Kovalla kohulla telkkariin nostettu surkea Sarasvuo haastattelee tänään Sofi Oksasta kun toisella kanavalla Ilman isoa etukäteishuutoa Enbuske & Linnanahde tuo studioon paljon ajankohtaisemman vieraan:
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013101017589162_vi.shtml
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013101017589162_vi.shtml
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sofi Oksasen äo on varmaan noin 2x Hirvisaaren vastaava.
Lähde: Wikipedia.
Sofi Oksasen ensiteokset Stalinin lehmät.
Finlandia-palkinto 2008
Kalevi Jäntin palkinto 2008
Vuoden Kristiina -palkinto 2008
Waltari-palkinto 2008
Runeberg-palkinto 2009
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010
Pro Finlandia 2012
Ehdokkuudet Runeberg-palkinto 2003
Sofi-Elina Oksanen (s. 7. tammikuuta 1977 Jyväskylä) on virolaistaustainen suomalainen kirjailija. Hän on julkaissut neljä romaania ja kaksi näytelmää. Hänet tunnetaan erityisesti vuonna 2008 Finlandia-palkinnon sekä 2009 Runeberg-palkinnon voittaneesta romaanistaan Puhdistus.
Oksanen on saanut Setan myöntämän Asiallisen tiedon omena -tunnuspalkinnon (2009). Postimees-lehti valitsi hänet vuoden 2009 virolaiseksi.Vuonna 2010 hänelle myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto teoksesta Puhdistus. Puhdistus on ollut ehdolla kahden merkittävän ranskalaisen palkinnon saajaksi, Prix Médicis’n ja Prix Femina étrangerin, joista jälkimmäisen se voitti. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.
Esikoisromaanissaan Stalinin lehmät (2003) Oksanen käsitteli Neuvosto-Viroa ja maahanmuuttajuuden aiheuttamia ongelmia syömishäiriöiden kautta. Romaani oli virolais-suomalainen kehityskertomus, joka kyseenalaistaa pohjoismaisen tasa-arvoihanteen todellisuuden. Se kuvaa virolaisten elämää Suomessa aikana, jolloin virallista historian kirjoitusta sävytti suomettuminen, virolaisia pidettiin ryssinä ja virolaisia naisia prostituoituina. Romaani oli Runeberg-palkintoehdokas ja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas, ja se on käännetty viroksi, ruotsiksi, norjaksi, espanjaksi ja saksaksi. Käännössopimukset on tehty myös tanskan-, unkarin-, portugalin-, ukrainan- ja turkinkielisistä käännöksistä. Teos kertoo virolaiseen arkeen kuuluneen vaikenemisen seurauksista, ihmissuhteet mykistymisestä ja kärjistymisestä.
Näytelmällä Puhdistus Oksanen jatkoi Viron lähimenneisyyden parissa. Vanha Aliide Truu löytää pihaltaan naiskaupan uhriksi joutuneen nuoren Zaran. Naisten menneisyys avautuu takaumina. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa helmikuussa 2007. Sen ohjasi Mika Myllyaho, ja pääosassa esiintyi Tea Ista (Aliide Truu) Esitystä kuvattiin kauden teatteritapaukseksi. Loppuunmyydyt esitykset jatkuvat kolme kautta.
Puhdistus-näytelmä muuttui myös romaaniksi Puhdistus (2008). Romaanissa naisen ruumis vertautuu miehitettävään maahan – valtion ja naisen ruumiin välistä suhdetta Oksanen käsitteli myös esikoisromaanissaan. Puhdistuksen kirjoitustyyliä on verrattu Helvi Hämäläiseen. Puhdistus on toistaiseksi ainoa romaani, joka on saanut sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnon
Oksanen on kertonut kirjoittavansa mielellään ”autofiktiota”, jossa aitoa ja todellista elämäkerrallista aineistoa käsitellään kaunokirjallisuuden keinoin.
Oksasta ja Olga Tokarczukia on verrattu toisiinsa: molemmat tematisoivat historiaan toistumista nykyisyydessä, eli "Historia toistaa itseään"
Oksanen on kirjoituksissaan käsitellyt paljonkin ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksiä ja arvostellut verkkosensuurin puolustajia.
Oksanen on viime vuosien palkituin suomalainen kaunokirjailija.[38]
Alkuvuodesta 2011 Oksanen perusti oman kustannusyhtiön, Silberfeldt Oy:n. Sen ensimmäinen julkaisu oli Baby Janen taskukirjapainos.[40] Lisäksi Oksanen osti vuonna 2011 julkaisuoikeudet suomeksi pienenä painoksena 1970-luvulla julkaistuun Aleksandr Solženitsynin teokseen Vankileirien saaristo ja julkaisi siitä uuden laitoksen Silberfeldtin kautta huhtikuussa 2012. Oksanen julkaisi Silberfeldtin kautta myös Niilo Koljosen laatiman Vankileirien saariston kartan ja järjesti Gulag-seminaarin Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa 2012.
