Tällä palstalla oli jo aiemmin keskustelua kofeiinipitoisen colan käytöstä, josta aloitukseksi seuraavaa:
Mormonien tiukka näkemys kokiksesta on nykymaailman silmin suuri mokis, koska mormonit itse juovat sitä nykypäivänä ylenpalttisesti siinä missä ei-mormonitkin. Hyvä niin, koska kokis ei tuhoa sielua. Kenties ruumista, mutta ei sielua. Sielun eheys on tärkeämpää ja lähinnä kiinni yksilön henkisestä tasapainosta kuin fyysisistä ominaisuuksista. Ihmisen elämä voi järkkyä fyysisesti syystä tai toisesta, kenties kofeiinistakin. Korkeammalla tasolla olevat ihmiset kuitenkin katsovat henkiseen hyvinvointiin enemmän kuin fyysisiin ominaisuuksiin. Monille mormoneille nämä kaksi sektoria ei näytä olevan kovinkaan selkeitä. Usein tuijotetaan jäsenen fyysisiin ominaisuuksiin yli henkisen kapasiteetin, näin myös Viisauden Sanassa. Mainittakoon, että Jeesus sanoi, että ei se, jota syötte tai juotte saastuta teitä, vaan se mikä tulee ulos suustanne. Henkinen eheys on ihmiselle ehdottomasti tärkeämpää elämän kokonaisuuden kannalta. Fyysiset vajavaisuudet ovat pientä verrattuna henkisiin ominaisuuksiin.
Ajatteleville mormoneille kofeiinia sisältävä colakysymys on selkeä hämmennyksen aihe, mutta on hyvä havaita, että valtaosa mormoneista ei kuitenkaan ajattele näin syvällisesti koko kysymystä. Totuus kuitenkin on, että kokis sisältää fyysistä ruumista tuhoavaa ainetta, ts. kofeiinia, mutta jostain syystä se ei ole mormonien maailmassa yhtä ehdottomassa pannassa kuin esim. kahvi tai tee. Tieteellisesti katsoen tässä ei ole mitään järkeä, koska kokis tai suklaa sisältävät kofeiinia siinä missä kahvi tai tee, joskin ei yhtä paljon, mutta yhtä kaikki, nuo aineet sisältävät samaa ruumista tuhoavaa ainesosaa. Niinkin naurettavan apoleettisen väittämän olen kuullut erään terveysalalta olevan jäsenen suusta, että kaakaossa on ns. hyvää kofeiinia, joka ei vaikuta elimistöön samalla lailla kuin esim. kahviin. Siksi kaakao ei ole turmiollista. Miksi kirkon johtajat eivät ole tuota meille kertoneet. Huvittavaa kyllä, kaikki pyhäkoulussa istuneet uskoivat moisen väittämän tieteelliseksi faktaksi. Koska väittämä luonnollisesti oli vailla totuuden pohjaa, niin mikä tekee kaakaon tai suklaan nauttimisesta sen oikeutetumpaa kuin teen? Mihin logiikkaan perustuu jumalallinen ilmoitus, jossa tee kielletään, mutta kaakao tai suklaa sallitaan? Kuten sanottua, molemmat sisältävät samaa kofeiinipitoista ainetta; yhtä haitallisena elimistölle.
Tosiasia kuitenkin on se, että kahvin tai kokiksen runsasomainen käyttö ei ole hyväksi ihmiskeholle ja siten niiden ylenpalttinen käyttö ei ole hyväksi. Mutta on huomattava, että kohtuukäyttö ei juurikaan saastuta ”Herran temppeliä”. Itse asiassa, teen tai viinin kohtuukäyttö on ihmiskeholle terveellistä flavonoidien takia, sama pätee mm. olutta. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna ei siis ole perusteltua, että Herra olisi laittanut nuo aineet ehdottomaan pannaan. Käyttihän Jeesus itsekin mm. viiniä. Mormoniapoleetikot perustelevat pannaa, että lakia tulee noudattaa ”heikoimman mukaan”. Mitä tämä siis tarkoitaa? Se tarkoittaa, että Herra asettaa lakejaan heikoimman yksilön mukaan. Hyvin epädemokraattista. Vertauksena otettakoon, että esim. Suomen hallituksen tulisi soveltaa lakeja pienimmän vähemmistön mukaan, ei demokraattisesti eli enemmistön mukaan. Vaalit mitätöitäisiin ja mentäisiinkin hävinneiden puolueiden mukaan, ei enemmistön. Täyttyisikö demokratia? Ei, silloin täyttyisi jonkun vähemmistön tahto, Suomen maassa täyttyisi mm. Vasemmistoliiton toiveet, joita valtaväestön tulisi noudattaa. Tulisiko Suomen hallituksen siis soveltaa Vasemmiston näkemyksiä, vaikka enemmistö äänestäisi keskustan/kokoomuksen/sosiaalidemokraattien puolesta? Tällainen Viisauden Sanan selitys on mielestäni apoleettinen, jossa ei ajatella realistisesti, vaan ideologisesti. Tällaisella ajattelutavalla mormonit soveltavat omaa apoleettista näkemystä, piittaamatta logiikasta.
Mormoneille kolasta kieltäytymissä on kyse kuitenkin isompi asia, ts. oman ruumiin/Herran temppelin tuhoaminen. Nykyaikana tämä asia on kuitenkin hämärtynyt myös mormoneilta. Mikä on tuhoamista mikä ei. Kofeiinin nauttiminen on Herran temppelin tuhoamista, mutta ylensyönti ei. Ylensyönti on kuitenkin sama kuin oman ruumiin tuhoaminen siinä missä kofeiinin nauttiminen. Mormonimaailmassa sitä pidetään henkilökohtaisena heikkoutena, ei niinkään Viisauden Sanan rikkomisena. Temppelisuositus ei jää saamatta, jos olet 20 kg ylipainoinen, mutta sitä et saa, jos juot säännöllisesti kahvia tai teetä. Miksi näin? Siksi, koska kyse on tiettyjen ohjesääntöjen sokeasta seuraamisesta. Rasvapitoisia ruokia saat syödä mielin määrin ja siitä ei nouse haloo. Mutta totuus on, että rasva turmelee ruumistasi siinä missä kofeiini. Kukaan ei välitä, vaikka lihoisit muodottomaksi, mutta olet tuomittu MAP-pyhä, jos juot kupin kahvia. Eräs kirkon presidentti (Joseph F. Smith) sanoi, että jo pieni tupakkakäärö tai kuppi teetä estää sinua pääsemästä Jumalan valtakuntaan. Miksi siis on niin, että voit lihota muodottomaksi, mutta et voi juoda teekupillista Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi? Selitys on helppo: siksi, koska nuo aineet ovat kiellettyjen aineiden listalla ja rikot kuuliaisuuden lakia. Kuuliaisuuden lakiin tulisi sisältää myös ylensyönti, mutta tätä ei ole sisälletty. Miksi? Kahvi ja tee sen sijaan ovat aineita, jotka estävät sinua pääsemästä mormonien ylimpään selestiseen valtakuntaan. Näin ovat kirkon johtajat sanoneet ja kun he näin sanovat, niin rivijäsenten ei tule sitä kyseenalaistaa. Tätä painotti mm. apostoli Mark E. Petersen 1950-luvulla. Ajattelu on jo tehty puolestasi, ts älä siis ajattele omilla aivoillasi. Auktoriteetit tietävät asiat puolestasi. Ovathan he Jumala kutsumia, toisin kuin sinä.
Tieto kuitenkin nostaa valveistuneisuutta: liekö monetkaan mormonit uskovat enää yhtä vakaasti kokiksen tai rasvan pahuuteen juuri itsekään? Russell M. Nelson ei juuri nähnyt mitään pahaa mm. rasvapitoisten donitsien syönnissä: ”Tonight I am attending with a son, sons-in-law, and grandsons. Where are their mothers? Gathered in the kitchen of our home! What are they doing? Making large batches of homemade doughnuts! And when we return home, we will feast on those doughnuts.” ( ks. ”Our Sacred Duty to Honor Women" May 1999 Ensign from Priesthood session.).
Huvittavaa kyllä, mormonit uskovat sokeasti johtajiaan. Piittaamatta siitä kuinka korkealle koulutettuja ovat. Uskon asiat mormoniyhteisössä jyräävät terveen järjen yli. Miksi? Siksi, koska he uskovat, että Jumalan suunnitelmia ei pysty kaikkein älykkäinkään ihminen ymmärtämään. Miksi siis minäkään? Minähän olen vain vajavainen ihminen. Mormoniopin mukaan kuolevaiset ihmiset eivät voi käsittää Jumalan suuruutta; siksi kaikkein älykkäimmätkin ja yhteiskunnallisesti korkeasti koulutetut mormonit alistuvat tähän näkemykseen ja eivät käytä omaa älyään. He toistavat vain sitä mitä ylimmät johtajat sanovat. Kaiken lisäksi nuo älyköt useimmiten kutsutaan kirkon johtotehtäviin, jolloin heidän epäilyksen varjo pyyhkäistään, koska viimeistään nyt he kokevat olevansa Jumalan kutsumia ja heidän vakaumuksensa sen kuin vahvistuu asemansa myötä. Hierarkia lisää kuuliaisuutta auktoriteettisessa järjestelmässä. Alueensa johtajiksi päästyään he unohtavat loogisen minänsä ja kokevat olevansa erikoisessa asemassa, Jumalan kutsumia palvelijoita. He todellakin kokevat näin vilpittömästi. Miksi? Koska he ovat vilpittömiä! He saavat mielestään hengellisen todistuksen unohtaen, että moisen elämyksen saa miljoona muutakin hindua ja muslimia. Näin kokevat jopa pommi-itsemurhan tehneet muslimimarttyyrit. Johtajat mormonistisessa hierarkiajärjestelmässään alkavat toistamaan rikkoutunutta todistuskokouksen äänilevyä Joseph Smithin profeetallisuudesta ja kirkon totuudesta tuntematta uskontonsa juuria. Huvittavaa kyllä heidän tarvitsekaan tietää, koska he kokevat, että hengen todistus on tärkeämpää kuin tieto. Joka tapauksessa, tämän minä-tiedän-äänilevyn voi jokainen konkreettisesti todeta joka kuun ensimmäinen sunnuntai ns. paasto-sakramenttikokouksessa. Jäsenet tekevät sen vilpittömästi, mutta vailla parempaa tietoa.
