Synti on asia, joka erottaa Jumalasta. Epäusko on suurin synti. Kuitenkin moni uskova nuhtelee ei- uskovaa jostain synnistä, olipa viina, tupakka tai huumeet. Ei noin ei ei ja vielä kerran ei!
Uskovan tulee kertoa evankeliumia, pelastusta Jeesuksessa. Kun ei- uskossa oleva ottaa pelastuksen vastaan, siinä sitten vapautuu ja jää kaikki ylimääräinen.
Uskovan tulee kertoa evankeliumia, pelastusta Jeesuksessa. Kun ei- uskossa oleva ottaa pelastuksen vastaan, siinä sitten vapautuu ja jää kaikki ylimääräinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Juuri noin se menee. Kun uskoontullut alkaa lukea sanaa ja rukoilee, Pyhä Henki alkaa puhumaan, missä on muutoksen paikka ja mikä ei sovi uuteen elämään. Jos on elämä kovin sotkussa ja paljon selvitettävää, niin asiat kirkastuvat asteittain.
* Kyllä, uudestisyntyminen alkaa siältä päin, ja tulee taivaasta Jeesusken kautta ja uudistaa , Hän luo uuden luomulsen sisäisesti. Vaikka ulkoisesti ehkä sitä ei heti voisi nähdäkkään, parannus on mielen muutos ensin, ja mielen muutoksen voimana on Kristus, ja Hän uudistaa ja kasvattaa, meidän ihmisten ei saisikaan toimia kasvattajina, vain kylväjinä ja kastelijoina, Jumala antaa kasvun, ja siksi siihen ei pitäisi koskaan kajota. Eikä sitä maailma näekkään, se on sisäinen aarre, jota maailma ei näe, sanoo Jumalan sana !
Tuo ei Raamatun mukaan pidä paikkaansa.
Raamatussa on synti ja tekosynti erikseen.
Raamatun mukaan vanhurskaalle tekosynti on "kuolemaksi" ja sille ei ole uhria.
Hepr. 10:26 Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
Room. 1:32 jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.
Sama juttu Vanhassa testamentissa:
Hes. 33:13 Jos minä olen vanhurskaalle taannut elämän mutta hän tekeekin vääryyttä vanhurskauteensa luottaen, ei hänen hyväkseen lueta ainoatakaan hänen vanhurskaista teoistaan. Hän teki sellaista mikä on väärin, ja siksi hänen on kuoltava.
Jeesus puolestaan oli itse perisyntinen maallisen vaelluksensa ajan, mutta ei langennut tekosyntiin:
Jeesus rukoilee syntisyyttään anteeksi:
Hepr. 5:7 IHMISELÄMÄNSÄ PÄIVINÄ Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.
Jeesus oli syntinen mutta ei "langennut syntiin".
Heb. 4:15 Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.
Puhut jälleen Raamatulla itseäsi vastaan. Tuo itseäsi vastaan kirjottelu hipoo jo taidetta, sillä samaan ei moni pysty.
Mohikaani kirjoittaa:
>>>
meidän ihmisten ei saisikaan toimia kasvattajina, vain kylväjinä ja kastelijoina, Jumala antaa kasvun, ja siksi siihen ei pitäisi koskaan kajota.
"Epäusko on suurin synti"
Tämähän on täysin naurettava väitä. Jos ei usko Jumalaan niin ei usko myöskään synti-käsitteeseen, joten epäuskoiselle on täysin yhdentekevää onko epäusko synti tai ei.
Vai kuinka paljon sinä mietit sitä, mikä on Krishnan tai Shivan mielestä oikein tai väärin?
Epäusko on suurin synti mitä joku ihminen voi tehdä ja tekee.
Kun siitä synnistä tekee parannuksen, uskoo Herraan Jeesukseen, siitä seuraa jotakin. Jumala antaa Jeesukseen uskovan ihmisen kaikki synnit anteeksi. Siinä samassa silmänräpäyksessä Jumala uudestisynnyttää ihmisen. Hänessä tapahtuu Jumalan uudelleen luomistyö. Uskova on uusi luomus Kristuksessa. Raamattu todistaa että se vanha ihminen on kadonnut, uusi ihminen on tullut tilalle. Tämä uusi ihminen on uudestisyntynyt uskova.
Uudestisyntynyt uskova kunnioittaa ja rakastaa Jumalaa ja Jeesusta Kristusta.
Rakkaus Häneen vaikuttaa sen että uskova tahtoo sydämestään totella Jumalaa ja seurata Häntä ja Hänen tahtoaan elämässään.
