Ateisti kuvittelee, että usko on aina juntattu päähän aivojen päättelykyvyn ja uskontojen yhteisvaiktuksesta.
Väärin
Usko tule sydämen tietoisuutena. Sen sijaan ateismi on aivojen tuottamaa
Väärin
Usko tule sydämen tietoisuutena. Sen sijaan ateismi on aivojen tuottamaa
Vastaukset 59
Vanhimmat
Kuules kultaseni, sydän on verenkiertoelin. Se pumppaa verta muualle elimistöön.
Tietoisuus on aivojen ominaisuus. Valitettavasti ihminen voidaan aivopestä luulemaan melkein mitä tahansa todeksi.
Ateisti luulee, että usko on vuosia jatkuneen aivopesun tulosta.
Ikään kuin ihmistä pitäisi taivuttaa ja propagoida, jotta tästä tulisi uskovainen. Itselleni meni 5 minuuttia uskoon tulemiseen. Minua ei aivopesty eikä propagoitu. Äitini on kaikkea muuta kuin uskovainen: lähinnä Rauni-Leena Luukasen kaltainen okkultisti, joka kyllästi minut lapsena erilaisilla kehitysopeilla esim. jälleensyntymisellä ja siihen liittyvällä karmanlailla.
Sen voin asiantuntijana sanoa, että uskoontulon jälkeen ei ole takaisinpaluuta. Se on sama kuin vastasyntynyt yrittäisi peruuttaa takaisin itsenä kohtuun.
"Äitini on kaikkea muuta kuin uskovainen: lähinnä Rauni-Leena Luukasen kaltainen okkultisti, joka kyllästi minut lapsena erilaisilla kehitysopeilla esim. jälleensyntymisellä ja siihen liittyvällä karmanlailla."
Selittääkin paljon.
Ainakaan minua ei ateistina kiinnosta piiruakaan kuinka nopeasti, miksi tai miten olet uskoosi tullut. Minua kiinnostaa lähinnä se, että jokainen saa ajatella asioista kuten haluaa ja saa myös ilmaista mielipiteensä. Ihan ilman että joku yrittäisi pakottaa ajattelemaan toisin tai luokittelisi b-kansalaiseksi ajatustensa vuoksi. En ole itsekään moiseen täysin syytön, mutta kukapa olisi.
”Minua kiinnostaa lähinnä se, että jokainen saa ajatella asioista kuten haluaa ja saa myös ilmaista mielipiteensä. Ihan ilman että joku yrittäisi pakottaa ajattelemaan toisin tai luokittelisi b-kansalaiseksi ajatustensa vuoksi. En ole itsekään moiseen täysin syytön, mutta kukapa olisi.”
Olen koko elämäni elänyt ihmisten kanssa, jotka ajattelevat eritavalla. Olen mustalammas. Kokemuksella voin sanoa, että minua ei häiritse se, että joku, jopa lähimmäinen tai kaikkein lähin ajattelee päinvastoin.
Toisaalta se, että ihminen ajattelee, miten haluaa, ei tee ajattelusta oikeaa. Mielipidevapaudesta olen samaa mieltä, jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Minä uskon ja luotan Jumalaan, että Hän vie kaikki rakkaani taivaan kotiin.
Varsinkin kirjoituksistaan läpikuultavasta naisvihasta.
SamiA "Minä uskon ja luotan Jumalaan, että Hän vie kaikki rakkaani taivaan kotiin. "
Se on lohtuajattelua elävälle ihmisen poloiselle Se on lohtua ja haaveilua siitä että olisi jotain muuta kuin matojen ja bakteerien kilpasyöntiä ihmisen ruumiilla.
Minusta taas on kiva päästä maailman kiertokulkuun kuten ovat tehneet kaikki esi-isänikin. Minusta se kuulostaa kuin olisi Jumalan valtakunnassa just siellä kuin pitääkin bakteerien masussa, maailman tuulissa ja kiertokulussa, sinä vain toiveajattelet sen olevan joku nyt ajatellen parempi paikka tähän elämään, mutta oikeasti kuoleman jälkeen me olemme maailman kaikkeudessa. Sillä ei ole mitään merkitystä miten ajattelet läheistesi sijoittuvan kuoleman jälkeen – se mikä tapahtuu tapahtuu kuitenkin, riippumatta miten siitä ajattelet eläessäsi. Jos sinua lohduttaa elävänä että kuoleman jälkeen on aina aurinkoista ja ruokaa yllin kyllin niin mitä se on ateisteilta pois?
Mutta selitäpä minulle miksi uskovat hihhulit pakottaa muut ajattelemaan samoin tai uskomaan siihen – eihän siihen voi ihan oikeasti uskoa kukaan.
Äitisi oli siis nimenomaan taipuvainen "uskonnoliseen etsintään", etkä sinä poika ole kauas puusta pudonnut...
No, tuo "sydän" tarkoittaa luonnollisesti ihmisen sisintä, eikä varsinaista sydän elintä
("ihmisen sisimmässä on läsnä Jumalan Henki").
Ai? Suolia, maksaa vai pernaa? Missä niissä asustaa "Jumalan Henki"?
Ihminen on kokonaisuus; 1) Fyysinen keho ja persoona 2) Sielu 3) Henki.