Kokista ei varmaankaan juotaisi ja suklaata ei syötäisi, jos mormonijohtajat niin vain sanoisivat. Yksi pieni sana heiltä riittäisi lopettamaan noidenkin aineiden käytön. Uskollisen mormonijäsenen silmin seuraava lause on ehdoton fakta: kun profeetta puhuu on se sama kuin Herra puhuisi. Huvittavaa kyllä tätäkin lausetta voidaan tulkita apoleettisesti. Siis miten? Siten, että profeettakin on vain ihminen ja kun hän puhuu tavallisen ihmisen ominaisuudessa, niin hänen sanomisensa ei ole Jumalasta ja hänen kömmähdyksensä on annettava anteeksi. Silloin hänen kömmähdyksensä on luettava vain hänen omana mielipiteenä. Siten profeetan tyhmimmätkin mielipiteet voidaan katsoa läpi sormien. Kuinka siis erottaa milloin puhuu Herra ja milloin tavallinen ihminen? Ei mitenkään. Mormoneille profeetta on siis yhtaikaa niin tavallinen ihminen kuin Jumalan valittu. Silloin, kun kirkon johto tekee erheen lausunnoissaan, niin ei huolta. Se olikin vain erehtyväisen ihmisen mielipide.
Mutta ennen kaikkea, eikö tässä mormoniopissa mene puurot ja vellit sekaisin? Neutraalin tutkijan mukaan kyllä, mormonien mielestä missään nimessä ei. Asia on heille selvä kuin kristalli. Profeetallakin on oma erehtyväinen elämä. Huvittavaa kyllä, mormonit nauravat katolisen kirkon dementoituneelle paaville, joka on jo muissa maailmoissa. Samanlainen oli Ezra Taft Benson aikoinaan, mutta hän oli profeetta ja mormoneille pyhä viimeiseen hengen vetoon saakka. Silloin mormonit eivät tajunneet olevan itse naurun aihe. Mormoniprofeetat saadessaan vihdoin tuon auktoritaattisen kutsun ovat useimmiten yhtä vanhoja ja dementoituja kuin katolisen kirkon paavit.
Oli miten oli, niin pakanoiden eli ei-mormonien näkökulmasta on pitkälti kyse sokeasta johtajan seuraamisesta ilman järkisyitä. Mormonit eivät kuitenkaan näe asiaa näin. Mutta totuus on, että he eivät varmaankaan söisi margariinia, jos johtajat niin vaan sanoisivat.
On myös tosiasia, että valtaosa jäsenistä ei juuri tutki oman uskontonsa historiallisia taustoja, mukaan lukien kuinka tuo Viisauden sana todella sai alkuunsa. Niin pitkään olen ollut organisaation sisällä, että tiedän mistä puhun. Voin sanoa huoletta, että keskivertojäsen käy kokouksissaan rutiinin sanelemana, jossa sosiaalinen kanssakäyminen on isompi asia kuin itse uskonoppi. Niin apuyhdistyksen, pappeuskoorumin kuin nuorten miesten ja –naisten tulevat tapahtumat kiehtovat enemmän kuin itse sunnuntain oppiaiheet. Kun kysytään kuinka moni on lukenut sunnuntain oppiaiheen, niin harvan käsi nousee. Kaikilla on väsynyt lauantai-ilme kasvoillaan. Noiden koorumien alussa käsitellään tulevia sosiaalisia tapahtumia ja ne tuntuvat olevan kokousten suurin kiinnostusten aihe. Tärkeää on mitä tapahtuu sosiaalisesti, se kiinnostaa jokaista jäsentä. Oppiaiheet ovat ok, koska uskon opeissa ei ole mitään uutta. Uskotaanhan jo tiettyjen muottien mukaan. Oppitunnit muodostuvat useimmiten jo kuinka monetta kertausta olevista oppiaiheista, tietyistä ajattelutavoista täynnä sliipattuja kertomuksia mm. kirkon johtajista. Mitään kyseenalaista ei esitetä. Kyseessä on siis kirkon opetussuunnitelman mukaista kertausta, joka käy läpi sen omaa nelivuotisperiodiaan. Joitakin noiden oppiaiheiden sykli alkaa kiinnostaa, mutta valtaosalle ei. Kiinnostus lisääntyy mitä enemmän ikävuosia omaat eli mitä lähemmäksi pääset elämänkaaresi loppua. Miksi muuten luterilaisissa jumalanpalveluksissa käy niin paljon vanhuksia vs. nuoria?
Kotikäynnit/opetukset ovat valtaosalle jäsenistä rasite, numeroiden täyttämistä tahi velvollisuuksia, joita tulee hyvän selestismormonin täyttää. Pakkopulla on pakkopulla; osa sen myöntää, osa ei. Sosiaalinen kanssakäyminen on mielenkiintoista. Ymmärrettävää. Kukapa ei tykkäisi sosiaalisesta elämästä ja viimehetken juoruista? Usko tai älä, juoruelämää on myös mormoniyhteisössä.
On hyvä huomata, että kirkko todellisuudessa kasvaa jäsenten omien lasten kautta, näin ainakin Suomessa, Euroopassa ja pääasiallisesti koko maailmassa. Poikkeuksena on joitain alueita, joita johtajat käyttävät esimerkkeinä kirkon ”rajusta kasvusta”. Kasvu on todellisuudessa vaatimatonta. Kasvualueet löytyvät pääasiallisesti heikosti koulutetuista maista (eritoten latinalaisesta Amerikasta tai Tyynenvaltameren maista). Näitä kirkko käyttää keppihevosinaan kirkon kasvulukuja kertoessaan Yleiskonfereissaan: the church has again grown rapidly in this year…. jne., Siis kuinka asia onkaan todellisuudessa? Koulutetuissa maissa totuus on, että kirkko vain ja yksin omaa kasvaa jäsentensä lasten kautta. Tuota seikkaa jostain syystä kirkon johto ei korosta. Hienompaa on korostaa aitoja käännynnäisiä, kiitos em. kasvualueiden.
Sivistyneissä maissa ajatellaan järjellä ja mormonismi ei saa helposti sijaa käännynnäisten muodossa. Mutta valitettavasti noissa sivistysmaissa mormonivanhemmat eivät elä todellisuudessa. He määräävät lastensa kohtalon siinä missä kehitysmaissakin. Uskonto on syönyt järjen yli. Vanhemmat luulevat kertovansa lapsilleen evankeliumin totuuden ollessaan itsekin sokeita todellisuudelle ja tietämättömiä kirkon historiasta. Luonnollisesti lapset uskovat vanhempiaan. Lapsen silmin isä ja äiti ovat aina oikeassa. Näin käy kaikille lapsille huolimatta mihin uskonto- tai yhteiskuntaan he kuuluvat. Muslimilapset vannovat uskontonsa nimeen siinä missä mormonilapsetkin. Mormonimaailmassa vanhemmat ovat erehtymättömiä lapsilleen ja kokevat, että vanhemmat kertovat heille absoluuttisen totuuden, jonka alkeisyhdistys voitelee trimmikuntoon.
Kun nuo pienet mielet kasvavat, niin tuloksena on vahvoja mormonijäseniä, jotka eivät katso oikealle eikä vasemmalle, vaan sinne minne kirkon jumalalliset johtajat ja ”täydelliset” vanhemmat ohjaavat. Yhtä kaikki, heille suunta on selvä, se on ainut oikea. Läpi harmaan kiven.
Mormonit pitävät itseään erikoisen uskonnollisen oikeuden omaavina ihmisinä, koska he ovat Jumalan valittuja. Ovathan he ainoaan oikeaan kirkkoon kuuluvia. Ihmisiä, joille on evankeliumin puhtaus annettu etuoikeutetusti. He ovat siitä ylpeitä ja eivät toki ajattele rasistisesti, koska ovathan he myös moraalisesti hyvin opetettuja. Kunnia siitä nykykirkolle. Yleisesti ottaen nykykirkko opettaa yleviä periaatteita, mutta kompastuskivi on sen valheellinen palautettu-kirkko-historia. Joseph Smith koetti suuresti hyötyä tästä ja onnistuikin osittain. Hyväuskoiset seuraajat johtoa myöten naiiviudessaan uskoi kaikki mitä Joseph sanoi.
Kirkon jäsenet eivät tunne olevansa muiden yläpuolella, mutta he kuitenkin alitajuisesti tiedostavat omaavansa erikoisaseman tässä maapallossa. Heillä on sellaista mitä muilla ei ole ja noilta kanssaihmisiltä puuttuu jotain erinomaisen tärkeää eli tieto siitä, mitä tapahtuu tämän elämän jälkeen. Toisin sanoen, heiltä puuttuu evankeliumin täyteys. Mutta kuinka ollakaan, mormonit eivät tunne kirkkonsa historiaa sen enempää kuin mitä heille on kerrottu organisaation taholta (ts. opetusohjelmien kuten seminaarin ja instituutin taholta). Mormonit toistavat itseään, johon kuuluu fraasit kuten: ”kirkko on totta, evankeliumi on palautettu, Joseph oli Jumalan profeetta, jne.”. Mutta kuinka onkaan? He eivät todellisuudessa tunne uskontoaan pintaa syvemmälti. Miksi näin? Siksi, koska he eivät tunne juuriaan, koska eivät oikeasti ole sitä koskaan aidosti opiskelleet, puolueettomasti. Kaikki opiskelu on tapahtunut ohjatusti; kirkon antaman informaation mukaisesti.
Käännynnäiset uskovat lähetyssaarnaajia tutkimatta kolikon toista puolta. Lapset ovat helpompi uhri, koska he uskovat vanhempiaan sokeasti. Kaste 8-vuotiaana ei voi olla aito kaste, koska tuon ikäinen ei osaa arvioida elämäänsä ja päätöksiään. Totuus on, että mormonit kastavat harkintakyvyttömiä lapsia. Lapset luonnollisesti tekevät siten kuten vanhemmat kertovat, ts. menevät kasteelle ymmärtämättä mitä tekevät, ts. sitoutuvat tiettyyn uskonnon organisaatioon. Mormonit sanovat, että lapset ovat silloin valmiita erottamaan oikean väärästä, mutta unohtavat, että noista lapsista tulee osa organisaatiota. Heidät sinetöidään MAP-kirkkoon; ei pelkästään oikeaan ja väärän erottamiseen.
