Juutalaisten maahanmuuton rohkaisemiseksi Palestiinaa kuvattiin aikoinaan tyhjäksi maaksi, joka odottaa asukkaita ja rakentamista. Chaim Wezman, josta tuli myöhemmin Israelin ensimmäinen presidentti, totesi vuonna 1914:
”On olemassa maa, jota sattumalta sanotaan Palestiinaksi, maa ilman ihmisiä, ja toisaalla on juutalaiskansa, ja sillä ei ole maata. Mikä muuta silloin tarvitaankaan kuin kiinnittää jalokivi sormukseen, yhdistää tämä kansa ja tämä maa?”
Enää tähän valheeseen uskovat vain tyhmät suomalaiset sekundasiionilaiset.
Käsite ”tyhjä” oli kenties melko väljä sekä siionisteilla että briteillä. Aikaisena esimerkkinä siionismiin kätkeytyvästä rasismista Weizmann tunnusti ystävälleen taivutettuaan britit allekirjoittamaan Balfourin julistuksen: ”Britit sanoivat meille, että [Palestiinassa] on joitakin satoja tuhansia mustia, eikä heillä ole merkitystä”.
Huolimatta siitä, että myöhemmät israelilaiset historiantutkijat ovat romuttaneet tämän myytin tyhjästä maasta, Israelissa käyville vierailijoille ja jopa israelilaisille koululaisille kerrotaan yhä samaa tarua. Arvossapidetty israelilainen professori Israel Shahak kirjoitti vihaisesti vuonna 1973, että arabikylät oli ”tuhottu täydellisesti, taloineen, puutarhamuureinen, jopa hautausmaat ja hautakivet niin että kirjaimellisesti kiveä ei jäänyt kiven päälle, ja ohi kulkeville vierailijoille kerrotaan, että ’tämä kaikki oli autiomaata’”.
Nykyään Israelissa käytävän ”väestönsiirto”-keskustelun juuret ovat alkuperäisessä siionistisessa unelmassa puhtaasti juutalaisesta valtiosta Palestiinassa. Tämä oli mahdollista toteuttaa vain, jos suurin osa alkuperäisväestöstä voitaisiin jotenkin taivuttaa muuttamaan pois maasta. Vuonna 1895 yksi siionismin perustajista, Theodor Herzl, kirjoitti: ”Me yritämme karkottaa köyhän väestön rajan yli huomaamatta, hankkimalla sille työmahdollisuuksia kauttakulkumaissa, mutta kieltämällä siltä työmahdollisuudet omassa maassamme”. Kansainvälisen tuomion välttämiseksi ”köyhien siirrot ja heidän omaisuutensa pakkolunastukset täytyy suorittaa salassa ja varovaisesti”.
Brittiläisen mandaatin aikana siionistien väestönsiirtokomitea suunnitteli, kuinka parhaiten päästä eroon ei-juutalaisista hahmotellussa juutalaismaassa. Joseph Weitz, komitean puheenjohtaja ja myöhemmin Juutalaisten kansallisen maasäätiön johtaja, kirjoitti 1940:
”Tässä maassa ei ole tilaa kahdelle kansalle … Ainoa ratkaisu on Eretz Israel, ilman arabeja … Meidän ei pidä jättää jäljelle yhtäkään kylää, yhtäkään heimoa”.
Vuonna 1941 Ben Gurion totesi selvästi puhuessaan väestönsiirrosta, että ”On mahdotonta kuvitella yleistä evakuointia ilman pakkoa, väkivaltaista pakkoa”. Politiikka oli näin jo lujasti paalutettu – vaikkakaan ei laajasti julkistettu – jo ennen kuin Israelin valtiota oli perustettu.
