Tärkeämmät asiat pakottavat minut nyt ainakin joksikin aikaa vetäytymään täältä. Ilmoitan siksi, ettei kukaan vain huolehtisi, että onko minulle sattunut jotakin, kun pysyn poissa.
Kyllä täällä teidän kanssanne ihan hauskaa olisi, mutta – velvollisuudet ennen kaikkea. Ja velvollisuuteni eivät ole täällä, vaan kotona ja lähipiirissäni. Mitä velvollisuuksiltani aikaa jää, käytän sen paremmin kuin itseni ja muiden huvittamiseen yksinkertaisimpien veljieni ja totisimpien torvensoittajien kustannuksella.
Katselin nyt noita tämänpäiväisiä saitteja ja näin, että siellä lähes joka keskustelun väliin tunkevat nuo ”jo vain” ja ”tosi on” tyypit kerta toisensa jälkeen, vaikka kukaan ei heihin reagoi. Miksi ei? Minun tuli heitä sääli. Hehän ovat kuin pikkupoika, joka pyrkii saamaan huomiota aikuisilta tulemalla heidän keskustelunsa väliin kertomalla, että ”pippelipä on vain meillä miehillä, tytöillä sitä ei ole”. Pitäisi siihen aikuisen reagoida ihan totisella naamalla myönnellen asian näin olevan, vaikka kuinka pyrkisi huvittamaan!
Onhan täällä ollut ihan asiallisia keskusteluja, joissa on puhuttu politiikasta, historiasta ja muista mielenkiintoisista asioista, esitetty puolin ja toisin perusteltuja mielipiteitä, eikä vain huudeltu typeriä iskulauseita. Mutta ei kai tuollakaan ole merkitystä juuri muille kuin keskustelijoille itselleen. Täällä tapahtuvan merkityksiin puolueiden kannatuksissa ja poliittisissa ratkaisuissa ei kannata kenenkään uskoa. Niin tai näin, mutta kun tämä vie liikaa aikaa, niin tästä on turhimpana helpointa luopua.
Mutta jäähän tänne kirjoittelijoita. Valitettavasti nyt poistuu monelta törkypanoksien ampujalta hyvä ja aivan ehjäksi jäänyt maalitaulu, joka heitä varmaan harmittaa. Mutta onhan heillä ollut ja varmaan tulee olemaan muitakin maaleja, jotka myös tuollaisen ammunnan hyvin kestävät, sillä tuolla ampumataidolla kranaatit viuhahtelevat ohi tai jäävät ”suutareiksi” tai liian lyhyiksi ja paljon tapahtuu ampujaa itseään vahingoittavia putkiräjähdyksiä.
Ja voittehan te, kiihkeimmät saittikepulaiset, ryhtyä vaikka tappelemaan keskenänne. Siinä te voisitte pärjätäkin paremmin. Timo Ristimäki on yrittänyt jo keskinäistä sotaanne terhakasti aloittaa. Oiva Härkönen ei houkutteluista huolimatta ole uskaltautunut siihen mukaan. Uskaltaisiko joku toinen vastata Timon haasteeseen?
Ernest Hemingway kirjoitti kuulun romaanin ”Jäähyväiset aseille”. Olkoon tämä minun jäähyväiseni, ainakin toistaiseksi, niille aseille, joita tässä kohta vuoden päivät olen täällä käytellyt. Ja niille huonompien aseiden käyttäjille, jotka nyt varmaan ryhtyvät huutelemaan jälkeeni - ja näkyvät parhaillaankin huutelevan - niitä tunnetuiksi tulleita viisauksiaan latoen sanon niihin myöhemmin mitenkään reagoimatta: jäähyväiset myös aaseille!
Ps. Saatan minä tämänkin jälkeen joskus jonkin pikku viestin saiteille heittää. Ja kyllä minä vielä joskus sen tutkielmani Väinö Tannerista teen ja julkaisen täälläkin, jos minulle vain terveyttä ja elinpäiviä suodaan. Se on vain suuri työ. Tannerista ei voida tehdä tutkielmaa yhtä kevyellä otteella kuin Urho Kekkosesta, sillä Väinö Tanner oli suurmies.
Kyllä täällä teidän kanssanne ihan hauskaa olisi, mutta – velvollisuudet ennen kaikkea. Ja velvollisuuteni eivät ole täällä, vaan kotona ja lähipiirissäni. Mitä velvollisuuksiltani aikaa jää, käytän sen paremmin kuin itseni ja muiden huvittamiseen yksinkertaisimpien veljieni ja totisimpien torvensoittajien kustannuksella.
Katselin nyt noita tämänpäiväisiä saitteja ja näin, että siellä lähes joka keskustelun väliin tunkevat nuo ”jo vain” ja ”tosi on” tyypit kerta toisensa jälkeen, vaikka kukaan ei heihin reagoi. Miksi ei? Minun tuli heitä sääli. Hehän ovat kuin pikkupoika, joka pyrkii saamaan huomiota aikuisilta tulemalla heidän keskustelunsa väliin kertomalla, että ”pippelipä on vain meillä miehillä, tytöillä sitä ei ole”. Pitäisi siihen aikuisen reagoida ihan totisella naamalla myönnellen asian näin olevan, vaikka kuinka pyrkisi huvittamaan!
Onhan täällä ollut ihan asiallisia keskusteluja, joissa on puhuttu politiikasta, historiasta ja muista mielenkiintoisista asioista, esitetty puolin ja toisin perusteltuja mielipiteitä, eikä vain huudeltu typeriä iskulauseita. Mutta ei kai tuollakaan ole merkitystä juuri muille kuin keskustelijoille itselleen. Täällä tapahtuvan merkityksiin puolueiden kannatuksissa ja poliittisissa ratkaisuissa ei kannata kenenkään uskoa. Niin tai näin, mutta kun tämä vie liikaa aikaa, niin tästä on turhimpana helpointa luopua.
Mutta jäähän tänne kirjoittelijoita. Valitettavasti nyt poistuu monelta törkypanoksien ampujalta hyvä ja aivan ehjäksi jäänyt maalitaulu, joka heitä varmaan harmittaa. Mutta onhan heillä ollut ja varmaan tulee olemaan muitakin maaleja, jotka myös tuollaisen ammunnan hyvin kestävät, sillä tuolla ampumataidolla kranaatit viuhahtelevat ohi tai jäävät ”suutareiksi” tai liian lyhyiksi ja paljon tapahtuu ampujaa itseään vahingoittavia putkiräjähdyksiä.