Kahdeksanvuotiaat lapset nielevät Mormonin Kirjan kertomukset täydestä siinä missä HC Anderssoninkin kertomukset sillä erotuksella, että kasvaessaan teinikäiseksi HC Anderssonin kertomukset rapisee, mutta Mormonin Kirjan kertomukset jää. Miksi näin käy, koska molempien satukertomukset ovat epärealistisia, täynnä epäloogisuuksia? Näin käy, koska vakaumuksellisen kasvatuksen ilmapiirissä nuo Mormonin Kirjan kertomukset niellään totena, koska vanhemmatkin niihin uskovat. Vakaumukselliset mormonivanhemmat painostavat uskomaan niihin. Pelote on vahva: jos et usko mormoniopetuksiin, selestinen kruunusi on menetetty. Lopulta käy niin, että nuo vakaumukselliset ”nuorisokäännynnäiset” kasvavat vahvoiksi jäseniksi, joiden vakaamusta on vaikea horjuttaa. Koska organisaatio ymppää itseensä paljon moraalisia yleviä periaatteita, niin Mormonin Kirjankin on oltava totta. Puurot ja vellit sekoitetaan. Joka kuukausi Valkeus lehti sakkauttaa nuo ainesosat hienosti yhteen.
Mormonilähetyssaarnaajat, jotka palvelevat ympäri maailman kaksi vuotta elämästään, ovat tuon tuotoksen tulosta ja uskovat vilpittömästi siihen mitä tekevät. Näin uskoin itsekin aikoinaan ja monen monituista vuotta noiden vuosienkin jälkeen olin vakuuttunut mormonievankeliumista.
Mutta mitä tuo organisaatio sitten on lähetyssaarnaajilleen kertonut? Se on kertonut kaunistellun version evankeliumin palautuksesta. Kertomus on aivan toisenlainen kuin mitä kirkon ensimmäiset lähetyssaarnaajat kertoivat omilla lähetystyömatkoillaan, mukaan lukien ensimmäisen lähetyssaarnaajan, profeetan veljen Samuel Smithin. Pääsanoma tuolloin oli, että Joseph Smith oli löytänyt kultalevyt, jotka kertoivat Amerikan intiaaneiden alkuperän ja sitä myötä palautetun evankeliumin. Samalla oli tärkeää myydä Mormonin Kirjoja, jotta saatiin katettua painokustannukset ja tehtäisiin voittoa. Tuohon aikaan reppureissarit tienasivat paljon kirjojen myynnillä, koska kirjojen lukeminen oli yhtä kuin television katseleminen nykypäivänä. Siksi mm. Martin Harris oli innostunut ”projektista”.
Loppukesän 2004 Valkeus kertoi kaunistellun version Samuel Smithin lähetystyöstä. Se tosin unohti kertoa faktan, että Samuel ei kertonut mitään veljensä Josephin Ensimmäisestä Näystä. Miksi hän ei kertonut? Siksi, koska tuota kertomusta ei ollut silloin vielä laadittu. Nykyajan lähetyssaarnaajat eivät tiedä, että Ensimmäinen Näky oli täysin unohdettu elementti lähetyssaarnaajien opetuksissa aina 1840-luvulle saakka. Nyt tuo elementti kuuluu keskeisesti nykyiseen lähetyssaarnaajasanomaan.
Mormoniapologit tietysti kajauttavat oman mielipiteensä oman vääristyneen maailmankuvan mukaan. Mutta kuka välittää? Vain ne, jotka ovat läheisesti tuon uskonlahkon pauloissa. Muu maailma katsoo sivusta ja ei juuri lotkauta korvaa anti- ja promormonien "taistelulle". Eikä pidäkään. Apoleetikkojen väittämät eivät saa neutraaleja, uskonnosta riippumattomia, tutkijoita juuri vakuuttumaan. Sitä se vastaavasti tekee kaikille pro-mormoneille ja noiden pro-kirjoittajien artikkeleille hip-hurrataan, hienona riemuvoittona antimormoneista.
Koskien Viisauden Sanaa, niin historiallinen totuus on kuitenkin se, että Joseph Smith ja Brigham Young nautti alkoholia runsaasti, mutta ironista kyllä, kielsi sen muilta. Tekopyhyyttä parhaimmillaan. Nyt noita tekoja apoleetikot katsovat läpi sormien sanoen, että he olivat heikkoja ihmisiä, joilla oli jonkinlainen siirtymäaika uuden lain myötä. Koska nykyajan johtajat ovat kasvaneet oppiin, heiltä odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta "laille". On kuitenkin huomioitava, että Joseph ei oppinut kunnioittamaan Jumalan lakia edes 10 vuoden "sopeutumisajan" jälkeen. Nykyjohtajat ovat moraalisesti paremmalla pohjalla ja he eivät saa langeta moisen asian takia. Hyvä niin ja heissä on paljon hyviä miehiä, mutta ovat pahasti sokeutuneet siitä mistä tämä maailma muodostuu. Ns. big picture on heiltäkin hävinnyt siinä missä islamilaisilla omasta uskonnostaan.
Maailmassa on 99,99% ei-mormonia ja tekisikö Jumala niin huonon pelastussuunnitelman, että nuo muut jäisivät unholaan? Maapallon lunastus temppelityön kautta niin täällä maanpäällä tai 1000-vuotisessa valtakunnassa olisi byrokratiaa pahimmillaan. Miksi ihmeessä Jumala katsoisi onko nimesi jossain paperissa kuin se olisi sydämessäsi? Lisäksi, alentuisiko Jumala paperin pyörittämiseen ja ottaisi virheriskin erheisiin, joita tapahtuu ihmisten eli temppelin viranomaisten taholta? Jumala ei olisi Jumala, jos se niin tekisi. Jumala ei pelaa byrokratialla, vaan ihmisen sydämen puhtaudella ja jos Jumala tuntee ihmisen sydämen, niin mihin tarvitaan paperinpyörittelyä?
Jumala ei vaadi yhtä ainoata oikeaa kirkkoa. Jumala ei vaadi kristinuskoa yli hinduismin, islamin, tms. Uskonto on pitkälti tiettyjen ihmisten luomia kertomuksia. Mormonismi on yksi uskonnollinen kertomus muiden joukossa. Siihen kasvanneille SE AITO helmi ketjussa, kun ulkopuolisille VAIN YKSI monien joukossa.
Pallo pyörii eri uskon omaavien ihmisten parissa kuin pyhä totuus. Näin on ja tulee aina olemaan, kunnes ihminen lopulta herää omaan pienuuteensa maailmankaikkeuteen nähden. Valitettavasti vain harvat siihen kykenevät ja hyväksyvät sen.
-Insider-
Mormonien tiukka näkemys kokiksesta on nykymaailman silmin suuri mokis, koska mormonit itse juovat sitä nykypäivänä ylenpalttisesti siinä missä ei-mormonitkin. Hyvä niin, koska kokis ei tuhoa sielua. Kenties ruumista, mutta ei sielua. Sielun eheys on tärkeämpää ja lähinnä kiinni yksilön henkisestä tasapainosta kuin fyysisistä ominaisuuksista. Ihmisen elämä voi järkkyä fyysisesti syystä tai toisesta, kenties kofeiinistakin. Korkeammalla tasolla olevat ihmiset kuitenkin katsovat henkiseen hyvinvointiin enemmän kuin fyysisiin ominaisuuksiin. Monille mormoneille nämä kaksi sektoria ei näytä olevan kovinkaan selkeitä. Usein tuijotetaan jäsenen fyysisiin ominaisuuksiin yli henkisen kapasiteetin, näin myös Viisauden Sanassa. Mainittakoon, että Jeesus sanoi, että ei se, jota syötte tai juotte saastuta teitä, vaan se mikä tulee ulos suustanne. Henkinen eheys on ihmiselle ehdottomasti tärkeämpää elämän kokonaisuuden kannalta. Fyysiset vajavaisuudet ovat pientä verrattuna henkisiin ominaisuuksiin.
Ajatteleville mormoneille kofeiinia sisältävä colakysymys on selkeä hämmennyksen aihe, mutta on hyvä havaita, että valtaosa mormoneista ei kuitenkaan ajattele näin syvällisesti koko kysymystä. Totuus kuitenkin on, että kokis sisältää fyysistä ruumista tuhoavaa ainetta, ts. kofeiinia, mutta jostain syystä se ei ole mormonien maailmassa yhtä ehdottomassa pannassa kuin esim. kahvi tai tee. Tieteellisesti katsoen tässä ei ole mitään järkeä, koska kokis tai suklaa sisältävät kofeiinia siinä missä kahvi tai tee, joskin ei yhtä paljon, mutta yhtä kaikki, nuo aineet sisältävät samaa ruumista tuhoavaa ainesosaa. Niinkin naurettavan apoleettisen väittämän olen kuullut erään terveysalalta olevan jäsenen suusta, että kaakaossa on ns. hyvää kofeiinia, joka ei vaikuta elimistöön samalla lailla kuin esim. kahviin. Siksi kaakao ei ole turmiollista. Miksi kirkon johtajat eivät ole tuota meille kertoneet. Huvittavaa kyllä, kaikki pyhäkoulussa istuneet uskoivat moisen väittämän tieteelliseksi faktaksi. Koska väittämä luonnollisesti oli vailla totuuden pohjaa, niin mikä tekee kaakaon tai suklaan nauttimisesta sen oikeutetumpaa kuin teen? Mihin logiikkaan perustuu jumalallinen ilmoitus, jossa tee kielletään, mutta kaakao tai suklaa sallitaan? Kuten sanottua, molemmat sisältävät samaa kofeiinipitoista ainetta; yhtä haitallisena elimistölle.