Uskovan mielestä ei siis ole samantekevää mitä mieltä Jumala on tekosynneistä. Uskova tahtoo tietää mitkä asiat ovat syntiä (Jumalana mielestä) ja hän tahtoo vältää niitä. Se entinen ihminen, uskosta osaton, sitävastoin ei kallistanut kovinkaa paljon korvaa näille asioille eikä välittänyt Jumalasta ja Jeesuksesta ja Hänen tahdostaan. Siksi uskosta osaton ja uskova ovat erilaisia ihmisiä.
Ehkä tunnet jonkun uskoon tulleen henkilön. Jos tunsit hänet uskosta osattomana ja nyt uskovana, huomasit varmasti että hänessä oli tapahtunut muutos. Ei hän itse sitä muutosta saanut aikaan. Sen teki Jumala. Hän on uusi ihminen, Hänen entinen minänsä on poissa. Uusi on tilalle tullut. Siksi uskoon tulossa tapahtuu suuri muutos.
Synti tai ei. En usko moisiin satuolentoihin.
>>>En usko moisiin satuolentoihin.
En minä päätä olla uskomatta. Minä en usko.
Oletko sinä päättänyt olla uskomatta kaikkiin satoihin muihin jumaliin?
Voisitko päättää alkaa uskoa niihin?
Ja vaikka Jumala olisikin olemassa, sellaisena kuin Raamattu sitä kuvaa, en edes haluaisi viettää ikuisuutta sen kanssa. Joten siinäkin mielessä minulle on yyhdentekevää, onko epäusko synti tai ei.
Sinä olet valintasi tehnyt. Valinnoistaan saa jokainen kantaa vastuun ja seuraamukset. Jos sinä esim. valitset ajaa autolla mettikköön satasen vahdilla, auto menee rikki ja pahimmassa tapauksessa sinä loukkaannut tai jopa kuolet. Et voi syyttää autoa etkä muitakaan olosuhteita. Et voi soittaa tehtaalle tai autoliikkeeseen, josta ostit auton, ja valittaa että auto meni mettään ja räsäksi. Sinä valitsit toimia niin kuin teit ja sinä joudut ottamaan teoistasi vastuun.
Mutta vielä on armon aikaa ja sinä voit tehdä toisen viisaamman valinnan.
Esität todella lapsellisia argumentteja ja sen lisäksi jätit kokonaan vastaamatta kysymyksiini.
Mitä enemmän luen uskovaisten kommentteja sitä varmempi olen siitä että Jumala on satuolento.
>>>Mitä enemmän luen uskovaisten kommentteja sitä varmempi olen siitä että Jumala on satuolento.
Miksi et vastaa kysymykseeni?
Tarkoitat ehkä näitä kysymyksiä:
>>>Vai kuinka paljon sinä mietit sitä, mikä on Krishnan tai Shivan mielestä oikein tai väärin?>Oletko sinä päättänyt olla uskomatta kaikkiin satoihin muihin jumaliin?
Voisitko päättää alkaa uskoa niihin?
Pointtini oli se, että kukaan ei PÄÄTÄ mihin uskoo, tai mihin on uskomatta.
Jos näkee riittävät todisteet, uskoo. Jos ei näe riittävästi todisteita, ei usko.
Minä en usko, koska en usko Jumalan olemassaoloon. En ole tehnyt päätöstä olla uskomatta sen enempää kuin sinä olet tehnyt päätöksen olla uskomatta saunatonttuihin.
En voi päättää alkaa uskoa Jumalaan, sen enempää kuin sinä voit päättää alkaa uskoa saunatonttuihin. Jos et usko niin et usko.
Voi tietenkin valehdella että uskoo, tai esittää että uskoo, mutta ei päättämällä voi alkaa uskoa sellaiseen mihin ei usko.
Usko Jumalaan ja Jeesukseen ei ole siinä mitä näkee. Eihän kukaan usko sitä mitä näkee. Usko ei ole näkemistä. Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan mikä EI NÄY. Kerran uskomme muuttuu näkemiseksi. Pelastetut uskovat saavat nähdä Herran Jeesuksen sellaisena kuin Hän on. Se on valtava hetki. Mutta jo tässä ajassa me voimme kohdata ja nähdä Hänet Pyhässä Hengessä ja Sanassa. Hallelujaa!!!!!!!!!!!