Ja voittehan te, kiihkeimmät saittikepulaiset, ryhtyä vaikka tappelemaan keskenänne. Siinä te voisitte pärjätäkin paremmin. Timo Ristimäki on yrittänyt jo keskinäistä sotaanne terhakasti aloittaa. Oiva Härkönen ei houkutteluista huolimatta ole uskaltautunut siihen mukaan. Uskaltaisiko joku toinen vastata Timon haasteeseen?
Ernest Hemingway kirjoitti kuulun romaanin ”Jäähyväiset aseille”. Olkoon tämä minun jäähyväiseni, ainakin toistaiseksi, niille aseille, joita tässä kohta vuoden päivät olen täällä käytellyt. Ja niille huonompien aseiden käyttäjille, jotka nyt varmaan ryhtyvät huutelemaan jälkeeni - ja näkyvät parhaillaankin huutelevan - niitä tunnetuiksi tulleita viisauksiaan latoen sanon niihin myöhemmin mitenkään reagoimatta: jäähyväiset myös aaseille!
Ps. Saatan minä tämänkin jälkeen joskus jonkin pikku viestin saiteille heittää. Ja kyllä minä vielä joskus sen tutkielmani Väinö Tannerista teen ja julkaisen täälläkin, jos minulle vain terveyttä ja elinpäiviä suodaan. Se on vain suuri työ. Tannerista ei voida tehdä tutkielmaa yhtä kevyellä otteella kuin Urho Kekkosesta, sillä Väinö Tanner oli suurmies.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Alkuviikosta on mullakin sen verran pakko myydä vapaa-aikaa muualle, että saa vähän rahaa tilille, mistä syystä en esiinny täällä muutamaan päivään.
Jos siis tämän jälkeen joku kirjoittelee nimmarilla "Näin on", niin kyse on joko vahingosta tai plagiaatista. Älkää siis ottako niitä tekstejä vakavissanne, ellei asiasisältö anna siihen aihetta.
Kaksi kuukautta mies on jättänyt hyvästejä, mutta on häiriköinyt palstaa ylivoimaisesti eniten hurmoksellisella Kekkosvihalla ja Tannerin ihailulla.
Kekkonen on ja pysyy suurena valtiomiehenä ja Tannerista ei tule suurmiestä tekemälläkään.
onhan se ollut kiva näitä juttuja lueskella.
Hyvät kirjoittajat ovat tervetulleita saitille kuin saitille keskustelua herättelemään.
K.K Korhonen on saanut asiatyylillään ajatteluakin liikkeelle. KIITOS1
"Ernest Hemingway kirjoitti kuulun romaanin ”Jäähyväiset aseille”. Olkoon tämä minun jäähyväiseni, ainakin toistaiseksi, niille aseille, joita tässä kohta vuoden päivät olen täällä käytellyt. Ja niille huonompien aseiden käyttäjille, jotka nyt varmaan ryhtyvät huutelemaan jälkeeni - ja näkyvät parhaillaankin huutelevan - niitä tunnetuiksi tulleita viisauksiaan latoen sanon niihin myöhemmin mitenkään reagoimatta: jäähyväiset myös aaseille!"
-------------------------------
...minkä sinä varmasti teetkin. Yhtä monta kertaa, kuin olet hyvästisi jättänyt, yhtä monta kertaa olet palannut. Tälläkin kertaa epäilen motiivejasi, luulen että suurin syy tämänkertaiseen vetäytymiseesi on "Mielipidepankki", kun hän erehtyi olemaan eri mieltä kanssasi sotilaan roolista. Siinä kertalaakista ystävä muuttui viholliseksi, kun rohkeni olla erimieltä kaikkitietävä Korhosen kanssa. Ei kannattaisi olla noin herkkähipiäinen.
ps. Aika erikoinen tapa sinulla on hyvästellä kanssakirjoittasi, mutta tervetuloa takaisin joka tapauksessa.
Mielessäni oli jo avausta kirjoittaessani asia, jonka esiintulon sain vain vaivoin estetyksi. Ajattelin, että siitä se täällä riekunta alkaisi, kuten alkoi silloin, kun tulin maininneeksi vaimoni sairaudesta, josta sitten eräiden törkimysten reaktioiden suututtamana kerroin enemmän.
Mutta mitäpä minä riekkujista – siitä vaan, jos se heitä helpottaa. Ja näkyyhän tuo silloinen pääriekkuja Jorma Laitinen jo ehättäneen lieventämään angstiaan projisoimalla omia epävarmuuksiaan muka minun tuntemuksikseni!
Kerron siis mielessäni olevan riekkujien uhallakin! Asia ei erityisesti kuulu tämän saitin aihepiiriin. Saatan olla naiivi, mutta tarkoitukseni on hyvä ja vilpitön, ja asia koskettaa useimpia miespuolisia täällä, poliittisesta kannasta riippumatta, siis myös keskustalaisia. Ja melko poikkeuksellisesti olen nyt ihan vakavissani.
Osaatteko, aviomiehet, antaa vaimollenne hänelle kuuluvan arvon? Olen mielestäni arvostanut aina naisia naisina, ihmisinä, perheenäiteinä, ystävinä, työtovereina, ja ihaillut naiskauneutta, ollut jopa liiankin heikko sille. Olen mielestäni ollut tässä avioliitossani myös kunnon aviomies, uskollinen, ja paitsi rakastanut myös arvostanut vaimoani suuresti ja myös mielestäni osoittanut sen hänelle.
Kuitenkin olen nyt tullut huomaamaan, että en minä ole osannut arvostaa ja kiittää vaimoani läheskään kaikesta, mistä hän olisi arvostukseni ja kiitollisuuteni ansainnut. Enkä osannut kertoa arvostuksen ja kiitoksen sanoja hänelle edes siitä, minkä olen niiden arvoiseksi hyvin tiennyt.