Kun britit vetäytyivät, suunnitelmat arabien ”siirtämiseksi” ja mahdollisimman suuren maa-alan valtaamiseksi oli mahdollista panna toimeen. Kylissä taktiikkana oli tavallisesti hyökätä samanaikaisesti kahdelta suunnalta, mutta jättää kyläläisille ”pakoreitti”. Ainakin 531 kylää ”evakuoitiin” tällä tavalla, ja suurin osa niistä jyrättiin maan tasalle. Verilöylyjä tehtiin massoittain. Yksi ensimmäisistä ja tunnetuimmista oli Deir Yassin, missä Irgun (siionistinen terroristijärjestö) kerskaili tappaneensa koko kylän väestön – 256 miestä, naista ja lasta – joko murhaamalla heidät vuoteisiinsa tai ”vangitsemalla” heidät ammuttaviksi. Menachem Begin, Irgun-järjestön sen aikainen johtaja ja tuleva Israelin pääministeri, otti erityiskunnian tästä operaatiosta: ”Kuten Deir Yassinissa, siten kaikkialla … Oi Herra, Oi Herra, olet valinnut meidät valloittamaan.” Uutiset levisivät ja terrori nopeutti monien aseettomien asukkaiden lähtöä.
Kun jakoa seuranneet vihollisuudet laantuivat, 13 000 palestiinalaista makasi kuolleina, 750 000 oli karkotettu ja israelilaiset olivat miehittäneet 78 % keskeistä historiallista Palestiinaa. Palestiinalaiset säilyttivät talojensa avaimet; he odottivat palaavansa takaisin.
Israelin ”uudet historiantutkijat”, kuten Benny Morris, Simha Flapan, Avi Shlaim ja Ilan Pappé, jotka ovat päässet tutkimaan tähän asti salaisena pidettyä aineistoa, ovat kyenneet dokumentoimaan yksityiskohtaisesti tapahtuneen etnisen puhdistuksen kulun. Uri Milstein vetää yhteen heidän näkemyksensä:
”Kaikissa Israelin sodissa on tapahtunut joukkomurhia, mutta olen vakuuttunut siitä, että Itsenäisyyssota oli likaisin niistä kaikista.”
”On olemassa maa, jota sattumalta sanotaan Palestiinaksi, maa ilman ihmisiä, ja toisaalla on juutalaiskansa, ja sillä ei ole maata. Mikä muuta silloin tarvitaankaan kuin kiinnittää jalokivi sormukseen, yhdistää tämä kansa ja tämä maa?”
Enää tähän valheeseen uskovat vain tyhmät suomalaiset sekundasiionilaiset.
Käsite ”tyhjä” oli kenties melko väljä sekä siionisteilla että briteillä. Aikaisena esimerkkinä siionismiin kätkeytyvästä rasismista Weizmann tunnusti ystävälleen taivutettuaan britit allekirjoittamaan Balfourin julistuksen: ”Britit sanoivat meille, että [Palestiinassa] on joitakin satoja tuhansia mustia, eikä heillä ole merkitystä”.
Huolimatta siitä, että myöhemmät israelilaiset historiantutkijat ovat romuttaneet tämän myytin tyhjästä maasta, Israelissa käyville vierailijoille ja jopa israelilaisille koululaisille kerrotaan yhä samaa tarua. Arvossapidetty israelilainen professori Israel Shahak kirjoitti vihaisesti vuonna 1973, että arabikylät oli ”tuhottu täydellisesti, taloineen, puutarhamuureinen, jopa hautausmaat ja hautakivet niin että kirjaimellisesti kiveä ei jäänyt kiven päälle, ja ohi kulkeville vierailijoille kerrotaan, että ’tämä kaikki oli autiomaata’”.
Nykyään Israelissa käytävän ”väestönsiirto”-keskustelun juuret ovat alkuperäisessä siionistisessa unelmassa puhtaasti juutalaisesta valtiosta Palestiinassa. Tämä oli mahdollista toteuttaa vain, jos suurin osa alkuperäisväestöstä voitaisiin jotenkin taivuttaa muuttamaan pois maasta. Vuonna 1895 yksi siionismin perustajista, Theodor Herzl, kirjoitti: ”Me yritämme karkottaa köyhän väestön rajan yli huomaamatta, hankkimalla sille työmahdollisuuksia kauttakulkumaissa, mutta kieltämällä siltä työmahdollisuudet omassa maassamme”. Kansainvälisen tuomion välttämiseksi ”köyhien siirrot ja heidän omaisuutensa pakkolunastukset täytyy suorittaa salassa ja varovaisesti”.
Brittiläisen mandaatin aikana siionistien väestönsiirtokomitea suunnitteli, kuinka parhaiten päästä eroon ei-juutalaisista hahmotellussa juutalaismaassa. Joseph Weitz, komitean puheenjohtaja ja myöhemmin Juutalaisten kansallisen maasäätiön johtaja, kirjoitti 1940:
”Tässä maassa ei ole tilaa kahdelle kansalle … Ainoa ratkaisu on Eretz Israel, ilman arabeja … Meidän ei pidä jättää jäljelle yhtäkään kylää, yhtäkään heimoa”.
