Moikka!
Ajattelin kysellä otsikossa mainittuihin sairustuneilta tai heidän läheisiltä kun itseäni on alkanut vaivaamaan sairastankohan jompaa kumpaa niistä. Itse en tunne ketään kellä ois vastaavia sairauksia niin en ole saanut kysytyksi heiltä. Minulle on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö johon olen saanut lääkkeet psykoterapian.
Olen vaan ruvennut miettimään että onkohan minulla jompi kumpi noista,kun lähinnä mielialan vaihtelut askarruttaa. Viimeinen esimerkki on tällainen kun aamulla lähin töitä ihan normaalisti (iloisena) kesken päivää rupes väsyttämään hitosti ja mielikin muuttui sitten surulliseksi/sulkeutuneeksi niin heti tuli mieleen onkohan mulle kaksisuuntainen tai epävakaa. Sitten kun puntaroin ja mietin noita iski hirveä ahdistus päälle joka on jo 3tta päivää päällä.
En oo omasta mielestäni masentunut,kiinnostus asioihin on ihan normaalilla tasolla,ainut että välillä on hirveen väsyttäviä päiviä että hyvä että silmät kestää auki vaikka nukun ihan normaalisti. En ole myöskään agressiivinen itseäni enkä muita kohtaan. Maanantaina kyselen tarkemmin asiasta psykoterapeutiltani mutta toivoisin ennen sitä jos joku kehtaisi vastata ja jakaa mielipiteitä asiasta.
Jatkan vielä tästä ahdistuksesta,elikkä jos ahdistus on päällä,se saattaa kestää päiviä,yleensä 3-5 päivää kunnes häipyy. Välillä on parempia aikoja ettei ahdista ollenkaan ja elämä hymyilee. Vuosi meni ilman oireita,mutta viime syksynä sattui perheessäni ikäviä juttuja jotka sitten nosti ahdistuksen taas pintaan ja siitä asti sitä on nyt sitten ollut välillä enemmän välillä vähemmän.
Oireita mulla on nopea pulssi,ruokahaluttomuus,öllöttävä olo,niskat menee jumiin ja ajatukset välillä puuroutuu. :(
Sellanen tuli mieleen että huomaako toiset ihmiset jos sairastat esim biboa tai epävakaata? Puolisoni on terveydenhoitaja eikä hän ole mitään erityistä minussa huomannut.
Paljon kiitoksia vastauksista!
Ajattelin kysellä otsikossa mainittuihin sairustuneilta tai heidän läheisiltä kun itseäni on alkanut vaivaamaan sairastankohan jompaa kumpaa niistä. Itse en tunne ketään kellä ois vastaavia sairauksia niin en ole saanut kysytyksi heiltä. Minulle on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö johon olen saanut lääkkeet psykoterapian.
Olen vaan ruvennut miettimään että onkohan minulla jompi kumpi noista,kun lähinnä mielialan vaihtelut askarruttaa. Viimeinen esimerkki on tällainen kun aamulla lähin töitä ihan normaalisti (iloisena) kesken päivää rupes väsyttämään hitosti ja mielikin muuttui sitten surulliseksi/sulkeutuneeksi niin heti tuli mieleen onkohan mulle kaksisuuntainen tai epävakaa. Sitten kun puntaroin ja mietin noita iski hirveä ahdistus päälle joka on jo 3tta päivää päällä.
En oo omasta mielestäni masentunut,kiinnostus asioihin on ihan normaalilla tasolla,ainut että välillä on hirveen väsyttäviä päiviä että hyvä että silmät kestää auki vaikka nukun ihan normaalisti. En ole myöskään agressiivinen itseäni enkä muita kohtaan. Maanantaina kyselen tarkemmin asiasta psykoterapeutiltani mutta toivoisin ennen sitä jos joku kehtaisi vastata ja jakaa mielipiteitä asiasta.
Jatkan vielä tästä ahdistuksesta,elikkä jos ahdistus on päällä,se saattaa kestää päiviä,yleensä 3-5 päivää kunnes häipyy. Välillä on parempia aikoja ettei ahdista ollenkaan ja elämä hymyilee. Vuosi meni ilman oireita,mutta viime syksynä sattui perheessäni ikäviä juttuja jotka sitten nosti ahdistuksen taas pintaan ja siitä asti sitä on nyt sitten ollut välillä enemmän välillä vähemmän.
Oireita mulla on nopea pulssi,ruokahaluttomuus,öllöttävä olo,niskat menee jumiin ja ajatukset välillä puuroutuu. :(
Sellanen tuli mieleen että huomaako toiset ihmiset jos sairastat esim biboa tai epävakaata? Puolisoni on terveydenhoitaja eikä hän ole mitään erityistä minussa huomannut.
Paljon kiitoksia vastauksista!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Bipoa sinulla ei nyt ainakaan ole
Kuulostat kohtalaisen normaalilta mielenterveydeltäsi. Kyllä puoliso ehdottomasti huomaa jos on näistä kumpi tahansa. Vaikea on piilottaa ainakaan vuosikausia. Elämä molempien näiden kanssa on yleensä melkoista vuoristorataa. Itselläni on hiljattain todettu bipo 1 ja minun elämäni on aina ollut vaikeaa ja erilaista.
Jokin harrastus , kirjat vois vahvistaa luonnetta ajan myotä.
Eräs viisas psykologi sanoi kerran, että se, diagnosoidaanko epävakaa persoonallisuushäiriö vai bipolaarihäiriön II-tyyppi, riippuu diagnoosin tekevästä lääkäristä. Häiriöiden ilmenemiset ovat hyvin lähellä toisiaan, ratkaisevaa on, mikä hoito auttaa. Bipolaarissa ratkaisevaa lääkitys, epävakailla terapia esim. dialektinen käyttäytymisterapia.
Em. diagnoosien kanssa kamppailevan puolisona voin sanoa, että mitä läheisemmästä ja pitempään jatkuneesta suhteesta on kyse, sitä tarkemmin puoliso osaa sanoa että jotain on pielessä. Itselläni on mennyt oikeastaa n. vuosi, että olen tajunnut puolisoni epävakaan käytöksen johtuvan jostakin muusta kuin "normaaleista" parisuhteen ongelmista. Mikäli oireet eivät ole selkeitä, esim. suhteessa tai elämässä ei ole tullut suurempia muutos/konflikti-tilanteita, niin voi olla ettei puoliso niitä huomaa tai osaa epänormaaliksi erottaa. Varsinkin terveydenhuollon ammattilaisella on pahana tapana osata ymmärtää kaikenlaisia kummalisuuksia, eikä välttämättä osaa ohjata hoitoon.
Vaikutat suht normaalilta. Noilla "oireilla" ei bipon diagnoosia saa. Onko bipous nyt niin muotisairaus, että kaikki sen haluaa ja yrittää tunkea normaalin elämän fiilisvaihteluja kaksisuuntaiseksi??? Ei kenenkään normaalinkaan elämä ole koko ajan iloista tai edes tasaista. Eikä täältä diagnooseja saa. Jos sulla on vakituinen hoitosuhde, mitäs täällä kyselet! Voi %€£¥₩%#@ että taas %$÷#@× noi wannabe-bipot...
Eikä tosta "oirelistasta" löytynyt epävakaankaan merkkejä. Paras diagnoosi sulle on luulosairas. Hyväksy vaan se, että elämä on elämää. Normaaleja surullisia asioita saa surra ja jokainen on välillä väsynyt eikä jaksa ajatella selvästi.