Olen mielestäni ollut ikäluokkaani nähden varsin moderni ja feminismiäkin ymmärtävä mies, en siis mikään shovinistisika. Olen ollut helpottavinani vaimoni taakkaa, kun olen aina pessyt meillä ikkunat, piiskannut matot, usein imuroinutkin, ja tehnyt raskaimmat puutarhatyöt. Olen kantanut raskaimmat kauppakassit, hakenut sienet metsästä, mutta vaimo ne on suolannut, kuivannut, pakastanut tai muuten säilönyt. Yhteen ja toiseen, aikanaan mielestäni ihan riittävästi, olen osallistunut.
Mutta olen kuitenkin ollut sillä lailla vanhanaikainen, että sittenkin lähes koko kodinhoito on jäänyt vaimon työksi. Samoin pyykkäys ja ruoanlaitto. Jopa silloin, kun vaimoni oli työssä, ja hänellä oli ihan yhtä vaativa työ kuin itsellänikin. Ajattelin, että konehan meillä pyykit pesee, näin siistissä perheessä riittää kun kerran viikossa imuroi ja vähän pyyhkäisee pölyjä pinnoilta, hoitaa kukat sisällä ja ulkona ja mikä työ se nyt on huolehtia 2-3 hengen talouden ruoanlaitosta.
Saatoin minä joskus mielestäni muka ihan hyväntahtoisesti irvailla kiireitään valitelleelle vaimolleni, että ”mitenhän ne selvisivät ne minun lapsuusympäristöni mökinmuijat, joilla oli ukko savotalla, itsellä aamuisin kolme muksua kouluun laitettavana, kolme vielä kotona hoidettavana ja yksi mahassa maailmaan tulossa, kun oli vielä 3-4 lehmänkantturaa navetassa hoidettavana ja vesikin piti vetää kelkalla pihaan ja pyykki pestä muuripadassa ja huuhdella avannossa”. Vaikka noin monella joskus olikin, sellaisen kertominen kiireiselle vaimolle oli kaikkea muuta kuin hyväntahtoista huumoria.
Nyt, kun olen jonkin aikaa joutunut huolehtimaan kotitöistä ensin vain osaksi, mutta nyt jo lähes kaikista, niin aikani ei tahdo enää muuhun riittääkään! Millä ihmeellä vaimoni sai vuosikaudet aikansa riittämään kaikkeen tuohon niin paljon muun ohella?
Aikaisemmin luin monet lehdet tarkkaan, katsoin parit-kolmet uutiset ja paljon muuta TV:sta, luin pari kirjaa viikossa, kävin katsomassa lätkä- ja futismatseja, kävin sinibaretti-illoissa ja menin monissa muissa menoissani tukka putkella. Nyt on hyvä jos ehtii lehdet vilkaista ja yhdet uutiset TV:sta katsoa. Urheilu jää TV:stakin enimmäkseen katsomatta! Samat kirjat lojuvat lukemattomina työpöydällä viikkotolkulla ja muut riennot ovat jääneet hyvin vähiin.
Huomaan joskus ajattelevani, että kuinka tässä näin puolin kävi; minä olen vanhempi ja vaimoni olisi koulutuksensa vuoksi ollut osaavampi hoitamaan minua kuin minä häntä. Sitten häpeän ajatuksiani. Vaimoni osahan se tässä kova on, ei minun. Hän on joutunut luopumaan paljosta enemmästä kuin minä. Hän on hyvin moniin rientoihin osallistunut, seurallinen ja seurassa aina suosittu ihminen. Osallistuimmehan yhdessäkin vaikka mihin, ulkoilimme, matkustelimme, kävimme vierailuilla, teatterissa jne... Tietysti nuo ovat käyneet vähiin itseltänikin, mutta vaimoni on joutunut niistä kokonaan luopumaan.
Onneksi vaimoni vielä pystyy hoitamaan itsensä, oman hygieniansa ja lääkityksensä, sillä omaishoitajaksi minusta ei olisi. Kotisairaanhoitaja ja lääkärikin käy tarvittaessa ja parina päivänä viikossa vaimoni on Terho-kodin päiväsairaalassa. Minulla ei ole vaivaa hänen kuljetuksistaankaan, vaan ne hoidetaan Terho-kodin puolesta melko pienin kustannuksin. Vielä tässä yhteiskunnassa sentään on hyviä tukijärjestelmiä. Kiitos sosialidemokraattisten aatteiden ja heidän vuosikymmenten työnsä! No, on siinä tietysti ollut osansa muillakin.
Teissä, hyvät miehet, on varmaan minua nykyaikaisempia ja parempia aviomiehiä, jotka jakavat kotityötkin tasan vaimonsa kanssa tai tekevät niistä jopa suurimman osan. Mutta jos joukossanne on kaltaisiani juntturoita, ja jos vaimonne on vielä rinnallanne ja voimissaan, niin muistakaapa osoittaa siitä silloin tällöin hänelle kiitollisuuttanne! Kulkekaapa vaikka huomenna kukkakaupan kautta ja ostakaa ruusut ja ojentakaa ne vaimollenne hellien ja kiitollisten sanojen kera!
Älkää antako politiikan ja lähestyvien vaalien stressata itseänne! Vaaleja tulee aina uusia ja joskus niissä menestyy kannattamanne puolue, joskus ei, mutta sellaiset asiat ovat pieniä todella suurten asioiden rinnalla! Oikein hyvää syksyn jatkoa Teille kaikille!
En erehtynyt olemaan eri mieltä enkä ylipäänsä erehdy olemaan eri mieltä sen paremmin Korhosen kuin kenenkään muun kanssa. Kirjoitan asioista tietoni, näkemykseni, mielipiteeni - piste. Minua ei kiinnosta se, onko joku samaa tai eri mieltä. Korhosen kanssa olen ollut nähdäkseni useammastakin asiasta eri mieltä, mutta näkemyksemme Keskustasta ja sen politiikasta on monessa kohdin kyllä samansuuntainen.
