Viime viikonvaihteessa olimme kaverini mökillä.
Paikalla oli kolme pariskuntaa. Kyseessä on itse
asiassa vakiporukka, jonka kanssa olemme pitäneet
bileitä vuosien ajan.
Lauantai-iltana päätimme pelata jo perinteeksi
muodostunutta pokeria. Peliä pelataan pokerin
säännöillä ja jokaiselle jaetaan alussa 10
pelimerkkiä. Vuosia sitten kehittämässä
pelissämme on tarkoitus saada selville häviäjä
eli henkilö, jolta ensimmäisenä loppuu
pelimerkit. Yhdessä sovittu rangaistus häviäjälle
on se, että hän joutuu olemaan sidottuna
vähintään seuraavaan aamuun. Tätä varten hankimme
muinoin käsiraudat ja nilkkoihin kiinnitettävät
vähän isommalla lenkillä ja pidemmällä ketjulla
varustetut jalkaraudat.
No mitä järkeä tässä pelissä on? En tiedä, mutta
nyt taisi olla jo neljäs kerta, kun sitä
pelattiin. Kukaan meistä ei ole koskaan halunnut
jäädä pois, vaikka kaikki tietävät yhden häviävän
ja saavan rangaistuksensa.
Korttia lätkittiin ja tilanteet vaihtelivat.
Ensimmäisenä pelimerkit loppuivat vaimoltani. Ei
muuta kun eukko kahleisiin. Kädet lukittiin
käsiraudoilla eteen. Teimme näin, jotta kahlittu
voi osallistua muuhun illan ohjelmaan. Vaimoni
oli avojaloin ja seuraavaksi jalkaraudat
kiinnitettiin hänen paljaisiin nillkoihinsa.
Ilta jatkui ja hauskaa oli. Vaimoni tottui
kahleihiinsa aika pian ja ne eivät juurikaan
haitanneet menoa. Jopa tanssiminen onnistui hyvin.
Yöllä lähdimme kotiin ja vaimoni pyysi päästä
kahleista irti. Yksimielinen päätös oli, että
sääntöjä pitää noudattaa siitä huolimatta. Joten
kahleet jäivät paikoilleen. Avojaloin kulkeminen
pimeässä metsässä kahlittuna ei ollut helppo
rasti, mutta siitäkin selvittiin. Automatka sujui
rauhallisesti ja kotiin pääsimme myös ilman
kommelluksia. Yönsä eukko vietti kahleissa.
Aamulla aavasin käsiraudat, mutta jalkaraudat
jätin paikoilleen. Ne suostuin irroittamaan vasta
illalla.
Paikalla oli kolme pariskuntaa. Kyseessä on itse
asiassa vakiporukka, jonka kanssa olemme pitäneet
bileitä vuosien ajan.
Lauantai-iltana päätimme pelata jo perinteeksi
muodostunutta pokeria. Peliä pelataan pokerin
säännöillä ja jokaiselle jaetaan alussa 10
pelimerkkiä. Vuosia sitten kehittämässä
pelissämme on tarkoitus saada selville häviäjä
eli henkilö, jolta ensimmäisenä loppuu
pelimerkit. Yhdessä sovittu rangaistus häviäjälle
on se, että hän joutuu olemaan sidottuna
vähintään seuraavaan aamuun. Tätä varten hankimme
muinoin käsiraudat ja nilkkoihin kiinnitettävät
vähän isommalla lenkillä ja pidemmällä ketjulla
varustetut jalkaraudat.
No mitä järkeä tässä pelissä on? En tiedä, mutta
nyt taisi olla jo neljäs kerta, kun sitä
pelattiin. Kukaan meistä ei ole koskaan halunnut
jäädä pois, vaikka kaikki tietävät yhden häviävän
ja saavan rangaistuksensa.
Korttia lätkittiin ja tilanteet vaihtelivat.
Ensimmäisenä pelimerkit loppuivat vaimoltani. Ei
muuta kun eukko kahleisiin. Kädet lukittiin
käsiraudoilla eteen. Teimme näin, jotta kahlittu
voi osallistua muuhun illan ohjelmaan. Vaimoni
oli avojaloin ja seuraavaksi jalkaraudat
kiinnitettiin hänen paljaisiin nillkoihinsa.
Ilta jatkui ja hauskaa oli. Vaimoni tottui
kahleihiinsa aika pian ja ne eivät juurikaan
haitanneet menoa. Jopa tanssiminen onnistui hyvin.
Yöllä lähdimme kotiin ja vaimoni pyysi päästä
kahleista irti. Yksimielinen päätös oli, että
sääntöjä pitää noudattaa siitä huolimatta. Joten
kahleet jäivät paikoilleen. Avojaloin kulkeminen
pimeässä metsässä kahlittuna ei ollut helppo
rasti, mutta siitäkin selvittiin. Automatka sujui
rauhallisesti ja kotiin pääsimme myös ilman
kommelluksia. Yönsä eukko vietti kahleissa.
Aamulla aavasin käsiraudat, mutta jalkaraudat
jätin paikoilleen. Ne suostuin irroittamaan vasta
illalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
varmaan teillä oli kivaa