisuus. Vaikka ei näitä miehiä kaiken kaikkiaan kovinkaan monta ole ollut. Sitten treffien aikana on tullut selväksi puolin ja / tai toisin että ei tarvitse uudestaan tavata. Näissä tapauksissa en ole koskaan harrastanut seksiä, sitä olen tehnyt vain jos on vaikuttanut siltä että jutusta voisi tulla jotain. Tällaisia tapauksia on ollut yksi. Siitäkään ei sitten tullutkaan lopulta mitään.
- lottamari<3
Just joo..provoa alusta loppuun koko ketju. Kuka kaksikymppinen mimmi tulisi suoli2345666 palstalle kuuluttamaan totaali parisuhteesta luopumista haha..
voi näitä..ei päätä ei häntää--
Itse odotan tuon yhden saamista liikkelle...aika hidas jäbä, mut mie jaksan oottaa, enkä luovuta :D - Peli jätetty
"miksi olet lähtenyt treffeille sellaisten ihmisten kanssa, joita kohtaan ei ole mitään todellisia tunteita emotionaalisesti ja seksuaalisesti? Miten yleensä olet tällaisten ihmisten kanssa päätynyt sopimaan treffeistä, jos mikään ei natsaa riittävästi?"
Noh, minä ainakin aikoinani lähdin treffeille ihan vain kiltteyttäni. Ajattelin aina antaa mahdollisuuden - jos vaikka sitten treffeillä kemiat alkaisivat kohdata kun keskusteltaisiin kaikessa rauhassa. Antaa tunteiden syttyä hitaammin, kuten täälläkin moni on toivonut.
Koskaan ei näin käynyt. Aina piti todeta treffien jälkeen että kiitos seurasta, mutta ei natsaa.
(Hassua, kuinka täällä miehet valittavat suureen ääneen sitä, kuinka naiset eivät anna mahdollisuutta tai lähde treffeille. Sitten, kun joku kertoo tehneensä niin, jos ei muuten niin silkkaa hyvyyttään ja kiltteyttään, niin sekään ei sitten kelpaa... Ehkäpä kannattaa tosiaan jättää treffailu sikseen jos samat haukut saa vähemmälläkin vaivalla ja rahanmenolla. Itse jätin parisuhdemarkkinat 10 vuotta sitten enkä ole hetkeäkään katunut.)
Nussimisesta ei alkuperäinen kirjoittaja muuten kirjoittanut mitään, kuin että ei kohdannut oikein ketään jota olisi halunnut edes seksuaalisesti. Itse kuvittelette näin käyneen, herrat 4567890 ja 999. Mitä se sitten kertookaan teistä ja ajatusmaailmastanne... Hyhhyh. - vanhapiika22
lottamari<3 kirjoitti:
Just joo..provoa alusta loppuun koko ketju. Kuka kaksikymppinen mimmi tulisi suoli2345666 palstalle kuuluttamaan totaali parisuhteesta luopumista haha..
voi näitä..ei päätä ei häntää--
Itse odotan tuon yhden saamista liikkelle...aika hidas jäbä, mut mie jaksan oottaa, enkä luovuta :DEi ole provoa, tätä palstaa olen ajankuluksi lueskellut ja päätin kirjoittaa nyt kun en muistanut samanlaista avausta lukeneeni vielä ja mielenkiinnolla lueskelen nyt millaisia vastauksia tähän ketjuun tulee. Osa niistä varmasti on trollauksia ja osa vähättelyjä ja ties mitä provoksi luulemista, mutta keskustelua edistäviäkin on jo tullut ja toivottavasti tulee lisää.
Viimeistä kappalettasi en ymmärtänyt. - 999
vanhapiika22 kirjoitti:
Olen lähtenyt treffeille jos mies on jollain tapaa vaikuttanut mielenkiintoiselta, olen antanut mahdollisuuden ja minulle on annettu mahdollisuus. Vaikka ei näitä miehiä kaiken kaikkiaan kovinkaan monta ole ollut. Sitten treffien aikana on tullut selväksi puolin ja / tai toisin että ei tarvitse uudestaan tavata. Näissä tapauksissa en ole koskaan harrastanut seksiä, sitä olen tehnyt vain jos on vaikuttanut siltä että jutusta voisi tulla jotain. Tällaisia tapauksia on ollut yksi. Siitäkään ei sitten tullutkaan lopulta mitään.
Väitätkö ettet ole koskaan tavannut mies, joka olisi aidosti vaikuttanut "siltä oikealta"? Minä olen kyllä montakin tähän ikään mennessä, mutta alle puolen tusinaa kuitenkin. Ei niitä joka viikko ja tai edes kerran vuodessa tule vastaan, yhdessä vaiheessa heitin jo toivoni kokonaan. Sitten sattui tulemaan vastaan tapaus, joka kolahti ensisilmäyksellä. Seuraavaa tapausta tässä nyt odottelen kolmen vuoden tauon jälkeen, että mitä elämä tuokaan vastaan. Tiedän kyllä, että olen saanut tässä asiassa syntymälahjaksi korkean riman, joten sen kanssa on vain elettävä. Siunattuja he, jotka pystyvät kompromisseihin helposti näissä asioissa.
Kuten kerrottua, kaikki "se oikeat" ovat kohdallani valuneet käsistä tai olleet muuten varattuja. Mutta kun katselen ympärilleni ystäväpiiriäni, en ole yhdellekään heistä varsinaisesti heidän naisestaan kateellinen (en ulkonäöstä ja varsinkaan käytöstä en sietäisi seurata päivää pidempään), mutta toki terveellä tavalla kateellinen heidän onnestaan. - lottamari<3
vanhapiika22 kirjoitti:
Ei ole provoa, tätä palstaa olen ajankuluksi lueskellut ja päätin kirjoittaa nyt kun en muistanut samanlaista avausta lukeneeni vielä ja mielenkiinnolla lueskelen nyt millaisia vastauksia tähän ketjuun tulee. Osa niistä varmasti on trollauksia ja osa vähättelyjä ja ties mitä provoksi luulemista, mutta keskustelua edistäviäkin on jo tullut ja toivottavasti tulee lisää.
Viimeistä kappalettasi en ymmärtänyt.Jaa tuota yhden ihmisen saamista liikkeelle....no,..odotan että pyytää..nii...ulos, kahville tai ihan mihin vaan...nii..menisin heti, kun ymmärtäisi pyytää :)
- 999
Peli jätetty kirjoitti:
"miksi olet lähtenyt treffeille sellaisten ihmisten kanssa, joita kohtaan ei ole mitään todellisia tunteita emotionaalisesti ja seksuaalisesti? Miten yleensä olet tällaisten ihmisten kanssa päätynyt sopimaan treffeistä, jos mikään ei natsaa riittävästi?"
Noh, minä ainakin aikoinani lähdin treffeille ihan vain kiltteyttäni. Ajattelin aina antaa mahdollisuuden - jos vaikka sitten treffeillä kemiat alkaisivat kohdata kun keskusteltaisiin kaikessa rauhassa. Antaa tunteiden syttyä hitaammin, kuten täälläkin moni on toivonut.
Koskaan ei näin käynyt. Aina piti todeta treffien jälkeen että kiitos seurasta, mutta ei natsaa.
(Hassua, kuinka täällä miehet valittavat suureen ääneen sitä, kuinka naiset eivät anna mahdollisuutta tai lähde treffeille. Sitten, kun joku kertoo tehneensä niin, jos ei muuten niin silkkaa hyvyyttään ja kiltteyttään, niin sekään ei sitten kelpaa... Ehkäpä kannattaa tosiaan jättää treffailu sikseen jos samat haukut saa vähemmälläkin vaivalla ja rahanmenolla. Itse jätin parisuhdemarkkinat 10 vuotta sitten enkä ole hetkeäkään katunut.)
Nussimisesta ei alkuperäinen kirjoittaja muuten kirjoittanut mitään, kuin että ei kohdannut oikein ketään jota olisi halunnut edes seksuaalisesti. Itse kuvittelette näin käyneen, herrat 4567890 ja 999. Mitä se sitten kertookaan teistä ja ajatusmaailmastanne... Hyhhyh.Kyllä aloittaja toi selvästi esiin että motiivina treffailuun oli läheisyyden ja SEKSIN haluaminen. En minä tässä ole ketään lutkaksi nimitellyt, todennut vain, että se todellakin sattuu mieheenkin nähdä tuollaista epätoivoista parinmetsästystä sivusta. Samalla myös tuhotaan oma markkina-arvo silkasta typeryydestä. Moni nainen "antaa" jo ihan sen takiakin ettei mies katselisi muualle. En minä ole 30-vuotiaaksi elänyt näkemättä, miten asiat oikeasti menevät.