Tuo on yleisesti hyväksytty näkemys lähes kaikssa uskonnoissa ja uskonnollisissa filosofioissa ja teosofiassa. Sielu heijastaa ihmispersoonan olennaisimmat osatekijät ja Henki valvoo sielua.
...ymmärtääksseni sama Henki valvoo sielua myös henkimaailmassa, eli meistä kaikista hyvinkin tarkkaan tiedetään se, että millaisia me todella olemme. Elämä on siis pohjimmiltaan kuin jonkinlainen testi - tai koe - Sielulle ja fyysisen elämän aikana tapahtuneet valinnat ja teot määrittävät pitkälti sielun asemaa henkimaailmassa.
:D Ei kannata uskoa kaikkea soopaa mitä puhutaan.
Ja nyt hiukan ihmisen anatomiaa!:
Sydän on elin, joka pumppaa verta verenkiertoon. Se on lihas. Sydämmen toiminta perustuu paine-eroihin ja pikku-aivoista tuleviin käskyihih. Tunneajatteluun sydän ei pysty.
Ihmisen ajattelusta, kokemuksesta, tietoisuudesta ja tunteista vastaavat aivot, joten miten ihmeessä sinä tunnet jotain sydämmellä? Tuo on aivan sama kun jos sanoisit uskon kehittyvän pakaroissa, ajattelun tapahtuvan munuaisissa ja ateismin olevan maksan tuotosta.
Yläkoulun biologia kertaukseen ja heti!
Usko on vuosia jatkuneen aivopesun tai juomisen, tai ihan vaan puhtaan tyhmyyden ja tietämättömyyden tuotosta.
”Usko tulee sydämen kautta”
Entä jos Jeesus tulee sydämeen?
Eiköhän sydänkirurgi saa kasvaimen pois.
>>Entä jos Jeesus tulee sydämeen?>>
No, sikäli kuin itse tuon asian ymmärrän, niin ketään - tai mitään - ei tule, vaan on koko ajan läsnä - kautta koko ihmiselämän - ihmisen syntymästä kuolemaan. Ehkä tuolla lauseella kuitenkin tarkoitetaan ihmisen sielutietoisuuden tai jumaltietoisuuden saavuttamista. Kristilliseessä kulttuurissa asia saatetaan ilmasita tuolla tavoin, mutta jossain toisessa kulttuurissa sama asia saatetaan ilmaistan toisella tavoin, mutta silti kyseessä on sama asia.
Usko on "heräämistä", se on käytännössä tietoisuuden kasvua, ihmisen kokonais olemuksen muutosta on aivan kuin toinen "persoona" jota ei näe silmin, astuisi samaan huoneeseen, mutta tuon hengen voi kokea hyvin lämpimänä. Sydäntietoisuudesta on kirjoitettu täällä paljonkin ja totta on että " tällä pumppuasemalla" on tekemistä myös ihmisen henkisen sisimmän kanssa. Kokolailla ihmisen elimistö on vaikuttava Jumalan luoma kokonaisuus, hienoja yksityiskohtia ja järjestelmällistä yhteistoimintaa myöten ..kuten munuaisissa, jotka säätelevät punasolujen määrää veressä...ne tunnistavat happipitoisuuden muutokset, happivajeen.. kun ollaan korkeassa ilmanalassa tai kun menetetään paljon verta.... ja käynnistävät epon tuotannon joka taas saattaa nousta tuhatkertaiseksi...se saa luuytimen tuottamaan lisää punasoluja....jotka tuovat lisää happea elimistöön. Tällaista järjestelmällisyyttä on aivojakin paljon käyttävien ateistien syytä pohtia, voiko sen ymmärtää järjellisesti evoluutioprosessin kautta
syntyväksi jostakin alkulimasta. Se vaatii monen tutkijan...asiantuntijankin mielestä paljon enemmän uskoa, kuin usko Jeesukseen......ja Kaikkivaltiaaseen Luojaan
"Tällaista järjestelmällisyyttä on aivojakin paljon käyttävien ateistien syytä pohtia, voiko sen ymmärtää järjellisesti evoluutioprosessin kautta
syntyväksi jostakin alkulimasta. Se vaatii monen tutkijan...asiantuntijankin mielestä paljon enemmän uskoa, kuin usko Jeesukseen......ja Kaikkivaltiaaseen Luojaan"
Aukkojen Jumala on edelleen surkea argumentti.
Aloittaja
Ateisti kuvittelee, että usko on aina juntattu päähän aivojen päättelykyvyn ja uskontojen yhteisvaiktuksesta.
Tällaisen mielipiteen tuotos on täysin aloittajan omaa kuvitelmaa .
Ateisti ei usko Jumalien olemassaoloon .Tämä ei ole kuvitelmaa .
Aloittaja
usko tule sydämen tietoisuutena. Sen sijaan ateismi on aivojen tuottamaa
Usko syntyy aina uskomuksesta .Et nähtävästi sitten käytä lainkaan aivojasi
uskoessasi Jumalaasi .
Jokin elin saa sinut uskomaan Jumalaasi .Tässä tapauksessa sydän .
Minusta olisi kiinnostavaa selvittää, mitä aloittaja, tai muut uskovat, jotka ovat samaa mieltä, tarkoittavat sydämellä tässä tapauksessa.
