Tiedotusvälineissä kerrotan aika usein nuorten tekemistä väkivaltarikoksista, jotka kohdistuivat oppilastovereihin tai opettajiin. Toisinaan väkivallantekijä oli valinnut kohteensa kostaakseen häntä satuttaneita tai loukanneita (nöyryyttäneitä) opiskelijatovereitaan tai koulun henkilökuntaa. Toisinaan taas väkivallanteot kohdistuivat summittaisesti keneen tahansa, jonka nuori kohtasi kostomatkallaan.
Näitä ikäviä uutisia lukiessa herää varmasti useamman ihmisen mielessä kysymys: miksi nuori teki tuollaista, usein silmitöntä, väkivaltaa tovereilleen tai koulun henkilökunnalle? Mitä niin pahaa opiskelutoveri tai opettaja teki hänelle, että se antoi "hänelle oikeuden riistää tältä hengen"?
Lehdistö ja muut tiedotusvälineet tuovat tapahtumien päämotiivina esille väkivallantekoihin ajautuneen nuoren kokeman koulukiusauksen. Omasta mielestäni koulukiusauksella ei voida eikä saa selittää vakavia väkivaltarikoksia.
Peruskouluiässä sain kokea monenlaista koulukiusaamista. Koska perheemme oli köyhä ja lapsia monta, ei vanhemmilla aina ollut varaa ostaa kaikille uusia vaatteita vaan vanhempien lasten kasvaessa heille pieneksi käyneet vaatteet siirtyivät nuorempien käyttöön. Tarkkasilmäiset oppilaat huomauttelivat siitä ja se tuntui pahalta, kun ne huomautukset tehtiin aina monen oppilaan kuullen koulun pihalla.
Koska tunnustin koulussa olevani uskovainen, niin osa oppilaista (ei kaikki) pilkkasi minua tyhmäksi ja jälkeenjääneeksi. Jollain merkillisellä tavalla äiti osasi tukea ja lohduttaa minua, kun itkien tulin koulusta kotiin pilkattuna, ja rauhoituin. Olin vihainen ja sanoin äidille, että ne pilkkaajat ansaitsevat kunnolla selkään. Äiti toppuutteli ja vastasi, että "ei, ei, ne tarvitsevat sinun rukouksia ja siunauksia".
Tällä aloituksella tahdon sanoa, että viha ja väkivalta ei voi johtua ainoastaan koulukiusaamisesta. Taustalla on suuri joukko muita ja merkittävämpiä tekijöitä. Onko sinulla kokemuksia koulukiusaamisesta?
Näitä ikäviä uutisia lukiessa herää varmasti useamman ihmisen mielessä kysymys: miksi nuori teki tuollaista, usein silmitöntä, väkivaltaa tovereilleen tai koulun henkilökunnalle? Mitä niin pahaa opiskelutoveri tai opettaja teki hänelle, että se antoi "hänelle oikeuden riistää tältä hengen"?
Lehdistö ja muut tiedotusvälineet tuovat tapahtumien päämotiivina esille väkivallantekoihin ajautuneen nuoren kokeman koulukiusauksen. Omasta mielestäni koulukiusauksella ei voida eikä saa selittää vakavia väkivaltarikoksia.
Peruskouluiässä sain kokea monenlaista koulukiusaamista. Koska perheemme oli köyhä ja lapsia monta, ei vanhemmilla aina ollut varaa ostaa kaikille uusia vaatteita vaan vanhempien lasten kasvaessa heille pieneksi käyneet vaatteet siirtyivät nuorempien käyttöön. Tarkkasilmäiset oppilaat huomauttelivat siitä ja se tuntui pahalta, kun ne huomautukset tehtiin aina monen oppilaan kuullen koulun pihalla.