- vanhapiika22
999 kirjoitti:
Väitätkö ettet ole koskaan tavannut mies, joka olisi aidosti vaikuttanut "siltä oikealta"? Minä olen kyllä montakin tähän ikään mennessä, mutta alle puolen tusinaa kuitenkin. Ei niitä joka viikko ja tai edes kerran vuodessa tule vastaan, yhdessä vaiheessa heitin jo toivoni kokonaan. Sitten sattui tulemaan vastaan tapaus, joka kolahti ensisilmäyksellä. Seuraavaa tapausta tässä nyt odottelen kolmen vuoden tauon jälkeen, että mitä elämä tuokaan vastaan. Tiedän kyllä, että olen saanut tässä asiassa syntymälahjaksi korkean riman, joten sen kanssa on vain elettävä. Siunattuja he, jotka pystyvät kompromisseihin helposti näissä asioissa.
Kuten kerrottua, kaikki "se oikeat" ovat kohdallani valuneet käsistä tai olleet muuten varattuja. Mutta kun katselen ympärilleni ystäväpiiriäni, en ole yhdellekään heistä varsinaisesti heidän naisestaan kateellinen (en ulkonäöstä ja varsinkaan käytöstä en sietäisi seurata päivää pidempään), mutta toki terveellä tavalla kateellinen heidän onnestaan.Kerran tapasin miehen johon ihastuin ensisilmäykseltä ja jonka kanssa heti synkkasi ja joka vieläpä pyysi minut treffeille, jotka olivat onnistuneet ja joista jäi hyvä fiilis. Sitten mies löysi jonkun jonka kanssa "kolahti" vielä enemmän ja juttu jäi siihen. Oli myös eräs tapaus, joka vaikutti suorastaan "kohtalolta" ja mitä kaikkea nyt voisikaan sanoa ja josta pidin, olin vähän ihastunutkin ja tämä juttu jatkui jonkin aikaa, mutta hiipui sitten vähitellen, kun ei lopulta oikein synkannutkaan.
- vanhapiika22
lottamari<3 kirjoitti:
Jaa tuota yhden ihmisen saamista liikkeelle....no,..odotan että pyytää..nii...ulos, kahville tai ihan mihin vaan...nii..menisin heti, kun ymmärtäisi pyytää :)
Jaa jaa, mikset pyydä itse?
- 4567890
vanhapiika22 kirjoitti:
Olen lähtenyt treffeille jos mies on jollain tapaa vaikuttanut mielenkiintoiselta, olen antanut mahdollisuuden ja minulle on annettu mahdollisuus. Vaikka ei näitä miehiä kaiken kaikkiaan kovinkaan monta ole ollut. Sitten treffien aikana on tullut selväksi puolin ja / tai toisin että ei tarvitse uudestaan tavata. Näissä tapauksissa en ole koskaan harrastanut seksiä, sitä olen tehnyt vain jos on vaikuttanut siltä että jutusta voisi tulla jotain. Tällaisia tapauksia on ollut yksi. Siitäkään ei sitten tullutkaan lopulta mitään.
Eli ap olet vain yhden miehen käyttämäkö?
- lottamari<3
vanhapiika22 kirjoitti:
Jaa jaa, mikset pyydä itse?
Pyysinkin..nyt vaan ootellaan...on vaan karmeen ujo miäs ;)
- vanhapiika22
999 kirjoitti:
Kyllä aloittaja toi selvästi esiin että motiivina treffailuun oli läheisyyden ja SEKSIN haluaminen. En minä tässä ole ketään lutkaksi nimitellyt, todennut vain, että se todellakin sattuu mieheenkin nähdä tuollaista epätoivoista parinmetsästystä sivusta. Samalla myös tuhotaan oma markkina-arvo silkasta typeryydestä. Moni nainen "antaa" jo ihan sen takiakin ettei mies katselisi muualle. En minä ole 30-vuotiaaksi elänyt näkemättä, miten asiat oikeasti menevät.
Kyllä minusta seksi on oleellinen osa parisuhdetta ja silloin kuin seurustella halusin niin halusin tietysti myös läheisyyttä ja seksiä. En "antanut" jokaiselle treffikumppanille. Harrastin seksiä kun olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa ja olin ihastunut ja ajattelin että juttu olisi voinut jatkua pitkäänkin. Ei se sitten kuitenkaan jatkunut kuin muutamia kuukausia.
Nyt en ole pitkähköön hetkeen halunnut läheisyyttä tai seksiä tai suhdetta ja luulen etten tule noista koskaan mitään saamaan ja totuttelen elämään sillä tavoin. - vanhapiika22
4567890 kirjoitti:
Eli ap olet vain yhden miehen käyttämäkö?
Vain yhden miehen kanssa olen seksiä harrastanut.
- vanhapiika22
lottamari<3 kirjoitti:
Pyysinkin..nyt vaan ootellaan...on vaan karmeen ujo miäs ;)
Hyvä juttu, toivottavasti odottelu tuottaa tulosta!
Minä puolestani en enää turhia odottele vaan pitäydyn "markkinoiden" ulkopuolella. - 999
vanhapiika22 kirjoitti:
Kyllä minusta seksi on oleellinen osa parisuhdetta ja silloin kuin seurustella halusin niin halusin tietysti myös läheisyyttä ja seksiä. En "antanut" jokaiselle treffikumppanille. Harrastin seksiä kun olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa ja olin ihastunut ja ajattelin että juttu olisi voinut jatkua pitkäänkin. Ei se sitten kuitenkaan jatkunut kuin muutamia kuukausia.
Nyt en ole pitkähköön hetkeen halunnut läheisyyttä tai seksiä tai suhdetta ja luulen etten tule noista koskaan mitään saamaan ja totuttelen elämään sillä tavoin.Tämä "synkkaaminen" ja "kemia" parisuhteessakin on sellainen asia, joka ei kaikille taida olla ihan itsestäänselvää. Ainakin itsestäni tuntuu siltä, etteivät kaikki nuoret naiset ole valmiita hyväksymään mitään negatiivisia ominaisuuksia kumppanissa. On tietysti itsestäänselvää, että silloin etsintä jatkuu hautaan saakka. Tietysti on asioita, joita vain ei vain voi itse hyväksyä. Rikollisuus on hyvänä esimerkkinä monille asia, josta ei olla valmiita joustamaan, mutta tässäkin vakka kantensa valitsee.
Olisi mielenkiintoista kuulla että miten tuollainen juttu noin vain hiipui? Tuliko kränää, ajanpuutetta, huumori ei kohdannutkaan..? - 34567890
vanhapiika22 kirjoitti:
Vain yhden miehen kanssa olen seksiä harrastanut.
Sehän muuttaa kokonaan asian. Oletkin ilmeisesti kunnon tyttö, olisit heti sanonut! Sinusta saa joku mies vielä unelmapuolison. Älä tulevaisuudessakaan päästä mitään paskoja päällesi ähkimään.
- lottamari<3
vanhapiika22 kirjoitti:
Hyvä juttu, toivottavasti odottelu tuottaa tulosta!
Minä puolestani en enää turhia odottele vaan pitäydyn "markkinoiden" ulkopuolella.En minäkään itseäni markkinoi, enkä missään ole tyrkyllä, sattumalta jos tapaa jonkun mielenkiintoisen ei kannata sitä sen tähden missata, että muut kokemukset on ollut huonoja. Olen kyllä huomannut että "vahingossakin" voi tavata jonkun..
uskon että sattuma johdattaa sen oikean vielä tielleni, jos se niin haluaa.
no..ei sinun kannata vielä hanskoja tiskiin, kyllä se oikea sinullekin jossain on ;) - 999
vanhapiika22 kirjoitti:
Hyvä juttu, toivottavasti odottelu tuottaa tulosta!
Minä puolestani en enää turhia odottele vaan pitäydyn "markkinoiden" ulkopuolella.Ei sinne markkinoiden ulkopuolelle pidä jättäytyä vaan olla hyvissä tarkkailuasemissa. Sinkkuna oleminen on paljon parempi vaihtoehto "sitä oikeaa" etsiessä, kuin hirttäytyä yhdentekevään kumppaniin.
Tästä aiheesta ja elämänvaiheesta on mm. Juha Vainio kirjoittanut loistavan biisin Elämää ja Erotiikkaa:
"Kun lähdin maailmalle ylioppilaana
niin isä ohjeen antoi yhden ainoan.