En usko että he tarkoittavat sitä lihasta joka pumppaa verta, vaan jotain muuta, mutta asia on vähän epäselvä.
Osa uskovista käyttää paljon aikaa siihen että he yrittävät todistaa ateistien maailmankuvaa vääräksi ja teististä maailmankuvaa oikeaksi esim. tietoteoreettisin perustein. Hekin siis käyttävät aivojaan ja nimenomaan älyään asiassa. Tämä keskustelu pyörii pitkälti maailman synnyn, maailmankaikkeuden rakenteen ja evoluution ympärillä. Se saa uskon perusteetkin kuulostamaan aivojen päättelykykyyn sidotulta asialta.
Sydämen tietoisuus on jotain muuta ja minua kiinnostaisi kuulla vähän perusteellisempia selvityksiä ja käydä keskustelua siitä, mitä se on.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa mieli ja keho ovat, eivät ainoastaan samassa tilassa ja paikassa, vaan täysin sidoksissa toisiinsa niin että niitä ei voi erottaa. Siten koko keho vaikuttaa mieleen ja koko mieli vaikuttaa kehoon.
Ajattelu ei ole yksistään aivojen toimintaa, vaan siihen vaikuttaa myös pikkuvarpaan särky ja vaikkapa sydämen vajaatoiminta. Samoin fyysiseen suorituskykyyn vaikuttaa se, millainen onimisenmielen vireystaso, näin irrallisina esimerkkeinä heitettynä.
Fyysisesti meissä on prosesseja, joista emme ole tietoisia, kuten toisessa kommentissa mainittu munuaisten toiminta verisolujen säätelijänä. Tietoisesti emme voi tarkkailla moniakaan sisäisiä fyysisiä toimintojamme, vaan ne ovat käynnissä ilman tietoisen mielen kontrollia.
Samoin tietoinen mielemme, jota voimme tarkkailla, on vain mielen pintaa. Sen alla mieli toimii ilman tietoista kontrolliamme.
Myös psyykkisesti meissä on paljon toimintoja, joista emme ole tietoisia. Alitajunta ja vaikkapa autonominen hermosto ovat esimerkkejä hermojärjestelmän osista, joihin meillä ei ole suoraa tietoista pääsyä.
Hyvin suuri osa siitä mitä olemme, taitaa olla tietoisen mielemme ulottumattomissa.
Joten, minusta voisimme mennä vähän syvemmälle, kuin jakaa asian niin että ateismi on aivojen tuottamaa ja usko sydämen tietoisuutta.
Mitä se voisi olla, mihin uskovat viittaavat sydämen tietoisuudella?
Jotkut tietysti ohittavat kysymyksen sanomalla että se on Jumalan ihmiseen istuttama yliluonnollinen voima/entiteetti. Mutta jos se on näin, niin sydämen tietoisuudesta puhuminen on aika harhaan johtavaa, puhutaan mieluummin sitten vaikka pyhästä hengestä tms.
"Mitä se voisi olla, mihin uskovat viittaavat sydämen tietoisuudella?"
Uskovan mutuun.
Näinhän monet ateistit kuittaavat asian. Mutta minun mielestä se, että uskoa sanotaan mutuksi on yhtä epätäsmällistä kuin sen sanominen sydämen tietoisuudeksi. Monilla uskovilla on kuitenkin asiaan liittyviä voimakkaista kokemuksia ja yritänkin tässä päästä kiinni siihen, mistä niissä kokemuksissa on kyse.
Varmasti niillä on tekemistä tunteiden/tuntemisen kanssa. Mutuksi kutsuminen kuulostaa kuitenkin väheksyvältä, koska mutu-käsitettä käytetään yleensä kuvaamaan tilannetta jossa ihmisellä ei ole tietoa, joten hän toimii epämääräisesti arvelujen pohjalta.
Minusta kokemusten mutuksi nimittäminen ei myöskään käsittele vakavasti tuota psykofyysisen kokonaisuuden ajatusta.
Puhutaan sydämen tietoisuudesta tai DNA:n uudelleen ohjelmoimimista.
Vanha poistuu uuden tieltä, tämä ihmisyyttä koskevaa, mutta onhan siitä
Raamatussakin.....nuori viini on laskettava uusiin leileihin’” (Mk. 2:18-22)
Puhutaan Pyhästä Hengestä, joka laskeutuu. Sanalla, valolla, äänellä
ja tuokin tapahtuu itseohjautuvasti, kuten valo vaikuttaa kasveihin.
Kiitos.
Ei tämä kuitenkaan mulle avannut mitään, homma meni vain sekavammaksi...
sydämen tietoisuus
dna:n uudelleen ohjelmointi
nuori viini uusiin leileihin
Pyhä Henki laskeutuu
... sanalla valolla ja äänellä itseohjautuvasti.
Ja kaikki tuo samaasa selityksessä :-o
Olen joskus keskustellut tästä uskisten kanssa. He eivät osaa selittää asiaa millään tavalla.
