Uskon jumalan olevan olemassa. Tiedostan olevani hyvinkin syntinen, ja jopa "hävettää" rukoilla usein, koska jatkan synnin tekemistä rukouksien jälkeen. Äitini on kuitenkin aina sanonut, että pelkkä jumalaan uskominen riittää pelastukseen. Pitääkö tämä paikkansa? On myös vaikeita aikoja, jolloin syytän surkeasta elämästäni jumalaa tai jopa epäilen jumalan olemassa oloa, koska en saa ikinä vastausta/apua rukouksiini. Joskus myös ajattelen, että jumala vain loi maailman ja jätti oman onnensa nojaan, ja siksi ei vastaa rukouksiin. Tahtoisin olla hyvä ihminen, mutta ihan kuin sisälläni olisi jokin pahuus, joka ohjaa joskus tekojani, enkä voi päästä siitä eroon. Olen todella ahne ja materialistinen, vaikken haluaisi. En usko, että voin koskaan edes muuttua paremmaksi ihmiseksi. Huoliiko jumala minua tällaisenaan?
Pelastunko?
uskovainen1
886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmiset eivät ole hyviä ja monta kertaa uskovainen voi jopa langeta mutta kun hän katuu ja pyytää anteeksi, saa aloittaa taas uudestaan. Kun on uskoa ja rukoilee Jeesukselle ja on ottanut uskon vastaan niin silloin pelastut.
Joskus rukausvastaukset huomaa vasta jälkikäteen, minulla se tapahtui välittömästi silloin kun minulla oli kolmoishermosärky ja puolestani rukoiltiin, se parantui siinä heti.
Kyllä pitää ottaa Jeesus Kristus vastaan ihan henkilökohtaisesti ja tunnustaa hänelle halu pelastua ja tulla Jumalan lapseksi, siis uudestisyntyä. ei pelkkä Jumalan tunnsutaminen pelasta ja takaa taivaspaikkaa.
Myös sielunvihollinen tietää, että Jumala on ja jopa vapisee Kaikkialtiaan majesteetin edessä.
Tietoinen synti pitää jättää ja siitä on pyrittävä eroon uskontulon jälkeen Pyhän Hengen voiman avulla.
Siita ota Jeesus Krisus vastaan todella.
Herra antaa sitten sinulle voiman luopua maallisesta ja kaikesta mikä on esteenä taivastiellä.
Olen samaa mieltä Jumala kutsuu sinua ja lisään tähän muutaman kohdan, kun etsit Jumalaa, Raamattu lupaa se kuka kolkuttaa, sille avataan, eli Jumala toivoo itsealoitteisuutta, jos ei kutsua ole tullut. Elämme typeriä itsekkäitä, egoistisia aikoja, paljon siitä on tv, elokuva ja musiikkiteollisuuden jakamienien ihanteiden käyttäytyä tulosta, Jumala ei ole jättänyt meitä, ajat ovat jumalattomat ja harvat enään edes turvaavat Jumalaan. Rukouksesi eivät tule toteen, olen kuullut monilta, että kun he seuraavat Kkristusta ja Jumalaa tavalla, jonka kokevat itselleen rehellisesti oikeaksi tavaksi tulkita Raamattua, rukoukset tulevat toteen ja jos he lähtevät pois tieltään ei enään, minun kokemukseni on sama, Raamattu lupaa se mitä pyydät se annetaan, mutta vain, jos se on Jumalan hyväksymää, eli ei pahuutta. Olen parantanut sairaita ja nähnyt suuria ihmeitä rukouksen seurauksena, joten minulle on mahdotonta olla muu kuin kristitty. Etsi, pyydä näyttämään tie, lue Jeesuksen opetuksia ja kymmentä käskyä, ole aktiivinen, Jeesus puhuu vertauskuvin, joten on tarve miettiä, miten se menisi nykysanoin.
Itse emme kestä syntiä vastaan taistelussa mutta kun pyydät Jeesusta Kristusta elämääsi henkilökohtaisesti ja Otat kasteen hänen nimessään. Sinä saat pyhänhengen joka johdattaa sinua. Sillä Jeesus Kristus on voittanut synnit ja VAIN hänessä ja hänen kauttaan meillä on pelastus. Rukoile siis Jeesusta Kristusta elämääsi sillä taivaan isä on lähettänyt hänet pelastamaan meitä syntisiä.
Siunausta elämääsi
Kristinuskon äijä-jumala on mielikuvitusolento.
Olemme jälleensyntymisen ja karman lain alaisia. Ne ovat luonnonlakeja.
Kristinuskon Jumala ei ole mielikuvitus olento, vaan kaiken luoja.
Kaikki on lähtenyt alkuräjähdyksestä ja evoluutio jyrää.
Uskovaisten jumala on itsekäs pöyhkeä massamurhaaja diktaattori joka on vaatinut itseään palveltavan ja rakastettavan.
Teet oikein tunnustaessasi rikkeesi Jumalan tahtoa vastaan. Hänen anteeksiantonsa on runsas. Mutta vaikka äitisi puhe pelastuksesta yksin uskon kautta on totuuden mukaista, ei siinä ilmene koko totuus. Koko totuus ei sisälly lauseeseen "On kirjoitettu", vaan lauseisiin "On kirjoitettu" ja "On myös kirjoitettu". Totuudella on useampia kuin yksi siipi. Samoin teorian ja käytännön suhteen tulee käyttämätön totuus yhtä tyhjäksi kuin käyttämätön lihas.
Mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo, että hänellä on usko, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kai usko voi pelastaa häntä? [Jaak. 2:14]
Usko, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. [Jaak. 2:17]
Ihminen vanhurskautetaan teoista eikä yksin uskosta. [Jaak. 2:24]
Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. [Luuk. 11:28]
Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia [Room. 2:13].
Moni lienee ulalla uudestisyntyneen (hengellisen lapsukaisen) kehityksestä kohti kypsää miehuutta Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mittaa. Joko kuvittelemme olevamme valmiiksi hyviä ihmisiä ja todellisuudessa epäonnistumme surkeasti. Tai odotamme passiivisesti Jumalan tekevän luonteestamme pyhän panematta itse tikkua ristiin. Tapahtuuko Hengen työn ihmissydämessä todella automaattisesti tiedostamatta? Vai voisiko vaikka tietoinen itsekuri ja Raamatun tutkiskelu olla välttämätöntä?