Tosiasia kuitenkin on se, että kahvin tai kokiksen runsasomainen käyttö ei ole hyväksi ihmiskeholle ja siten niiden ylenpalttinen käyttö ei ole hyväksi. Mutta on huomattava, että kohtuukäyttö ei juurikaan saastuta ”Herran temppeliä”. Itse asiassa, teen tai viinin kohtuukäyttö on ihmiskeholle terveellistä flavonoidien takia, sama pätee mm. olutta. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna ei siis ole perusteltua, että Herra olisi laittanut nuo aineet ehdottomaan pannaan. Käyttihän Jeesus itsekin mm. viiniä. Mormoniapoleetikot perustelevat pannaa, että lakia tulee noudattaa ”heikoimman mukaan”. Mitä tämä siis tarkoitaa? Se tarkoittaa, että Herra asettaa lakejaan heikoimman yksilön mukaan. Hyvin epädemokraattista. Vertauksena otettakoon, että esim. Suomen hallituksen tulisi soveltaa lakeja pienimmän vähemmistön mukaan, ei demokraattisesti eli enemmistön mukaan. Vaalit mitätöitäisiin ja mentäisiinkin hävinneiden puolueiden mukaan, ei enemmistön. Täyttyisikö demokratia? Ei, silloin täyttyisi jonkun vähemmistön tahto, Suomen maassa täyttyisi mm. Vasemmistoliiton toiveet, joita valtaväestön tulisi noudattaa. Tulisiko Suomen hallituksen siis soveltaa Vasemmiston näkemyksiä, vaikka enemmistö äänestäisi keskustan/kokoomuksen/sosiaalidemokraattien puolesta? Tällainen Viisauden Sanan selitys on mielestäni apoleettinen, jossa ei ajatella realistisesti, vaan ideologisesti. Tällaisella ajattelutavalla mormonit soveltavat omaa apoleettista näkemystä, piittaamatta logiikasta.
Mormoneille kolasta kieltäytymissä on kyse kuitenkin isompi asia, ts. oman ruumiin/Herran temppelin tuhoaminen. Nykyaikana tämä asia on kuitenkin hämärtynyt myös mormoneilta. Mikä on tuhoamista mikä ei. Kofeiinin nauttiminen on Herran temppelin tuhoamista, mutta ylensyönti ei. Ylensyönti on kuitenkin sama kuin oman ruumiin tuhoaminen siinä missä kofeiinin nauttiminen. Mormonimaailmassa sitä pidetään henkilökohtaisena heikkoutena, ei niinkään Viisauden Sanan rikkomisena. Temppelisuositus ei jää saamatta, jos olet 20 kg ylipainoinen, mutta sitä et saa, jos juot säännöllisesti kahvia tai teetä. Miksi näin? Siksi, koska kyse on tiettyjen ohjesääntöjen sokeasta seuraamisesta. Rasvapitoisia ruokia saat syödä mielin määrin ja siitä ei nouse haloo. Mutta totuus on, että rasva turmelee ruumistasi siinä missä kofeiini. Kukaan ei välitä, vaikka lihoisit muodottomaksi, mutta olet tuomittu MAP-pyhä, jos juot kupin kahvia. Eräs kirkon presidentti (Joseph F. Smith) sanoi, että jo pieni tupakkakäärö tai kuppi teetä estää sinua pääsemästä Jumalan valtakuntaan. Miksi siis on niin, että voit lihota muodottomaksi, mutta et voi juoda teekupillista Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi? Selitys on helppo: siksi, koska nuo aineet ovat kiellettyjen aineiden listalla ja rikot kuuliaisuuden lakia. Kuuliaisuuden lakiin tulisi sisältää myös ylensyönti, mutta tätä ei ole sisälletty. Miksi? Kahvi ja tee sen sijaan ovat aineita, jotka estävät sinua pääsemästä mormonien ylimpään selestiseen valtakuntaan. Näin ovat kirkon johtajat sanoneet ja kun he näin sanovat, niin rivijäsenten ei tule sitä kyseenalaistaa. Tätä painotti mm. apostoli Mark E. Petersen 1950-luvulla. Ajattelu on jo tehty puolestasi, ts älä siis ajattele omilla aivoillasi. Auktoriteetit tietävät asiat puolestasi. Ovathan he Jumala kutsumia, toisin kuin sinä.
Tieto kuitenkin nostaa valveistuneisuutta: liekö monetkaan mormonit uskovat enää yhtä vakaasti kokiksen tai rasvan pahuuteen juuri itsekään? Russell M. Nelson ei juuri nähnyt mitään pahaa mm. rasvapitoisten donitsien syönnissä: ”Tonight I am attending with a son, sons-in-law, and grandsons. Where are their mothers? Gathered in the kitchen of our home! What are they doing? Making large batches of homemade doughnuts! And when we return home, we will feast on those doughnuts.” ( ks. ”Our Sacred Duty to Honor Women" May 1999 Ensign from Priesthood session.).
Huvittavaa kyllä, mormonit uskovat sokeasti johtajiaan. Piittaamatta siitä kuinka korkealle koulutettuja ovat. Uskon asiat mormoniyhteisössä jyräävät terveen järjen yli. Miksi? Siksi, koska he uskovat, että Jumalan suunnitelmia ei pysty kaikkein älykkäinkään ihminen ymmärtämään. Miksi siis minäkään? Minähän olen vain vajavainen ihminen. Mormoniopin mukaan kuolevaiset ihmiset eivät voi käsittää Jumalan suuruutta; siksi kaikkein älykkäimmätkin ja yhteiskunnallisesti korkeasti koulutetut mormonit alistuvat tähän näkemykseen ja eivät käytä omaa älyään. He toistavat vain sitä mitä ylimmät johtajat sanovat. Kaiken lisäksi nuo älyköt useimmiten kutsutaan kirkon johtotehtäviin, jolloin heidän epäilyksen varjo pyyhkäistään, koska viimeistään nyt he kokevat olevansa Jumalan kutsumia ja heidän vakaumuksensa sen kuin vahvistuu asemansa myötä. Hierarkia lisää kuuliaisuutta auktoriteettisessa järjestelmässä. Alueensa johtajiksi päästyään he unohtavat loogisen minänsä ja kokevat olevansa erikoisessa asemassa, Jumalan kutsumia palvelijoita. He todellakin kokevat näin vilpittömästi. Miksi? Koska he ovat vilpittömiä! He saavat mielestään hengellisen todistuksen unohtaen, että moisen elämyksen saa miljoona muutakin hindua ja muslimia. Näin kokevat jopa pommi-itsemurhan tehneet muslimimarttyyrit. Johtajat mormonistisessa hierarkiajärjestelmässään alkavat toistamaan rikkoutunutta todistuskokouksen äänilevyä Joseph Smithin profeetallisuudesta ja kirkon totuudesta tuntematta uskontonsa juuria. Huvittavaa kyllä heidän tarvitsekaan tietää, koska he kokevat, että hengen todistus on tärkeämpää kuin tieto. Joka tapauksessa, tämän minä-tiedän-äänilevyn voi jokainen konkreettisesti todeta joka kuun ensimmäinen sunnuntai ns. paasto-sakramenttikokouksessa. Jäsenet tekevät sen vilpittömästi, mutta vailla parempaa tietoa.
Kokista ei varmaankaan juotaisi ja suklaata ei syötäisi, jos mormonijohtajat niin vain sanoisivat. Yksi pieni sana heiltä riittäisi lopettamaan noidenkin aineiden käytön. Uskollisen mormonijäsenen silmin seuraava lause on ehdoton fakta: kun profeetta puhuu on se sama kuin Herra puhuisi. Huvittavaa kyllä tätäkin lausetta voidaan tulkita apoleettisesti. Siis miten? Siten, että profeettakin on vain ihminen ja kun hän puhuu tavallisen ihmisen ominaisuudessa, niin hänen sanomisensa ei ole Jumalasta ja hänen kömmähdyksensä on annettava anteeksi. Silloin hänen kömmähdyksensä on luettava vain hänen omana mielipiteenä. Siten profeetan tyhmimmätkin mielipiteet voidaan katsoa läpi sormien. Kuinka siis erottaa milloin puhuu Herra ja milloin tavallinen ihminen? Ei mitenkään. Mormoneille profeetta on siis yhtaikaa niin tavallinen ihminen kuin Jumalan valittu. Silloin, kun kirkon johto tekee erheen lausunnoissaan, niin ei huolta. Se olikin vain erehtyväisen ihmisen mielipide.
Mutta ennen kaikkea, eikö tässä mormoniopissa mene puurot ja vellit sekaisin? Neutraalin tutkijan mukaan kyllä, mormonien mielestä missään nimessä ei. Asia on heille selvä kuin kristalli. Profeetallakin on oma erehtyväinen elämä. Huvittavaa kyllä, mormonit nauravat katolisen kirkon dementoituneelle paaville, joka on jo muissa maailmoissa. Samanlainen oli Ezra Taft Benson aikoinaan, mutta hän oli profeetta ja mormoneille pyhä viimeiseen hengen vetoon saakka. Silloin mormonit eivät tajunneet olevan itse naurun aihe. Mormoniprofeetat saadessaan vihdoin tuon auktoritaattisen kutsun ovat useimmiten yhtä vanhoja ja dementoituja kuin katolisen kirkon paavit.
Oli miten oli, niin pakanoiden eli ei-mormonien näkökulmasta on pitkälti kyse sokeasta johtajan seuraamisesta ilman järkisyitä. Mormonit eivät kuitenkaan näe asiaa näin. Mutta totuus on, että he eivät varmaankaan söisi margariinia, jos johtajat niin vaan sanoisivat.
On myös tosiasia, että valtaosa jäsenistä ei juuri tutki oman uskontonsa historiallisia taustoja, mukaan lukien kuinka tuo Viisauden sana todella sai alkuunsa. Niin pitkään olen ollut organisaation sisällä, että tiedän mistä puhun. Voin sanoa huoletta, että keskivertojäsen käy kokouksissaan rutiinin sanelemana, jossa sosiaalinen kanssakäyminen on isompi asia kuin itse uskonoppi. Niin apuyhdistyksen, pappeuskoorumin kuin nuorten miesten ja –naisten tulevat tapahtumat kiehtovat enemmän kuin itse sunnuntain oppiaiheet. Kun kysytään kuinka moni on lukenut sunnuntain oppiaiheen, niin harvan käsi nousee. Kaikilla on väsynyt lauantai-ilme kasvoillaan. Noiden koorumien alussa käsitellään tulevia sosiaalisia tapahtumia ja ne tuntuvat olevan kokousten suurin kiinnostusten aihe. Tärkeää on mitä tapahtuu sosiaalisesti, se kiinnostaa jokaista jäsentä. Oppiaiheet ovat ok, koska uskon opeissa ei ole mitään uutta. Uskotaanhan jo tiettyjen muottien mukaan. Oppitunnit muodostuvat useimmiten jo kuinka monetta kertausta olevista oppiaiheista, tietyistä ajattelutavoista täynnä sliipattuja kertomuksia mm. kirkon johtajista. Mitään kyseenalaista ei esitetä. Kyseessä on siis kirkon opetussuunnitelman mukaista kertausta, joka käy läpi sen omaa nelivuotisperiodiaan. Joitakin noiden oppiaiheiden sykli alkaa kiinnostaa, mutta valtaosalle ei. Kiinnostus lisääntyy mitä enemmän ikävuosia omaat eli mitä lähemmäksi pääset elämänkaaresi loppua. Miksi muuten luterilaisissa jumalanpalveluksissa käy niin paljon vanhuksia vs. nuoria?