Hän sanoi : elämää ja erotiikkaa
unohtaa ei saisi milloinkaan
sillä kaikki muu on pelkkää retoriikkaa
Mut mä tuumin että puhu sinä vaan" - vanhapiika22
999 kirjoitti:
Tämä "synkkaaminen" ja "kemia" parisuhteessakin on sellainen asia, joka ei kaikille taida olla ihan itsestäänselvää. Ainakin itsestäni tuntuu siltä, etteivät kaikki nuoret naiset ole valmiita hyväksymään mitään negatiivisia ominaisuuksia kumppanissa. On tietysti itsestäänselvää, että silloin etsintä jatkuu hautaan saakka. Tietysti on asioita, joita vain ei vain voi itse hyväksyä. Rikollisuus on hyvänä esimerkkinä monille asia, josta ei olla valmiita joustamaan, mutta tässäkin vakka kantensa valitsee.
Olisi mielenkiintoista kuulla että miten tuollainen juttu noin vain hiipui? Tuliko kränää, ajanpuutetta, huumori ei kohdannutkaan..?En usko olevani niin hölmö, etten ymmärtäisi että negatiivisiakin ominaisuuksia täytyy hyväksyä kumppanissa ihan niin kuin niitä täytyy hyväksyä ystävissäkin ja muissakin asioissa.
Sen suhteen tarkempi puiminen menee jo hiukkasen liikaa henkilökohtaiseksi, mutta suurin syy omasta puolestani oli että minä koin että en saanut "syvällistä yhteyttä" henkisellä tasolla mieheen, hänen syistään en tarkemmin tiedä juuri tuosta omasta syystäni... Kommunikointiongelmia. Sitten lopulta yhteydenpito harveni ja lakkasi lopulta kokonaan, näin siinä vain kävi.
Minulla etsintä ei jatku hautaan saakka koska lopetin etsinnän. - vanhapiika22
999 kirjoitti:
Ei sinne markkinoiden ulkopuolelle pidä jättäytyä vaan olla hyvissä tarkkailuasemissa. Sinkkuna oleminen on paljon parempi vaihtoehto "sitä oikeaa" etsiessä, kuin hirttäytyä yhdentekevään kumppaniin.
Tästä aiheesta ja elämänvaiheesta on mm. Juha Vainio kirjoittanut loistavan biisin Elämää ja Erotiikkaa:
"Kun lähdin maailmalle ylioppilaana
niin isä ohjeen antoi yhden ainoan.
Hän sanoi : elämää ja erotiikkaa
unohtaa ei saisi milloinkaan
sillä kaikki muu on pelkkää retoriikkaa
Mut mä tuumin että puhu sinä vaan"Niin en minä tosin ole aiempianikaan "suhteita" ja treffejä "markkinapaikoilta" saanut. Poikkeuksena kerran olen baari-iltana sopinut treffit mutta baareissa käyn hyvin harvoin ja tuo tapaus myös jäi sitten yksiin treffeihin. Juuri sattumalta olen miehiä (mutta en siis useita) tavannut mutta sekään ei riitä perusteeksi parisuhteen syntymiselle.
Mutta miksi ikisinkkuna tietoisesti oleminen ei olisi vielä parempi vaihtoehto? Kun ei tarvitse ajatella että elämään tarvitsisi vielä saada jotain lisää vaan voisi ajatella että tämä on tässä, näillä eväillä mennään sitten. - Totuus esiin!
a) Naisilla on läheisyyden kaipuu.
b) Mistä tiedät, että ovat yhdentekeviä?
c) Naisilla(kin!) on myös seksihaluja.
Saamattomia ja sosiaalisesti kyvyttömiä miehiä vaan harmittaa, kun eivät ole itse päässeet tarpeeksi nopeasti pukille. Sitten nostavat kokemattomuudellaan itselleen glooriaa, jota todellisuudessa ei ole olemassa.
Ei, saamattomat miehet, se sosiaalinen kyvyttömyys ei ole hyve eikä seksuaalinen estyneisyys kaunista siveyttä.
Mies joka on sinut ruumiinsa ja seksuaalisuutensa kanssa arvostaa naisenkin seksuaalisuutta eikä ahdistu aiemmista kumppaneista. - 999
Totuus esiin! kirjoitti:
a) Naisilla on läheisyyden kaipuu.
b) Mistä tiedät, että ovat yhdentekeviä?
c) Naisilla(kin!) on myös seksihaluja.
Saamattomia ja sosiaalisesti kyvyttömiä miehiä vaan harmittaa, kun eivät ole itse päässeet tarpeeksi nopeasti pukille. Sitten nostavat kokemattomuudellaan itselleen glooriaa, jota todellisuudessa ei ole olemassa.
Ei, saamattomat miehet, se sosiaalinen kyvyttömyys ei ole hyve eikä seksuaalinen estyneisyys kaunista siveyttä.
Mies joka on sinut ruumiinsa ja seksuaalisuutensa kanssa arvostaa naisenkin seksuaalisuutta eikä ahdistu aiemmista kumppaneista.En minä ole saamaton enkä kyvytön, vaan hitaasti syttyvä. Pillua (=tyydytystä miehisiin seksihaluihin) saa baarista jos välttämättä haluaa, ja yhdentekevän lutkan voi nakata aamulla pihalle, mutta tuolla tavalla ei parisuhdetta synny. En ole koskaan kokenut niin, että parisuhde pitäisi solmia seksin vuoksi, se on erittäin väärin kumppania kohtaan. Siksi mieluumin vaivaudun henkisellä tasolla epäkiinnostavien naisten huomiosta.
On vain oikeasti niin, ettei naiselle tuota glooriaa treffailla ja naida kaikenmaailman häntäheikkejä epätoivoisessa parisuhteen etsintäprosessissa. Se ei ole yhtä paha asia kuin kännilutkailu baareissa, muttei kovin kaukanakaan siitä. Se ei siitä miksikään muutu vaikka kuinka asioissa rauhallisemmin eteneviä miehiä arvostetelette homoiksi ja kyvyttömiksi yms. Kaikki tämä typeryys voi kävellä MYÖS naisia vastaan myöhemmässä elämässä, kun ei sitä prinsessakohtelua enää parisuhteissa ole saatavilla koko kylän kiertopalkinnon maineella ja paras ulkonäkö kadonneena.
- atm #5334
Miksi koet, ettei sinulla olisi tulevaisuutta tällä saralla? Todella monet miehet haluaisivat löytää kaltaisesi järkevän ja jalat maassa olevan naisen. Tai siltä ainakin kirjoitustesi perusteella kuulostat. Et myöskään harrasta seksiä tuntemattomien kanssa, mikä on todella suuri plussa.
Onko miehiltä tullut mitään palautetta, että miksi heitä ei ole juttu sitten enempää kiinnostanut? Luulen, että enemmistö varsinkin ikäisistäsi miehistä viehättyy sellaisista vähän hupsuista ja iloisista naisista. Kenties olet sellainen melko neutraali luonteeltasi... Omaa perusluonnettaan on aika vaikea muuttaa.- vanhapiika22
Ei ole mitään palautetta tullut, ovat vain löytäneet itselleen parempaa seuraa. Perusluonnettani en yritäkään muuttaa, vaikka tietysti joitain reagointitapoja ja muita pinttyneitä tapoja (jos vaikuttavat haitallisilta) pyrin muuttamaan.
Omiin tuntemuksiini ja kokemuksiini tämä ajatus siitä ettei tulevaisuutta tällä saralla ole pohjautuu, tietysti aina voi olla jokin pieni mahdollisuus että näin kävisi, mutta minä en enää yritäkään toiveikkaasti tuota mahdollisuutta nähdä kun on helpompi elää niin ettei ajattele että jotakin puuttuu ja ja jotakin (eli parisuhde) pitäisi saada. - 9+3
vanhapiika22 kirjoitti:
Ei ole mitään palautetta tullut, ovat vain löytäneet itselleen parempaa seuraa. Perusluonnettani en yritäkään muuttaa, vaikka tietysti joitain reagointitapoja ja muita pinttyneitä tapoja (jos vaikuttavat haitallisilta) pyrin muuttamaan.
Omiin tuntemuksiini ja kokemuksiini tämä ajatus siitä ettei tulevaisuutta tällä saralla ole pohjautuu, tietysti aina voi olla jokin pieni mahdollisuus että näin kävisi, mutta minä en enää yritäkään toiveikkaasti tuota mahdollisuutta nähdä kun on helpompi elää niin ettei ajattele että jotakin puuttuu ja ja jotakin (eli parisuhde) pitäisi saada."helpompi elää niin ettei ajattele että jotakin puuttuu ja ja jotakin (eli parisuhde) pitäisi saada"
Tuo on ihan totta, kannattaa ottaa ilo irti irti sitä mitä on, eikä nyyhkiä sitä mitä ei ole. Ei parisuhdetta ole mikään pakko etsiä jos ei siltä tunnu. En minäkään ole mitenkään varsinaisesti ikinä etsinyt. Pari suhdetta on kyllä sattunut kohdalle.