Vuonna 1941 Ben Gurion totesi selvästi puhuessaan väestönsiirrosta, että ”On mahdotonta kuvitella yleistä evakuointia ilman pakkoa, väkivaltaista pakkoa”. Politiikka oli näin jo lujasti paalutettu – vaikkakaan ei laajasti julkistettu – jo ennen kuin Israelin valtiota oli perustettu.
Kun britit vetäytyivät, suunnitelmat arabien ”siirtämiseksi” ja mahdollisimman suuren maa-alan valtaamiseksi oli mahdollista panna toimeen. Kylissä taktiikkana oli tavallisesti hyökätä samanaikaisesti kahdelta suunnalta, mutta jättää kyläläisille ”pakoreitti”. Ainakin 531 kylää ”evakuoitiin” tällä tavalla, ja suurin osa niistä jyrättiin maan tasalle. Verilöylyjä tehtiin massoittain. Yksi ensimmäisistä ja tunnetuimmista oli Deir Yassin, missä Irgun (siionistinen terroristijärjestö) kerskaili tappaneensa koko kylän väestön – 256 miestä, naista ja lasta – joko murhaamalla heidät vuoteisiinsa tai ”vangitsemalla” heidät ammuttaviksi. Menachem Begin, Irgun-järjestön sen aikainen johtaja ja tuleva Israelin pääministeri, otti erityiskunnian tästä operaatiosta: ”Kuten Deir Yassinissa, siten kaikkialla … Oi Herra, Oi Herra, olet valinnut meidät valloittamaan.” Uutiset levisivät ja terrori nopeutti monien aseettomien asukkaiden lähtöä.
Kun jakoa seuranneet vihollisuudet laantuivat, 13 000 palestiinalaista makasi kuolleina, 750 000 oli karkotettu ja israelilaiset olivat miehittäneet 78 % keskeistä historiallista Palestiinaa. Palestiinalaiset säilyttivät talojensa avaimet; he odottivat palaavansa takaisin.
Israelin ”uudet historiantutkijat”, kuten Benny Morris, Simha Flapan, Avi Shlaim ja Ilan Pappé, jotka ovat päässet tutkimaan tähän asti salaisena pidettyä aineistoa, ovat kyenneet dokumentoimaan yksityiskohtaisesti tapahtuneen etnisen puhdistuksen kulun. Uri Milstein vetää yhteen heidän näkemyksensä:
”Kaikissa Israelin sodissa on tapahtunut joukkomurhia, mutta olen vakuuttunut siitä, että Itsenäisyyssota oli likaisin niistä kaikista.”
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et taida olla oikein ajan tasalla noine mielipiteinesi!
Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan. Niin kauan kuin se on autiona, saa se levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut teidän sapatteinanne, asuessanne siinä.
"Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne
jumalankuvia tai patsaita, älkää myöskään asettako maahanne kiviä, joissa on kuvia, kumartaaksenne niitä, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Pitäkää minun sapattini ja peljätkää minun pyhäkköäni. Minä olen Herra. Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne, annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä. Ja puiminen kestää teillä viininkorjuuseen asti, ja viininkorjuu kestää kylvöön asti, ja teillä on kyllin leipää syödäksenne, ja te saatte turvallisesti asua maassanne. Ja minä annan rauhan teidän maallenne, ja te saatte levätä, kenenkään peljättämättä; ja minä hävitän pahat pedot teidän maastanne, eikä miekka käy teidän maanne ylitse. Te ajatte pakoon vihollisenne, ja he kaatuvat miekkaan teidän edessänne.