Kotikäynnit/opetukset ovat valtaosalle jäsenistä rasite, numeroiden täyttämistä tahi velvollisuuksia, joita tulee hyvän selestismormonin täyttää. Pakkopulla on pakkopulla; osa sen myöntää, osa ei. Sosiaalinen kanssakäyminen on mielenkiintoista. Ymmärrettävää. Kukapa ei tykkäisi sosiaalisesta elämästä ja viimehetken juoruista? Usko tai älä, juoruelämää on myös mormoniyhteisössä.
On hyvä huomata, että kirkko todellisuudessa kasvaa jäsenten omien lasten kautta, näin ainakin Suomessa, Euroopassa ja pääasiallisesti koko maailmassa. Poikkeuksena on joitain alueita, joita johtajat käyttävät esimerkkeinä kirkon ”rajusta kasvusta”. Kasvu on todellisuudessa vaatimatonta. Kasvualueet löytyvät pääasiallisesti heikosti koulutetuista maista (eritoten latinalaisesta Amerikasta tai Tyynenvaltameren maista). Näitä kirkko käyttää keppihevosinaan kirkon kasvulukuja kertoessaan Yleiskonfereissaan: the church has again grown rapidly in this year…. jne., Siis kuinka asia onkaan todellisuudessa? Koulutetuissa maissa totuus on, että kirkko vain ja yksin omaa kasvaa jäsentensä lasten kautta. Tuota seikkaa jostain syystä kirkon johto ei korosta. Hienompaa on korostaa aitoja käännynnäisiä, kiitos em. kasvualueiden.
Sivistyneissä maissa ajatellaan järjellä ja mormonismi ei saa helposti sijaa käännynnäisten muodossa. Mutta valitettavasti noissa sivistysmaissa mormonivanhemmat eivät elä todellisuudessa. He määräävät lastensa kohtalon siinä missä kehitysmaissakin. Uskonto on syönyt järjen yli. Vanhemmat luulevat kertovansa lapsilleen evankeliumin totuuden ollessaan itsekin sokeita todellisuudelle ja tietämättömiä kirkon historiasta. Luonnollisesti lapset uskovat vanhempiaan. Lapsen silmin isä ja äiti ovat aina oikeassa. Näin käy kaikille lapsille huolimatta mihin uskonto- tai yhteiskuntaan he kuuluvat. Muslimilapset vannovat uskontonsa nimeen siinä missä mormonilapsetkin. Mormonimaailmassa vanhemmat ovat erehtymättömiä lapsilleen ja kokevat, että vanhemmat kertovat heille absoluuttisen totuuden, jonka alkeisyhdistys voitelee trimmikuntoon.
Kun nuo pienet mielet kasvavat, niin tuloksena on vahvoja mormonijäseniä, jotka eivät katso oikealle eikä vasemmalle, vaan sinne minne kirkon jumalalliset johtajat ja ”täydelliset” vanhemmat ohjaavat. Yhtä kaikki, heille suunta on selvä, se on ainut oikea. Läpi harmaan kiven.
Mormonit pitävät itseään erikoisen uskonnollisen oikeuden omaavina ihmisinä, koska he ovat Jumalan valittuja. Ovathan he ainoaan oikeaan kirkkoon kuuluvia. Ihmisiä, joille on evankeliumin puhtaus annettu etuoikeutetusti. He ovat siitä ylpeitä ja eivät toki ajattele rasistisesti, koska ovathan he myös moraalisesti hyvin opetettuja. Kunnia siitä nykykirkolle. Yleisesti ottaen nykykirkko opettaa yleviä periaatteita, mutta kompastuskivi on sen valheellinen palautettu-kirkko-historia. Joseph Smith koetti suuresti hyötyä tästä ja onnistuikin osittain. Hyväuskoiset seuraajat johtoa myöten naiiviudessaan uskoi kaikki mitä Joseph sanoi.
Kirkon jäsenet eivät tunne olevansa muiden yläpuolella, mutta he kuitenkin alitajuisesti tiedostavat omaavansa erikoisaseman tässä maapallossa. Heillä on sellaista mitä muilla ei ole ja noilta kanssaihmisiltä puuttuu jotain erinomaisen tärkeää eli tieto siitä, mitä tapahtuu tämän elämän jälkeen. Toisin sanoen, heiltä puuttuu evankeliumin täyteys. Mutta kuinka ollakaan, mormonit eivät tunne kirkkonsa historiaa sen enempää kuin mitä heille on kerrottu organisaation taholta (ts. opetusohjelmien kuten seminaarin ja instituutin taholta). Mormonit toistavat itseään, johon kuuluu fraasit kuten: ”kirkko on totta, evankeliumi on palautettu, Joseph oli Jumalan profeetta, jne.”. Mutta kuinka onkaan? He eivät todellisuudessa tunne uskontoaan pintaa syvemmälti. Miksi näin? Siksi, koska he eivät tunne juuriaan, koska eivät oikeasti ole sitä koskaan aidosti opiskelleet, puolueettomasti. Kaikki opiskelu on tapahtunut ohjatusti; kirkon antaman informaation mukaisesti.
Käännynnäiset uskovat lähetyssaarnaajia tutkimatta kolikon toista puolta. Lapset ovat helpompi uhri, koska he uskovat vanhempiaan sokeasti. Kaste 8-vuotiaana ei voi olla aito kaste, koska tuon ikäinen ei osaa arvioida elämäänsä ja päätöksiään. Totuus on, että mormonit kastavat harkintakyvyttömiä lapsia. Lapset luonnollisesti tekevät siten kuten vanhemmat kertovat, ts. menevät kasteelle ymmärtämättä mitä tekevät, ts. sitoutuvat tiettyyn uskonnon organisaatioon. Mormonit sanovat, että lapset ovat silloin valmiita erottamaan oikean väärästä, mutta unohtavat, että noista lapsista tulee osa organisaatiota. Heidät sinetöidään MAP-kirkkoon; ei pelkästään oikeaan ja väärän erottamiseen.
Kahdeksanvuotiaat lapset nielevät Mormonin Kirjan kertomukset täydestä siinä missä HC Anderssoninkin kertomukset sillä erotuksella, että kasvaessaan teinikäiseksi HC Anderssonin kertomukset rapisee, mutta Mormonin Kirjan kertomukset jää. Miksi näin käy, koska molempien satukertomukset ovat epärealistisia, täynnä epäloogisuuksia? Näin käy, koska vakaumuksellisen kasvatuksen ilmapiirissä nuo Mormonin Kirjan kertomukset niellään totena, koska vanhemmatkin niihin uskovat. Vakaumukselliset mormonivanhemmat painostavat uskomaan niihin. Pelote on vahva: jos et usko mormoniopetuksiin, selestinen kruunusi on menetetty. Lopulta käy niin, että nuo vakaumukselliset ”nuorisokäännynnäiset” kasvavat vahvoiksi jäseniksi, joiden vakaamusta on vaikea horjuttaa. Koska organisaatio ymppää itseensä paljon moraalisia yleviä periaatteita, niin Mormonin Kirjankin on oltava totta. Puurot ja vellit sekoitetaan. Joka kuukausi Valkeus lehti sakkauttaa nuo ainesosat hienosti yhteen.
Mormonilähetyssaarnaajat, jotka palvelevat ympäri maailman kaksi vuotta elämästään, ovat tuon tuotoksen tulosta ja uskovat vilpittömästi siihen mitä tekevät. Näin uskoin itsekin aikoinaan ja monen monituista vuotta noiden vuosienkin jälkeen olin vakuuttunut mormonievankeliumista.
Mutta mitä tuo organisaatio sitten on lähetyssaarnaajilleen kertonut? Se on kertonut kaunistellun version evankeliumin palautuksesta. Kertomus on aivan toisenlainen kuin mitä kirkon ensimmäiset lähetyssaarnaajat kertoivat omilla lähetystyömatkoillaan, mukaan lukien ensimmäisen lähetyssaarnaajan, profeetan veljen Samuel Smithin. Pääsanoma tuolloin oli, että Joseph Smith oli löytänyt kultalevyt, jotka kertoivat Amerikan intiaaneiden alkuperän ja sitä myötä palautetun evankeliumin. Samalla oli tärkeää myydä Mormonin Kirjoja, jotta saatiin katettua painokustannukset ja tehtäisiin voittoa. Tuohon aikaan reppureissarit tienasivat paljon kirjojen myynnillä, koska kirjojen lukeminen oli yhtä kuin television katseleminen nykypäivänä. Siksi mm. Martin Harris oli innostunut ”projektista”.
Loppukesän 2004 Valkeus kertoi kaunistellun version Samuel Smithin lähetystyöstä. Se tosin unohti kertoa faktan, että Samuel ei kertonut mitään veljensä Josephin Ensimmäisestä Näystä. Miksi hän ei kertonut? Siksi, koska tuota kertomusta ei ollut silloin vielä laadittu. Nykyajan lähetyssaarnaajat eivät tiedä, että Ensimmäinen Näky oli täysin unohdettu elementti lähetyssaarnaajien opetuksissa aina 1840-luvulle saakka. Nyt tuo elementti kuuluu keskeisesti nykyiseen lähetyssaarnaajasanomaan.
Mormoniapologit tietysti kajauttavat oman mielipiteensä oman vääristyneen maailmankuvan mukaan. Mutta kuka välittää? Vain ne, jotka ovat läheisesti tuon uskonlahkon pauloissa. Muu maailma katsoo sivusta ja ei juuri lotkauta korvaa anti- ja promormonien "taistelulle". Eikä pidäkään. Apoleetikkojen väittämät eivät saa neutraaleja, uskonnosta riippumattomia, tutkijoita juuri vakuuttumaan. Sitä se vastaavasti tekee kaikille pro-mormoneille ja noiden pro-kirjoittajien artikkeleille hip-hurrataan, hienona riemuvoittona antimormoneista.
