mutta hän ei ottanut vastaan meidän tukeamme." Tässä erään seurakuntalaisen lausahdus. No, en kyllä minäkään olisi ottanut heidän tukeaan vastaan koska se tarkoittaa tulemista heidän halaumaksi ihmiseksi, heidän ehdoillaan. Näitä tukijoita sietää varoa mikäli haluaa säilyttää itsensä ja omanarvontuntonsa.
Mikä ihmeen halu joillakin ortodokseilla on parantaa pappeja ja muita henkilöitä itsensä kaltaisiksi idiooteiksi?
Mikä ihmeen halu joillakin ortodokseilla on parantaa pappeja ja muita henkilöitä itsensä kaltaisiksi idiooteiksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitten on tämä kelvollisen katumisen vaatimus. Kuka ihminen muka mittaa toisen katumuksen määrän?
Onhan se ihan kiva saada antaa tukea, siis olla tukevana osapuolena, mutta ensin pitäisi kuitenkin selvittää mahtaako tuen kohteeksi tarkoitettu ihminen olla jonkin tuen tarpeessa ja millaisen tuen tarpeessa hän omasta mielestään ja asiallisesti ottaen on. - Ihan vain siltä varalta, että ei tukemisyrityksillään häiritsisi toisen elämänkulkua ja pahentaisi toisen vaikeuksia, joista hän ehkä saattaa hyvinkin ilman häiritsemistä ja kiusaamista ajan kanssa selvitä omille jaloilleen.
Ihminen on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Ei sellaisena kuin me hänet haluaisimme hyväksyä!
http://areena.yle.fi/radio/1995238
Roman Schatzin Maamme-kirjassa kysytään nyt, kell' onni on? Teemana on on suomalainen onni ja onnellisuus. Haastateltavana psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen.
Ehkäpä kommenttini miinustajakin nyt tuntee halua uhrautua niin paljon, että kuuntelee tuosta ohjelmasta vähintään aikajanan 5:00 - 16:30. Se olisi hänelle hyväksi opiksi.
***
Monella ortodoksilla on aika paljon tekemistä siinä, että hyvyys, jonka hän itse itselleen olettaa omaksi ominaisuudekseen, onkin negatiivisen yhteisöllisyyden tukemista - toisen ihmisen häiritsemistä ja kiusaamista hänen oikeutetussa pyrkimyksessään menestyä omin avuin.
"Menestys elämässä ja hengellisessä ymmärryksessä", joita ortodoksiseen jumalanpalvelukseen osallistuva saa kuulla siellä rukoiltavan ja näin ollen voi uskoa olevan siunattu, hyväksytty asia, voidaan tulkita kattavan hyvinkin paljon siitä, mitä prof. Ojanen tuossa haastattelussa kutsuu onnellisuudeksi.
Suoko miinustaja onnellisuuden ja menestyksen kaikkine osatekijöineen (erityisesti ohjelman kohta 6:00 - 13:30) sillekin ihmiselle, johon hän kohdistaa 'auttamistaan', joka tosiasiassa kohteensa kokemana on häirintää ja kiusaamista? Suoko hän toiselle ihmiselle sen, minkä suo itselleen - olla oman elämänsä subjekti eikä kenenkään objekti? Noudattaako hän toisin sanoen tuota meidän kaikkien niin syvästi rakastamaa kultaista sääntöä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi?
On mukavampi olla vieraalle tukevana kuin paksuna.
Olipa monimielinen kommentti!