Toivon että osaat englantia. Tässä tuo "Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan" laulun englanniksi kuoron laulamana, sanat luettavissa "lyric". AIVAN VALTAVA VOIMA!!! Se on Pyhän Hengen Voima joka tässä laulussa on koettavissa. Se on myös Straalenin koko laulussa. Erikoisesti kun Straalen tulee kohtaan: "When Christ shall kom..." siinä tulee erikoinen Pyhän Hengen voitelu ja voima lauluun. JUMALA ON JA HÄN RAKASTAA SINUA ja tahtoo pelastaa sinutkin ikuiseen elämään, olit sitten kuka tahansa, nuori, keski-ikäinen tai vanha ihminen. Jeesus elää!!!! Katso ja kuuntele.
http://www.youtube.com/watch?v=3GKhDCsLrUg
Monia sinun laisia ihmisiä, joilla ei ole ollut uskoa Jumalaan, on kuitenkin tullut uskoon. He ovat kääntyneet yksinkertaisessa rukouksessa Jumalan puoleen, Jumalan, jonka olemassaolosta he eivät ole olleet ollenkaan vakuuttuneita. He ovat kuitenkin TAHTONEET SAADA TIETÄÄ onko Jumala olemassa vai ei. Jos sinulla ei ole uskoa, TAHTOA sinulla kuitenkin on. Sinä voit tahdollasi päättää asioistasi. Monet uskoon tulleet ateistit ovat päätelleet omalla järjellään että jos Jumala on olemassa, Hän näkee ja kuulee minua. Siinä tapauksessa että Jumala kuitenkin on, he ovat tahtoneet löytää Hänet. He ovat sanoneet Jumalalle jotenkin näin:
"Jumala, minä en usko sinun olemmassaoloosi. Mutta jos kuitenkin olet olemassa ja sinä olet kiinnostunut minusta ja tahdot minut luoksesi, ilmoita itsesi minulle. Jos olet olemassa, minä tahdon löytää sinut."
Tämän rukouksen voit rukoilla vaikka et uskoisikaan. Se ei edellytä uskoa. Se edellyttää kuitenkin tahtoa löytää Jumala mikäli Hän on. "Mitä sinä tahdot että minä sinulle tekisin?" sanoi Jeesus eräälle miehelle.
Kun maailman kaivot alkavat tuntumaan tyhjiltä ja eivät enää anna sinulle sitä mitä sydämesi kaipaa, sinä kaipaat jotakin muuta, jotakin syvällisempää, Jumala puhuu sinulle ja sinä voit tulla Hänen luokseen. Elävän veden lähde on siinä sinun vierelläsi. Jeesus on valmiina antamaa sinulle sitä vettä. Silloin sinä et enää janoa, olet löytänyt suuren aarteen. Olet löytänyt Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan Hänessä.
http://www.youtube.com/watch?v=FL8Dj14LXuw
"Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan mikä EI NÄY."
Ok, no mutta mä en myöskään toivo jumalan olemassaoloa sen enempään kuin minkään muunkaan taruolennon olemassaoloa. Ja vaikka kuinka lujasti toivoisin että tonttuja olisi olemassa, niin ei se toisi tonttuja tänne (korkeintaan mun mielikuvitukseen).
Ja en jaksa kuunnella kuorolaulua. Minulla on aivan toisenlainen musiikkimaku.
Tuli mieleeni seuraava Raamatun kertomus, kun puhumme epäuskosta
:
Mark. 9
20. Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto.
21. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?" Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen.
22. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä."
23. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo".
24. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani".
25. Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene".
26. Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli".
27. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi.
!!!!!!!!!!
24. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani".
!!!!!!!!!!'
Minuan on monesti lohduttanut tämä Raam.kertomus.
Se tuo mielestäni niin selkeästi esille sen, että kun olemme rehellisiä Jumalan kasvojen edessä ja tunnustamme epäuskomme, jos ja kun sitä on, Jumala voi auttaa meitä epäuskosta uskoon!
On parempi tunnustaa epäuskonsa kuin uskotella itselleen ja Jumalalla (jolle emme tokikaan voi mitään uskotella, vaikka joskus sorrumme niin luulemaankin) jotain sellaista, mitä meillä ei ole emmekä omista.
Olemme täysin alastomia ja paljastettuja Hänen edessään:
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
jne..jne..
Vaikka me niin usein kuljemme ihmisten edessä, kuin keisari uusissa vaatteisaan ja kuvittelemme, ettei meidän epäuskoisuutemme ole muiden nähtävissä ja saatamme tässä jopa joskus onnistuakin, mutta Jumala näkee ja tietää kaiken, aivan salatuimpaan saakka, senkin, mitä me olemme saattaneet onnistua jopa itseltämmekin salaamaan.