Koskien Viisauden Sanaa, niin historiallinen totuus on kuitenkin se, että Joseph Smith ja Brigham Young nautti alkoholia runsaasti, mutta ironista kyllä, kielsi sen muilta. Tekopyhyyttä parhaimmillaan. Nyt noita tekoja apoleetikot katsovat läpi sormien sanoen, että he olivat heikkoja ihmisiä, joilla oli jonkinlainen siirtymäaika uuden lain myötä. Koska nykyajan johtajat ovat kasvaneet oppiin, heiltä odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta "laille". On kuitenkin huomioitava, että Joseph ei oppinut kunnioittamaan Jumalan lakia edes 10 vuoden "sopeutumisajan" jälkeen. Nykyjohtajat ovat moraalisesti paremmalla pohjalla ja he eivät saa langeta moisen asian takia. Hyvä niin ja heissä on paljon hyviä miehiä, mutta ovat pahasti sokeutuneet siitä mistä tämä maailma muodostuu. Ns. big picture on heiltäkin hävinnyt siinä missä islamilaisilla omasta uskonnostaan.
Maailmassa on 99,99% ei-mormonia ja tekisikö Jumala niin huonon pelastussuunnitelman, että nuo muut jäisivät unholaan? Maapallon lunastus temppelityön kautta niin täällä maanpäällä tai 1000-vuotisessa valtakunnassa olisi byrokratiaa pahimmillaan. Miksi ihmeessä Jumala katsoisi onko nimesi jossain paperissa kuin se olisi sydämessäsi? Lisäksi, alentuisiko Jumala paperin pyörittämiseen ja ottaisi virheriskin erheisiin, joita tapahtuu ihmisten eli temppelin viranomaisten taholta? Jumala ei olisi Jumala, jos se niin tekisi. Jumala ei pelaa byrokratialla, vaan ihmisen sydämen puhtaudella ja jos Jumala tuntee ihmisen sydämen, niin mihin tarvitaan paperinpyörittelyä?
Jumala ei vaadi yhtä ainoata oikeaa kirkkoa. Jumala ei vaadi kristinuskoa yli hinduismin, islamin, tms. Uskonto on pitkälti tiettyjen ihmisten luomia kertomuksia. Mormonismi on yksi uskonnollinen kertomus muiden joukossa. Siihen kasvanneille SE AITO helmi ketjussa, kun ulkopuolisille VAIN YKSI monien joukossa.
Pallo pyörii eri uskon omaavien ihmisten parissa kuin pyhä totuus. Näin on ja tulee aina olemaan, kunnes ihminen lopulta herää omaan pienuuteensa maailmankaikkeuteen nähden. Valitettavasti vain harvat siihen kykenevät ja hyväksyvät sen.
-Insider-
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minua kiinnostaisi saada jotain viitteitä tälle:
"Joseph Smith ja Brigham Young nautti alkoholia runsaasti, mutta ironista kyllä, kielsi sen muilta."
Kirjoititko muuten täällä aikaisemmin nimimerkillä "Historia"?
Mitähän tuo sisäpiiriys kohdallasi on? Et nähtävästi ole ainakaan jäsen, sillä pienelläkin silmäilyllä tekstissäsi on outoja piirteitä.
Teet esim. olettamuksen siitä, ettei Jumala vaadi yhtä ainoaa oikeaa kirkkoa. Kyllä hän vaatii: "Kristus ei ole jaettu." Kaikki saavat aikanaa ottaa vastaan tuon kirkon jäsenyyden. Kirkko on myös henkimaailmassa.
Sitten kuvittelet, ettei hän olisi niin byrokraattinen, että katsoisi joistakin papereista, mihin kukin kuuluu. Tuskin papereita tarvitaankaan. Sähköiset tai varmaan vielä kehityneemmät tallennusmenetelmät ovat elämän kirjan käytössä. Nykykirkkokin käyttää sähköistä tallennusta sukututkimustietojen tallentamiseen.
Kun kovin harvoin joskus juon cocakolaa, niin en havaitse sen vaikuttavan lainkaan samoin kuin kahvin, josta siitäkin minulla on kokemusta, koska liityin vasta 32 vuoden ikäisenä kirkkoon. Pahinta cocakolassa on minusta sokeri. Kevyt-colasta en taas pidä lainkaan.
Monet mormonit eivät esimerkiksi syö verestä valmistettuja ruokia, verilettuja, veripalttua...
Tosin useat mormonit juovat janoonsa, saunajuomana tai tanssireissun päätteeksi pilsneriä, ykkösolutta!
Eivätkä pidä sitä tavattomana. onhan alkoholimäärä minimaalisen pieni.
Tottahan on että alkoholia löytyy monista ruuista ja elintarvikkeista tuollaisia mikromääriä.
Ihmisen suolistossa syntyy vuorokaudessa muutama gramma alkoholia käymisen tuloksena. Tämän vuoksi ihmisen maksa pystyy hajottamaan alkoholia. Näin ollen kukan ei voi olla kokonaan ilman alkoholia :)
Ykkösessä on itse asiassa alkoholia puolet nelosoluen alkoholimäärästä. Jos mormoni, tai kuka hyvänsä, juo kaksi pilsua, se vastaa yhtä nelosta. Onko se sitten hurskaampaa ottaa se kaksi pilsua?
Ykkösestä saa aivan hyvin juotua kännit, jos maha vaan vetää nestettä tarpeeksi.
Niimpä...
Jos kerran toisen jäsenraukan pääsy temppeliin evätään kerran viikossa sunnuntai-aamuna juodun sumppikuppisen takia?
Niin millä lokiikalla tuon toisen hurskaan matka pyhimpään ei katkea humppaillan päätteeksi ryystetystä pilsupullosta?
Ja molemmat kertovat rehdisti asiasta vaikkapa temppelisuosituspuhuttelussa piispalle.
Tietysti voi asia olla taas niin että toisessa seurakunnassa "johto" tekee toisenlaisen päätöksen kuin toisessa- mutta taashan molemmat päätökset ovat yhtä oikeat koska molemmat tulevat Jumalalta.
Vai voisiko asia olla niin että se onkin maanlaista kiinni. Suomessa alkoholijuomaksi lasketaan sellainen liemi joka sisältää vähintään 2.8tilavuusprosenttia etyylialkoholia.
Jossain toisessa maassahan tuo on ihan toista.
Vaikeaa on, ei pieni mieli ymmärrä.
Voisihan sitä vaikka laittaa vain sentin kossua ja lantrinkia vähän reilummin eikö sekin aja saman asian.
vai voisiko kysessä ollakkin siitä että kyseessä on ohraliemi?
Nyt Tapani äkkiä vastauksia:)
Aikaisemmin ykköspilsneri oli 1,25 %. Joku ei ole ehkä edes huomannut muutosta, vaan jatkaa kuten ennenkin sen nauttimista. Viisauden sanassa sanotaan, että ohra on mm. mietojen juomien valmistamista varten. Mikä on sitten miedon määritelmä? Myös kotikaljassa on jonkin verran alkoholia ja samoin eräissä piimälaaduissa ja leivässä. Suomessa ei ykköstä lueta alkoholijuomaksi. Päättäköön kukin kohdallaan ellei kirkko ota kantaa.
Kumpikos se Tapani nyt oikein määrittelee, milloin mormoni on livennyt synnin tielle? Tarkoitan, että silloin kun pilsu oli 1,25%, Jumala katsoi ilmeisesti synniksi nauttia 2-prosenttista; nykyään taas Jumala antaa naukkailla 2,7- mutta ehdottomasti ei 2,8-prosenttista. Niinkö? Jumala se näppärästi muuttelee synnin prosenttirajaa sen mukaan, mitä jonkun pienen Suomen laki sanoo! Vai olisivatko MAP-kirkon tuuliviirit olleet kuitenkin asialla?
Ainakin toistaiseksi Herra on jättänyt tämän asian oman harkintamme varaan. Varmasti on väärin, jos joku alkaa kitata ykköstä humaltuakseen. Alkoholistille jo yksi 1.25 %:n pullokin saattoi riittää kierteen alkamiseen.
Jos tuote on sellaista,
jota kauppa saa myydä alaikäisille,
se ei ole alkoholijuoma Suomen lain mukaan.
Pilsneriä alaikäisille ei kaupasta saa myydä.
Mormoniuskoon kuuluu olla kuuliainen laeille ja esivallalle. Suomalaisille mormoneille pilsneri siis ei sovi, jos he haluavat noudattaa viisauden sanaa ja olla lainkuuliaisia.
Ei pitäisi olla vaikeaa.
Ainakin minusta.
Huomaatko Tapani: "Päättäköön kukin kohdallaan ellei kirkko ota kantaa." Tämä on juuri sitä sokeaa seuraamista... tämä lause kertoo kuinka kirkko määrää mitä sinun tulee tehdä...
vaan totuuden ja ilmoitusten kunnioittamista. Mihinkään pahaan ei kirkko meitä ohjaa. Arvelen kuitenkin, että tällaisen asian saa kukin päättää itse. Ei ole todellakaan suuri asia olla nauttimatta ykköstä, mutta minusta se on jopa terveellisempää kuin joku makea vaihtoehto.
Mutenhan pitäisi sanoa että ei tehdä mitään ko. asian suhteen koska kirkko ei ota kantaa....
Nimenomaan tuo Tapanin lause kuvastaa sitä että meillä on vapaus valita ja ajatella itsekkin.
MORMONIKIRKKO ON MAAILMAN TYHMIN KIRKKOKUNTA. EI EDES JEHIKSET VEDÄ MORKUILLE VERTOJA OPIN TYPERYYDESSÄ.JOO, JUMALALLA ON OIKEIN RUUMIS JA SE ASUUKIN IHAN KOLEB-TÄHDEN LÄHEISYYDESSÄ JA OIKEIN KULTALEVYT....HOH HOIJAA. EN TAJUU, KUIN JOKU VOI USKOA TOTA POTASKAA. JA ETTEI PERHEISSÄ MUKA RIIDELLÄ KOSKAAN. KYSY MORKKUJEN UHREILTA! MIKÄ VIKA VOI PÄÄSSÄ OLLA NIIN PAHA ETTÄ HURAHTAA MORKUKSI, EN TAJUA!!!!!!!!