Kari Enqvist mainitsi yhdessä kirjassaan, että hänen mielestään usko on tunne. Olen samaa mieltä, minun mielestäni usko liittyy turvallisuudentunteeseen. Tuo usko/tunne on täysin irrationaalinen, mutta tuottaa jotakin hyvää uskovaiselle. Jossakin määrin ne uskikset, joiden kanssa tästä keskustelin, ovat samaa mieltä.
Ateistin turvallisuudentunne tulee muista lähteistä kuin uskovaisen.
Sitten tuosta mitä sanot pikkuvarpaan kivusta ja aivoista. Sain tekstistäsi sen kuvan, että pikkuvarpaan kipu olisi jotenkin aivoista erillinen, mutta näinhän ei ole: aivot tunnistavat kivun, ja esim. krooninen kipu aiheuttaa aivoissa muutoksia siinä kohdassa, joka ohjaa kipeää kohtaa. Tämä voidaan aivoja kuvantamalla nähdä.
Pikkuvarpaan kipu ei tietenkään ole aivoista erillinen :-) Se voidaan toki paikallistaa hermojärjestelmän tuotokseksi. Se on yhteydessä sekä aivoihin, että pikkuvarpaaseen ja todennäköisesti muuhunkin kokonaisuuteen: aiheuttaaahan kipu joskus myös vatsaan kuvotuksen tunteen.
Se oli vain yksi esimerkki ihmisen psykofýysisestä kokonaisuudesta, jossa kaiki vaikuttaa kaikkeen.
Minä en ihmettele, jos uskovainen ei osaa selittää asiaa rationaalisesti sanoilla. Kokemukset ovat vaikeasti selitettäviä asioita. Eivätkä kenenkään kokemukset ole millään lailla sidottuja rationaalisuuteen, ei teistien eikä ateistien. Ainoa ero on siinä, miten kokemuksia selitetään. Mielestäni.
Viimeisen kappaleen alku- ja loppuosa ovat hieman ristiriidassa keskenään: uskovainen ei osaa selittää ja ero on siinä miten selitetään?
Minun mielestäni uskovaiset pitävät uskoaan itsestäänselvyytenä toisaalta sen takia että eivät osaa/halua reflektoida omaa uskoaan, ja myös siksi, että usko on kulttuurisesti opittu tapa, jota ei osata/haluta kyseenalaistaa. Uskoon liittyy läheisesti myös taikausko, joka aiheuttaa sen, ettei uskoa edes uskalleta kyseenalaistaa jonkin epämääräisen uhan takia.
Usko on tunne, uskon kieli on epätarkkaa ja runollista, usko tuo turvallisuutta.
Jos uskonnollista kieltä alkaa tarkastella rationaalisesti, niin sen tyhjyys paljastuu samoin tein: usko on sydämessä vs. sydän on verenkiertoelin.
Uskikset reagoivat usein varsin rajusti, kun uskontoa kritisoidaan, koska samalla peukaloidaan heidän turvallisuudentunnettaan.
"Viimeisen kappaleen alku- ja loppuosa ovat hieman ristiriidassa keskenään: uskovainen ei osaa selittää ja ero on siinä miten selitetään?"
Sanoin että en ihmettele, jos uskovainen ei osaa selittää asiaa rationaalisesti sanoilla. En sanonut ettei hän osaa selittää asiaa lainkaan.
Ateistit tuntuvat pääsääntöisesti luottavan sanallisiin, loogisesti avautuviin selityksiin ja vaativan niitä. Uskovien tuntuu olevan vaikea kääntää kokemuksiaan sellaisiksi sanoiksi, jotka ateistit hyväksyisivät tai ymmärtäisivät.
Minunkin on ilmeisesti vaikea avata ajatustani sanoiksi, jos se ei kerran avaudu.
_____
"Minun mielestäni uskovaiset pitävät uskoaan itsestäänselvyytenä toisaalta sen takia että eivät osaa/halua reflektoida omaa uskoaan, ja myös siksi, että usko on kulttuurisesti opittu tapa, jota ei osata/haluta kyseenalaistaa".
En halua väittää vastaan, esitän oman hieman erilaisen näkökulmani tähän:
"Usko" on kulttuurista riippumaton ilmiö ja pohjautuu toisessa kommentissani esittämiin arkkityyppeihin. Mutta totta kai ne saavat aina ilmiasunsa kulttuurisesta kontekstista.
Sanallisten selitysten ongelma käy ilmi jo sanan usko käyttämisestä tässä kontekstissa. Ainakin itselläni se assosioituu kristilliseen tai abrahamilaisten uskontojen tapaan käsittää usko. En silti tarkoita sitä, vaan laajasti käsitettynä kokemusta näistä voimista, jotka kristinuskossa saavat ilmaisunsa esim. Kristuksen muodossa. Parempi ilmaisu mun tarkoittamalle asialle on hengellinen kokeminen.
Eli hengellinen kokeminen on aito ihmisen psyykeen rakentunut ilmiö, uskonnot sen kulttuurisia muotoja. Se voi saada muitakin muotoja, kuin uskonnon. Näin ajattelen.
Uskonnollisia tunteita esim "pyhästä" on kaikissa kulttuureissa, mutta se, millaisen muodon ne saavat on kulttuurisesti opittua. Hindukulttuuriin syntyneen uskonnolliset muodot saavat hindu-uskon muotoja, kristilliseen kulttuuriin syntyneen uskonnolliset kokemukset saavat kristinuskolle tyypillisiä muotoja jne.
