Olen masturboinut lähes koko pienen ikäni ajan, olen 20-vuotias. Tein sitä siis jo ennen kuin edes ymmärsin mistä on kyse. Kun huomasin, että ajatuksilla oli yhteys siihen tunteeseen, mikä syntyy, huomasin, että väkivaltaiset ajatukset "kiihottaa" minua. En nyt tiedäonko tuo kiihottaa tässä hyvä sana, puhutaan nyt kuitenkin siitä kun olin vielä lapsi.
Nyt kun 20 vuotta on kasassa, huomaan, että en todellakaan samaistu muiden kertomuksiin seksistä ja seksuaalisuudesta. En fantasioi tuntemistani miehistä (tai naisista), en julkkiksista, en kenestäkään oikeasta henkilöstä. Harvemmin edes fiktiivisistä, yleensä fantasioissani esiintyy vain ihmisiä joilla ei ole nimiä, ei kasvoja. Ovat kyllä ihmisiä, mutta erittäin ei-yksityiskohtaisia. Ja missä minä olen fantasiassani, no, en missään. Se on aina joku ihan muu kuin minä. Minä en ole se, joka nauttii, se on vain fyysinen vartaloni? (Onko tuossa järkeä?) Ja kaikki ne väkivaltaisuudet, esimerkiksi raiskaukset, mistä fantasioin, eivät todellakaan ole sellaista, mistä olen tosielämässä kiinnostunut. Toivottavasti kukaan ei nyt tuomitse näiden ajatusten vuoksi. En todellakaan kannata minkäänlaisia väkivaltaisuuksia todellisuudessa.
En ole myöskään oikeastaan seksuaalisesti kiinnostunut kenestäkään. Olen kyllä ollut ihastunut, mutta en edelleenkään samaistu kehenkään tilanteessa olevaan. En ole koskaan "halunnut" näitä ihastuksiani. En seksuaalisesti enkä muutenkaan. Olen vain pitänyt ihastumisen tunnetta sellaisena hyvänä "ajan kuluna". En myöskään hyvännäköisen miehen nähdessäni ajattele mitään seksuaalista. Saatan toki mennä hämilleni, mutta mitään ajatuksia ei päässäni liiku. Ei edes vitsillä.
Olen neitsyt enkä ole kokenut mitään seksuaalista vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Nyt olen alkanut miettiä, olenko normaali. Irtoseksi ei kiinnosta, sillä haluni eivät kohdistu kehenkään esim. ulkonäon takia. Uskon, että voisin haluta seksiä, jos tunnen ihmisen tarpeeksi hyvin. Mutta tällä hetkellä ei ketään sellaista ihmistä ole. Enkä myöskään ole varma, kiinnostaako parisuhde minua. En voi tietää, en ole kokeillut. Kun lueskelin jotain keskustelua, missä puhuttiin että halutaan vaan jäädä kullan viereen aamulla loikoilemaan sänkyyn eikä nousta kouluun tai töihin, huomasin että en kyllä voi ajatella haluavani samaa tilannetta. Ei, en ole kokenut sitä. Olen itselleni vain nyt mahdollisimman rehellinen. En voi ajatella, että haluaisin mitään näistä. Se voi kuulostaa katkeran nuoren naisen ajatusmaailmalta, mutta toisaalta en ole koskaan yrittänyt, en ole koskaan ajatellutkaan asiaa. Tässä mietinkin, että voiko olla, että olen aseksuaali. Ei sillä, että sillä olisi mitään väliä.
Mutta eniten tuo itsetyydytys minua hämmentää. Onko ihan normaalia, että ei ensinnäkään ole itse minkäänlaisessa osassa fantasioitaan, ja että ei myöskään fantasioi periaatteessa kenestäkään.