Sotilaan roolista minun ei ole tarvinnut muuttaa käsitystäni. Se ei ole mikään stereotypia tai ennakkoluulo kuten Korhonen väittää tai luulottelee. Käsitykseni perustuu historian tuottamaan tietoon ja tietynlaiseen todennäköisyyteen siitä, että sotilaan ammatti sisältää paljon enemmän riskejä käyttäytyä sopimattomasti kuin moni muu ammatti. Kysymys ei siis ole siitä, että sotilaaksi valikoituisi jotenkin moraalisesti sopimattomia henkilöitä, vaan siitä, että itse ammatti sisältää kriisitilanteissa tällaisen riskin. Kyse on samasta kuin, että merimiehen ammatti sisälsi joskus muinaisina aikoina poikkeuksellisen suuren hukkumisriskin ja myös riskin saada sukupuolitauti.
Havaittuaan tämä eriseuralaisuuteni Korhonen taisi sanoa, että se panee hänet suhtautumaan myös muuhun kirjoitteluuni varauksellisemmin. Minusta se ei anna siihen aihetta sen paremmin minun kuin kenenkään muun kohdalla. Ihmiset ovat eri mieltä eri asioista ja joistain toisista samaa mieltä. Life is life, that´s all.
Tähän haluan vielä vastata ja ilmoittaa, että minulle ei silti jää mitään henkistä hiertymää siitä, että näet sotilaan ammatin eri lailla kuin minä ja mielestäni siis väärässä valossa.
Kuten sanot, olemme toki olleet monestakin asiasta eri mieltä, mutta monesta ja politiikasta puheen ollen oleellisimmista jokseenkin samoilla linjoilla.
"Jäähyväispuheessani", joka lipsahti ensin vahingossa Jorma Laitiselle, sanon myös mielipiteeni Laitisen näkemyksestä. Ja siitähän siinä todella on kyse.
Kuten tuon avaukseni lopussa mainitsen, saatan toki joskus jonkin pikkuviestin tänne heittää, mutta toistaiseksi en täällä enemmän surffaile jäähyväispuheessani selventämistäni syistä.
Hyvää syksyn jatkoa, ja pidä kynä terävänä!
Elämähän on täynnä valintoja ja valita myös pitää, jotta pysyisi virkeänä eikä fakkiutuisi paikalleen. Saatan itsekin keskittyä jatkossa johonkin muuhun. Historiahan on yksi harrastuksena, joten se tarjoaa mielenkiintoista puuhastelua. Nyt voisi kyllä keskittyä esim. sienestämiseen.
Hyvää syksyä ja jatkoa vaan!
Tämä lipsahti ensiksi vastineeksi Jorma Laitiselle. Hän nyt ei tätä ansaitsisi, mutta en voi sitä sieltä poistaakaan. Haluan kuitenkin kohdistaa tämän kaikille:
Mielessäni oli jo avausta kirjoittaessani asia, jonka esiintulon sain vain vaivoin estetyksi. Ajattelin, että siitä se täällä riekunta alkaisi, kuten alkoi silloin, kun tulin maininneeksi vaimoni sairaudesta, josta sitten eräiden törkimysten reaktioiden suututtamana kerroin enemmän.
Mutta mitäpä minä riekkujista – siitä vaan, jos se heitä helpottaa. Ja näkyyhän tuo silloinen pääriekkuja Jorma Laitinen jo ehättäneen lieventämään angstiaan projisoimalla omia epävarmuuksiaan muka minun tuntemuksikseni!
Kerron siis mielessäni olevan riekkujien uhallakin! Asia ei erityisesti kuulu tämän saitin aihepiiriin. Saatan olla naiivi, mutta tarkoitukseni on hyvä ja vilpitön, ja asia koskettaa useimpia miespuolisia täällä, poliittisesta kannasta riippumatta, siis myös keskustalaisia. Ja melko poikkeuksellisesti olen nyt ihan vakavissani.
Osaatteko, aviomiehet, antaa vaimollenne hänelle kuuluvan arvon? Olen mielestäni arvostanut aina naisia naisina, ihmisinä, perheenäiteinä, ystävinä, työtovereina, ja ihaillut naiskauneutta, ollut jopa liiankin heikko sille. Olen mielestäni ollut tässä avioliitossani myös kunnon aviomies, uskollinen, ja paitsi rakastanut myös arvostanut vaimoani suuresti ja myös mielestäni osoittanut sen hänelle.
Kuitenkin olen nyt tullut huomaamaan, että en minä ole osannut arvostaa ja kiittää vaimoani läheskään kaikesta, mistä hän olisi arvostukseni ja kiitollisuuteni ansainnut. Enkä osannut kertoa arvostuksen ja kiitoksen sanoja hänelle edes siitä, minkä olen niiden arvoiseksi hyvin tiennyt.
Olen mielestäni ollut ikäluokkaani nähden varsin moderni ja feminismiäkin ymmärtävä mies, en siis mikään shovinistisika. Olen ollut helpottavinani vaimoni taakkaa, kun olen aina pessyt meillä ikkunat, piiskannut matot, usein imuroinutkin, ja tehnyt raskaimmat puutarhatyöt. Olen kantanut raskaimmat kauppakassit, hakenut sienet metsästä, mutta vaimo ne on suolannut, kuivannut, pakastanut tai muuten säilönyt. Yhteen ja toiseen, aikanaan mielestäni ihan riittävästi, olen osallistunut.
Mutta olen kuitenkin ollut sillä lailla vanhanaikainen, että sittenkin lähes koko kodinhoito on jäänyt vaimon työksi. Samoin pyykkäys ja ruoanlaitto. Jopa silloin, kun vaimoni oli työssä, ja hänellä oli ihan yhtä vaativa työ kuin itsellänikin. Ajattelin, että konehan meillä pyykit pesee, näin siistissä perheessä riittää kun kerran viikossa imuroi ja vähän pyyhkäisee pölyjä pinnoilta, hoitaa kukat sisällä ja ulkona ja mikä työ se nyt on huolehtia 2-3 hengen talouden ruoanlaitosta.
Saatoin minä joskus mielestäni muka ihan hyväntahtoisesti irvailla kiireitään valitelleelle vaimolleni, että ”mitenhän ne selvisivät ne minun lapsuusympäristöni mökinmuijat, joilla oli ukko savotalla, itsellä aamuisin kolme muksua kouluun laitettavana, kolme vielä kotona hoidettavana ja yksi mahassa maailmaan tulossa, kun oli vielä 3-4 lehmänkantturaa navetassa hoidettavana ja vesikin piti vetää kelkalla pihaan ja pyykki pestä muuripadassa ja huuhdella avannossa”. Vaikka noin monella joskus olikin, sellaisen kertominen kiireiselle vaimolle oli kaikkea muuta kuin hyväntahtoista huumoria.