Uskonnollisten kokemusten/tunteiden tulkinta on kiinteästi riippuvainen ympäröivästä kulttuurista.
Jotta omaa uskonnollisuuttaan voisi reflektoida, täytyy astua näiden kulttuurisesti opittujen tulkintojen ulkopuolelle, tai toiseen tulkinnalliseen viitekehykseen. Esim. päänsisäiset äänet voidaan tulkita pyhäksi hengeksi tai mielisairauden oireiksi. Riippuu osittain myös kontekstista (=ympäröivästä kulttuurista) miten nuo äänet tulkitaan.
Perimmältään uskonnollisuus on irrationaalinen tunne, joka on tai liittyy läheisesti turvallisuudentunteeseen.
"Näinhän monet ateistit kuittaavat asian."
Niin se ainakin uskovien omissa selityksissä ilmenee.
"Monilla uskovilla on kuitenkin asiaan liittyviä voimakkaista kokemuksia ja yritänkin tässä päästä kiinni siihen, mistä niissä kokemuksissa on kyse."
Sitähän se mutu juuri onkin.
"Varmasti niillä on tekemistä tunteiden/tuntemisen kanssa."
Juuri siitä mutussa on kyse.
"Mutuksi kutsuminen kuulostaa kuitenkin väheksyvältä, koska mutu-käsitettä käytetään yleensä kuvaamaan tilannetta jossa ihmisellä ei ole tietoa, joten hän toimii epämääräisesti arvelujen pohjalta. "
Kun ihminen tekee tuntmuksiensa pohjalta oletuksia siitä, miten asiat ovat, on se juuri sitä, mitä sinä kuvailet. Kyse ei ole halventamisesta. Tietysti se voi kuulostaa jonkun mielestä halventavalta, koska perusteluna se ei ole hyvä. Tämä tuntemus halventamisesta ei kuitenkaan estä sitä, ettei se olisi totta.
"Minusta kokemusten mutuksi nimittäminen ei myöskään käsittele vakavasti tuota psykofyysisen kokonaisuuden ajatusta. "
Minusta se kuvaa sitä oikein osuvasti.
Olemme siis samaa mieltä. Mutu on minulle vähän negatiivisesti värittynyt sana mutta ilmeisesti ei sinulle.
Täällä on joskus kerrottu sellaisesta aivotutkimuksesta tutkimustietoa, jonka mukaan tietoinen mieli ei oikeastaan päätä mitään, eikä ajatele mitään itsenäisesti. Alitajunta prosessoi päätökset ja päätää mitä ajattelemme. Se sitten syöttää nämä asiat tietoiseenmieleen - prosessoituaan ne valmiiksi.
Jos muistan tuon oikein ja jos tämän hyväksyy, niin kaikki psyykkinen toiminta alkaa kuulostaa mutulta?
"Olemme siis samaa mieltä. Mutu on minulle vähän negatiivisesti värittynyt sana mutta ilmeisesti ei sinulle."
Se on lyhenne sanoista "musta tuntuu". Siinä mielessä se on negatiivisesti värittynyt, että se ei perusteluna oikein toimi, ei ainakaan yleisesti ja silti sitä usein tarjotaan.
"Alitajunta prosessoi päätökset ja päätää mitä ajattelemme. Se sitten syöttää nämä asiat tietoiseenmieleen - prosessoituaan ne valmiiksi.
Jos muistan tuon oikein ja jos tämän hyväksyy, niin kaikki psyykkinen toiminta alkaa kuulostaa mutulta? "
Vaikka lähtökohtaisesti tehtäisiin päätös mutulla, on kuitenkin oleellista ottaa huomioon, miten se päätös perustellaan.
Luonnollinen ihminen ei voi ymmärtää hengen asioita, kuin käsittelemällä niitä hyvin rationaalisesti. Jos henki ei ohjaa ihmistä, silloin ollaan ainoastaan oman egon ja tiedon varassa.
Hengellinen todellisuus on kuitenkin olemassa, siitä ovat todistuksena kaikki maailman uskonnot. Viisaat opettajat....kristityille Jeesus Kristus. Ateistien tulisi käsitellä näitä eroavaisuuksia ja kontekstejä aluksi järjen avulla ja rationaalisesti.
Olisi hyväksyttävä se tosiasia, että ihmisen kaikki tietoisuus ei lepää ateismissa
ja kieltämisessä.
No,minä olen hyväksynyt jo vuosikymmeniä sitten että "ihmisen kaikki tietoisuus ei lepää ateismissa ja kieltämisessä".
Mitä seuraavaksi?
jos ko. asia on hyväksytty...seuraavaksi voidaan kysyä itseltään, onko
kiinnostusta tutkia ihmisen sielunelämää omaehtoisesti ja syvälisemmin
vai
olisiko pääteltävä, että oma ego estää tutustumisen. Ego, ihmisen oma
tärkeys omasta tietoisuudestaan voi estää monia asioita ja sen kuolettaminen
on vaikeaa...koska siirrytään hengelliseen todellisuuteen....
ei tuota sulle vaikeuksia...pieni askel ihmiselle, mutta suuri koko ihmiskunnalle
elämä on kuin kuulento.... katsotaan välillä itseämme kaukaa ja sivusta... esim astronauteilla maapallon näkeminen kaukaa.."mahtuu peukalon kynnen alle"- perspektiivi on ollut hengellisen heräämisen kokemus. Se voidaan aikaan saada myös "jalat maassa", mutta tarvitaan rohkeutta. Kolkuttavalle avataan on hieno vertaus
Egokin on hankala sana, koska sillä on useita merkityksiä: psykologian, terapian, eri filosofioiden ja uskontojen piirissä.
