Anteeksiantamisen sietämätön vaikeus

Kun saat tilaa vaikeilta ihmisiltä, voi antaa anteeksi, kun olet rauhassa.
Ahdistelun jatkuessa se on vaikeaa.
Voit hylätä mielessäsi ihmisen joka ei ota vastaan tarjottua sopua.
Oveni takana seisoi kesällä henkilö, joka väänsi asian täysin päinvastoin, minä tein vääryyttä eikä hän. Kuitenkin tiedän Jumalan vielä saattavan sopuun.
Olen toki tehnyt vääryyttä, mutta en tälle henkilölle enkä lähipiirilleen.

Miten kukin mieltää, pieni asia on toiselle iso.
Kyllä korvausta saavat kaikki, kun ymmärtää pitkän ajan päästä.

Tärkeää on se askel, että löydät hyviä ihmisiä ympärillesi, opit tunnistamaan häiriköt ja hommaudut eroon. Itse olen sitä
mieltä, että noin puolet nykyihmisistä on ihan sietämättömiä, joten valitsen seurani siitä toisesta puolesta. Anteeksiantaminen on minulle vaikeaa silloin, kun puhutaan todella pahantahtoisten ihmisten toimista, jotka ovat olleet ihan epäinhimillisiä (puhun psykopaateista), unohdan heidän olemassa olon, mutta miten sellaisia pahuuksia, kun menee täysin yli ymmärryksen voi antaa anteeksi. Nynypäivänä jopa ihmiset jotka olisivat hyviä, voivat olla pahoja vain ihan ympäristön vaikutuksesta, arvomme ovat sairaita ja Jeesuksen mukaan lähimmäisen rakkaus on tärkein sääntö, se on juuri mitä tämä yhteiskunta tarvitsee, lähimmäisen rakkautta ja joka kristiryn pitäisi sitä yrittää ympäristössään ajaa. Me pystymme muuttumaan.

Sinulle Katkerauskova

Uskon että Herra haluaa että nöyrryt hänen tahtonsa alle, sillä hän korottaa alhaiset.

Suosittelen lukemaan Jobin kirjan raamatusta. Ja Johanneksen evankeliumin.

Siunausta sinulle.

Jaak 1:13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

Ehkä voisi olla hyvä puhua jonkun sielunhoitajan tai terapeutin kanssa? Minulla ainakin on ollut, erityisesti vuosia sitten, anteeksiannettavaa ja se on ollut kivuliasta ja vaikeaa. Vienyt aikaa ja aiheuttanut ahdistusta. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta anteeksiantaminen voi vapauttaa vähitellen, ettei ole niin paljon ikävien kokemusten sitoma ja voi alkaa katsoa tulevaisuuteen.

Kuka tuollaista vakuuttelee?
Paljon sain kuulla itsekin, "kun sinulta oli helppoa kaikki viedä", "vääntelet asioita", kuitenkin jos kenkkuilijat uskoisivat tosissaan tuohon, merkinnee ettei kannata enää kenkkuilla?
Mahdollisuus on aina.

Anteeksiantaminen on vasta ensi askel.. IKÄVÄKYLLÄ sen jälkeen se tuskaisin tie vasta aukenee, PARANEMINEN. PARANEMINEN sattuu koska joudut käymään sen kaiken tuskan uudelleen läpi, mielessäsi jumalan kanssa.. Mutta sen jälkeen helpottaa.. Itsellä ollut kanssa TODELLA paljon katkuruutta ja anteeksi annettavaa. Anteeksiantaminen on "helppoa" sen päätöksen tekeminen että antaa anteeksi on helppoa, paitsi sillon jos satuttaja vaan satuttaa ja satuttaa ja lopulta tuhoaa sinut.. Sillon se vaikeutuu ja vaikeutuu koska et haluaisi kokea sitä tuskaa enään. Tiedän kokemuksesta ja sillon paraneminenkin kestää aina vaan entistä kauemmin. Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä että sinun kuuluisi sitten alistua siihen uudelleen,EI...
IHAN sama kuin syvä haava.. Jos vaan paat siihen tikit PUHDISTAMATTA haavaa ensiksi se jossain vaiheessa märkii ja aukeaa uudelleen.. Kun annat anteeksi haava aukeaa uudelleen ja pääset käsittelemään ne ja haava paranemaan. Jos et käsittele asioita sillon vaan paat laastarin ja noi KIVUT tulevat joka kerta uudelleen pintaan.. KUN esim näet tai kuulet henkilöstä joka sinua satutti, sillon noi kivut nousee taas pintaan ja kipu on yhtä todellinen kuin sillon aiemmin, vaikka siitä olisi vuosia aikaa... Siksi paranemisprosessi kestää ja sattuu. Joudut käymään sen tuskan läpi uudestaan mutta se on sen arvoista..