Koska tunnustin koulussa olevani uskovainen, niin osa oppilaista (ei kaikki) pilkkasi minua tyhmäksi ja jälkeenjääneeksi. Jollain merkillisellä tavalla äiti osasi tukea ja lohduttaa minua, kun itkien tulin koulusta kotiin pilkattuna, ja rauhoituin. Olin vihainen ja sanoin äidille, että ne pilkkaajat ansaitsevat kunnolla selkään. Äiti toppuutteli ja vastasi, että "ei, ei, ne tarvitsevat sinun rukouksia ja siunauksia".
Tällä aloituksella tahdon sanoa, että viha ja väkivalta ei voi johtua ainoastaan koulukiusaamisesta. Taustalla on suuri joukko muita ja merkittävämpiä tekijöitä. Onko sinulla kokemuksia koulukiusaamisesta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Onko sinulla kokemuksia koulukiusaamisesta?"
Ei itsellä mutta monesti käytän paikallisbussia ja kerran sattui niin että eräs pikkuinen poika kiinnitti huomiota kun bussikussi sanoi hänelle että heittää tämän ulos bussista kävelemään kun tämä oli potkaissut jotakuta toista lasta päähän.
Aluksi näytti että tämä poika oli pahimmanlaatuinen kiusaaja.
Lauma toisia lapsia tuli hänen ympärilleen ja alkoivat patistaa hänestä "anteeksi"-sanaa. Uhkasivat kertoa opettajalle ja rehtorille. Bussikuski uhkasi kertoa pojan vanhemmille sekä heittää pojan bussista ulos.
Kun tätä oli jatkunut 10 minuuttia ja poika oli jo pariin kertaan pyytänyt anteeksi niin huomasin että poika oli se jota kiusattiin.
Hänen penkkiä heilutti eräs tyttö, ja poika istui vain hiljaa. Silloin sanoin tytölle että sinähän siinä kiusaat, tuo on kiusaamista ja ei ole ihme että poika on menettänyt malttinsa potkaissut kiusaajaa päähän.
Tyttö lähti nopeasti pois ja poikarukka sai istua hetken rauhassa.
Tuolloin tulin tuumineeksi että joskus se kiusaaja onkin itse se uhri. Ja ne hyviksiltä näyttävät kantelijat niitä pahiksia.
Kaikki ei ole mustavalkoista.
Sellaisia te tytöt joskus olette.
vieläpä varsin usein !
Kyllä sivullisenkin on hyvä puuttua jos näkee että alspet ja nuoret kiusaavat toisaan. Tiedän kokemuksesta että sivullisten puuttuminen nöyryyttää ja hävettää enitistä enemmän uhria, mutta jälkeen päin on tunne, että kiusaamista ei hyväksytty ja joku tuli puollustamaan.
Minusta sen voi hyvinkin selittää koulukiusaamisella. Onhan tuossa sinunkin tarinassasi kohta jossa toivoit kiusaajillesi kunnon selkäsaunaa.
Kiusaamisen uhrilta tyypillinen reaktio.
Sinun tapauksessasi punainen lanka, joka on ratkaiseva tekijä, niin et tarvinnut yksin tietää ja kestää kiusaamistasi. Kiusatun hartiat taakoittuvat liikaa, jos häntä ei tueta. Valitettavasti kiusaamista ei voi lopettaa, vaan ainut mitä ympäristö/vanhemmat voivat tehdä olla tukena lapselleen ja käydä läpi tilanteet ja siten kasvaa kestämään vaikeaa tilannnetta.
Niin, todellisuudessa esim. koulussa opettajat eivät näe kiusaamista ja ainakaan kun kiusaaminen muuttaa muotoaan.
Minusta tämän kiusatun äiti on tehnyt vääryyttä tyttärelleen kun on kieltänyt häneltä luonnolliset tunteet mm.vihan ja sen sijaan opettanut häntä antamaan anteeksi kiusaajille.
Selvempi viesti olisi pitänyt olla että kiusaaminen on väärin.
Näin myös minun lapsuudessani kävi.