Minä en usko, että kaikki ateistit olisivat niin egonsa vankeja, etteikö heillä olisi yhteys myös henkiseen puoleensa. Asiaa käsitellään täällä harvemmin, mutta kun käsitellään, niin aina käy ilmi että ateisteilla on merkittäviä henkisiä kokemuksia - joita he eivät tosin nimitä hengellisiksi. Sama pätee itseeni.
Hengellisestä heräämisestä voin mielelläni keskustella ja sitä tutkia vähäisen tietoni rajoissa. Arvelen vain, että uskoville se tarkoittaa lähinnä kristillisen uskon heräämistä. Sen puolesta ei kannattaisi panna suuria summia likoon.
"Monilla uskovilla on kuitenkin asiaan liittyviä voimakkaista kokemuksia ja yritänkin tässä päästä kiinni siihen, mistä niissä kokemuksissa on kyse."
Aivot voivat tuottaa sellaisia kokemuksia, joita ihminen haluaa kokea. Esim. minä halusin lapsena joulun alla nähdä tontun, oikein kovasti halusin ja toivoin näkeväni tontun ja uskoin että tänä jouluna varmasti näkisin tontun. Ja kuinka ollakaan, näin eräänä iltana ikkunan takana vilahtavan tontun! Kun tarpeeksi uskon näkeväni jonkun asian, niin aivoni voivat tulkita ja muokata aisteistani tulevaa informaatiota (esim. ikkunan ohi lentävästä linnusta) siihen muotoon, että se sopii ennakko-olettamukseeni. Eli jos haluaa nähdä tontun, riittää että uskoo vain tarpeeksi lujasti. :) Sama pätee herätyskokouksissa kaatuileviin kristittyihin.
"Hengellisestä heräämisestä voin mielelläni keskustella ja sitä tutkia vähäisen tietoni rajoissa."
Ehdotus totuutta etsiville ateisteille, heittäytykää välillä, kokeilkaa tosissaan.
Pohdinta ja tarkka ajattelu on sinällään hyvä asia, mutta pidemmän päälle kuivattaa elämän.
Mikä siis estää irrottaa irti välillä ajatuksista ja puheista, ja siirtyä kokemukselliseen tekojen uskoon?
Mikä estää?
Täällä eletään vain kerran. Ja vastauksia on paras saada tänä aikana, eikö?
"Ehdotus totuutta etsiville ateisteille, heittäytykää välillä, kokeilkaa tosissaan."
Kyllä näin on tehtykin.
"Pohdinta ja tarkka ajattelu on sinällään hyvä asia, mutta pidemmän päälle kuivattaa elämän."
Millä perusteella? Yritätkö sinä tarjota musta-valkoajattelua?
"Mikä siis estää irrottaa irti välillä ajatuksista ja puheista, ja siirtyä kokemukselliseen tekojen uskoon?
Mikä estää?
"
Se, että minua kiinnostaa todellisuus, ei pilvilinnoissa roikkuminen.
"Täällä eletään vain kerran. Ja vastauksia on paras saada tänä aikana, eikö? "
Ainoa ongelma on, että usko ei anna mitään todellisia vastauksia vaan pelkkiä näennäisä vastauksia, jotka voivat sitten johtaa ajatusten helvettiin tai jonkinlaiseen nirvanaan tai kaikkeen siltä väliltä.
Kun täällä eletään vain kerran, miksi sitä aikaa tulisi tuhlata pilvilinnoihin, kun on tarjolla jotain paljon konkreettisempaa, nimittäin todellisuus!
" "Mikä siis estää irrottaa irti välillä ajatuksista ja puheista, ja siirtyä kokemukselliseen tekojen uskoon?" "
"Mikä estää?"
Juuri sinä ja sinun epäilyksesi kokemuksellisuudesta. Et uskalla irroittaa otettasi ajatuksistasi, puheistasi, omasta "viisaudestasi", et uskalla heittäytyä maailmankaikkeuden suuren pyhän hengen vietäväksi. Ja tämän takia olet omassa häkissäsi täällä.
"Ainoa ongelma on, että usko ei anna mitään todellisia vastauksia vaan pelkkiä näennäisä vastauksia, jotka voivat sitten johtaa ajatusten helvettiin tai jonkinlaiseen nirvanaan tai kaikkeen siltä väliltä.
Kun täällä eletään vain kerran, miksi sitä aikaa tulisi tuhlata pilvilinnoihin, kun on tarjolla jotain paljon konkreettisempaa, nimittäin todellisuus!"
Sinun ruumiisi rapistuu, kehosi heikkenee koko ajan. Kohta sinua ei ole enää fyysisesti tässä ajassa olemassa. Mutta sinun tietisuutesi, sielusi, on ikuinen, väititpä sitten mitä vain fyysisesti rajatuissa fyysisissä perusteluissasi.