Itselläni on tapahtunut paljon sontaa. Väkivaltaa, raiskaus, pettämistä, henkistä väkivaltaa jne jne jne.. Anteeksianto on vaikeeta ja kipu HIRVEETÄ kun joudut käymään kaiken uudelleen mielessäsi ja sielussasi läpi. VAPAUTUMINEN siitä on sen kaiken arvoista. Tunnen erään naisen joka 2v sitten raiskattiin. hän puhuu anteeksiantamisesta mutta silti on niin VIHAINEN. JOKO hän valehtelee itselleen tai kieltää asian.. Mä yritän kovasti päästä eroon vihasta ja katkeruudesta, päivä päivältä tuska helpottaa mutta se on liian raskasta! Sellaset haavat kuin minulla on, kestää aikansa ja se vie hirveesti ENERGIAA ja voimavaroja!

Hyvät ps12 ja lilaviidakkokissa te olette asian ytimessä ja tajuatte mistä puhun.
Onneksi en joudu enää olemaan pahuuteen langenneiden keskellä. Kaiken pahan jälkeen on kuitenkin edessä sitä tavallista ilkeyttä ja ymmärryksen puutetta ja on vaikea sietää sitä koska ei ole saanut minkäälaista "hyvistystä" kärsimistään vääryyksistä.
Mutta teidän kanssanne lialviidakkokissa ja Ps12 voisin hyvin jutella niin, että tulee tunne, että puhutaan samasta asiasta. Olen joutunut myös kohtaamaan pahuutta.
Minulla ei ole ollut aikaa jolloin voisin parantua koska jatkuvasti olen törmännyt ihmisiin joihin ei voi luottaa ja milulla ei ole ollut hengähdystaukoa jolloin voisin ehtiä paranemaan.
Toivon teille kaikkea hyvää.

T: Aloittaja

Tiedän miltä sinusta aloittaja tuntuu.. TODELLAKIN.. Kaikki puhuvat jatkuvasti vaan siitä että raamattu sanoo että anna anteeksi. YLEENSÄ noi puhujat eivät tiedä mitä todellinen tuska edes on ja heidän anteeksi antamisensa on vaan jotakin muiden pahoja puheita tai pientä verrattuna todelliseen elämän tuskaan.. TIEDÄTKÖS mitä.. Ikävä sanoa mutta se ettet ole saanut tilaisuutta toipumiseen johtuu ehkäpä vaan ja ainoastaan siitä ettet ole ottanut sitä tilaisuutta/etäisyyttä... Ne on niitä valintoja mitä me tehdään. ANNAMMEKO sen kaiken jatkua vai otammeko etäisyyttä? Mä otin etäisyyttä koska en yksinkertaisesti enään kestänyt. Yritin itsemurhaa. Vedin kaikki unilääkkeet mitä käsiini sain ja kipulääkkeitä ja ranteet auki. En vaan enään kestänyt. Nyt olen pikkuhiljaa ottanut valtaa takaisin itselleni, vastuuta omista valinnoista ja tekemisistä, enkä vaan suostu olemaan UHRI... Sekin on valintakysymys. Säälitkö vaan itseäsi ja alistut olemaan uhri vai otatko vallan takaisin ja katkaiset kierteen.. SE ei ole helppoa, mutta jos sä vaan valittelet ja säälit itseäsi/syytät muita niin syy on ihan yhtä paljon sun ku niiden jotka sua loukkaa jatkuvasti. näin se vaan psykologiassa menee, ikävä kyllä.. Mä olin tuhoisassa suhteessa jossa mies vaan satutti ja satutti.. Rakastin häntä yli kaiken, vaikka pikkuhiljaa hän sitä rakkautta tuhosikin, verbaalisesti ja teoillaan... SItä jatkui 3v. Halusin yli kaiken vaan olla hänen kanssaan mutta lopujen lopuksi olin vaan niin vihainen, katkera ja KIVUISSANI joten mun oli lähdettävä. Otettava etäisyyttä. Minäkään en luota ihmisiin, en pätkääkään, enkä JUMALAANKAAN joten ymmärrän sua. Mä en anna ihmisille sitä valtaa itseeni/elämääni jotta he loukatessaan/lähtiessään aiheuttaisi minulle tuskaa, en enään... Läheisriippuvuus on meinaan juuri sitä, takertuu ihmisiin ja sitten kun he lähtee tai satuttaa sua niin se on kuin veitsi sielussa. Olen opetellut pärjäämään yksin. Kyllä kerron ja puhun ihmisille asioistani mutta en LUOTA heihin niin että he saisivat otteen, en päästä liian lähelle. Siihenkin oppii ajan kanssa... Anteeksianto ei tosiaan tarkoita sitä että sen jälkeen meidän pitäisi taas antaa sille loukkaajalle mahdollisuus. VASTA sitten jos se loukkaaja katuu oikeasti ja MUUTTUU/ muuttaa käytöstänsä.. Sen jälkeen on turvallisempaa antaa uusi mahdollisuus.. Mutta tosiaan se että jos et itse ota vastuuta omista teoistasi ja LÄHDE niin et voi syyttää siitä satuttamisesta ketään muuta kuin itseäsi, jos vaan annat sen jatkuvasti tapahtua.. TOSIASIA. SINULLA on valinnan vapaus ja vapaa tahto. Mä otin etäisyyttä tuohon ihmiseen, en pidä siihen mitään yhteyttä. Annan aikaa itselleni parantua. Se on pitkä prosessi, ei mene ohi viikoissa... Nyt kulunut edellisestä kerrasta 3kk ja edelleenkin tuska on välillä käsin kosketeltavissa. Päivä päivältä helpottuu, mutta jos menen takasin ja annan taas uuden mahdollisuuden satuttaa itseäni SYY ON SILLON MINUN, ei hänen.. Koska se olisi minun valintani. MUTTA jos hän tulee luokseni, pyytää anteeksi ja nähtävästi katuu tekojaan niin sitten voin antaa uuden mahdollisuuden... Se tulee opettelun kautta ja tuskan kautta.. Mä en enään halua/suostu kokemaan sitä tuskaa. HÄN saa tasantarkkaan enään yhden mahdollisuuden, sen verran voin yrittää. YKSI mahdollisuus. Joskus edelleenkin itken kun kuulen jonkun tutun kappaleen, näen jotakin mikä muistuttaa hänestä jne.. Kun isäni hakkasi minua koko lapsuuteni, kun näen jonkun isän pitävän lastaan hellästi tunnen katkeruutta, miksi en minä saanut kokea vastaava IKINÄ. Nuo haavat vievät aikaa parantua, se AIKA ON VAAN OTETTAVA.. et voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäasi jos et tee asioille jotakin.. Omista valinnoistamme me emme voi syyllistää ketään muuta kuin itseämme =)