Siksi meidän onkin viisasta nöyrtyä Hänen edessä ja todeta kuin Pietairi muinoin: "Herra, sinä tiedät kaikki!"
”Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani".
Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani".
Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:15-17)
Joten, jos ja kun meidät valtaa epäusko ja tuntuu, että hukumme niihin aaltoihin, tunnustakaamme Jumalalle tilamme ja saamme kokea kuin
Pietari aaltoihin vajoamisensa hetkellä, että Jeesuksen käsi ojentuu puolleemme ja pelastaa meidät hukkumasta.
Toki saatamme kuulla Häneltä nuhteita: "Sinä vähäuskoinen!",
mutta olemehan ne tuossa tilanteessa ansainneetkin. :)
Matt. 14
30. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua".
31. Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"
Eli tuskin meistä kukaan pääsee tässä asiassa kulkemaan ns. "kuivin jaloin"
läpi elämänsä?
En ainakaan minä ole onnistunut, vaan usein olen joutunut asettumaan tuon edellämainitun isän tai Pietarin asemaan ja huutamaan Herralleni: "Herra, auta minua!"
Uskoon ei voi alkaa milloin haluaa. Ensin Jumala kutsuu ja tuolloin on usko otettava vastaan. Kukaan ei voi tietää miten kauan Jumalan kutsu kestää, se voi olla ohikiitävä hetki, mutta toisaalta vuosikymmeniä. Jos ohittaa kutsun sydän paatuu. Silloin voi sanoa, kuten kauvan sitten minulle eräs sanoi: Ei se Herran sana enään puhuttele. Joskus mutta ei enään.
Usko tulee sanan kuulemisesta. Usko myös lisääntyy kun sitä ruokkii Jumalan sanalla Raamatulla. Siksi Raamatun luku on hyvä olla jokapäiväistä.
Mohikaanin kanssa olen täysin samaa mieltä, kasvun antaa Jumala, kullekin miten tahtoo. Seurakunnan tulisi olla tuki ja turva, samalla myös terveyskeskus. Surkeaa jos joku menee seurakunnan kokoukseen kuin syömään pakkopullaa.
Hengellisiä isiä ja äitejä tarvitaan. Vaimoani ja minua on joillekin tituleerattu omaksi hengelliseksi isäksi ja äidiksi uskonelämän alkutaipaleella. Silloin on hyvä, kun saa kysymyksiin vastauksia ja on opastajia.
"Uskoon ei voi alkaa milloin haluaa."
Olen kanssasi samaa mieltä ja on pelottavaa nähdä sellainen tilanne, kun ihminen ns. leikkii Jumalan armolla ja olettaa voivansa ottaa Jeesuksen
vastaan, kuin maitopurkin kaupan hyllyltä, silloin kun hänelle itselleen sopii.
Mutta pelottavaa on nähdä sekin, kun ihmisen sielusta käydään taistelua ja miten lujasti saa,tana pitää kiinni omastaan, kun Jumala kutsuu ihmistä luoksensa.
Seurakunnan tulee todellakin olla, kuin terveyskeskus, johon ihminen voi mennä asian kuin asian kanssa ja ellei ihminen ole kykenevä menemään
seurakuntaan, tulisi seurakunnan kyetä menemään "lääkelaukkuineen" ihmisen luokse.
Ja nämä tarvikkeet, kuuluu lääkelaukkuun. Sananl.31:6. Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
Mitä sitten?
Niinpä!
Viini kuuluu lääkelaukkuun haavojen puhdistamista varten.
Myöskin öljyä on oltava mukana, jolla haavat voidellaan, ettei alkaisi arpi kiristämään, mutta tuon tämä edellä kirjoittava kai unohti, kuten nämä seuraavatkin tykötarpeet.
On oltava myöskin sidetarpeita, joilla haava peitetään puhdistamisen ja voitelemisen jälkeen, ettei ole kaiken maailman katseltavissa ja juoruakkojen ja -ukkojen reviteltävissä.
Ja näitä sidetarpeita vastaan monet kapinoivat ja taistelevat, ihmiset kun niin mielellään tonkisivat haavoittuneen haavoja, pittäkseen ne auki ja saadakseen ne tulehtumaan.
Ja sitten vain juhdan selkään, jolla kuljetus sinne terveyskeskukseen toipumaan ja paranemaan, kun ensiapu on annettu.
Ja Jumala on kaiken tämän luvannut palatessaan maksaa.