Haluatko sinä kuolemasi jälkeen elää vielä?
Siis sinä. Sinun tietoinen olemuksesi? Se on ikuinen.
"Juuri sinä ja sinun epäilyksesi kokemuksellisuudesta."
Höpöhöpö. Miksi epäileminen sen estäisi? Miksi sinä kuvittelet tietäväsi minun ajatukseni?
"Et uskalla irroittaa otettasi ajatuksistasi, puheistasi, omasta "viisaudestasi", et uskalla heittäytyä maailmankaikkeuden suuren pyhän hengen vietäväksi. Ja tämän takia olet omassa häkissäsi täällä."
Höpöhöpö. Ei kyse ole uskaltamisesta. Mitä uskallusta sellainen heittäytyminen muka vaatisi?
Missä ihmeen häkissä? Ei se ole mikään häkki, että ei ole pilvilinnoissa.
Lisäksi minulla on kaikenlaisia kokemuksia, joista sinulla ei ole hajuakaan, joten aiavn turhaan yrität olkiukkojasi rakennella.
"Mutta sinun tietisuutesi, sielusi, on ikuinen, väititpä sitten mitä vain fyysisesti rajatuissa fyysisissä perusteluissasi."
Niinpä niin, kuolemanpelkosi ajaa sinut hyväksymään hölynpölyn, väititpä sinä mitä tahansa uskonnollisssa houreissasi.
"Haluatko sinä kuolemasi jälkeen elää vielä? "
Mitä väliä sillä on? Ei todellisuus muotoudu halujen mukaan.
"Siis sinä. Sinun tietoinen olemuksesi? Se on ikuinen. "
Tyhjillä väitteillä ei ole mitään arvoa.
" "Ehdotus totuutta etsiville ateisteille, heittäytykää välillä, kokeilkaa tosissaan." "
"Kyllä näin on tehtykin."
No mikä tuli vastaukseksi?
"No mikä tuli vastaukseksi?"
Mitä milloinkin.
Tarkoittamasi kokeilu ja heittäytyminen ei ole niin vierasta mulle, ei ehkä muillekaan ateisteille, kuin näiden palstakeskusteluiden perusteella voi ajatella. Palstakeskusteluissa korostuu väittely, argumentit ja vasta-argumentit, ja se tapahtuu tietysti sanoilla ja ajatuksilla.
Kokemuksellinen tekojen usko on minusta yksi hyvä kuvaus henkiselle ja eettiselle elämälle, koskapa se ei määritä kyseistä toiminta kristinuskoksi, islamiksi tms.
Näiden palstakeskustelujen puitteissa epäilen silti, että tällä tarkoitetaan jotain teismin tai kristinuskon muotoa - tai vaihtoehtoisesti kristityt sen tuomitsevat harhaoppina, koska ihminen pelastuu yksin uskosta jne.
Usko, teistien yleensä tarkoittamassa mielessä, ei sovellu kuvaamaan ateistin kokemuksellisia asioita, mutta omasta mielestäni minulla on juuri kokemuksellista tekojen a-teististä uskoa :-)
En muutenkaan usko että ihmisten kokemusmaailmat olisivat perustavasti erilaisia: ero syntyy tavoista, joilla ihminen selittää kokemuksensa, itselleen tai muille.
>>Monilla uskovilla on kuitenkin asiaan liittyviä voimakkaista kokemuksia ja yritänkin tässä päästä kiinni siihen, mistä niissä kokemuksissa on kyse>>
Kokemuksia voi saada omalta Hengeltä ja/tai Taivaallisilita valvojiltamme.Niitä ei aina välttämättä saa pyytämällä - eikä toivomallakaan - vaan ne tulevat sitten kun aika on kypsä. Kokemus voi olla hyvinkin voimakas ja syväällisesti valaiseva Ihminen saattaa väliaikaisesti siirtyä korkeammin värähtelevän todellisuuden tilaan.
"Kokemuksia voi saada omalta Hengeltä ja/tai Taivaallisilita valvojiltamme."
Taivaalliset valvojat ovat mulle ateistina jotain samaa kuin jumalat: jokin entiteetti, jota ei voi havaita eikä todistaa, eikä sillä ole oikeastaan eroa sanotaanko niitä jumaliksi vai valvojiksi.
Itse kallistun pikemmin oman hengen suuntaan. Uskon että ne kokemukset tulevat omalta hengeltä. Ne ovat todellisia kokemuksia, eikä niitä pidä vähätellä. Oma henki on todellinen toimija.
Minä nimitän niitä ymmärrykseni mukaan kollektiivisesta alitajunnasta nouseviksi arkkityyppisiksi voimiksi/kuviksi/kokemuksiksi.
Arkkityyppiset rakenteet ovat alitajunnan elementti, joka toimii kaikissa ihmisissä ja tuottaa materiaalia/kokemuksia. Ne voivat olla esim. unia, päivätajunnassa koettuja "ilmestyksiä" tms.