Mistä tiedät aloittajan olevan naisen?
Kaipa lapsen äiti kertoi lapselleen miten kiusaaminen on väärin. No, tiedätkös, miten juuri vihantunteessa piehtarointi ohjaa ihmisen Oulunkaltaisiin tekoihin.
Niin, ihmisellä vihantunteen näyttämisen valmius on hyvä asia, mutta sen käyttäminen pitkäkestoisesti on pahasta.
Niin, jos ihminen ohaantuu vihaamaan tiettyä ihmistä hänen tekojensa tähden, niin ainut tie irtipääsemiseen/irtaantumiseen asiasta on juuri anteeksi antaminen.
Tuo edellinen viestini oli nim. yritys5:lle. Niin, jos kiusattu jää yksin kiusaamisensa kanssa, niin ihminen LUONTAISESTI alkaa vihaamaan kiusaajia/ihmisiä ja näin patouttaa vihan tunteen sismpäänsä. Lopputuloksena hänen patoutuneesta vihantunteesta saa osansa täysin ulkopuoliset ihmiset.Siis ihmissuhteet ovat kariutuneet vihan tunteen takia ja yksinisyys on todellisuutta.
Jos ihmisessä on patoutunutt vihaa, niin tämän ihmisen on mahdoton rakentaa siltaa toisen ihmisen luo.
Minustakin kiusaamisen kokeminen ilman, että kukaan "kunnollinen" edes vaivautuu siihen puuttumaan saa ihmisen suhtautumaan epäluuloisesti koko maailmaan.
Näyttää järjettömältä. että kiusattu kostaa sitten ulkopuolisille jotka eivät ole syyllisiä. syy lienee se, että kun on kaua ollut liian taakoitettu ilman, että itseään hyvinä pitämät ihmiset edes tilannetta noteeraa alkaa pitää kaikkia vihollisina.
Pahuus on jatkumo, hyväosaisen pikku pahuudet voivat synnyttää lumipalloefektin ja pahuus sitten tulla vaikka näin esille. Sitten tämä pahuuden uhrit saavat kantaa pelkoa ja seurauksia jotka taasa heijastuvat moneen muuhun ihmiseen.
Siksi on tärkeää, että uskova on herkkä tekemään parannusta ja pidättäytyy "pikku" pahuuksistakin kuten juoruilusta ja mustamaalaamisesta.
Kaipa se tuo vihantunteen hallinta on ikuisuus ongelma ihmiselle. Monastihan ns kilttiä lasta pidetään ihanteena, jota on helppo ohjata ja joka ei erikoisesti tarvitse edes kasvatusta/kaan. Mutta, kiltin lapsen itsenöistymiseen liittyy repullinen, jos kaksikin ongelmia ja murheita.Kiltteys/tahtotilan helppo ohjattavuus liitty juuri genbeettisyyteen, jota ei tulisi ruokkia kasvatuksessa.
On samansuuntainen mielikuva ja ongelma, jos äkkinäiselle kuskille annetaan formulaauto ajettavaksi.Auton tehoja ja siten käyttäytymistä on äkkinöäisen mahdoton hallita, taas kuskilta, jonka taitavuus on herjoitusten myötä kasvanut, niin ottaa autosta kaiken irti.
No, män taas tää esimerkki miesten maailmaan.
http://m.youtube.com/watch?v=-rCd5uGaM8s
Tuo mitä kirjoitit että kiusattu ap sai viestin äidiltään että kiusaaminen on väärin puuttuu totaalisesti tuosta aloitusviestistä.
Näyttää siltä että äiti on kuullut miten helluntailaiset Raamattuun vedoten käskee siunaamaan vihamiestä.
Vielä tuo äiti on tehnyt luultavasti tytöstään uskovaisen mikä kyllä altistaa kiusaamiselle.