Se on ihan hyvä asia tajuta, että elämässä joidenkin kohdalle sattuu erilaisia asioita kuin toisten. Itsekin olen miettinyt, että ehkä kohdalleni ei ikinä satu sitä miestä, jonka kanssa viettää loppuelämä. Se pitää vain hyväksyä ja nauttia elämästä muuten. Mutta en myöskään mitenkään ajattele, että se olisi mahdottomuus löytää se kumppani. En siis minäkään etsi, mutta mahdollisuus on avoin.
Sen kyllä haluaisin sanoa näin kymmenisen vuotta vanhempana, että on hassua ajatella noin nuoren ajattelevan miesasioiden olevan kohdaltaan ohi. Eipä tässäkään iässä vielä tunnu mitenkään mahdottomalta pariutua.
- ehkä...
En lukenut kaikkia viestejä(sattuneesta syystä) mutta tuli vain mieleen kun itse olen nainen, mutta sinua noin viisi vuotta vanhempi, niin oletko ajatellut että tuo ongelmasi saattaa olla vain ohi menevä vaihe? Vaikka se nyt tuntuisikin pysyvältä olotilalta.
Ainakin itselle tuli juuri sinun iässä olo ettei seurustelukuviot lähde enää käyntiin. Ei vaan yksinkertaisesti enää kiinnostanut aina uudet naamat ja tutustumiset. Siihen mennessä olin seurustellut kahdesti(vuosi per mies) ja käynyt paljon treffeillä eri tyyppien kanssa. Nyt tuntuu et voisin taas alkaa tapailemaan, ja kartottamaan vähän tilannetta:)- vanhapiika22
Sinusta siis on "ongelma" jos ei halua etsiä tai haaveilla tai ei toivo parisuhdetta? Kun sitä minä tässä olen yrittänyt hakea takaa että eihän tämän tarvitse olla mikään ongelma, että elämähän nimen omaan voisi olla huomattavasti helpompaa tällä tavalla.
Enemmän olen ajatellut että suhdekuviovaihe oli vain jokin vaihe ja tämä on pysyvämpi vaihe. Mutta voihan olla että minulle käy samalla tavoin kuin sinulle että muutamien vuosien päästä taas kiinnostaisi. Luulen kuitenkin että olisi parempi jos näin ei kävisi ja oppisin mieluummin elämään "vanhanapiikana" - Peli jätetty
vanhapiika22 kirjoitti:
Sinusta siis on "ongelma" jos ei halua etsiä tai haaveilla tai ei toivo parisuhdetta? Kun sitä minä tässä olen yrittänyt hakea takaa että eihän tämän tarvitse olla mikään ongelma, että elämähän nimen omaan voisi olla huomattavasti helpompaa tällä tavalla.
Enemmän olen ajatellut että suhdekuviovaihe oli vain jokin vaihe ja tämä on pysyvämpi vaihe. Mutta voihan olla että minulle käy samalla tavoin kuin sinulle että muutamien vuosien päästä taas kiinnostaisi. Luulen kuitenkin että olisi parempi jos näin ei kävisi ja oppisin mieluummin elämään "vanhanapiikana"Isompi ongelma se on ulkopuolisille. Vielä nytkin, kun olen jo yli 35-vuotias jotkut sukulaiset ja tuttavat "lohduttavat" sanomalla, että kyllä sinullekin se mies vielä löytyy...
Itse olen todennut, että en tee miehellä oikeastaan mitään. Minulla on oma asunto, oma auto ja oma työ sekä muutama varsin paljon aikaa vievä harrastus. En usko, että enää pystyisin sulauttamaan elämääni ketään ylimääräistä - etenkin kun nautin suunnattomasti siitä, että saan olla kotonani ihan omassa rauhassani, laittaa ruokaa, katsella telkkaria, lukea sun muuta juuri silloin kun itse haluan.
Kotona osaan tehdä itse pikkukorjaukset, auton huoltamisesta maksan ihan mielelläni.
Elämä on varsin miellyttävää ja yksinkertaista, koska kaiken voi päättää itse.
Ihan hyvillä mielin pystyn ajattelemaan eläväni itsekseni vielä 30-40 vuotta. Kahdeksankymppisenä muutan mieluusti johonkin mukavaan palvelutaloon, jossa saa lämpimät ateriat ja pyykkäyspalvelun - jos siis olen niin hyvässä kunnossa. Siellä on sitten myös seuraa muista mummoista. :D - Peli jätetty
Peli jätetty kirjoitti:
Isompi ongelma se on ulkopuolisille. Vielä nytkin, kun olen jo yli 35-vuotias jotkut sukulaiset ja tuttavat "lohduttavat" sanomalla, että kyllä sinullekin se mies vielä löytyy...
Itse olen todennut, että en tee miehellä oikeastaan mitään. Minulla on oma asunto, oma auto ja oma työ sekä muutama varsin paljon aikaa vievä harrastus. En usko, että enää pystyisin sulauttamaan elämääni ketään ylimääräistä - etenkin kun nautin suunnattomasti siitä, että saan olla kotonani ihan omassa rauhassani, laittaa ruokaa, katsella telkkaria, lukea sun muuta juuri silloin kun itse haluan.
Kotona osaan tehdä itse pikkukorjaukset, auton huoltamisesta maksan ihan mielelläni.
Elämä on varsin miellyttävää ja yksinkertaista, koska kaiken voi päättää itse.
Ihan hyvillä mielin pystyn ajattelemaan eläväni itsekseni vielä 30-40 vuotta. Kahdeksankymppisenä muutan mieluusti johonkin mukavaan palvelutaloon, jossa saa lämpimät ateriat ja pyykkäyspalvelun - jos siis olen niin hyvässä kunnossa. Siellä on sitten myös seuraa muista mummoista. :DNiin tosiaan, se jäi sanomatta että joillekin pariton nainen on yhä edelleen ongelma. Miehillä sentään on historiallisia esikuvia vanhoistapojista, mutta naimattomat naiset ovat joko olleet sukulaisten nurkissa hiirten lailla eläviä vanhoja tätejä tai sitten nunnia...
Ja luoja armahda, jos menet kertomaan näille ihmisille että perheen perustaminen ei innosta. Siinä pääsee kuulemaan pahimmassa tapauksessa sellaisen määrän kauhistelua ja painostusta että korvat soivat vielä seuraavana aamuna. - Mikä on kalvon tila?
Peli jätetty kirjoitti:
Niin tosiaan, se jäi sanomatta että joillekin pariton nainen on yhä edelleen ongelma. Miehillä sentään on historiallisia esikuvia vanhoistapojista, mutta naimattomat naiset ovat joko olleet sukulaisten nurkissa hiirten lailla eläviä vanhoja tätejä tai sitten nunnia...
Ja luoja armahda, jos menet kertomaan näille ihmisille että perheen perustaminen ei innosta. Siinä pääsee kuulemaan pahimmassa tapauksessa sellaisen määrän kauhistelua ja painostusta että korvat soivat vielä seuraavana aamuna.Monenko nussima olet? Kuulostaa aika tekopyhältä tämä "en tee miehellä oikeastaan mitään" , kun kuitenkin olet jakanut vittuasi, neitsyys on taatusti muisto vain, immenkalvo on pantu paskaksi ajat sitten.
- ehkä...
vanhapiika22 kirjoitti:
Sinusta siis on "ongelma" jos ei halua etsiä tai haaveilla tai ei toivo parisuhdetta? Kun sitä minä tässä olen yrittänyt hakea takaa että eihän tämän tarvitse olla mikään ongelma, että elämähän nimen omaan voisi olla huomattavasti helpompaa tällä tavalla.
Enemmän olen ajatellut että suhdekuviovaihe oli vain jokin vaihe ja tämä on pysyvämpi vaihe. Mutta voihan olla että minulle käy samalla tavoin kuin sinulle että muutamien vuosien päästä taas kiinnostaisi. Luulen kuitenkin että olisi parempi jos näin ei kävisi ja oppisin mieluummin elämään "vanhanapiikana"Omalla kohdallani koin sen ongelmana, koska tulevaisuuden olen aina nähnyt jonkun kanssa. Kuitenkaan en ole asian eteen tehnyt mitään pitkään aikaan, mikä jo vähän pelotti, mutta nyt on fiilis miehiin taas löytynyt. Taisin kokea jonkun nuori vihainen nainen- vaiheen :D mutta onneksi olen taas oma itseni ja todella tarvitsen jonkun tätä elämää jakamaan, yksin en pärjää enkä haluakaan pärjätä.