Nyt, kun olen jonkin aikaa joutunut huolehtimaan kotitöistä ensin vain osaksi, mutta nyt jo lähes kaikista, niin aikani ei tahdo enää muuhun riittääkään! Millä ihmeellä vaimoni sai vuosikaudet aikansa riittämään kaikkeen tuohon niin paljon muun ohella?
Aikaisemmin luin monet lehdet tarkkaan, katsoin parit-kolmet uutiset ja paljon muuta TV:sta, luin pari kirjaa viikossa, kävin katsomassa lätkä- ja futismatseja, kävin sinibaretti-illoissa ja menin monissa muissa menoissani tukka putkella. Nyt on hyvä jos ehtii lehdet vilkaista ja yhdet uutiset TV:sta katsoa. Urheilu jää TV:stakin enimmäkseen katsomatta! Samat kirjat lojuvat lukemattomina työpöydällä viikkotolkulla ja muut riennot ovat jääneet hyvin vähiin.
Huomaan joskus ajattelevani, että kuinka tässä näin puolin kävi; minä olen vanhempi ja vaimoni olisi koulutuksensa vuoksi ollut osaavampi hoitamaan minua kuin minä häntä. Sitten häpeän ajatuksiani. Vaimoni osahan se tässä kova on, ei minun. Hän on joutunut luopumaan paljosta enemmästä kuin minä. Hän on hyvin moniin rientoihin osallistunut, seurallinen ja seurassa aina suosittu ihminen. Osallistuimmehan yhdessäkin vaikka mihin, ulkoilimme, matkustelimme, kävimme vierailuilla, teatterissa jne... Tietysti nuo ovat käyneet vähiin itseltänikin, mutta vaimoni on joutunut niistä kokonaan luopumaan.
Onneksi vaimoni vielä pystyy hoitamaan itsensä, oman hygieniansa ja lääkityksensä, sillä omaishoitajaksi minusta ei olisi. Kotisairaanhoitaja ja lääkärikin käy tarvittaessa ja parina päivänä viikossa vaimoni on Terho-kodin päiväsairaalassa. Minulla ei ole vaivaa hänen kuljetuksistaankaan, vaan ne hoidetaan Terho-kodin puolesta melko pienin kustannuksin. Vielä tässä yhteiskunnassa sentään on hyviä tukijärjestelmiä. Kiitos sosialidemokraattisten aatteiden ja heidän vuosikymmenten työnsä! No, on siinä tietysti ollut osansa muillakin.
Teissä, hyvät miehet, on varmaan minua nykyaikaisempia ja parempia aviomiehiä, jotka jakavat kotityötkin tasan vaimonsa kanssa tai tekevät niistä jopa suurimman osan. Mutta jos joukossanne on kaltaisiani juntturoita, ja jos vaimonne on vielä rinnallanne ja voimissaan, niin muistakaapa osoittaa siitä silloin tällöin hänelle kiitollisuuttanne! Kulkekaapa vaikka huomenna kukkakaupan kautta ja ostakaa ruusut ja ojentakaa ne vaimollenne hellien ja kiitollisten sanojen kera!
Älkää antako politiikan ja lähestyvien vaalien stressata itseänne! Vaaleja tulee aina uusia ja joskus niissä menestyy kannattamanne puolue, joskus ei, mutta sellaiset asiat ovat pieniä todella suurten asioiden rinnalla! Oikein hyvää syksyn jatkoa Teille kaikille!
Kun muistelemme Korhosen kirjoituksia, kysyisin todella kuuluiko yksikään kirjoitus todella asiansa puolesta tälle palstalle. Minusta ne olivat kuin tuhannen ja yhden yön tarinoita.
Aika itsekeskeistä pölinää. Raivoa ja vihaa uhkuivat.
Oudot oli jäähyväiset. Kyllä päällimäisenä jäi katkeruus. Onko tosiaan tämän palstan tarkoitus, että pyöritään jonkun personallisuushäiriöisen kirjoitusten ympärillä. Minusta se on aika sairasta touhua.
Taidat olla lääkäri, kun kirjoitat viisaita
Hieno puhe, ja tarpeellinen muistutus meille aviomiehille. Lähden tästä kohta kukkakauppaan.
On se ihme, että tuollaisellakin voi aukaista jonkun sontaluukun! Meitä on niin moneksi. Siksi minäkään en nyt käytä vakionimimerkkiäni, etten enää provosoisi ketään heittämään lisää sontaa päällesi, enkä sitä itsenikään päälle välitä saada.
Tuo kertomuksesi "mökin muijan" kovasta osasta palautti mieleeni seuraavan: Vuosikymmeniä sitten kysyttiin eräässä lehdessä, että kuka on lujimmalla suomalaisessa yhteiskunnassa. Joku vastasi, että se on pienviljelijä, joka joutuu tekemään samat maanviljelystyöt kuin isompikin maanviljelijä, mutta tila ei kuitenkaan riitä suuren perheen elättämiseen, vaan hänen täytyy lisäksi raataa savotoilla ja muissa vieraissa töissä.
Toinen vastasi, että lähellä oikeaa olet, mutta ei se ole se pienviljelijä, vaan hänen eukkonsa.
Hänen kuvauksensa jatkui jotenkin näin:
"Hän nousee aamulla viideltä, menee navettaan ruokkimaan ja lypsämään lenhmänkantturat, tulee pirttiin kuudelta laittamaan aamiaista, syöttää pienimmän ja vaihtaa hänelle kuivia, herättelee ja syöttää perheensä, laittaa ukon töihin ja lapset kouluun, ja sitten jatkuu hänen raskas työpäivänsä veden ja puiden kantamisineen, leipomisineen, siivoamisineen, pyykkäämisineen jne.
