Hei,
laitoin tämän tekstin parisuhdepalstalle muttei sieltä ainakaan vielä ole tullut yhtäkään vastausta joten laitan tämän tänne myöskin. En nyt ole varma onko kyse seksistä aiheena vai parisuhteesta mutta jos vastauksia tulee niin kiva olisi :)
Olen 25 vuotias nainen, takana on muutama kaikki alle puoli vuotta kestänyttä suhdetta. Kesällä muutin ensimmäistä kertaa omilleni ja se on ollut järkyttävää. En meinaa kestää tätä yksinoloa.
Vanhempani ovat kuolleet, elin lastenkodissa ja sen jälkeen sijaisperheessä. Koskaan en ole sanonut vanhemmille ihmisille vastaan, enkä koskaan saanut olle se murrosikäinen teini joka heittää tavaroita seinään ja kiroilee. En koskaan. Minulle ei ole osoitettu hellyyttä ruumiillisesti niin pitkälle kuin muistan, lapsena sitä varmasti oli. Myöskään en muista että minulle olisi koskaan sanottu että minua rakastetaan, paitsi siinäkin tietysti pienempänä. Mutta kyllä se mielessäni on usein ollut että jos oikeat vanhempani olisivat elossa, heille olisin saanut huutaa, olisin saanut päästä syliin ja saada halauksia niinkuin jotkut ystävättäreni vieläkin saavat.
Mutta nyt itse asiaan:
Mitään isähahmoa tuskin haluan.. mutta jotakin outoa haluissani on ja haluankin kysellä teiltä muilta naisilta (tai miehiltäkin) olenko yksinkertaisesti sanottuna Sairas?
Suhteideni aikana seksissä oli useasti mukana piiska, koska kiihotun piiskatuksi tulemisesta hirvittävästi. Vähän aikaa sitten luin keskustelua "kotikurista parisuhteessa" ja olin samaan aikaan tyrmistynyt, hämmentynyt, kiinnostunut, ja mietin voiko tuollaisia pariskuntia olla olemassa?
Tiedän miksi suhteeni eivät kestä, olen hyvinkin lapsellinen usein. Jos vaikka myöhästyn linja-autosta, tai teen ruokaa ja jotain sattuu puuttumaan, alan kiukutella todella lapsellisesti. Saatan heittää ruuat roskikseen tai heittää jonkun tavaran seinään. Alan itkeä hyvin pienistä asioista, ja kiroilen ja puhun todella rumasti. (en tiedä johtuuko tämä siitä etten murrosiässä saanut tehdä niin, mutta vaikken pidä tästä puolesta itsessäni ollenkaan, sitä vain tapahtuu ja päivittäin miltei)
Miesystäväni ovat tätä katselleet ja normaalina ihmisinä tietysti lähteneet kävelemään. Ja ymmärrän sen täysin.
Mielessäni on vain erittäin nolo haave:
Minulla olisi mies joka uskaltaisi sanoa minulle vastaan, jolle voisin huutaa ja itkeä niin paljon kuin sielu sietää eikä hän hätkähtäisi siitä. Ja kun saisin näitä naurettavia kiukunpuuskia joissa tavarat ja sanat lentelee täysin täysin turhista asioista niin hän uskaltaisi antaa minulle piiskaa, vaikka vyöllä housujen läpi. Ei missään nimessä lyömistä kasvoihin tms, ja jotkut risujen hakemisetkin pihalta tuntuvat oudolle, mutta sillä lailla että kuitenkin tuntuisi se piiskaus. Asiasta on nolo jopa nimettömänä kirjoittaa, mietin sanojani tarkasti. Haluaisin että mies olisi kuitenkin hellä ja ihana muuten (tottakai kaikki sellaisen miehen haluavat), mutta onko tässä nyt jotain sairasta? Haluaisin että mies löisi minua.. vaikkei kyse tavallaan ole lyömisestä. vai onko?! En tiedä, tuntuu että nuo kotikurikeskustelut ovat sen verran jo fetissejä, ja liittyvät seksiin etten siksi kirjoittanut sinne. En haluaisi tuon asian johtavan seksiin millään lailla.
Kerran yhden miesystäväni kanssa meillä oli seksiä jossa oli jälleen piiska mukana, olin juuri tullut töistä ja todella vihainen jostain ja vittuilin hänelle päin naamaa, hän kuitenkin halusi seksiä ja siihen tilanne johtikin. Kun hän piiskasi minua, se tuntui sillä kerralla aivan erilaiselta. Siltä että kaikki se kiukku ja vihaisuus purkautui pois kehostani.. enää en kehtaa edes kirjoittaa.