Joku kirjoitti että sinkkuus on suurempi ongelma ympäristölle. Siinä olen samoilla linjoilla. On aika ahdistavaakin kuunnella sääliä, tsemppaamista, kannustamista, voivottelua. Veikkaan että se tuntuu samalta jos joku neuvoisi kuinka kasvatat omat lapsesi(minulla ei ole lapsia).
Yksi asia mitä en ymmärrä,,täällä kirjoitetaan että ei halua parisuhdetta koska haluaa tehdä omia asioita, mitä ne nyt kenelläkin on. Ja että tullaan toimeen omillaan, on työ, auto, asunto ym. Kyllähän niitä omia juttuja voi siinä parisuhteessakin tehdä. Ja kaikki omistaminen, se on vain tavaraa, kyllä on hienompaa kun jakaa tietyn ihmisen kanssa tätä elämää. En tässä neuvo ketään, mutta ihmettelen jos jollain ei tällaista alkukantaista tunnetta ole koskaan! Sanon että se on varmasti myös itsensä kovettamista. Ja mitä elämän helppouteen tulee. Valitsen mieluummin rosoisemman tien jos saan samalla huippuhetkiä, kuin tasaisen tien ilman pettymyksiä ja ilman huippuja. Totuus on kuitenkin että jaettu ilo, on kaksinkertainen ilo. - Peli jätetty
ehkä... kirjoitti:
Omalla kohdallani koin sen ongelmana, koska tulevaisuuden olen aina nähnyt jonkun kanssa. Kuitenkaan en ole asian eteen tehnyt mitään pitkään aikaan, mikä jo vähän pelotti, mutta nyt on fiilis miehiin taas löytynyt. Taisin kokea jonkun nuori vihainen nainen- vaiheen :D mutta onneksi olen taas oma itseni ja todella tarvitsen jonkun tätä elämää jakamaan, yksin en pärjää enkä haluakaan pärjätä.
Joku kirjoitti että sinkkuus on suurempi ongelma ympäristölle. Siinä olen samoilla linjoilla. On aika ahdistavaakin kuunnella sääliä, tsemppaamista, kannustamista, voivottelua. Veikkaan että se tuntuu samalta jos joku neuvoisi kuinka kasvatat omat lapsesi(minulla ei ole lapsia).
Yksi asia mitä en ymmärrä,,täällä kirjoitetaan että ei halua parisuhdetta koska haluaa tehdä omia asioita, mitä ne nyt kenelläkin on. Ja että tullaan toimeen omillaan, on työ, auto, asunto ym. Kyllähän niitä omia juttuja voi siinä parisuhteessakin tehdä. Ja kaikki omistaminen, se on vain tavaraa, kyllä on hienompaa kun jakaa tietyn ihmisen kanssa tätä elämää. En tässä neuvo ketään, mutta ihmettelen jos jollain ei tällaista alkukantaista tunnetta ole koskaan! Sanon että se on varmasti myös itsensä kovettamista. Ja mitä elämän helppouteen tulee. Valitsen mieluummin rosoisemman tien jos saan samalla huippuhetkiä, kuin tasaisen tien ilman pettymyksiä ja ilman huippuja. Totuus on kuitenkin että jaettu ilo, on kaksinkertainen ilo.Noh, kaikkia vain elämän ja asunnon jakaminen ei kiinnosta. Ei vaikka toinen olisi kuinka kiva ihminen.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan arvostavani omaa rauhaani ja yksityisyyttäni. Ei siihen mitään "itsensä kovettamista" tarvita, enemmän se on sellainen zeniläinen, tyytyväinen olotila. :)
Täytyy sanoa, että jos tähän ottaisi jonkun jakamaan elämää, niin kyllä se häiritsisi. Ei toista voi täysin huomiotta jättää edes silloin, kun tekee omia juttujaan. Ainakin minusta parisuhteessa pitäisi olla sen verran kohteliaisuutta.
Mieluummin menen ja tulen ja olen omia aikojani, kaikessa rauhassa, sen kummemmin muista välittämättä.
Iloa ja riemua saan jakaa tarpeeksi ystävieni ja tuttavieni kanssa. Samalla tavalla he ovat tukena elämän kolhuissa ja suruissa. Minulla on oikeastaan laajennettu perhe, jonka kanssa ei kuitenkaan tarvitse elää 24/7. Se rittää vallan mainiosti. :) (Tiedän toki, että läheskään kaikilla ei ole yhtä läheisiä ja kiinteitä ystävyyssuhteita kuin minulla on ollut onni saada.)
Tien tasaisuudesta en mene sanomaan mitään muuta, kuin että on siinä tarpeeksi vuoristorataa ja vilskettä ollut ilman parisuhteitakin... Ehkäpä juuri siksi arvostan sitä, että edes kotonani on mukavaa ja tasaisen rauhallista. Etenkin nyt, kun olen vanhempi ja mukavuudenhaluisempi kuin silloin joskus kaksikymppisenä. - Peli jätetty
Mikä on kalvon tila? kirjoitti:
Monenko nussima olet? Kuulostaa aika tekopyhältä tämä "en tee miehellä oikeastaan mitään" , kun kuitenkin olet jakanut vittuasi, neitsyys on taatusti muisto vain, immenkalvo on pantu paskaksi ajat sitten.
Noh, ikävää kun sinusta se on noin kamalaa.
Mutta enpä minä miehellä oikeastaan mitään tee. Tai en ainakaan tarvitse miestä elämääni.
Jos nyt rumasti sanon, niin en usko että elämänlaatuni paranisi merkittävästi mikäli pariutuisin. Päin vastoin, se luultavasti heikkenisi.
Mutta olen melko varmasti vähemmistössä, ja suurin osa naisista tuskin jakaa mielipidettäni. Lähes kaikki naispuoliset tuttavani ovat vakiintuneessa parisuhteessa ja useimmilla on vähintään yksi lapsi. (Olemme tosin kaikki jo yli kolmenkymmenen, mikä saattaa joillekin olla se perheenperustamisen "maaginen raja".)
- ....
Joskus tekee hyvää ottaa etäisyyttä asioista eikä pakkomielteisesti kelailla niitä. tauon jälkeen voi taas olla uudet ajatukset. :)
- nuoripiika
Ajattelin joskus kirjoittavani tästä samasta aiheesta tänne, mutta lähimmäisteni kommenteista päättelin, että vastaukset olisivat samankaltaisia: "et ole tavannut oikeaa", "älä stressaa asiasta", jne. En avaudu tilanteestani kovinkaan usein, koska se on aika monelle liian outoa. Toisaalta minä en osaa samaistua ihmisiin, jotka kaipaavat parisuhdetta.
Luovutin siis parikymppisenä ja nyt nelisen vuotta myöhemmin niin parisuhdehalut ovat kadonneet kokonaan. En näe tilanteessani mitään ongelmaa. En vain kaipaa seksiä taikka läheisyyttä. Tilanne ei muutu, koska olen romanttisesti tunnoton miehiä kohtaan. Kun haaveilen tulevaisuudestani tai teen tulevaisuuden suunnitelmiani, olen niissä yksin ja selibaatissa. Parisuhteet eivät ole minua varten, enkä halua yhden yön juttujakaan.- bla..
Entäs vakipanoa??
- vanhapiika22
Pitkälti on tänne tullutkin juuri tuommoisia kommentteja ja kuten arvasinkin niin myös kommenttia siitä että olen vielä nuori ja kaikkea ehtii tapahtua.
Mutta entäpä jos ei tarvitsekaan tapahtua!
Ennen kuin parikymppisenä luovutit niin olitko siis todella halunnut parisuhteen? Vai halusitko sellaisen siksi koska se olisi "normaalia"? Tuollainen samanlainen tulevaisuus voi minullakin hyvinkin olla edessä ja on mukava kuulla että muillakin samankaltaisia aatoksia on. Eikä kyse ole mistään "säälittävästä" elämästä vaan ihan yhtä arvokkaasta (tai arvottomasta!). - 11166000000009
vanhapiika22 kirjoitti:
Pitkälti on tänne tullutkin juuri tuommoisia kommentteja ja kuten arvasinkin niin myös kommenttia siitä että olen vielä nuori ja kaikkea ehtii tapahtua.
Mutta entäpä jos ei tarvitsekaan tapahtua!