Osa ihmisistä ohittaa ne unina, jotka ovat vain tietoisen kokemuksen päiväjäänteitä ja niiden prosessointia, tai hallusinaatioina. Osa ihmisistä sijoittaa ne itsensä ulkopuolelle ja kokee niiden tulleen joltain ulkopuoliselta entiteetiltä.
Nämä arkkityyppien aiheuttamat kokemukset eivät ilmene rationaalisina ajatuksina, vaan nimenomaan kokemuksina. Arkkityypit ovat mielen reagointitapoja, jotka ovat syntyneet ennen kielellisen ajattelun syntyä, joten ne eivät toimi sanojen tasolla, vaan tunteiden ja visuaalisuuden tasolla.
Tämä on oma ateistinen ehdotukseni sydämen tietoisuudelle.
Suhtauduin itse aikoinaan melko skeptisestikin uskovien Pyhä Henki- kokemuksiin, mutta nyt uskon, että ainakin osa niistä kokemuksista on todellisia ja aitoja.
Minäkin ajattelen että ne kokemukset ovat todellisia ja aitoja. Niiden lähteestä on ateistilla epäselvyyttä.
Mielenhallinta muuttaa uskosi.
http://www.hs.fi/tiede/Aivosoluun kurkistetaan valolla psykiatria saattaa mullistua/a1381482240034?ref=hs-art-new-1
Riippuu suuresti miten kokemus määritellään .
Onko kokemus todellista vai harhaa .
Esim voimaks kokemus = voi olla uskovalle "pyhä henki " silloin kun kokemus
syntyy Jumalan uskomisen kautta paikoissa ,joissa tällaista kokemuksen
mahdollisuutta pidetään yllä Tähän mahdollisuuteen tarvitaan uskoa Jumalaan,
Uskominen pyhään hengeen synnyttää vahvaa uskomusta myös pyhän hengen
olemassaoloon.
Paikoissa ,joissa on luvallista tulla hurmokseen (täytyy olla myös halua kokea
hurmos ja myös uskoa vahvistamassa tätä kokemusta )
Monet uskonnolliset yhteisöt pitävät yllä pyhän hengen kautta synnytettyjä
kokemuksia vahvistamalla uskomista näihin tiloihin .
Junassa tai kaupoissa tällaista pyhän hengen kokemuksen julistajaa pidetään
häirintyneenä .
Hurmostilaa en kyllä Pyhän Hengen- kokemukseen menisi vertaamaan. Ei, kyllä kyse on eri asiasta kuin ylevästä tunnetilasta.
Nämä ovat sikäli vaikeita asioita, että ihmisen täytyy usein itse kokea ja vasta sen jälkeen voi saada varmuuden. Kokemuksella on kuitenkin usein vain henkilökohtaista arvoa ja merkitystä, koska yllättävän monet ovat erittäin epäluuloisia "yliluonnollisten" asioiden suhteen. Tämän olen itse havainnut vuosien varrella.
Ihminen voi kokea yliluonnollisina asioita joita muut eivät koe .
Tämä ei todista muuta kuin sinun uskovan kokemuksesi olevan yliluonnollista
laatua .
Tällaisia yliluonnollisia kokemuksia voidaan pitään psyykkisinä oireina.
Tosin riippuu suuresti kuinka tällainen kokemus häiritsee ihmisen kykyä toimia
yhteiskunnassa .
Voit aivan vapaasti kokea yliluonnollisia asioita ,jolleivat kokemuksesi häiritse
tai tuota haittaa muille ihmisille.
Siinä vaiheessa ,kun puhut kokemuksistasi joudut vastatusten ihmisten
mielipiteiden kanssa .
Mikäli väität taasen kokemuksiasi todeksi sinulla tulee olla näyttöä
todistetta puhuvasi kokemuksistasi totena .
Kaikkea ei pidä uskoa todeksi ,Lehmä voi lentää mielikuvissa, samoin
Pyhä henki voi leijua ylläsi .
Mielenkiintoista pohdintaa uskonnollisista kokemuksista: miten nämä ihmisen pään sisäiset kokemukset tulkitaan; ovatko ne osoituksia Pyhän Hengen läsnäolosta vai psyykkisestä sairaudesta, riippuu ilmeisesti kontekstista.
Koska minulla ei ole kokemusta karismaattisista liikkeistä muuta kuin ulkopuolisena, niin ainakin tässä Huitsinnevada- foorumin ketjussa olevat kokemukset kuulostavat tosi hulluilta, vaikka ne omassa kontekstissaan ovat ilmeisesti täysin hyväksyttyjä ja jopa toivottuja:
http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?topic=432.0
"Usko tule sydämen tietoisuutena. Sen sijaan ateismi on aivojen tuottamaa"
Jos usko on sydämen tuottamaa, on se pahasta. Voit siis sanoa ristillesi hyvästi. Ja lopeta se ristin pussailu.
- Sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton. Kuka voi tuntea sen? (Jeremia 17:9)
http://www.youtube.com/watch?v=KVM9DKW_YVM
"Usko tule sydämen tietoisuutena."
-- Eli fiilistelynä. Ok, fiilistelkää minkä haluatte. Ongelmana on ettei teille riitä oma fiilistely vaan muiden pitää fiilistellä teidän kanssanne ja juuri samalla tavalla kuin te eikä muut saa fiilistellä omalla tavallaan.