Oksasen uusin teos Kun kyyhkyset katosivat julkaistiin 30. elokuuta 2012. Romaani on Oksasen Viron lähihistoriaa käsittelevän Kvartetti-sarjan kolmas osa.
Väitän kuitenkin vakavassa mielessä että Sofi Oksanen on tehnyt jo tähän mennessä kirjailijan uransa maineikkaimmat esitykset valmiiksi, jotka tulevat jäämään kansalliseen käyttöömme hyvin hyödyllisinä autofiktio teoksina eli aitoina historiallisina kirjallisuuden ja elokuvaesityksinä, jotka on kuvattu osallistuvalla ihmisläheisellä tavalla joita on hyvin hyödyllistä ja mielenkiintoista lukea. Ja näiden Sofi Oksasen sukuperäisen ohjelman kautta luoduilla innovaatisien teoksien arvo tulee varmuudella säilymään, vaikkakin tulette toteamaan että Sofi Oksasen luomiskyky tulee lesbouden elämäntavan kautta selkeästi alentumaan, eli degeneroitumaan.
Aikamoinen sössöttäjä se Hirvisaari, ei sen puheesta saa juuri mitään selvää.
Oksanen on sentään sanavalmis.
Öönbösken tyhmyys on ilmiselvää; tyyppi on luultavimmin suhteillaan päässyt siihen asemaan missä on ( Öönböske kerro nyt vaan kiltisti, että minkä nimisiä sukulaisia sulla on!) ja minua ainakin säälittää, että joku tyyppi kirjoittaa oikoluvunkin jälkeen surkeampia kolumneja Hesariin, kuin mitä esimerkiksi itse kirjoittaisin, jos olisin toimittaja.
Sofi Oksanen taas on ihan keskivertofiksu; jos sen isä ei ole mikään massimies, siinä tapauksessa ihailen ihmistä ja hänen sinnikästä työtään, missä kirjallisia lahjoja ei toki kukaan voi kiistää. En tosin pidä siitä ilmiöstä, että joku vain yksi ihminen yksittäinen nuori naiskirjailija Suomessa nostetaan kaapin ylänurkkaan erityisen palvottavaksi Suomessa ja kommentoimaan kaikkea asioista yhteen ja sadanteen, koska samantyyppisiä ja joskus varmaan parempiakin romaaneja kirjoittaa moni kuin Oksanen ja Oksasen suosio minun nimettömän kirjoittajan mielestäni perustuu kaiketi osin ja _oudosti_ siihen, että Suomi jostakin erikoisesta syystä haluaa toimia Viron sanansaattajana.
Omasta mielestäni Finlandia-palkinto kuuluisi suomalaisesta elämästä kertoville kirjallisille teoksille, mutta kaikki kunnia Oksaselle, koska olen lukenut hänen teoksensa paitsi viimeisimmän, ja ei ole huono kirjoittajana, joskaan ei sykähdyttävän hyväkään. Itse en kyllä halua lukea Oksasen ohjeita asialliseen kommunikointiin netissä, koska olen kyllä itse akateeminen, enkä kaipaa hänen ylituomarointiaan ( jossakin Hesarissa oli, että Oksanen antaa jossakin kirjoittajille ohjeita kommentoida netissä, kiesus, - no bisnes mitä bisnes...).
Sarasvuo on ihan räväkkä. Ei erityisesti arvomaailmaltaan erityissuosikkini, mutta verbaalisesti ja yhteiskunnallisesti minusta ehdottomasti yksi merkkihenkilöitä.
Ja kertokaaa mulle vielä, että mitä näyttää mainitsemanne Linnanahde ja että kuka hän on ja että millaisia mielipiteitä hänellä on? Missä ohjelmissa se on esiintynyt ja kuka se on? En kuuntele radiota enkä etenkään möykkä- mainosradioita. Onks se se kalju, jonka mölinää olen joskus kanavasurffaillessa pari minuuttia kuunnellut? Öönböskea olen valitettavasti joutunut lukemaan Hesarista.
> Enbuske & Linnanahde tuo studioon paljon ajankohtaisemman vieraan:
Enbuske kommentoi eilen telkkarissa johonkin kysymykseen 20 sekunnin verran. Enbusken silmäluomet roikkuivat puoliunessa, puhe oli kankeaa ja sammaltavaa.
Olen sen verran nähnyt lähipiirissä noita nistejä, että voin sanoa varmaks iettä Enbuske oli joko
a) vahvasti kännissä tai
b) jonkin huumausaineen vaikutuksen alaisena.
Jotakin vahvoja aineita se oli napannut, ja kamera tallensi tilanteen lahjomattomasti.
Ai oksasen harppu muka fiksu, kaukana siitä, sehän on ryyssä.
Aikaisemmin Sofi Oksasella oli pantavan kauniit sääret ja kasvot.
Nyt huomasin että pohkeet ovat keski-ikämäisen pahasti alkaneet paisua jo Sofillakin. Ei ole enää samanlainen säihkysääri tämä Lesbo-Sofi enää nykyänsä.
Siihen vuodesta toiseen samaan violettiin pääkypärään olen kyllästynyt jo aikoja sitten.