Toimiiko tälläinen suhde, ja onko tälläisiä edes? Toivoisin asiallisia vastauksia.
laitoin tämän tekstin parisuhdepalstalle muttei sieltä ainakaan vielä ole tullut yhtäkään vastausta joten laitan tämän tänne myöskin. En nyt ole varma onko kyse seksistä aiheena vai parisuhteesta mutta jos vastauksia tulee niin kiva olisi :)
Olen 25 vuotias nainen, takana on muutama kaikki alle puoli vuotta kestänyttä suhdetta. Kesällä muutin ensimmäistä kertaa omilleni ja se on ollut järkyttävää. En meinaa kestää tätä yksinoloa.
Vanhempani ovat kuolleet, elin lastenkodissa ja sen jälkeen sijaisperheessä. Koskaan en ole sanonut vanhemmille ihmisille vastaan, enkä koskaan saanut olle se murrosikäinen teini joka heittää tavaroita seinään ja kiroilee. En koskaan. Minulle ei ole osoitettu hellyyttä ruumiillisesti niin pitkälle kuin muistan, lapsena sitä varmasti oli. Myöskään en muista että minulle olisi koskaan sanottu että minua rakastetaan, paitsi siinäkin tietysti pienempänä. Mutta kyllä se mielessäni on usein ollut että jos oikeat vanhempani olisivat elossa, heille olisin saanut huutaa, olisin saanut päästä syliin ja saada halauksia niinkuin jotkut ystävättäreni vieläkin saavat.
Mutta nyt itse asiaan:
Mitään isähahmoa tuskin haluan.. mutta jotakin outoa haluissani on ja haluankin kysellä teiltä muilta naisilta (tai miehiltäkin) olenko yksinkertaisesti sanottuna Sairas?
Suhteideni aikana seksissä oli useasti mukana piiska, koska kiihotun piiskatuksi tulemisesta hirvittävästi. Vähän aikaa sitten luin keskustelua "kotikurista parisuhteessa" ja olin samaan aikaan tyrmistynyt, hämmentynyt, kiinnostunut, ja mietin voiko tuollaisia pariskuntia olla olemassa?
Tiedän miksi suhteeni eivät kestä, olen hyvinkin lapsellinen usein. Jos vaikka myöhästyn linja-autosta, tai teen ruokaa ja jotain sattuu puuttumaan, alan kiukutella todella lapsellisesti. Saatan heittää ruuat roskikseen tai heittää jonkun tavaran seinään. Alan itkeä hyvin pienistä asioista, ja kiroilen ja puhun todella rumasti. (en tiedä johtuuko tämä siitä etten murrosiässä saanut tehdä niin, mutta vaikken pidä tästä puolesta itsessäni ollenkaan, sitä vain tapahtuu ja päivittäin miltei)
Miesystäväni ovat tätä katselleet ja normaalina ihmisinä tietysti lähteneet kävelemään. Ja ymmärrän sen täysin.
Mielessäni on vain erittäin nolo haave:
Minulla olisi mies joka uskaltaisi sanoa minulle vastaan, jolle voisin huutaa ja itkeä niin paljon kuin sielu sietää eikä hän hätkähtäisi siitä. Ja kun saisin näitä naurettavia kiukunpuuskia joissa tavarat ja sanat lentelee täysin täysin turhista asioista niin hän uskaltaisi antaa minulle piiskaa, vaikka vyöllä housujen läpi. Ei missään nimessä lyömistä kasvoihin tms, ja jotkut risujen hakemisetkin pihalta tuntuvat oudolle, mutta sillä lailla että kuitenkin tuntuisi se piiskaus. Asiasta on nolo jopa nimettömänä kirjoittaa, mietin sanojani tarkasti. Haluaisin että mies olisi kuitenkin hellä ja ihana muuten (tottakai kaikki sellaisen miehen haluavat), mutta onko tässä nyt jotain sairasta? Haluaisin että mies löisi minua.. vaikkei kyse tavallaan ole lyömisestä. vai onko?! En tiedä, tuntuu että nuo kotikurikeskustelut ovat sen verran jo fetissejä, ja liittyvät seksiin etten siksi kirjoittanut sinne. En haluaisi tuon asian johtavan seksiin millään lailla.
Kerran yhden miesystäväni kanssa meillä oli seksiä jossa oli jälleen piiska mukana, olin juuri tullut töistä ja todella vihainen jostain ja vittuilin hänelle päin naamaa, hän kuitenkin halusi seksiä ja siihen tilanne johtikin. Kun hän piiskasi minua, se tuntui sillä kerralla aivan erilaiselta. Siltä että kaikki se kiukku ja vihaisuus purkautui pois kehostani.. enää en kehtaa edes kirjoittaa.
Toimiiko tälläinen suhde, ja onko tälläisiä edes? Toivoisin asiallisia vastauksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valtaansa piiskalla tehostavia miehiä on pilvin pimein. Kohtaaminen onkin toinen juttu.
Minusta tuossa vuodatuksessasi ei ole mitään omituista, saati sairasta.
Olen itse "kaksineuvoinen". Nautin raipan sävyttämästä vallasta. En ole sadisti mutta kiihotun naisen "kesyttämisestä" kohtuuden puitteissa.