ps 12
En ole koskaan ollut läheisriippuvainen, oma tilnateeni on ollut siinä mielessä erinlainen. En myöskään ota uhri roolia vaan olen aina tehnyt valintoja jos olen voinut. Elämässä voi kuitenkin tulla tilanteita joissa on olosuhteiden pakosta oltava tilanteissa joissa ei ole aikaa itselle.
En viitsi kertoa täällä tarkasti koska minut voi tunnistaa sitä kautta.
Minulla ei ole koskaan ollut ongelmana jäädä esimerkiksi parisuhteeseen joka on tuhoava. Jos olen huomannut tehneeni väärän valinnan olen koittanut korjata sen.
Ihmiselle voi tulla tilanteita joissa hän joutuu uhriksi taikka joku läheinen vain siksi,e ttä vaikka kävelee jonkun sairastuneen ihmisen ohi siihen et itse voi vaikutta. Monesti jos joutuu oikeasti uhriksi saa nimenomaan syyllistämistä osakseen ja ihminen itsekkin syyllistää, että jos olisin tehnyt noin taikka näin....
Uhrinrooli ja oikeasti uhriksi joutuminen ovat kaksi eriasiaa.

Erittäin kiitollinen neuvosta, että voi antaa anteeksi, mutta tekoa ei tarvitse hyväksyä, kiitos.