Kun lapset ovat palanneet koulusta ja mies työmaaltaan on taas niiden syöttäminen ja huoltaminen, sitten vielä navetalle ja sama lehmien kanssa, ja illalla viimeisenä hän kuolemanväsyneenä retkahta sänkylootaan ja haluaisi vain nukkua. Mutta ei voi nukkua kyljellään, kun nuorimmainen on heti kiinni tississä, ei mahallaan, kun siellä potkii uusi tulokas, eikä selällään, kun ukko könyää heti päälle. Kyllä se pienviljelijän eukon osa on kaikkein raskain suomalaisessa yhteiskunnassa!"
Nyky-yhteiskunnassa ei enää liene tuollaisia pienviljelijän eukkoja, mutta kyllä se edelleen vaimon osa on usein raskaampi kuin miehensä. Hyvä, että olet huomannut sen omaltakin kohdaltasi! Voimia Sinulle ja vaimollesi!
"On se ihme, että tuollaisellakin voi aukaista jonkun sontaluukun!"
Hyviä taikasanoja kepulaisen luukun avaamiseksi on Lipponen, sosialidemokraatti, kokoomus, Nato, isänmaallisuus, Helsinki tai jonkun täällä kirjoittelevan ei-kepulaisen nimen. Kuten juuri K.K.Korhonen, Mielipidepankki, Näin on tai joku muu asiakirjoittaja.
Ja mitä sieltä luukusta voisi tulla muuta kuin sontaa? Kultaako luulisit siellä olevan?
Oiva Härkönen sentään yrittää paketoida sontansa ohueen asiaverhoon, mutta Jo vain ja Tosi on eivät sitä tee, kun heillä ei ole hallussaan asiaa edes verhoksi. Ja sama paska se paistaa ja haisee Oivankin ohuen asiaverhon läpi.
mutta palaa joskus takaisin. Kirjoituksiasi tulee ikävä, varsinkin kun niiden kärki on suuntautunut samaan kohteeseen omien ajatusteni kanssa.
... tehnyt tuota lähtöä palstalta pitkään. Pane se vihdoinkin toimeen. Me kyllä kestämme sen. Eiköhän myös uskollinen koklipien joukkio nouse siitä omille jaloilleen.
... ollut häipymättä palstalta jo liian pitkään. Pane se vihdoinkin toimeen. Me kyllä kestämme sen. Eiköhän myös uskollinen "jo vain"-joukkio nouse siitä omille jaloilleen Mikko B:n johdolla.
Sellaista on elämä. Jotkut ei tunne tilaansa.
No, kun olet, Oiva, noteerannut lähtöilmoitukseni vastineesi arvoiseksi, täytyy minun antaa sille arvoa ja kohteliaana miehenä vielä siihen vastata.
Niin todella joudun nyt jätämään teidät niistä syistä, joista avaukseni lisäksi kerroin tarkemmin "jäähyväispuheessani".
Olen myös alkanut pitää epäeettisenä sitä, että härnään täällä yksinkertaisimpia ja tosikkomaisimpia veljiäni. Saa jäädä toistaiseksi sellainen arveluttava hupi.
Siispä "sen, että täältä erkanen, mä katson voitokseni". Ymmärrän kyllä, että nyt "murhemiellä, kyynelöiden, kepulaista monta käy; mestariaan ikävöiden, Korhosta ei missään näy".
Mutta lohdutan, että vielä minä joskus palaan, ja kepukuoro saa silloin veisata "Hoosianna! huudetaan. Kuningas nyt saapuu tänne. Tulkaa tietä raivaamaan palmunlehvät käsissänne!"
Ja pidän lupaukseni - jos Herra suo - siinäkin, että julkaisen kyllä vielä joskus sen tutkielmani Väinö Tannerista. Joten elä toivossa, Oiva, sekä paluuni että odottamasi tutkielmani suhteen! Samat toivotukset kohdistan myös muille rakkaille kepulaisilleni!
Uusinnat kyllästyttää.
Vielä Korhonen tulee. On ukko hurahtanut.
Mielenkiinolla odotan, sitä mihin tuloksiin olet Tannerista tullut. Odotan sitä mielenkiinnolla. Pistä se vaikka tuonne historian saitille, vaikka kyllähän esim. siitä "tapa talonpoika päivässä" kliseestä saisi juttua tänne keskustankin saitille, ymmärtänet kyllä yskän.
Negatiiviset kommentit Korhosen avaukseen paljastavat kaikessa karmeudessaan muutaman kirjoittajan luonteen. Normaali ihminenhän jättää kommentoimatta tekstin, josta ei pidä.
Tai sitten näillä Korhoselle räkyttäjillä on kova tarve todistella itselleen jotain omituista, mitä terveen ihmisen on mahdoton eritellä ilman lääketieteellistä erikoiskoulutusta.
Miten tuollaiset ihmiset voivat esiintyä keskustalaisina? Se on kaikkein käsittämättömintä, kun keskustalaiset ovat suvaitsevaisia ja lähimmäistään arvostavia ihmisiä.
Kyllä ne on Korhosen johdolla olevat demarit, jotka täällä valehtelevat ja kieroilevat sekä pitävät ivalla-alistamis linjaa.
Olehan rehellinen ja katso totuutta.
Oletko myös sitä mieltä, ettei saa haukkumisia puolustaa.
Ilmeisesti et ole järjissäsi.
Luultavasti olet Nalle W. jonka tuotokset jäivät Keskustan entisellä keskustelusivulla aina ilman lukijoita. Nyt sitten suollat sontaasi täällä useilla eri nimimerkeillä.
Jokainen keskustavastainen demari, joita haukut, on sinusta kiitollinen, koska aiheutat jutuillasi Keskustalle enemmän haittaa, mihin he ikinä pystyisivät.
Jos siis kannatat Keskustaa, niin vaihdat tyyliäsi, muuten sinua on pidettävä pahemmin keskustaa loukkaavana kuin palstan ainuttakaan muuta kirjoittajaa.
Jatka vaan samaan tyyliin ja kiihdytä tahtiasi vähän ennen kunnallisvaaleja. Sinut voisi vaikka patentoida. Älä kaupunkilaismies huijo, käytä "jo vain" -keskustakarkotetta.
Kyllä terve ihminen näkee kuka on sairas ja kehen voi luottaa.
Kahdet viimeiset vaalit oli demareille kohtalokkaita.