Ennen kuin parikymppisenä luovutit niin olitko siis todella halunnut parisuhteen? Vai halusitko sellaisen siksi koska se olisi "normaalia"? Tuollainen samanlainen tulevaisuus voi minullakin hyvinkin olla edessä ja on mukava kuulla että muillakin samankaltaisia aatoksia on. Eikä kyse ole mistään "säälittävästä" elämästä vaan ihan yhtä arvokkaasta (tai arvottomasta!).No niitä kommentteja on ehkä tullut sen takia, että itse ainakin selität asian olevan kuitenkin jonkinlainen kynnys sinulle. Sanot siihen tyyliin, että "jos pystyt siihen" tai "jos pystyt tekemään sen päätöksen (elää ilman parisuhdetta)" tai "jos oppisit elämään vanhanapiikana" ja että "ehkä se olisi helpompi tapa elää". Tai jotain siihen malliin, ei olleet suoria lainauksia.
Asia ei vaikuta olevan sinulle itsellesi ihan selvä ja ongelmaton. Eihän siinä silloin tarvitsisi mitään päätöstä yrittää tehdä ja asiaa yrittää hyväksyä, vaan se tulisi aivan luonnostaan. Tottakai sen ihmiset huomaavat ja sitten pohtivat ja kommentoivat asiaa eri kanteilta.
- Mies32
Hupaisaa teiniangstia. Tulisikohan huomenna joku 17-vuotias valittamaan samaa?
- vanhapiika22
17-vuotiaan kohdalla ehkä kyse olisikin teiniangstista, minä olen kuitenkin viisi vuotta vanhempi. Nuori kyllä, mutta en teini. Eikö ole vain parempi tajuta nuorella iällä ettei seurustelusuhdetta kannata tavoitella kuin hukata useita vuosia jonkin sellaisen tavoittelemiseen jota ei tule saamaan ja jota ei välttämättä tarvitse voidakseen elää ihan tasapainoista elämää?
- Mies32
vanhapiika22 kirjoitti:
17-vuotiaan kohdalla ehkä kyse olisikin teiniangstista, minä olen kuitenkin viisi vuotta vanhempi. Nuori kyllä, mutta en teini. Eikö ole vain parempi tajuta nuorella iällä ettei seurustelusuhdetta kannata tavoitella kuin hukata useita vuosia jonkin sellaisen tavoittelemiseen jota ei tule saamaan ja jota ei välttämättä tarvitse voidakseen elää ihan tasapainoista elämää?
Ei se 5v ihmisiässä ole mitään. Todella monella ensimmäinen vakava suhde on 22 iässä.
Ei kannata heittää hanskoja tiskiin, mutta tietysti elämästä täytyy oppia nauttimaan ilmankin parisuhdetta tai sellaisen metsästämistä. - FixusIxus
Mies32 kirjoitti:
Ei se 5v ihmisiässä ole mitään. Todella monella ensimmäinen vakava suhde on 22 iässä.
Ei kannata heittää hanskoja tiskiin, mutta tietysti elämästä täytyy oppia nauttimaan ilmankin parisuhdetta tai sellaisen metsästämistä.Ei kannata heittää... Elämä on muuten elämistä varten. Rakkaus on elämän tarkoitus.
- 44-
Kyllähän meitä vetäytyjiä on jokaisessa ikäluokassa. Ap - olet vielä nuori, joten tilanteet voivat kohdallasi muuttua moneen kertaan. Joillekin pareja tuntuu löytyvän helposti niin, ettei todellista sinkkuaikaa ole heillä olenkaan. Sitten on pieni porukka itseni kaltaisia ikisinkkuja, joille suht nuorella iällä selviää, että kumppanin löytymiselle on minimaalisen pieni todennäköisyys. Suuri enemmistö ihmisistä osuu tietysti näiden ääripäiden väliin.
- vanhapiika22
Niin, minullekin on tällä nuorella iällä selvinnyt että kumppanin löytymiselle on minimaalisen pieni todennäköisyys joten olen vetäytynyt. Tilanne voi muuttua, tottahan tuo on jokaisen kohdalla, mutta minä en etsi enkä toivo muutosta tilanteeseen vaan haluan sopeutua siihen.
- nuoripiika
vanhapiika22 kirjoitti:
Niin, minullekin on tällä nuorella iällä selvinnyt että kumppanin löytymiselle on minimaalisen pieni todennäköisyys joten olen vetäytynyt. Tilanne voi muuttua, tottahan tuo on jokaisen kohdalla, mutta minä en etsi enkä toivo muutosta tilanteeseen vaan haluan sopeutua siihen.
Halusin suhteen nuorempana ja olin selvästi hetero. Kun miehiä sitten tapailin, koko homma oli täysin luonnotonta, eikä tuntunut hyvältä. Vuosien saatossa halut miesten tapailuun katosivat.
Tietenkin elämästä pystyy nauttimaan ilman suhteita. Eikä omaa onnellisuuttaan kannata rakentaa liikaa muiden ihmisten varaan. Moni ihminen elää elämänsä yksin, eikä se tee kenestäkään säälittävää. Kuinka rajoittavaa olisikaan elää elämäänsä ajatellen, että ainoastaan parisuhteeseen kelpuutettavat ihmiset ansaitsivat onnellisuuden?
Ymmärrän kommentit nuoruudesta ja todennäköisyyksistä varsin hyvin. Olen kuitenkin tavannut hyviä miehiä, jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta. Pidän heistä edelleen ihmisinä ja osaan olen ollut joskus ihastunut. Siitä huolimatta en halua tutustua heihin intiimmin. - ..........
nuoripiika kirjoitti:
Halusin suhteen nuorempana ja olin selvästi hetero. Kun miehiä sitten tapailin, koko homma oli täysin luonnotonta, eikä tuntunut hyvältä. Vuosien saatossa halut miesten tapailuun katosivat.
Tietenkin elämästä pystyy nauttimaan ilman suhteita. Eikä omaa onnellisuuttaan kannata rakentaa liikaa muiden ihmisten varaan. Moni ihminen elää elämänsä yksin, eikä se tee kenestäkään säälittävää. Kuinka rajoittavaa olisikaan elää elämäänsä ajatellen, että ainoastaan parisuhteeseen kelpuutettavat ihmiset ansaitsivat onnellisuuden?
Ymmärrän kommentit nuoruudesta ja todennäköisyyksistä varsin hyvin. Olen kuitenkin tavannut hyviä miehiä, jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta. Pidän heistä edelleen ihmisinä ja osaan olen ollut joskus ihastunut. Siitä huolimatta en halua tutustua heihin intiimmin."Halusin suhteen nuorempana ja olin selvästi hetero. Kun miehiä sitten tapailin, koko homma oli täysin luonnotonta, eikä tuntunut hyvältä. Vuosien saatossa halut miesten tapailuun katosivat. "
Aloitko sitten kiinnostua naisista? - nuoripiika
.......... kirjoitti:
"Halusin suhteen nuorempana ja olin selvästi hetero. Kun miehiä sitten tapailin, koko homma oli täysin luonnotonta, eikä tuntunut hyvältä. Vuosien saatossa halut miesten tapailuun katosivat. "
Aloitko sitten kiinnostua naisista?En ole kiinnostunut naisista, enkä ole koskaan ollutkaan. Täysin hetero viittasi siihen, että tunsin seksuaalista vetovoimaa miehiä kohtaan ja halut olivat kohdillaan. Alhainen libido on noin muutoinkin yleistä naisten keskuudessa. Jos sitä ei koe ongelmaksi, niin se ei ole ongelma.
Itse vetäydyin parisuhdemarkkinoilta, koska koin, että siellä on liikaa negatiivista ja pahaa energiaa. Eiköhän ne markkinat kuitenkin ole juuri sitä, mitä enemmistö tahtoo.
"Katson yrittäneeni riittävästi ja minun on tultava siihen johtopäätökseen että tuhlaan aikaani deiteissä ja siirryttävä tekemään jotain rakentavaa johon naisten hurmaaminen ei kuulu."
Näinpä. - ........
nuoripiika kirjoitti:
En ole kiinnostunut naisista, enkä ole koskaan ollutkaan. Täysin hetero viittasi siihen, että tunsin seksuaalista vetovoimaa miehiä kohtaan ja halut olivat kohdillaan. Alhainen libido on noin muutoinkin yleistä naisten keskuudessa. Jos sitä ei koe ongelmaksi, niin se ei ole ongelma.
Itse vetäydyin parisuhdemarkkinoilta, koska koin, että siellä on liikaa negatiivista ja pahaa energiaa. Eiköhän ne markkinat kuitenkin ole juuri sitä, mitä enemmistö tahtoo.