uhrinrooli tulee uhriksi joutumisen myötä... Ihminen yleensä ottaa sen roolin aikomattaan, itsesuojeluvaisto. Sitä alkaa näkemään asiat niin. Mä teen näin koska mulle tehtiin niin, se on sitä meidän ihmisten rikkinäisyyttä. JOKAINEN meistä tekee niin, ne on ne opitut toimintatavat. Vaikka näet ettet muka olisi uhrinroolissa mutta todellisuus saattaa olla ihan toinen. Kun esim sua loukataan todella pahasti niin jokainen, ihan jokainen sulkeutuu siltä osin ja alkaa suojelemaan itseään joko tiedostaen tai tiedostamattaan, itsesuojeluvaisto. KUN minulle tehtiin näin niin minä teen näin. Jos minua on esim hakattu niin minä alan pelkäämään, joko tiedostamattani tai tiedostaen. ALAN käyttäytyä tietyllä tavalla, pelkään, tulen araksi, en luota jne. Se johtuu siitä mitä minulle on tapahtunut. ALAn käytäytyä tietyllä tavalla jatkossakin, suojellakseni itseäni, itsesuojeluvaisto. Se on jokaisella ihmisellä. Kun minut esim raiskataan, se muuttaa minun suhtautumistani itseeni ja muihin. RIKKONAISUUS, alan tuon tapahtuman takia käyttäytyä toisin, suojellakseni itseäni. NIIN me ihmiset vaan toimime. Me olemme toisten ja tilanteiden uhreja ja sitä kautta uhrinrooli. Jotkut ottavat uhrin roolin tiedostaen, pelosta lähes jokainen tiedostamattaan. MINÄHÄN en enään luota kehenkään koska minua on satutettu niin paljon. Minähän en anna kenenkään enään satuttaa itseäni. uhrin rooli. JA sitä kautta sitten siitä tulee tapa, toimintatapa. JOKAINEN joka on joutunut ihan minkälaisen teon uhriksi joutuu uhrin rooliin ja uhriksi.. Se tulee uhriksi joutumisen myötä. Jotkut vetoavat siihen kun eivät uskalla luottaa. MINULLE on tehty näin ja sikis minä toimin näin. ne pakenevat omaa vastuutaan sen teon taakse. nämä ovat juuri niitä jotka esim huijaavat ihmisiä netissä, piiloutuen jonkun keksityn persoonan taakse. Lopulta kun teko paljastuu, paljastuukin että heille oli tehty niin. He syyttävät omasta teostaan muita, uhrin roolin taakse piiloutuen. Eivät kanna teoistaan omaa vastuutaan vaan syyttävät muita.. Samoin teke emoni joka jää kiinni esim pettämisestä. Petin koska saatana sai minut uskomaan valheeseen... jne jne jne... Ei kanneta teoistaan vastuuta vaan syytetään muita. VAIKKA kuka tekisi sinulle mitä olet yksin vastuussa omista teoistasi, sanoistasi jne. Se että joku sinua satuttaa on sinun VASTUULLA antaa anteeksi, se tarkoittaa sitä että tuo toinen vapautuu rangaistuksesta jota sinä pidät häntä vastaan, viha jne... SE ei kuitenkana tarkoita sitä että hän pääsee kuin koira veräjästä ja hänellä on oikeus satuttaa sinua uudestaan, EI.. Vaan sitä että sinä annat anteeksi, KATOT omiin valintoihisi, kannat vastuun omista teoistasi. OTAT etäisyyttä kyseiseen henkilöön ja et ole hänen kanssaan tekemisissä. HÄN on yksin vastuussa omista teoistaan JUMALAN edessä ja sinä omistasi. ET VOI syyttää ketään muuta omista teoistasi kuin itseäsi, et ketään.. VAikka sinua olisi satutettu kuinka paljon tahansa, silti. uhrin rooli tarkoittaa juuri sitä ett syytetään muita omista valinnoista ja toista. JUMALA on oikeudenmukainen. Jos minut on raiskattu ja pahoinpidelty, minulla ei ole silti mitään oikeutta kostaa, ei missään muodossa.. VIHAN pitäminen on myös kostoa...

Tiedätkö en jaksanut ps 12 lukea, mutta sinä teet nimenomaan niin, että syyllistät uhria. tietenkin ihminen muuttuu epäluuloiseksi koska ei enää luota, mutta se ei ole mikään "uhrinrooli". Kiusaamistapauksissa ja poliisitutkinnosisa ennen vanhaan syyllistettiin uhria, kiusattu on ärsyttävä ja uhri tyrkytti itseään yms.
Uhriksi joutumiselle ei tarvitse olla mitään syytä joka olisi uhrikis joutuneella.
Seuraus uhrina olosta voi olla, että tulevat loukkaukset tuntuvat kivuliaammilta koska on vanhoja kipuja.
Ihmisen valinnanvapaus on aika pitkältä hyvinvointivaltioiden luoma harha.
Ihmisellä on pikkuriikkinen mahdollisuus valita omien mahdollisuuskiensa puitteissa, mutta ei muuta.

Tämä ongelma oli jo paratiisissa. Aatami ja Eeva eivät tyyneet Jumalan tahtoon vaan halusivat enemmän. Ihmisen lihan mieli ei halua nöyrtyä Jumalan kouluun.
Jos lähdet katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden tielle, elämäsi on varmasti vastavirtaan uimista, ankeaa ja ei johda iloon ja lepoon.
Pyydä voimaa antaa anteeksi ja hyväksyä Jumalan koulu ja elämäsi tilanne Jumalalata Jeesuksen nimessä.