Kansa oli kyllästynyt öykkäripolitikointiin ja demarien härskiin ivalla-alistamis linjaan, jota myös te edustatte. Äänestäjät ei ole tyhmiä, että nykyaikana hyväksyvät haukkuvan ja kovaäänisimmän mielipiteet. Ne on aina osoittautuneet vääräksi. Ihmiset haluavat turvallista ja luotettavaa politiikkaa, juuri sitä mitä Keskusta edustaa.
Keskustassa on voimaa ja viisautta.
Keskusta on turvallinen ja paras.
Keskusta on kaikkien ihmisten inhimillinen puolue.
Keskustassa on ytyä.
"Keskustassa on ytyä."
Se "yty" karkottaa tehokkaasti jokaisen järki-ihmisen edes lähestymästä Keskustaa!
Ihmettelen tyyppejä, jotka kirjoittelevat omalla nimillään pitkiä sepustuksia. Eivätkö lehdet kustantajat halua juttujanne vain mikä on vikana? Täältäkö etsitte päänsilitystä?
Miksi luet ja kommentoit kirjoituksia, joista et pidä? Miksi käytit aikaa viestisi kirjoittamiseen? Vaivaako itseäsi jokin, kun kiusaannut siitä, että palsta on kaikille ja kaikenlaisille avoin?
suorastaan sylkee kirjoitusta. Aina sillä on kohdistaa joku syyllinen.
Kuten täällä on eräs pitkien kirjoitusten kirjoittaja, joka kirjoittaa ja toistaa samaa pahaaoloaan, joka on heijastusta lapsuuden kokemuksista. Tämän kirjoittajan kirjoitukset ei olisi tippaakaan kuulunut tänne palstalle, mutta raivo ja viha ajoi hänet tänne purkautumaan.
Monet kirjoittajat tahallaan provosoivat vielä henkilöä jatkamaan kirjoitteluaan.
Meitä on moneen junaan.
Timo T.A.:ta, tuota palstojen pituusennätysten rikkojaa, jonka "oman nimen näkyminen" on noussut elämäntehtäväksi.
Oletko tosiaan noin hölmö.
ihmisiä kiinnostaa vieläkin kaikki sekopäät.
Hymy lehtikin sai lukijoita "hullun päiväkirjallaan" -70 luvulla?
Matillahan ne iltalehdetkin rahastaa.
" Saatan minä tämänkin jälkeen joskus jonkin pikku viestin saiteille heittää. Ja kyllä minä vielä joskus sen tutkielmani Väinö Tannerista teen ja julkaisen täälläkin, jos minulle vain terveyttä ja elinpäiviä suodaan. Se on vain suuri työ. Tannerista ei voida tehdä tutkielmaa yhtä kevyellä otteella kuin Urho Kekkosesta, sillä Väinö Tanner oli suurmies. "
Pidähän lupauksesi ja laita tänne oikeata tietoa Väinö Tannerista. Nuo kepulaiset eivät näy edes tietävän sitä, että Tannerilla on patsas Helsingissä.
Poimin saitilta seuraavat:
Täytyy ihailla demareiden tyhmyyttä.
Kirjoittanut: Jo vain., 13.9.2004 klo 14.08
No onhan Öykkäri-Lipponen hyvin opettanut pojat haukkumaan ja herjaamaan. Kyllä demarit osaa kieroilun taidon. Kyllä Tannerille pitää pystyttää patsas. On ne demarit riivatun hyviä valehtelemaan.
Jos järjenvalosta puhutaan, niin kellekkään ei tule epävarmuutta keltä on sammunut järjenvalo. No punikeilta tietenkin. Johan se on sammunut v 1918 lähtien
tietoa Väinö Tannerista
Kirjoittanut: kepuörvelölle, 13.9.2004 klo 14.45
Eikö kepuörvelö tiedä, että Väinö Tannerilla on jo patsas? Se on Helsingissä (oletko kuullut paikasta?) Hämeentien varrella, Hakaniemestä päin tultaessa oikealla, entisen Haapaniemen kentän, nykyisen Väinö Tannerin kentän pohjoiskulmassa, Elannon pääkonttorin edessä. Pronssinen patsas, jykevä kuten oli Tanner itsekin.
Ei kai kepuörvelö tiedä sitäkään, että Väinö Tanner oli paitsi suuri poliitikko, ministeri ja valtiomies myös suuri talousnero, joka perusti ja kasvatti Suomen suurimmaksi osuusliikkeeksi Elannon, jota hän johti vuosikymmenet.
kepuörvelölle!
Kirjoittanut: Lisää faktaa, 14.9.2004 klo 11.33
On Kekkosellakin muistomerkki Helsingissä. Se on siinä puistossa Finlandia-talon kulmalla. Siinä on keinotekoinen lähde keskellä ja sellaisia käyriä tolppia sen kulmilla ja tolppien päissä ihmiskädet.
Tolppien sanotaan kuvaavan Kekkosen kieroutta, kallistumista eri suuntiin tarpeen mukaan, ja ottavassa asennossa olevien käsien sitä kähmintää, mitä Kekkonen kaikessa harjoitti.
Patsas miehen mukaan: Tannerilla siis se jyhkeä, suoraselkäisyyttä kuvaava patsas ja Kekkosella tällainen!
Helsingin puisto-osaston työntekijät valittavat, että mihinkään muuhun kohteeseen ei heitetä yhtä paljon roskaa eikä kuseksita kuin tuohon Kekkosen lähteeseen.
"Ja voittehan te, kiihkeimmät saittikepulaiset, ryhtyä vaikka tappelemaan keskenänne. Siinä te voisitte pärjätäkin paremmin. Timo Ristimäki on yrittänyt jo keskinäistä sotaanne terhakasti aloittaa. Oiva Härkönen ei houkutteluista huolimatta ole uskaltautunut siihen mukaan. Uskaltaisiko joku toinen vastata Timon haasteeseen?"
Noin näkyy kirjoittaneen ties kuinka monensissa pitkissä jäähyväisissään K.K.Korhonen.
Vaikka en olekaan mikään "terhakka sodan aloittaja", joihin lukeutuvat pikemminkin K.K.Korhosen kaltaiset asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäryppään kaikkinaiset mielipidepankkiirit ymv. toverit, täytynee kai K.k.korhosen murheellisten aikojen lohdutukseksi käydä asiassa pikkuisen kynälle.
