itsemurha

En tiedä kuinka nuori olet mutta tuli toi mieleen:
http://www.mll.fi/nuortennetti/ ja https://www.tukinet.net/keskustelu/otsikot.tmpl?grp=59
Päätös on loppu peleissä sun vaan vikana keinona yritä noi käydä läpi ja tee sitten ratkaisusi jatkosta.

Paetaan yhdessä tätä julmaa maailmaa.

itkuinen tyttö:

Tiedatkö syytä mikä masennuttaa sinua??
Se voi alkaa hyvin pienestä

Sinun pitää olla täällä niinkun muutkin

Et ole itsekäs!!

Masennus kyllä saadaan häviämään..jopa sen voit tehdä itsekin!!

Olet ihan yhtä kaunis olemaan täällä kuin me muutkin

Hei itkuinentyttö, googleta valtakunnallinenkriisipuhelin. Sieltä saat keskusteluapua aina, kun tarvitset. Mikäli numero piippaa varattua, soita heti pian uudelleen. Pääset kyllä läpi ja sinne voit soittaa aina vain uudelleen, kun on paha mieli tai purkaa ajatuksiasi ja pahaa mieltäsi. Ja et ole itsekäs.

Yleisesti sanoisin kaikille masennuksen oireista kärsiville sanoa että ensiksi kannattaisi tutkia kilpirauhasen tila verikokein. Moni sairastaa etenkin vajaatoimintaa tietämättään. Suomessa arvioitu sairastavia olevan yhteensä jopa yli puoli miljoonaa. Sairautta eri asteisesti ja se on pikkuhiljaa, huomaamatta kehittyvä.

Henkinen ja fyysinen jaksaminen voivat tippua totaalisen nolliin. Masennuksen ja ahdistuneisuuden tuntemukset mahdollisia. Ikävät tapahtumat voivat lisätä vettä myllyyn.

Virheellisesti tätä helposti todettavaa sairauden mahdollisuutta eivät lääkärit monesti viitsi testata, vaan diagnosoivat masennuksen ja kirjoittavat lääkkeitä. Verikokeisiin jossa mitataan ainakin TSH ja T4V -arvot pääsee paikkakunnasta riippuen viimeistään lääkärille sanomalla että tämä autoimmuunisairaus kulkee suvussa.
Sairautta voi yrittää hoitaa ravitsemuksellisin keinoin. Jos se ei auta, niin tyroksiini-lääkitys on seuraava vaihe. Kaikilla sekään ei täysin auta, mutta suunta on jo parempi. Lääkärin vastaanotolle joku läheinen mukaan, jos itsellä ei niin voimia. Liian kiltti lääkärissä ei saa olla.

Olen todennut että ravintoköyhän nykyruoan rinnalla otetuista runsaista määristä E-EPA rasvahappoja, D-vitamiinista yli 10x virallisten saanti suositusten, magnesiumista yms. ei ole ainakaan haittaa ollut mielialalle ja yleiselle vireydelle - päinvastoin. Mm. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut tarkasti omista kilppari -kokemuksistaan.

Suomessa huolestuttavan vähän kartalla olevia/uskaltavia lääkäreitä. Nykymeiningillä yritetään saada väestö pienestä pitäen sairastumaan diabetekseen yms. ja ennen kaikkea lääkehoidon piiriin. Ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ei johdossa haluta tehdä. Tärkeintä on saada osansa lääkefirmojen miljardituesta. Lääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa näistä ja monista muista epäkohdista kotisivuillaan.

Voimia ja siunausta sinulle!!! Itsekin painiskelen masennuksen kourissa,mutta toivoa on vielä että kaikki tulee joskus kääntymään parempaan suuntaan.

http://lindaa-k.blogspot.fi/ tuo tyttö kärsi pahasta masennukesta ja on nyt selvinnyt siitä :) vertaistukea

Itkuinen tyttö, hanki "Opi kuuntelemaan itseäsi aktiivikirja", siitä saat apua selkeyttämään itseäsi itsellesi. Kokeile, se on edullinen ja se toimii.