Se on pelkkää väittämistä vailla perusteluita.
Mitä Jumalan ruumiiseen tulee, niin uskotko, että Kristus nousi ylös kuolleista? Ei hän ole kadottanut ruumistaan. Sellainen kuin Poika on, on myös Isä. Kristus sanoi, että joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.
Siulta taes jäähä se Caps lockki piälle? Elä huuva, laps.
Avaajan ylipitkä teksti on itsellenikin tuttua, mitä seurakuntalaisena olon tunnelmista muistan.
Mutta minua hämmästyttää tämä väite:
"Koskien Viisauden Sanaa, niin historiallinen totuus on kuitenkin se, että Joseph Smith ja Brigham Young nautti alkoholia runsaasti, mutta ironista kyllä, kielsi sen muilta. Tekopyhyyttä parhaimmillaan. Nyt noita tekoja apoleetikot katsovat läpi sormien sanoen, että he olivat heikkoja ihmisiä, joilla oli jonkinlainen siirtymäaika uuden lain myötä. Koska nykyajan johtajat ovat kasvaneet oppiin, heiltä odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta "laille". On kuitenkin huomioitava, että Joseph ei oppinut kunnioittamaan Jumalan lakia edes 10 vuoden "sopeutumisajan" jälkeen."
Pitääkö tämä paikkansa?
Jos pitää, miehet olivat arvattavasti alkoholisteja.
Ei-alkoholisti pystyy olemaan halöutessaan juomatta.
Aivan liian pitkä oli avaus fooruumiin. Myönnän ja pahoittelen. Havahduin itsekin vasta, kun napsautin sen foorumiin ja katsoin, että voihan ei.... annoin vain ajatuksen virrata ja naputtelin menemään...
Totta se on ja ei nyt edes niin vaikeaa edes ole löytää faktoja jopa kirkon omista lähteistä kuten History of Churchista. Joseph joi mm. teetä, viiniä, viskiä ja olutta (mm."I drank a glass of beer at Moisser's," löytyy HofC:sta) paljon Viisauden Sanan julkistamisen jälkeen. Pistipä hän pystyyn taloonsa/Nauvoo Houseen baarinkin, mutta Emma kielsi sen. Sanotaan, että se oli ei-mormoneita, ohikulkijoita varten. Miksi profeetta perustaisi moisen palvelun edes ei-jäsenilleen "pyhässä kaupungissaan". Joseph ei ollut alkoholisti, toisin kuin isänsä, joka kyllä pääsi siitä eroon kirkon avulla. Hyvä niin.
Brigham Youngilla oli oma viskitislaamo, mutta kun kilpaileva firma teki parempaa tavaraa, niin laitettiin kaveri lähetystyöhön ja vallattiin tuo yritys. Brigham ryyppäsi enemmän kuin Joseph ja ei kieltänyt Viisauden Sanan heikkouttaan, vaikka tiesi sen olevan OL:n kirjassa olevaa määräystä vastaan: kukaan kelvollinen jäsen ei voinut saada kutsumusta pappeuden virkaan, jos rikkoi kyseistä lakia. Eli tuolla kiellettiin muilta nautinnon ilot, mutta itselle sallittiin. Joseph Smith ei nykystandardien mukaan saisi edes temppelisuositusta.
Ei muuta kuin itse tutkimaan... se on kaikkein antoisinta ja palkitsevaa!
Koska Tapani & co. alkavat kirkumaan todisteita, niin alla muutama. Loput voisitte pojat itse tutkia ettekä puhua koko ajan vasten parempaa tietoa. Huomatkaa, että toisen puolen kirkon historiasta todistaa kirkon omat lähteet, kuten kirkon omat sen ajan sanomalehdet Millenial Star, jne, joita ei voitu enää sensuroida kuten tehtiin monin paikoin History of Churchille. Oletteko lukeneet noita sanomalehtiä? Oletteko pohtineet miksi olennaisia asiaelementtäjä kirkko on muuttanut muuttaen samalla koko sisällön ja poispyyhkäissyt historian todellisen kulun?
Suosittelen yksipuolisten linkkienne sijaan myös www.realmormonhistory.com tai vastaavia, jotta ette kulkisi koko elämäänne läpi vaaleanpunaisissa silmälaseissanne
Mutta alla muutama:
Joseph & olut: "Then went to John P. Greene's, and paid him and another brother $200. Drank a glass of beer at Moessers. Called at William Clayton's,..." (Millennial Star, v. 231 p. 720) When this was reprinted in modern editions of the History of the Church, the words concerning the beer were deleted without any indication: "Then went to John P. Green's, and paid him and another brother $200. Called at William Clayton's,..." (History of the Church, v. 6, p. 424)
Joseph ja tee: according to Joseph Smith's Diary, March 11, 1843, Smith was fond of strong tea: ". . .in the office Joseph said he had tea with his breakfast. his wife asked him if [it] was good. he said if it was a little stronger he should like it better, when Mother Granger remarked, 'It is so strong, and good, I should think it would answer Both for drink, and food."' This was entirely omitted in the History of the Church (see Vol. 5, page 302).
Kielto muille jäsenille: 'No official member in this Church is worthy to hold an office after having the word of wisdom properly taught him; and he, the official member, neglecting to comply with or obey it.' This decision was confirmed by unanimous vote.' (Essentials in Church History, page 169)
Entäs tuosta Brigham Youngin tislaamosta?
"When the distillery was almost completed and in good working order, an army was heard of in our vicinity and I shut up the works I did not make a gallon of whisky at my works, because it came here in great quantities, more than was needed. I could have made thousands of dollars from my still, which has ever since been as dead property. Have others followed my example in this? They have not, but there was a whisky shop established here and another there. Some have even told me that they would starve if they did not make whisky. I said to them, make it then, and be damned, for they will be damned anyhow. Am not I able to make whisky? Yes; there stands the still and the still-house to this day, which I have never used and from which I might make thousands of dollars. Have I made whisky and sold it in what some call whisky street? No." (George D. Watt, toim., Journal of Discourses [London: Latter-day Saints' Book Depot, 1854-1886], osa 10, s. 206).
Että sellaista. Yllä olevahan ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Brigham Young olisi joskus käyttänyt alkoholia ja joskus antanut muiden sitä käyttää, niin kuin hän teki.
Heippa,
kiitos mielenkiintoisista viesteistäsi. Tutkiminen tosiaan on antoisaa ja palkitsevaa. Onkin erikoista, että vaikka itse mainostat asiaa, et kuitenkaan anna lukijoille täällä oikeanlaista kokonaiskuvaa asioista. Sen sijaan tärkeämpää tuntuu olevan erilaisten epäilynalaiseksi asettavien kommenttien antaminen ja piikittely.
Viisauden sana ei MAP-kirkon alkuaikoina ollut siinä asemassa kuin se on tänään. Erinoimaisen yleiskatsauksen sen historiaan antaa Paul Petersonin pro gradu -työ "An Historical Analysis of the Word of Wisdom" vuodelta 1972. Se löytyy online osoitteen http://www.lib.byu.edu kautta.
Väitteesi Smithin ja Youngin juopottelusta ja sitten totaalikiellosta muille MAP-kirkon jäsenille on räikeän mustavalkoinen ja yksinkertaistava.
Esimerkiksi Smith kertoo hyväksyvästi, kuinka eräissä häissä juotiin viiniä (HoC 2:369 ja toiset häät 378). Hyrum Smith taas sanoi Kirtlandin leiriin osallistuville, ettei heidän tulisi olla liian tarkkoja viisauden sanan suhteen (HoC 3:95).
Matkalle länteen MAP-kirkon jäseniä kehotettiin ottamaan mukaan teetä ja kahvia, ja ensimmäisenä kiitospäivänä Salt Laken laaksossa ruokalistalla oli mm. teetä, kahvia ja viiniä (Eugene E. Campbell, Establishing Zion: The Mormon Church in the American West, 1847-1869 [Salt Lake City: Signature Books, 1988], s. 175). Brigham Young totesi itse myöhemmin, että "[s]ome of the brethren are very strenuous upon the 'Word of Wisdom,' and would like to have me preach upon it, and urge it upon the brethren, and make it a test of fellowship. I do not think that I shall do so. I have never done so." (Journal of Discourses, osa 9, s. 36).
Tällä kaikella en halua sanoa, etteivätkö jotkut kirkon jäsenet olisi joskus alkuaikoinakin joutuneet "vaikeuksiin" osin juopottelun tai muunlaisen viisauden sanan rikkomisen tähden. Mutta asia ei siis ole lainkaan niin yksinkertainen kuin annoit viestissäsi ymmärtää.
No niin, eiköhän tämä viesti lopu tähän :)
Hyvää illanjatkoa!
Niin, miten sen nyt sitten ottaisi taas?
Eiköhän se ole juuri nimenomaan MAP-kirkko itse, joka aina näihin päiviin asti on mielellään antanut täysin mustavalkoisen kuvan "sankareistaan".
Nyt kun vihdoinkin rivijäsenet itse alkavat kunnolla tutkia asioita kirkon oppituntien ulkopuolella, saadaan kuulla edes hiukan monipuolisempia näkemyksiä.
Pitkä se matka totuuteen taitaa silti olla vielä tästäkin.
vaan viisauden sanana. Sellaisena viisauden sana annettiin erityisesti näitä myöhempiä aikoja varten. Vasta myöhemmin jäsenet hyväksyivät sen käskykseen ja hyvä niin.
Kyllä jäsenet tuntevan viisauden sanan historian aika hyvin.
Se että muut (ei-mormonit) antavat ymmärätää että näin ei ole, on hölmöä.
Valitan Tapani ja muut, olette valitettavasti häviöllä 0-1 tämän palstan osalta siinä minkälaisen mielikuvan ihmiset saavat.
Sääli etten omista tuota HofC:sarjaa. Täytynee varmaan alkaa kysellä mormonituttujen piiristä josko sais lainaksi.
Mitähän muuten maksaisi jos ostais pois?
Moi,
kiitos kommentistasi.