"Katson yrittäneeni riittävästi ja minun on tultava siihen johtopäätökseen että tuhlaan aikaani deiteissä ja siirryttävä tekemään jotain rakentavaa johon naisten hurmaaminen ei kuulu."
Näinpä."Itse vetäydyin parisuhdemarkkinoilta, koska koin, että siellä on liikaa negatiivista ja pahaa energiaa. Eiköhän ne markkinat kuitenkin ole juuri sitä, mitä enemmistö tahtoo."
Voitko tarkentaa mitä tarkoitit negatiivisella?
- luonnon sanelemaa
Minäkin vetäydyin 27-vuotiaana ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin tuntuu ihmeelliseltä että joskus olen ollut ihastunut mieheen. En ymmärrä kuinka se tapahtuu ja mitä yhteistä miehellä ja naisella voi muka olla.
- 15+1
Sinulla ei ole mitään kiirettä pariutua. Nauti elämästä! Matkustele, harrasta, opiskele, tee töitä, vietä aikaa ystävien kanssa.. niistä löytyy onnii, ei siitä että olet riippuvainen jostain toisesta ihmisestä. Jos vain toinen ihminen voi tehdä sinut onnelliseksi niin silloin se onnellisuutesi on hänen käsissään ja hän voi sen myös hävittää.
Voi jos itse olisin parikymmentä vuotta nuorempi... en kaamosmasentelisi täällä ja nyt vaan olisin jo työharjoittelussa tai aupairina tai hanttihommissa jossain ihan muualla. Ottaisin elämästä kaiken irti tuossa vaiheessa, kun ei vielä ole perhettä eikä asuntolainaa. Eurooppa on avoin, et tarvitse työlupia, senkun etsin Eures-palvelusta itsellesi työpaikan ja lennähdät ihan uusiin seikkailuihin! - ATM-aisurille jämät
Olet löytänyt aikanasi jo oikean miehen, sillä nainen kuuluu aina puhkaisijalleen. Turha meitä romanttisia aisureita on syyttää ettemme huoli käytettyä lutkaa. Joten ihan oikean jotopäätöksen olet tehnyt vaikka koitatki jotain sääli-pisteitä nyt kerätä.
- 139
Ole hiljaa pöllö, ei sinuakaan kukaan halua!
- heppu123456
Olen huomannut, että naisille miehen ulkonäkö merkkaa kaikista eniten. Parikymppisenä luulin, että minulla on jonniinlainen ulkonäkö, kun kaikki naiset eivät ole antaneet minulle hylsyä käteen heti kättelyssä. Elämäni aikana olen kelvannut joillekin naisille, joita en ole pitänyt rumina vaan viehättävinä ja kauniina.
Olen kokeilut nettitreffejä jonkin aikaa ja tullut siihen johtopäätöksen että sillä jutun tasolla ei ole kovin suurta merkitystä, vaan puhujan ulkonäöllä eli viehättävyydellä kuinka komeana nainen kokee miehen on kaikki merkitys. Arvioisin, että vähintään 70% naisista teilaa miehen ulkonäön perusteella vaikka juttu tuntuisi kuinka hyvin tahansa luistavan. Joo, syö motivaatiota, ja joo se muuttaa ihmisen asennetta ja uskoa siihen, että sopiva nainen itsellekin löytyisi. Katson yrittäneeni riittävästi ja minun on tultava siihen johtopäätökseen että tuhlaan aikaani deiteissä ja siirryttävä tekemään jotain rakentavaa johon naisten hurmaaminen ei kuulu.
Mutta oli kiva tavata? - turha mies.
Ei se kumppani etsimällä löydy. Etsin kans naista monet vuodet ja sitten pidin taukoa ja nyt on mennyt 10 vuotta yksin. Totesin että olen liian ruma että joku nainen joskus kinnostuisi minusta.. Naiset on vaan kaikki samanlaisia, ulkonäkö merkkaa kaikkea ja luonteeseen ei haluata tutustua.
- älä esitä vanhahuora
Ethän sinä mikään vanhapiika ole kun olet yhden miehen korkkaama, käyttämä ja omistama. Vanhahuora paremminkin.
- animal man
Paljon lässytystä en jaksa lukea, mutta tämä "luovuttamisesta" puhuminen on pelkkää itsesääliä. Älä päätä kohtalostasi etukäteen, vaan elä avoimena tulevaisuudelle, mitä vain voi tapahtua. Tämäkin ongelma voi sitä paitsi osoittautua vielä kärpäsenpaskan kokoiseksi niiden haasteiden edessä, joita ehkä joudut kohtaamaan.
- vanhapiika22
Puhuin luopumisesta, en luovuttamisesta (eli tietoinen "aion luopua etsimisestä / toivomisesta" eikä "luovutan koska olen niin surkea ihminen"), sekä päätöksestä, en ongelmasta (minä en etsi enkä ainakaan tällä hetkellä halua miestä ja toivon etten halua tulevaisuudessakaan koska näin on helpompi = ei ongelmaa). Tämä tosin on vielä suhteellisen tuore päätös ja siksi täällä kyselen muiden tuntoja asian tiimoilta jotka ovat samankaltaisen päätöksen tehneet tai sitä harkitsevat.
- 15+13
vanhapiika22 kirjoitti:
Puhuin luopumisesta, en luovuttamisesta (eli tietoinen "aion luopua etsimisestä / toivomisesta" eikä "luovutan koska olen niin surkea ihminen"), sekä päätöksestä, en ongelmasta (minä en etsi enkä ainakaan tällä hetkellä halua miestä ja toivon etten halua tulevaisuudessakaan koska näin on helpompi = ei ongelmaa). Tämä tosin on vielä suhteellisen tuore päätös ja siksi täällä kyselen muiden tuntoja asian tiimoilta jotka ovat samankaltaisen päätöksen tehneet tai sitä harkitsevat.
Siis kylläpä kuulostaa vakavalta päätökseltä, melkein kuin nunnaluostariin olisit menossa. Mitäs sitten tapahtuu, jos tämän päätöksen teet, ja parin vuoden kuluttua tapaat miehen jonka kanssa parisuhdekuviot kiinnostaa? Toteatko sitten, että voi harmi kun tein sen päätöksen, enkä voi nyt antaa tilaisuutta suhteelle, vaikka kyllä haluaisin?
Siis toisin sanottuna, kuulostaa todellakin siltä, että väkipakolla koitat nyt tehdä tämän päätöksen. Miksi siis et antaisi asian hautua ja keskittyisit muihin juttuihin, kuin tämän pohtimiseen? Ehkä joku päivä toteat ihan kivuttomasti, että oikeasti se parisuhde ei ole sinun juttu ja sillä sipuli.
Ei tarvitsisi jahkailla jostain suuresta päätöksestä, joka on ihan turha muutenkin. Ei ihmiset päätä mitenkään erikseen asioista mistä he ovat kiinnostuneita ja mistä eivät. Ne vaan tulevat ihan luonnostaan; todetaan, että tämä asia kiinnostaa ja tuo ei. Ja mitä järkeä on yrittää päättää niistä asioista mitkä loppuelämässä merkitsee ja mitkä eivät merkitse? Ei elämä ole sellaista että parikymppisenä päätetään loppuelämän tunteista. No, ehkä huomaat sen joku päivä. - vanhapiika22
15+13 kirjoitti:
Siis kylläpä kuulostaa vakavalta päätökseltä, melkein kuin nunnaluostariin olisit menossa. Mitäs sitten tapahtuu, jos tämän päätöksen teet, ja parin vuoden kuluttua tapaat miehen jonka kanssa parisuhdekuviot kiinnostaa? Toteatko sitten, että voi harmi kun tein sen päätöksen, enkä voi nyt antaa tilaisuutta suhteelle, vaikka kyllä haluaisin?
Siis toisin sanottuna, kuulostaa todellakin siltä, että väkipakolla koitat nyt tehdä tämän päätöksen. Miksi siis et antaisi asian hautua ja keskittyisit muihin juttuihin, kuin tämän pohtimiseen? Ehkä joku päivä toteat ihan kivuttomasti, että oikeasti se parisuhde ei ole sinun juttu ja sillä sipuli.
Ei tarvitsisi jahkailla jostain suuresta päätöksestä, joka on ihan turha muutenkin. Ei ihmiset päätä mitenkään erikseen asioista mistä he ovat kiinnostuneita ja mistä eivät. Ne vaan tulevat ihan luonnostaan; todetaan, että tämä asia kiinnostaa ja tuo ei. Ja mitä järkeä on yrittää päättää niistä asioista mitkä loppuelämässä merkitsee ja mitkä eivät merkitse? Ei elämä ole sellaista että parikymppisenä päätetään loppuelämän tunteista. No, ehkä huomaat sen joku päivä.Ihan hyviä pointteja ja kyseenalaistuksia, yritän vielä vähän selkeyttää omaa kantaani!