Voi kiitoksia sanoistanne ja tuestanne..
Vaikka nyt tuntuu siltä, että tämä ei mene ohi, niin on rauhoittavaa tietää, että on ihmisiä, jotka ovat selvinneet masennuksesta..
Ehkä jonakin päivänä..

Kiitos.

Siinä vaiheessa jos teet itselles jotain pahaa olet ääreistä itsekäs.
Minä olen menettänyt itsemurhan kautta 6 ystävää.... ei viestiä ei selitystä. viimeisin oli ystävä joka ampui itsensä nenäni edessä.... seuraavan päivän kuulustelujen jälkeen hänen vanhemmille kertomaan mitä on tapahtunut, veli, siskot ja isovanhemmat ja kummit ...... ei ole olemassa selitystä mikä riittäisi saati helpottaisi....
Älä tee sitä lähimmäisilles, he ei ole ansainneet sitä!!

Moi. Olen itse 13-vuotias tyttö ja ollut masentunut 4 vuotta. Sun alotusviesti kuulosti niin tutulta et mun on pakko vastata.
Kärsin siis tosiaan 9-vuotiaasta asti just tosta itkuisuudesta, itsetuhosista ajatuksista ja ne sit lopulta paheni ja johti viiltelyyn. Suunnittelin ala-asteen ajan meneväni terkkarille puhumaan, mut jotenkin aina siin odotustilassa mua alko pelottaa niin paljo et päätin olla menemättä.
Mun tilannetta vaikeutti se, et mä koitin tosissani puhuu mun äitilleki, mut tää sano sen olevan pelkkää murrosikää. Vähitellen mä aloin masentuu lisää ja lisää, ja eristäydyin kavereista. En vaan jaksanu kuunnella enää kenenkään ongelmii ku olin oman elämäni kans niin solmussa.
Suunnittelin itsemurhaa vakavissani, enkä enää löytäny tietä päästä pois siit olosta. Ja sit mun päässä naksahti.
Viime tammikuussa aloin nähä harhoja. Aloin pelätä olla yksin kotona ja tunsin aina välil et joku haluu tappaa mut. Ja sit sitä vaan juoksi ulos ku ei pystynyt jäädä kotiin.
Mut toukokuussa mä päätin et yritän viimesen kerran mennä terkkarille. Tiesin siin vaiheessa, et jos en nyt onnistuis, ni se ois siinä. Olin niin kyllästyny.
Ja mä vaan kävelin sinne, sanoin et "must tuntuu et mä oon masentunu", ja sit me alettiin jutella. Vihasin aina sitä meijän ala-asteen terkkaria eikä se ollu helppoo, mut mä tein sen ja selvisin siitä.
Pikkuhiljaa sit mun äiti sai tietää, ja ne siirs mut koulupsykologille. Kävin siel koko kesän vaik muut oli kesälomal, ku mun tilanne oli kuulemma niin vakava.
Siin välis kävin lasten psykiatrisella poliklinikalla ja ne määräs mulle risperidon orion nimisen lääkkeen, jota oon syöny nyt pari kuukautta. Sen lääkkeen ansiost mun harhat väheni, ja nyt niit tuskin on ollenkaan.
Nyt ku täytin 13 ni mut laitettiin nuorisopsykiatrian polille, ja mul on siel mukava psykologi.
En oo kokenu mitään ihmeparantumista, eikä tällasest selviäminen oo ikinä helppoo ja yksinkertasta. Mun olo on kuitenki huomattavasti parempi ku puol vuotta sit, ja must tuntuu et mun elämä on vihdoin alkanu.
Kaiken kaikkiaan oon ilonen, et uskalsin hakee apua, vaik kaikki muut väitti et oon terve. Ite sitä ittensä tuntee.
Toivottavasti säki uskallat toimii. Ja toivottavasti säki huomaat et vaik elämä on paskaa, ni täs on myös paljon hyvii puolii. Ja parantuessaan sitä alkaa huomaamaan ne.

Et sä oo yksin. Herra tuntee sun sydämesi
http://www.youtube.com/watch?v=9Aoe5AU-sIw

sos-kriisikeskus vastaa:

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

sos-kriisikeskus / pekka