Nyt kun 20 vuotta on kasassa, huomaan, että en todellakaan samaistu muiden kertomuksiin seksistä ja seksuaalisuudesta. En fantasioi tuntemistani miehistä (tai naisista), en julkkiksista, en kenestäkään oikeasta henkilöstä. Harvemmin edes fiktiivisistä, yleensä fantasioissani esiintyy vain ihmisiä joilla ei ole nimiä, ei kasvoja. Ovat kyllä ihmisiä, mutta erittäin ei-yksityiskohtaisia. Ja missä minä olen fantasiassani, no, en missään. Se on aina joku ihan muu kuin minä. Minä en ole se, joka nauttii, se on vain fyysinen vartaloni? (Onko tuossa järkeä?) Ja kaikki ne väkivaltaisuudet, esimerkiksi raiskaukset, mistä fantasioin, eivät todellakaan ole sellaista, mistä olen tosielämässä kiinnostunut. Toivottavasti kukaan ei nyt tuomitse näiden ajatusten vuoksi. En todellakaan kannata minkäänlaisia väkivaltaisuuksia todellisuudessa.
En ole myöskään oikeastaan seksuaalisesti kiinnostunut kenestäkään. Olen kyllä ollut ihastunut, mutta en edelleenkään samaistu kehenkään tilanteessa olevaan. En ole koskaan "halunnut" näitä ihastuksiani. En seksuaalisesti enkä muutenkaan. Olen vain pitänyt ihastumisen tunnetta sellaisena hyvänä "ajan kuluna". En myöskään hyvännäköisen miehen nähdessäni ajattele mitään seksuaalista. Saatan toki mennä hämilleni, mutta mitään ajatuksia ei päässäni liiku. Ei edes vitsillä.
Olen neitsyt enkä ole kokenut mitään seksuaalista vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Nyt olen alkanut miettiä, olenko normaali. Irtoseksi ei kiinnosta, sillä haluni eivät kohdistu kehenkään esim. ulkonäon takia. Uskon, että voisin haluta seksiä, jos tunnen ihmisen tarpeeksi hyvin. Mutta tällä hetkellä ei ketään sellaista ihmistä ole. Enkä myöskään ole varma, kiinnostaako parisuhde minua. En voi tietää, en ole kokeillut. Kun lueskelin jotain keskustelua, missä puhuttiin että halutaan vaan jäädä kullan viereen aamulla loikoilemaan sänkyyn eikä nousta kouluun tai töihin, huomasin että en kyllä voi ajatella haluavani samaa tilannetta. Ei, en ole kokenut sitä. Olen itselleni vain nyt mahdollisimman rehellinen. En voi ajatella, että haluaisin mitään näistä. Se voi kuulostaa katkeran nuoren naisen ajatusmaailmalta, mutta toisaalta en ole koskaan yrittänyt, en ole koskaan ajatellutkaan asiaa. Tässä mietinkin, että voiko olla, että olen aseksuaali. Ei sillä, että sillä olisi mitään väliä.
Mutta eniten tuo itsetyydytys minua hämmentää. Onko ihan normaalia, että ei ensinnäkään ole itse minkäänlaisessa osassa fantasioitaan, ja että ei myöskään fantasioi periaatteessa kenestäkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisipa mukava jutella kanssasi lisää tästä. Aika paljon samansuuntaisia ajatuksia itselläkin!
Ahaa! Haluatko kertoa lisää? Miten suhtaudut itseesi jne. ja uskotko, että seksuaaliset halut toista ihmistä kohtaan voivat herätä. Haluaisin nimittäin vähän niin kuin tippua maan pinnalle tässä asiassa, mutta en tiedä, voiko niin käydä. Eli periaatteessa haluaisin kokea sen, mitä muutkin kokee, mutta en nyt sitten tiedä, onko sillä mitään merkitystä, onko se mahdollistakaan edes. Ei itseä voi pakottaa ainakaan.
Niin, myös minä olen fantasioissani aina ulkopuolinen, en siis katselija, tms vaan ulkopuolinen, eivätkä ne kohdistu kehenkään tuntemaani henkilöön tai siis ylipäätänsäkään kenenkään persoonaan. Itse en ainakaan edes toivo minkäänlaista seksuaalista kontaktia johonkuhun tiettyyn henkilöön.
Muita? Ja onko tämä kuinka yleistä?