Minulla siihen hankalissa tapauksissa liittyy sitominen.
Vastaavasti kiihotun ollessani alakynnessä. Sidottuna ja raipan vauhdittamana "pakotettuna" tyydyttämään hallitsevan naaraan kaikki mieliteot.
Nykyinen kumppanini ei hyväksy raippaa. Ei omaansa, eikä minun käteeni.
Hän on kyllä taitava ja tehokas sitoja.
Teoreettisella tasolla olisi erittäin mielenkiintoista tavata sinua.
Kiitos viestistäsi kaksineuvoinen!
Onnea niille (myös siis sinulle) jotka yleensä löytävät kestävän parisuhteen, itse siihen en omalla kohdallani enää usko ollenkaan.
Haavettahan tuo tekstini oli, mutta empä ainakaan ole sitten ainut joka piiskasta tykkää aikuisenakin. :)
Aloittajalla on jäänyt tyhjiö siinä, että hänen on aina pitänyt olla järkevä, ja kantaa vastuu. Ei ole saanut olla "lapsi" ja voida kokea että joku "hoitaa hommat" turvallisena taustahahmona, kuten vanhemmat tekisi kun on lapsia. Omassa kodissa vanhempien kanssa kasvavan lapsen ei tarvitse olla järkevä, ja varuillaan, ja kantaa omaa vastuuta järkevänä kaikesta koko ajan.
Kun saa kiukutella rauhassa, ja voi saada sitä piiskaa tutun turvalliselta mieheltä, niin aukko täyttyy, ja voi saada tuon kokemisen olla toisen huolenpidon alla oleva "lapsi".
Piiska tekee siis sen puuttuvan turvallisuudentunteen ehkä jälkikäteen, mikä lapsuudessa jäi pois.
Tuo edellinen viesti on hyvin kirjoitettu, uskonkin että juuri tuollainen tyhjiö minulle on jäänyt. Parisuhdepalstalla täysin samalle tekstilleni sanottiin että mene terapeutille, enkä ole terve ihminen. Ja että isähahmo parisuhteessa ei ole terveellistä parisuhdetta.
Mutta nettipalstoilla voikin odottaa monenlaisia vastauksia.
Ja kuten sanoin, olen jo niin katkera ja inhoan itseäni niin paljon kaiken vuoksi, etten edes lähtisi suhteeseen jos sellainen tilaisuus minulle tulisi.
Olen 50 vuotta täyttänyt heebo, joten alkaa elämänkokemus ymmärtää tuollaiset jutut kuin sinun :-)
"Tässä se on", sinulle kysymys, kun kirjoitit näin:
"Kun saa kiukutella rauhassa, ja voi saada sitä piiskaa tutun turvalliselta mieheltä, niin aukko täyttyy"
Olisiko se sitten niin että jossain vaiheessa elämääni (ja kuinka nopeasti se tapahtuisi) tuo tyhjä aukko minussa täyttyisi?
Vai voisiko sitä kestää loppuelämäni.
Jos saan kysyä niin mitä mieltä olet itse asiasta,
onko teillä parisuhteessa vaimonne kanssa ollut tälläistä kuritusta/piiskaa, vai miten ymmärrät minua näin hyvin?
Kun kaselin metistä naisten ja miesten panemista niin halutti lältee antamaan. ALUKSI ei uskaltanut mutta kun vanhemmat miehet vei niin mukaan vaan. Kyllä sai pyllylle ja jokapaikkaan kun meni. Kyllä siitä on tullut tapa.
Aloittaja: Viestisi liikuttaa syvästi. Tiivistät toiveesi tässä kohdin hyvin: "Haluaisin että mies löisi minua.. vaikkei kyse tavallaan ole lyömisestä". Toiveissasi yhdistyvät jokaisen ihmisen tarve tulla rakastetuksi, halu saada tilaa ja vastakaikua tunteillesi hyvin konkreettisessa muodossa, aidosti välittävän ihmisen antamana tuntuvana piiskauksena.
Toiveesi lyömisestä, niin ettei se tavallaan ole lyömistä, avaa paradoksin. Kun sanot, ettet halua isähahmoa, niin haluat ehkä kuitenkin kurittavan kumppanin tai sellaisen ystävän, jonka puoleen voit tässä toiveessa kääntyä.
Et ole sairas, että liioin yksin tämän yhtälön kanssa. Voin vinkata Sinulle, että on ainakin kaksi tätä teemaa sivuavaa suomalaista verkkoyhteisöä, joista löydät jakajia näille tuntemuksille.
Et ole sairas.
-Olen antanut synninpäästöjä nahkaremmillä paljaalle pyllylle kurittomien temppujen jälkeen.
-Ja saanut kiitosviestin aamulla "Tuntui tosi hyvälle"
-Et ole ainut tyttö joka sulaa saatuaan piiskaa....