Tämä on niin suloista evankeliumin totuutta, että en väsy koskaan tästä puhumista. :)
En näe koskaan jumalatonta "ihmistä pelastettuna ja täynnä armolajoja", kuten joku jossain sanoo. Näen ihmisen vailla Jeesusta matkalla kadotukseen. Tuossa on minun evankeliumintyöni motiivi, saada ihminen Jeesuksen luo ja siten syntinsä anteeksi. Se on myöskin Jeesuksen lähetyskäskyn motiivi.
Kuka on sen sanonut ,että vain 3 kertaa kutsutaan,ei pidä paikkaansa,se on kutsu kolmesta ylöspäin,on niin monta ihmistä maailmassa että kullekkin on oma määrä Jumalalla kutsua,mutta me ei tedetä kenenkään määrää,se on Jumalan asia,ei meidän ja kutsu voi olla kokoajan päällä,jos on pienesstäpitäen Rukouksen lapsi,ei sitä kannata etes keskustella,niin se on !
Mikä ihmeen 3 kertaa?
Kyllä toiset voivat huomata selvästikin, että joku on Jumalan puhuttelussa. Ihmiselle on profetallisesti sanottu; nyt on sinun aika. Siihen myöntävä vastaus ja mutta, ..... Oli asioita ennen sitä hoidettava. Lopulta kuolema tuli aika pian. Tämä ihminen meni pelastuksensa ohi.
Kuka on sanonut että Jumalan kutsuja on kolmesta ylös päin tai kullekin on oma määrä?
Tuollainen ajatus johtaa helposti henkiseen väkivaltaan. Yhteisö jossa kukaan ei uskalla kyseenalaistaa ja epäillä ja tuntea juuri niinkuin tuntee sairastuu helposti.
Yhteisö jossa ihminen saa ilman pelkoa muiden tuomiosta käydä epäilyn jaksoja tervehdyttää.
Tai tajuan, että jos uskovassa yhteisössä on paljon ihmisiä jotka killuvat siinä, mutta eivät oikein usko mihinkään oiekasti niin tietenkin se tukahduttaa taas uskovia jotka uskovat oikeasti. Ihmisillä voi kuitenkin tulla kausia jolloin epäilee taikka prosessoi jotakin asiaa eikä jaksa olla niin innokas. Jos asioita ei voi ilmaista suoraan se voi aiheuttaa piilovaikutuksia uskovissa yhteisöissä.
* "< 12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; >"!
"paha, epäuskoinen sydän"...lienee eriasia kuin epäilyksen kourissa kamppaileva vilpiön sydän. Pahantahtoinen epäuskoisuus myrkyttää kun taas rehellinen ajatustenvaihto synnyttää luottamusta.
Helluntaiuskovien on helppo julistaa sitä että tulee kertoa pelastuksesta ja evankeliumista ihmisille ja lakata nuhtelemasta synnintekijöitä.
Mutta miten on asia käytännössä? Yllä kirjoittaa muutama nuhtelija kirkkain silmin pelastuksesta ja evankeliumin autuudesta, mutta jo taas toisessa ketjussa ollaan nuhtelemassa "syntisiä" palstakirjoittajia.
Helluntauskovien keskuudessa tapahtuu tuota "uskosta osattomien" nuhtelemista, aivan kuten Koleerikko kirjoittaa oikein. Kaannattaisikohan helluntaiseurakunnissa aloittaa synnistä nuhteleminen ensin oman seurakunnan jäsenistä?
Terve Mazdels (ei kirj.) Totta, että seurakuntien kirjat olisi syytä päivittää, sillä ne eivät ole samat kuin Elämäkirjat. Julkisynnissä eläviä, hyvin kauan poissaolleita tulisi seurakunnan taholta lähestyä, onko ja haluaako tämä jäsen olla uskossa. Tämä ei ole helppoa, sillä olen ollut tuollaisessa toiminnassa. Lienee niitä vähiten haluttuja tehtäviä seurakunnassa.
Itse edustan itseäni palstalla, vaikka kuulun helluntaiseurakuntaan. En hyväksy kaikki herätyksen yhteisiä päätösiä, vaan ohjenuorani on Raamattu.
>>>>>>>>>>>>>>>Kuka on sen sanonut ,että vain 3 kertaa kutsutaan,ei pidä paikkaansa,se on kutsu kolmesta ylöspäin,on niin monta ihmistä maailmassa että kullekkin on oma määrä Jumalalla kutsua,mutta me ei tedetä kenenkään määrää,se on Jumalan asia,ei meidän ja kutsu voi olla kokoajan päällä,jos on pienesstäpitäen Rukouksen lapsi,ei sitä kannata etes keskustella,niin se on !