Minulle tietoisen päätöksen tekeminen on tärkeää, sillä tuollaisen "toivon kipinän" säilyttäminen on ollut henkisesti kuormittavaa enkä pidä siitä että ajattelisin ikään kuin "ehkä nyt ei kiinnosta ihmissuhteet, mutta voi olla että vielä joskus". Siitä nimittäin seuraisi ajoittaista epätoivoa ja oman yksinäisyyden harmittelua, ei ehkä jatkuvaa kaipuuta parisuhteeseen mutta kuitenkin sellaista taustalla vaikuttavaa toiveikkuutta, joka syö ihmistä sisältäpäin jos sitä ei vaikuta millään tapaa todennäköiseltä voida toteuttaa.
Olen myös huomannut että todella tietoisesti päätettyäni etten halua haluta parisuhdetta, on esimerkiksi suhtautumiseni muihin pariskuntiin muuttunut. Ennen katsoin ympärilläni näkyviä pariskuntia hiukan kateellisena (läheisiä tietysti samalla onnellisena heidän puolestaan, mutta toivoen että "ehkä minullakin vielä joskus..."), nykyisin en tunne juuri mitään tai sitten enimmäkseen sellaisia "läheisyys ällöttää" fiiliksiä.
On ollut mielenkiintoista lukea että nämä muutamat muut "vetäytyjät" ovat huomanneet parisuhdehalujensa vähenevän ja loppuvan lopulta kokonaan juuri tämän "vetäytymisen" jälkeen vaikka aiemmin olisivat suhteesta haaveilleet, jos oikein heidän kommenttinsa olen ymmärtänyt!
- Loppua odotellessa
Itse olen kanssa, tottunut yksin olemiseen niin hyvin, etten pysty ketään kuvittelemaankaan saman katon alle. Viihdyn paljon itsekseni tietokoneen äärellä iltaisin ja öisin. En usko että sellaista naista on olemassakaan, joka tätä elämää jaksaisi katsoa. Rahaakaan ei ole, kuin välttämättömimpään, eli ruokaan ja asumiseen. Minulle se riittää, vaikka joskus olisi mukava matkustellakin. Mutta kun olosuhteet ovat mitä ovat.
Kunnianhimo puuttuu lähes täysin. Ikää on jo tarpeeksi. Seksihalut voi tyydyttää itse pornoa katselemalla. Ainoa mitä en saa, on läheisyys. Mutta senkin unohtaa helposti, kun uppoutuu tekemään jotain itselle tärkeää. Ei yksin oleminen ole mikään maailmanloppu. Lapsetkin on aikoinaan tehty, ja heitä saa tavata riittävän usein. Menee tämä hyvin näinkin. Elämää tuurillaan vielä 20 - 30 vuotta jäljellä. Se ei ole paljoa. Mä olen 36-vuotias mies. Elämässäni yhden naisen kanssa seurustellut 7 vuotta sitten 3kk:n ajan. Seksiä 3. kertaa hänen kanssaan. Ei muuta. Nyttemmin olen tullut siihen tulokseen, että en enää osaisikaan elää toisen ihmisen kanssa. Yksinäisyyteni on täysin omaa syytäni. En ole koskaan käynyt baareissa "bilettämässä", en yökerhoissa tai missään "viikonloppumestoissa". En ole osannut "bilettää". Nyt "vanhemmalla" iällä ei enää oikein viitsi baareilua aloittaa. Aika typerää se olisi, jos tällainen ukko hilluisi teinien keskellä. Ei kiitos.
Jos ihmisen ikää voidaan määrittää seksuaalisen kokemuksen kautta, niin olen sillä mittarilla mitattuna vielä teini. Koen olevani hyvinkin poika monessa suhteessa enkä mies. Minulla ei ole ajokorttia, koska koskaan ei ole ollut varaa sitä ajaa saati ostaa ja pitää autoa. Se saattaa olla tulevaisuudessa hankinnassa, vaikka toisaalta aika noloa jos saisin ajokortin 40-vuotiaana. :D
Olen löytänyt omaan elämääni ja tähän yksiolemiseen "drivia" eli potkua minua kiinnostavien asioiden keräämisellä. Tykkään uppoutua "rinnakkaistodellisuuksiin" elokuvien, kirjojen ja hyvien pelien kautta. Käyn töissä ja kuntosalilla sekä olen aloittanut venäjän kielen alkeisopinnot. Näihin menee aikani pääosin. Vapaa-aikani sitten katselen sarjoja, luen kirjoja ja pelaan pelejä. Hommaan juuri tässä uutta kirjahyllyä ja aion täyttää kirjahyllyt muutamilla kirjasarjoilla. Omistan jo kaikki James Bond -kirjat (ja leffatkin), Jason Bourne - ja Jack Reacher- kirjasarjat ovat keräilyn alkuvaiheessa. Näin saan mielekkyyttä elämään.
Kielten opiskelu on alkanut kiinnostamaan minua myös ja kuten mainitsin venäjän kieli on nyt työn alla. Suunnitelmissa matkustaa Pietariin ehkä tässä muutaman vuoden sisällä. Helsingistä kun pääsee junalla kätevästi.
Matkustelu saattaisi olla yksi uusi harrastukseni tulevaisuudessa. Sitä tukien aion opiskella muutamaakin kieltä. Englanti sujuu erittäin hyvin jo nyt. Ruotsin tulen kertaamaan ja saksan myös. Ehkä otan vielä ranskankin. Sitten olisi ihan hyvä kieliarsenaali euroopan matkailemiseen.
Tällaisia suunnitelmia, jos vain töissä saan olla ja mitään ikävää ei satu.
Näin minun elämäni menee rattoisasti yksin. Toki usein yksinäisyys ja läheisyydenkaipuu iskee, mutta seksuaalisuus on osa ihmistä ja se pitää vaan kestää kun sille ei voi saada toisen ihmisen kanssa tyydytystä. Toisaalta seksi pelkkien himojen tyydyttäjänä ei anna minulle mitään. Kaipaan todellista henkistä yhteyttä. Mitä aloittajakin on suhteissaan kaivannut. Joten siinä yksi syy myös ettei irtoseksi minua kiinnosta.
Elämä jatkuu. Voimia kaikille yksinäisille ja myös "vanhapiika22":lle!- vanhapiika22
Muistinpa tässä illan kuluessa tämän aloitukseni ja ajattelin nyt vielä nostaa sen esille, koska tänne on minusta kirjoitettu yllättävän paljon hyviä kommentteja! Kiitokseni erityisesti "Peli jätetty" nimimerkille, vaikka en tainnut muistaa henkilökohtaisesti kommentoidakaan tekstejäsi.
Näköjään tämän ketjun aloittamisesta on vasta vähän alle kaksi kuukautta mutta täytyy sanoa että tuo päätökseni (jonka tekemistä kovasti kritisoitiin) on helpottanut ainakin tätä pimenevää syksyä huomattavasti. Ei ole ilmennyt jokavuotista kaipuuta jonkun kainaloon, vaan olen viettänyt mukavaa aikaa itsekseni ja toivon että elämä jatkuisikin tällaisena.- ätmi
Tulisit vaan kivan ätmin kainaloon.
- Anonyymi
Kukapa pers aukista koulutettua työtöntä peräkammaninpoikaa haluais jollon toivo hukassa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työeläkeloisinta Suomen suurin talousongelma
Työeläkeloisinta maksaa vuodessa lähes 40 miljardia euroa, josta reilut 28 miljardia on pois palkansaajien ostovoimasta.2812946Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala
Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka582338Israel euroviisujen 2.
Israel sai taas eniten yleisöääniä. Suomesta täydet 12 pistettä, poliittinen ”ammattiraati” antoi 0 pistettä. Hyvä Is3482007- 1151747
Euroviisut ei enää niin musiikkikilpailu?
Kappaleiden taso ei enää ole mikä sijoituksen ratkaisee.Eikö kukaan ihmettele että Israel pärjää lähes joka vuosi kisois1261709Mun mielestäni on tosi loukkaavaa
Nainen, että luulet palatan typeriä, sekavia ja ilkeitä viestejä mun kirjoittamiksi. Mä en ole katkera, epätoivoinen, ra2121375- 661327
- 591263
- 681253
Rakas nainen ymmärsin
Että minun pitää pitää kiinni sinusta. Haluan, että sä olet onnellinen. Olet mulle se oikea ja mä sulle. Rakastan Sua yl781203