Tieteellinen tutkimus ja sillä saatu uusi tieto ei periaatteessa voi olla ristiriidassa kristillisen uskon kanssa. Usko katselee tiedon maailmaa tietyssä perspektiivissä. Jos uskon, että maailma on Jumalan luoma, maailmasta saatu tieto ei voi olla uskoni kanssa ristiriidassa (olipa luominen tapahtunut miten tahansa). Tiedon kasvun ei myöskään pitäisi sinänsä pienentää uskon reviiriä, sillä yhä edelleenkin usko säilyy aspektina koko maailmaan, kaikkeen, mitä siinä on ja ilmenee. Usko vastaa samaa todellisuutta ja elämänalueita tarkasteltaessa erilaisiin kysymyksiin kuin tiede.
Ei minun uskoni etsi esimerkiksi elämän kehitykselle jotain parempaa ja vakuuttavampaa selitystä kuin minkä tiede voi antaa. Olen tästä syystä skeptinen siihen akrobatiaan, jolla kreationistit ovat käsitelleet evoluutioteorian ongelmia. Koen Jumalan paikan ja merkityksen tässä yhdessä kosmoksessa eri tavalla. Kysymys on mielestä ja merkityksestä, kodin tunteesta. Voin ilmaista sen maailmankuvan muutoksista riippumatta vaikkapa vanhan psalmin sanoin:
Ps. 8:3-9
[4]Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
[4] [5] - mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
[5] [6]Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
[6] [7]Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa:
[7] [8]lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
[8] [9]taivaan linnut ja meren kalat,
kaikki vesissä liikkuvat.
[9] [10]Herra, meidän Jumalamme,
suuri on sinun nimesi
kautta koko maailman!
On siis kysymys eri näkökulmasta yhteen ja samaan maailmaan.
Ei minun uskoni etsi esimerkiksi elämän kehitykselle jotain parempaa ja vakuuttavampaa selitystä kuin minkä tiede voi antaa. Olen tästä syystä skeptinen siihen akrobatiaan, jolla kreationistit ovat käsitelleet evoluutioteorian ongelmia. Koen Jumalan paikan ja merkityksen tässä yhdessä kosmoksessa eri tavalla. Kysymys on mielestä ja merkityksestä, kodin tunteesta. Voin ilmaista sen maailmankuvan muutoksista riippumatta vaikkapa vanhan psalmin sanoin:
Ps. 8:3-9
[4]Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
[4] [5] - mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
[5] [6]Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
[6] [7]Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa:
[7] [8]lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
[8] [9]taivaan linnut ja meren kalat,
kaikki vesissä liikkuvat.
[9] [10]Herra, meidän Jumalamme,
suuri on sinun nimesi
kautta koko maailman!
On siis kysymys eri näkökulmasta yhteen ja samaan maailmaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koen uskon hengellisenä yhteytenä Jumalan kanssa. Elävä usko on aivan toista kuin totena pitävä usko tai uskoon perustuva maailmankatsomus, jota ilmeisesti tarkoitat, puhuessasi uskosta?
Olen ollut pitkään elävässä uskossa Jeesukseen Kristukseen, täyttynyt usein Pyhällä Hengellä, puhunut hengen vaikutuksesta vieraita kieliä jne. ja voin sanoa, että se on vähän samaa kun saisit sähköt mökille. Sähköäkin on hieman vaikea selittää eikä se olekaan tarpeen. Käännät vain katkaisimesta ja valot syttyvät. Sellaista on elävä usko. Joko olet kokenut elävän uskon ihmeellisen maailman kohdallasi?