On ihan totta, että kirkossa silloin tällöin yksinkertaistetaan historiallisia asioita hieman liikaa ja sankarillistetaan joitakin johtajia liikaa. Mutta tämä on kovin yleisinhimillinen, ei pelkästään mormoneihin rajoittuva tendenssi. Samalla tietenkin on kiinnostavaa miettiä esimerkiksi sitä, mitä evankelis-luterilaisessa kirkossa aktiivisesti toimivien piirissä puhutaan Martti Lutherista. Kuinka paljon hänen juutalais- ja vammaisvastaisiin puoliinsa kiinnitetään huomiota? On myös muistettava, että kirkkojen ensisijaisiin tehtäviin ei kuulu niiden oman historian opettaminen.
Yleisesti on hyvä pitää mielessä, että Joseph Smith, Brigham Young, Martti Luther ym. kuitenkin olivat hyviä miehiä ja uskonnollisia johtajia, jotka pyrkivät tekemään hyvää. Silloin tällöin heidän vähemmän "ortodokseja" toimintojaan saatetaan liioitella. Ei nähdä metsää puilta.
Todella mielenkiintoista ja kuvaavaa oli mielestäni kuitenkin se, ettet millään tavoin tuominnut 'Insider':in vakavasti virheellistä syytöstä, kun se oli osoitettu virheelliseksi. Miksi näin?
http://www.boap.org/LDS/History/History_of_the_Church/
tekstitiedostoina.
Anna kun arvaan: ei niin mikään. Sinä olet kerta kaikkiaan päättänyt, että kirkko on "tosi". MOT sinun kanssasi on aivan turha väitellä. Pelkkää ajanhukkaa.
Lisäksi rupeaa ottamaan jo pannuun tuo seliseli-tyylisi: kun muutkin, niin mekin. Se nyt ei vakuuta ketään.
Jos teillä kirkon puolustajilla on superväitteitä sen ainoasta oikeasta suunnasta, niin silloin on myös yleisön saatava vaatia superlaatua.
Mitään sellaista ei ole nähtävissä MAP-kirkossa: kirkkonne koostuu epätäydellisistä ihmisistä AIVAN SAMOIN KUIN MIKÄ MUU KIRKKO, LAHKO TAI KULTTI TAHANSA.
Ainoa tehtävissä oleva päätelmä on se, ettei teillä ole mitään erityistä suhdetta tuonne yläkertaan.
Mutta jos tuo seliseliselittelysi sinua lohduttaa ja olet onnellinen, niin mikäs siinä. Meitä on moneksi.
Minusta kyllä ajattelat ihmiset huomaavat että mikä totuus tuossa Viisauden Sanan jutussa on ...
HofC on netissä (ainakin osittain), googlella pitäisi löytyä ihan "History of the church" ja lds ym...
Mutta on olemassa CD-levy (ainkain aikoinaan Infobase CD-Collection nimellä), jonka voi ihan ostaa ja on täynnä erillaisia tekstejä. Kuten HofC jne.
Toinenkin CD on myynnissä jota olen harkinnut ostaa, hinta vaan on 184 USD .. euroina halvempi tällä hetkellä :-). Sen saanee tilattua Tannerien webbisivujen kautta ja sisältää mielenkiintoisia kirjoja / artikkeilta... mm. Mormonin Kirjan kolme ensimmäistä painosta.
Mutta jos haluat ihan sen kirjasarjan niin varmasti on kallis, sitä kun ei ole painettu uudestaan moniin vuosiin (kymmeniin?).
Siksi olet täällä? Eihän tämä mikään väittelyryhmä ole vaan KESKUSTELU-ryhmä?
Olipa naiivi ajatus sinulla siitä että me muka selittelemme asioita. Tietysti jos joku tulee ja lätkäsee "TOTUUDEN" jossakin viestissä ja sinä sitä robottimaisesti kumarrat niin totta kai väität että selittelemme asioita. Mutta tutkippa vaikka tuota Viisauden Sanan historiaa (ihan siis tosissan) niin huomaat että "Insiderin" viesti oli pelkää huonoa idioottimaisten väitteden toistoa... Mutta ihan miten vaan.
Totta kai meidän kirkossamme on kaikenlaisia ihmisiä, mutta keskimääräisesti otettuna väitän että esim. juuri Viisauden Sanan ja Siveyden Lain noudattajilla on keskimääräistä parempi terveys.
Edellä mainitsemiisi ja tähän viestiin haluan vastata, että olet monissa kohdin oikeassa, mutta myös yhtä lailla väärässä. Tähän näen syyksi, että isoa kokonaisuutta et ole rakentanut koskien kirkon historiaa. Uskon, että tiedät paljon asioita ja vedät niistä johtopäätökset kuten teen minä. Koet, että näen asiat mustavalkoisena, kun minun mielestä sinulta puuttuu palasia ja siten et pysty rakentamaan koko kuvaa. Ison kuvan rakentamisessa ei riitä, että tutkii pelkästään pro- tai antimateriaalia. On tutkittava monipuolisemmin eri lähteitä. Puoluettomat lähteet, mm. sanomalehdet antavat kuvan mikä oli ilmapiiri tuon ajan yhteisössä, niin anti- kuin propuolella: kuinka vainot ja vastavainot kumpusivat, kuinka raittiusherätys nosti päätään juuri ennen Viisauden Sanan julistamista, millainen oli keskustelu kirkon sisällä päihteistä, jne. On hyvä pohtia kuinka yhteiskunnalliset asiat vaikuttivat ajatusten kehittymiseen, aivan kuten nykypäivänäkin.
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, että uskonnolliset johtajat pyrkivät olemaan hyviä johtajia ja Joseph todella uskoi ideologiinsa täydellisestä yhteisöstä. Valitettavasti uskonnolisissa piireissä usein myös rikotaan rajoja vallan kasvettua. Uskontokunnasta riippumatta. Näin kävi myös Josephille, mutta tämä onkin jo toinen tutkimuksen aihe. Mielenkiintoinen sekin.
Itse koen kuitenkin kaikkein parhaimmiksi tutkimuslähteeksi tavallisten rivijäsenten päiväkirjat ja omaelämänkerrat. Päiväkirjat ovat aidointa ja puhtainta heijastusta kuinka ihmiset kokivat mm. elämän, kirkon, johtajansa, jne. Omaelämänkerroissa kertoja liian usein pyrkii kirkastamaan omaa kilpeään ja himmentämään toisten. Mutta paljon rehellistä tietoa niistäkin löytyy, koska kertomukset on tarkistettavaissa muista lähteistä.
Päiväkirjat, jotka eivät ole tarkoitettu julkaistavaksi ovat parasta materiaalia, koska ne antavat parhaan kuvan oliko esim. eri uskonopeissa kyseessä kehotus vai käsky vai molempia. Jäsenetkin tietysti voivat tulkita asioita erilailla, mutta jos virran valtapyörre eli useat eri lähteet antavat yhtenäisen kuvan jostakin tapahtumasta, niin on oletettavaa, että historia kulki tietyllä tavalla.
Entä kirkon virkojen kielto jäseniltä, jotka rikkoivat Viisauden Sanaa? Se oli jäsenille pohjimmiltaan käsky. Käsky, jota tuli kaikkien kunnioittaa, myös johtajien. Mutta pitivätkö johtajat itse tuota käskyä? Ei. Eikö tämä ole juuri toisten oikeuden kieltämistä? Todisteet kertovat selkeästi, että johtajat eivät pitäneet tuota ohjenuoraa.
Olet oikeassa, että johtajat katsoivat muidenkin Viisauden Sanan rikkomuksia läpi sormien, mutta laki oli laadittu. Kovin heikoksi näen organisaation, joka laatii lakeja/kehotuksia vain muodon vuoksi tai aikomatta sitä 100%:sesti itse noudattaa. On kuitenkin huomioitava, että valtavan suuri enemmistö rivijäsenistä otti kaikki johtajien sanat uskollisena ja nöyrinä vastaan aivan kuten nykypäivänä. Juopottelua ei katsottu hyvällä ja pidettiin Viisauden Sanan rikkomisena... teetä ja kahvia ei juuri koettu kuuluvan Viisauden Sanan piiriin, vaikka kuumia juomia olivatkin. Niistä tuli tiukka osa Viisauden sanaa vasta paljon myöhemmin. Koko Viisauden Sana oli melko sumuinen, mutta samaan aikaan kristallinkirkas. Kuten Josephin monet muut uskonopit. Joseph sotki sen ajan tiukan kristilliset opit omaan ajatusmaailmaan sopiviksi.
Kirkon jäseniä en syytä ja kirkon hyvien oppien harjoittamista. Minusta on kunnioitettavaa kuinka korkeat moraaliset arvot jäsenet omaavat ja Viisauden Sanasta muodostui lopulta kirkolle ja jäsenilleen siunaus. Haluan vain painottaa kirkon vääristynyttä historiaa, eri oppien syntyä ja kuinka nuo opit eivät nyt niin Jumalasta olleet, vaan tavalisista ihmisitä. Toki en voi hyväksyä kirkon alkuaikojen johtajien oppeja ja ihmisten harhauttamista. Viisauden sanasta tehtiin syntiä, kun ei sen rikkominen sitä ole, vaan oman ruumiin ja sielun tuhoamista pahimmillaan. parhaimmillaan taas nautinnollinen rentoutumishetki.
Nyt taisi tulla taas liian paljon tekstiä... joten lopetan.
Kirjoitit:
Nyt taisi tulla taas liian paljon tekstiä... joten lopetan.
Kuitenkin tekstisi on luettavaa, joten pituudella ei ole väliä....
Puhuit noista päiväkirjoista. Onko sinulla mahdoillisesti ihan materiallina noita päiväkirjoja (CD, muu kirja tms.),vai löytyisikö noita netistä? Muita kun siis jo ne mitä "Mietittävää" on anatanut. Varsinkin juuri Viisauden Sanaan liittyen.
nimimerkki "Lisäoppi ei koskaan ole pahaksi"
jep, mistä tuohon "salatietoon" pääsee käsiksi. Juuri tuollaiset sen ajan sanomalehdet, päiväkirjat olisivat haluttua tavaraa, mutta mistä? Linkkejä, linkkejä.
Aivan kuten mitä tahansa tutkiessasi:hakusanoja, hakusanoja ja taas hakusanoja... lopulta pääset eri tiedonlähteille... etsivä löytää...
sille joka todella haluaa tutkia
http://www.mormonismi.net/linkit.shtml
Melkein hopeatarjottimella!