Pidän itseäni kyllä rauhanmiehenä ja toivoisin, että esimerkiksi pääministeri Vanhanenkin ryhtyisi saman asian ajajaksi. Eli hylkäisi muun muassa puusta pudonneet arvionsa Suomesta "etulinjan maana" etc.
Kelpaisiko K.K.korhosen kaipaamille pohdinnoille pohjustukseksi esimerkiksi Matti Vanhasen ulko- ja turvallisuuspoliittisten ajatusten osalta seuraavan linkin mietteet:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004653360
Tässä on sulle parikin linkkiä Vanhasen linjauksiin, ettei tarvitse kuvitella omassa päässä olemattomia
http://www.keskusta.fi/tietopankki/?gid=7&ref_gid=7&action=show_document&action_param=894
http://www.keskusta.fi/apila/uutiset/?article_id=10085
Juuri noiden "parempien linkkien" sisältämien "ajatusten" vuoksi kirjoitinkin seuraavan kirjoituksen:
Vanhasen syytä tarkistaa sekä Irak- että EU-linjojaan!
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki, 15.9.2004 klo 14.35
"Ja ehkä silloinkin joku vielä väittää, ettei Vanhasella ole mitään Irak-politiikkaa?"
"Irakissa tapettiin eilen" on koko lailla oikeassa viimeisen virkkeen retorisella kysymyksellään, jonka kirjoitinkin siksi tuohon alkuun.
Minä en kuulu niihin, jotka ovat sitä mieltä, ettei Matti Vanhasella "ole mitään Irak-politiikkaa".
Minä olen sitä mieltä, että Matti Vanhasen Irak-politiikka on samalla lailla virheellistä, väärää ja siten vastuutonta kuin mitä oli ex-pääministeri Paavo Lipposen "Irak-politiikka" pitkin syksyä 2002 ja vielä koko hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnankin (utva) määrittämä Suomen Irak-politiikka aina 7.3.2003 asti. Ja, kuten tämänkin keskusteluketjun yhteydessä on kirjoitettu, vielä senkin jälkeen...
Matti Vanhasen virhearvio onkin juuri siinä, ettei hänellä ole silmää, sydäntä eikä kai sitten - liki "arjalaisesta" olemuksestaan ja "perimästään" huolimatta - järkeäkään nähdä Yhdysvaltojen johtaman "sotaan halukkaiden koalition" politiikan sisälle ja sen taustoihin ja motiiveihin.
Siksi Vanhanen varsin nopeasti ajautuikin - toisin kuin mitä Anneli Jäätteenmäen uskoisin tehneen, mikäli hän olisi jatkanut pääministerinä eduskuntavaalien 2003 tuloksen mukaisesti - Paavo Lipposen "ruusulla merkityksi äänettömäksi yhtiömieheksi". Eli Vara-Moosekseksi, kuten Turun Sanomien kakkospäätoimittaja Aimo Massinen (sd) hetimmiten kesäkuun 2003 jälkeen Vanhasen roolia sitten luonnehtikin.
Viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä (37/2004) on Yhdysvaltain Demokratian tilaa pohtiva Marko Maunulan kolumni "Demokratia vaarassa".
Sen ydin on Yhdysvalloissa ilmestyneissä tuoreissa kirjoissa, joissa isketään rajusti George W. Bushia vastaan näkemyksin, että jos marraskuun alun vaaleissa ei suunta muutu, "koko amerikkalainen demokratia uhkaa murentua".
Kirjoituksessa siteerataan yhtä Bush-kriittisen kirjan kirjoittajaa, senaattori Robert Byrdiä, jota Maunula luonnehtii "pitkän linjan populistiksi ja maltilliseksi demokraatiksi".
Byrdin kirja "Losing Ameria: Confronting a Reckless and Arrogant Presidency" sisältää Bushin hallinnon eli Valkoisen talon propagandakoneiston vertaamista jopa natsi-Saksaan.
Maunulan kirjoituksen perusteella Byrd "suuntaa suuttumuksensa sekä Bushia että senaatin kollegoitaan vastaan. Byrdin mukaan myös demokraatit ovat myyneet periaatteensa ja murentaneet kongressin ja demokratian arvovaltaa antamalla Bushille vapaaat kädet terrorismia ja Irakia vastaan käytävään sotaan. Senaattorien selkärangattomuus terrori-propagandan edessä on heikentänyt kongressin asemaa. Perustuslaillinen järjestelmä on hyökkäyksen alla".
Matti Vanhaselta taatusti odotettiin kansan parissa toisenlaisia linjauksia kuin mitä nyt on tapahtunut. Matti Vanhanen keskustoineen on kuin Byrdin kirjan "selkärangattomat demokraatit", jotka ovat tehneet tilaa epäanalyyttisille terrorismiteorioille ja -käytännöille.
Suomen oloissa Matti Vanhasen EU-perustuslakikansanäänestyksen estotoimet ovat omiaan rapauttamaan kansan uskoa kansanvaltaan; Matti Vanhasen nykylinjausten takana ei voi olla muuta kuin "salamyhkäisyys ja oman edun tavoittelu" (kuten Byrdin mukaan Bushilla Amerikassa), minkä turvaamiseksi riittää, että Paavo Lipposen johtama demari- ja valtamedian ja talouelämän eliitti hyväksyvät hänen toimintansa ja hänen hallituksensa toiminnan.
PS. Kannattaa lukaista myös tänäisestä Metro-lehdestä kolumnisti Jaakko Hienimäen arvio Paavo Lipposen lausunnosta Valkoisen Talon pihalla 9.12.2002...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004653360
PS. Tunnen Matti Vanhasen ja myös isänsä aatokset ihan riittävän hyvin - ja jopa ajoilta, jolloin kenenkään ei tarvinnut tarjoilla niitä nettisivuilta. Minun ei tarvitse kuvitella päässäni niistä yhtään enempää kuin on yleisesti tiedossa ilman keskusta-linkittelyjäkin!
Kummankin Vanhasen ajattelutapa on todella arveluttava, isän toki aika lailla enemmän.
Vaan ei ole poikansa kauas puusta pudonnut..
Lisää Vanhas-analyyttistä luettavaa löydät tuosta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004596015