8. Viisi teistä ajaa pakoon sata, ja sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta, ja teidän vihollisenne kaatuvat miekkaan teidän edessänne. Ja minä käännyn teidän puoleenne ja teen teidät hedelmällisiksi ja annan teidän lisääntyä ja pidän liittoni teidän kanssanne. Ja te saatte syödä vanhaa, viime vuoden satoa, ja te joudutte viemään vanhan pois uuden tieltä. Ja minä panen asumukseni teidän keskellenne enkä viero teitä. Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta, olemasta heidän orjinansa; ja minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pää pystyssä. Mutta jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä, vaan hylkäätte halpana minun ohjeeni ja teidän sielunne vieroo minun säädöksiäni, niin ettette pidä kaikkia minun käskyjäni, vaan rikotte minun liittoni, niin minäkin teen teille samoin ja rankaisen teitä hirmuisilla onnettomuuksilla, hivutustaudilla ja kuumeella, jotka sammuttavat teidän silmänne ja näännyttävät sielunne; ja te kylvätte siemenenne turhaan, sillä teidän vihollisenne syövät sen. Ja minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja teidän vihollisenne voittavat teidät; teidän vihamiehenne hallitsevat teitä, ja te pakenette, vaikka ei kukaan aja teitä takaa. Jos ette sittenkään kuule minua, niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden. Ja minä murran teidän ylpeän uhmanne; minä teen teidän taivaanne raudankovaksi ja maanne vasken kaltaiseksi. Ja teidän voimanne kuluu hukkaan, sillä teidän maanne ei anna satoansa eivätkä maan puut anna hedelmäänsä. Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua, niin minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti, teidän syntienne mukaan. Minä lähetän teidän sekaanne metsän pedot riistämään teiltä lapsenne, raatelemaan karjaanne ja vähentämään teidän lukuanne, niin että teidän tienne tulevat autioiksi. Jos te ette vielä tästäkään minun kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden. Minä saatan teidän kimppuunne miekan, joka kostaa rikotun liiton; ja kun te kokoonnutte kaupunkeihinne, niin minä lähetän teidän sekaanne ruttotaudin, ja teidän on antautuminen vihollisen valtaan. Kun minä murran teiltä leivän tuen, niin kymmenen vaimoa paistaa teidän leipänne yhdessä uunissa, ja he tuovat kotiin teidän leipänne vaa'alla punnittuna; ja kun te syötte, ette tule ravituiksi. Ja jos te ette vielä sittenkään kuule minua, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin kiivastuksessani käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden. Ja te syötte poikienne lihaa, ja tyttärienne lihaa te syötte. Ja minä kukistan teidän uhrikukkulanne ja hävitän teidän auringonpatsaanne ja panen teidän ruumiinne teidän kivijumalienne ruumiiden päälle, ja minun sieluni inhoaa teitä. Ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi ja hävitän teidän pyhäkkönne enkä mielisty teidän uhrienne tuoksuun. Ja minä hävitän maan, niin että teidän vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvät. Mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi. Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan. Niin kauan kuin se on autiona, saa se levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut teidän sapatteinanne, asuessanne siinä. Ja niille teistä, jotka jäävät jäljelle, minä annan pelokkaan sydämen heidän vihollistensa maassa, niin että lentävän lehden kahina ajaa heidät pakoon, ja he pakenevat, niinkuin pakenisivat miekkaa, ja kaatuvat, vaikka ei kukaan heitä aja takaa. Ja he kompastuvat toinen toiseensa niinkuin miekkaa paeten, vaikka ei kukaan aja heitä takaa; ja te ette voi pitää puolianne vihollisianne vastaan. Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät. Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin. Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan, jonka tähden minäkin kävin heitä vastaan ja vein heidät heidän vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa. Ja silloin minä muistan liittoni Jaakobin kanssa ja muistan liittoni Iisakin kanssa ja liittoni Aabrahamin kanssa, ja minä muistan myös maan. Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden, juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa vieroi minun käskyjäni. Mutta sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa; sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa. Ja minä muistan heidän hyväksensä liiton heidän isiensä kanssa, jotka minä vein pois Egyptin maasta kansojen silmien edessä, ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra." Nämä ovat ne käskyt, säädökset ja lait, jotka Herra asetti itsensä ja israelilaisten välille Siinain vuorella, Mooseksen kautta.
On tainnut Jumalalta unohtua tuossa rivinvaihtonäppäimen olemassaolo, kun yhteen pötkyyn pitää sulloa puoli pipliaa. Vai eikö sillä ollut siitä ennakkotietoa silloin, kun kamelikuskien kanssa Raamattua kirjoitteli?
Sekunda Sionisti!
Hallelujaa Hallelujaah HALLELUJAAHH!!!