Turha on jälkikäteen sanoa että kiusattu olisi pitänyt kasvattaa uskontoneurtraalissa ilmapiirissä. En usko että Jumalan tahto oli kiusaaminen.
Itselläni on myös kokemus että toiset lapset koulussa kiusasivat erilaisten vaatteiden johdosta.
Minulla oli pitkä vaalea tukka mutta äiti ei koskaan laittanut sitä ja minun kävi kovasti kateeksi toisten tyttöjen hiuslaitteita kuten pinnejä yms.
Koin että minusta ei huolehdittu yhtä hyvin kuin toisista ja aloin uskoa että äiti ei rakasta minua.
Näin ollen en kertonut kiusaamisesta kotona.
Myös minulla oli agressioita kiusaajiani kohtaan: aina koulumatkat pidin neuvonpitoa Jumalan kanssa ketkä kiusaajistani pääsee taivaaseen ja ketkä saavat tuomion.
Nautin ajatuksesta että Jumala tulee rankaisemaan kiusaajiani.
Sehän on eräänlaista väkivaltaa tuo ajattelumalli.
Itse varon nykyisin sortumatta siihen-en siis vihaa ketään, ja yritän muistaa lapsuudesta ne kaverit joita kuintekin oli. Jopa koulumaailmassa.
Siitä huolimatta että olin yksinäisyyteen taipuvainen, ja siten itse omalta osalta syyllinen kiusaamiseen.
Jos menin leikkeihin mukaan niin kyllä minut aina vastaanotettiin.
ps.Ap:lta kysyisin mitä hänestä se anteeksiantaminen on. Onko se sitä että kun ulkopuolelta tulee omaan vihamieliseen mieleen ohje(kerroit että halusit että kiusaajat saavat selkäänsä mikä on aika vihamielistä)ja sinä tukahdutat itsesi ja tunteesi rukoilemalla kiusaajille hyvää niin se on se anteeksianto.
Minusta ei.
Eikä se että leimaa kiusaajat pahoiksi ole anteeksiannon merkki. Vaan nimenomaan kaunaista ajattelua mihin me kiusatut olemme taipuvaisia.
Tuosta rukoilemisesta ja siunaamisesta tulee mieleen laulu jossa sanotaan:"Tunteet tappamalla rikki repii sydämen."
Onko sekään oikea tie, rakas ap?
Kiusattu sisarusten lapsi.
Meidän kylällä valitettavasti syytön lapsi tuli kiusatuksi, kun oli sisarusten lapsi.
Se oli varmasti traumatisoiva lapsuus, kun "kaveripiiri" hakkasi ja nokki, sekä kiristi häntä.
Kiusaaminen johtuu aina siitä, että on jostain poikkeava, sekä kiusaamisen luvanvaraisuus on yhteiskunnassa, niin kotona, kuin muuallakin sallittua.
Myös työpaikalla oli eräs kiusattu työntekijä. Eritoten häntä kiusasi olemukseltaan roteva ja vahva työntekijä. Määrätty nuotti tuli kiusatun osaksi, jos häntä ei kiusaaja nimittänyt kukkelikilliksi, niin se vihelsi sen. Eikä siihen puuttunut esimiehet, ei kukaan. Sitä jatkui vuosia, mutta kiusattu sen kesti.
Eli kiusaajia on maailma täysi ja ihmisen luonteenpiirre ja luonne on kiusaajan luonne. Se voi pukeutua myös hengellisyyden ja ateistisuuden mantteliin, pyrkien osoittamaan naapurin vähempiarvoiseksi, sekä aatteen sekä pyrkimyksen vääräksi.
Eli minä kiusaaja sanelen ehdot, kuinka toisten pitää elää.
Asiallisiin keskusteluihin ei oteta osaa, eikä kantaa, "olen kokeillut kepillä jäätä", mutta avot' kunhan se oma kiusaajan tarkoitusperät pukeutuneena valkeuden enkeliksi puolin ja toisin, niin sitä uomaa mennään.