[Jatkoa osiolle I.]
Sattumanvaraista on ainoastaan se, jos esimerkiksi siementen tapauksessa kaikistä niistä syntyisi mitä tahansa. Siten se, joka väittää luontoa pelkäksi sattumaksi, hävittää kokonaan luonnon. Luontoa on nimittäin sellainen, mikä jatkuvalla liikkeellä sisäisestä periaatteesta saapuu johonkin päämäärään ja kun samaa kehitystä ei saavuteta jokaisesta periaatteesta, eikä mitä tahansa kehitystä, vaan siten, että taipumus aina (aei) kohden samaa loppua, jos sitä ei estetä. Loppu ja tapa edetä sitä kohden voivat olla sattumanvaraisia. Esimerkiksi muukalainen voi tulla sattumalta, maksaa lunnaat ja lähteä pois, vaikka hän ei tullut sitä tarkoitusta varten. Kuitenkin kun jokin tapahtuu useimmiten tai aina, se ei ole sattumanvaraista. Luonnollisissa asioissa sarja tapahtuu aina (aei) samalla tavalla, jos sitä ei haitata mitenkään. On siten älytöntä väittää, että siellä ei ole tarkoitusta, missä emme aisti (idōsi) jotakuta pohtimassa. Taitokaan ei pohdi. Jos laivanrakennustaito olisi puussa, se tuottaisi samoja tuloksia luonnostaan. Jos taidossa on tarkoitusta, niin on myös luonnossa.
Luonnossa on sekä muoto (eidos), että aine (hylē). Muoto on loppu. Laivanrakennustaidossa puu on ainetta, josta taidolla rakennetaan, kun ainoastaan puuaineis nähdään, toisin kuin sen loppu aikasarjan päätöksenä. Laiva ei ole siis siinä puukuormassa, josta se tullaan valmistamaan.
Jatkan vielä yhden kappaleen verran Aristoteleelta: mitä tulee välttämättömyyteen, täytyy kysyä, mikä on yksinkertaista (haplōs) ja mikä oletettavaa (hypotheseōs). Välttämätöntä on se, mikä on tarpeellista joksikin tulemisessa, aivan kuten talon seinää rakennettaessa kivet ottavat alimman paikan, kun taas puu on katolla kaikista kevyintä. Vaikka muuria ei voi syntyä vailla kiviä ja puuta, nämä ovat kuitenkin vain muurin aineellinen syy. Siten on kaikissa muissakin asioissa, joissa jotakin tapahtuu lopun vuoksi; sellainen asia ei voi tulla vailla näitä aineksia, mutta ainekset eivät kuitenkaan ole niiden johonkin loppuun tulemisen syy. Siten välttämätön on oletettavaa, sillä se ei ole minkään itseään aikaisemman tulos. Välttämätön kuuluu aineelle (hylē), kuun taas syyperäisyyden järkipuheelle (logō). Aineen (aition) syy on myös se minkä takia (eneka).
Vaikka Aristoteleen kirjassa riittäisi pohdittavaa, en etene tässä pidemmälle. Yrittääkseni tiivistää Aristoteleen käsittelyn, koska säännöllinen tapahtuminen ei ole sattumanvaraista, luonto ei toimi sattumanvaraisesti toimiessaan säännöllisesti. Vaikka kaikki ei tapahdu säännönmukaisesti, virheet eivät kuulu luonnollisiin asioihin, vaan epäluonnollisiin ja niitä kutsutaan hirviöiksi. Kuten ihmisen tekemisillä on päämäärä, myös luonnolla on päämäärä, mutta epäluonnollisuus usein estää sitä saavuttamasta sitä. Aine nähdään ja sillä ei sellaineen ole mitään syytä, eikä päämäärää, johon se päätyisi, sillä näitä ei nähdä siinä aineessa, jonka syy tai päämäärä jokin on. Muutenhan olisi sama väittää, että laiva on siinä puukuormassa, josta se rakennetaan, tai että muuri on niissä kivissä ja puussa, joista muuri rakennetaan. Nämä ovat vain esimerkkejä ja lukijan ohjeistukseksi, eikä siksi, että ainoastaan esimerkeistä keksitään vastaväitteitä eikä ymmärretä minkä esimerkkejä ne ovat, kuten jos joku näkeekin laivan tai muurin: jos kysyjät ymmärtäisivät esimerkit, he eivät kysyisi, sillä tässä tapauksessa laiva tai muuri ovat ainetta. Niinpä luonnolla on päämäärä.
Viittaan vielä lyhyelti Tuomas Akvinolaisen Teologian summaan: "Koska luonto toimii määrättyä loppua kohden korkeamman toimijan alaisuudessa, kaikki mikä tapahtuu luonnossa, tulee johtaa takaisin Jumalaan ensimmäisenä syynään. Siten kaikki mikä tehdään tahdon mukaisesti on jäljitettävissä korkeimpaan syyhyn, joka on toinen kuin ihmisen järki tai tahto, sillä nämä voivat myös muuttua tai epäonnistua; sillä kaikki mikä on muuttuvaista ja erehtyväistä, täytyy jäljittää liikuttamattomaan ja itsessään välttämättömään ensimmäiseen periaatteeseen".
(1.) Darwinin mukaan luonto ei kehity ihmisen järkeen verrattavalla periaatteella.
(2.) Aristoteleen mukaan kaikki kehitys edellyttää ihmisen käytännölliseen syyperäisyyteen verrattavaa päämäärää, sillä aineellisia asioita pelkästään katsotaan, eikä pelkästään katsomalla niitä päästä ymmärrykseen niiden kehityksestä tai syystä.
(3.) Akvinolaiselle Jumala on asian syy.
Akvinolaisen näkemys voitanee tulkita siten, että hänelle Jumala ei ole kuten katsottava asia, vaan kuten katsottavan asian syy tai päämäärä. Sekä Akvinolaisella, että Aristoteleella ihmisen kyky ajatella syitä ja päämääriä on erehtyväinen, vaikka se ei erehdykään aina, tai edes useimmiten.
Ihmisen epävarmuutta lopullisessa kysymyksessä en lähde tässä käsittelemään. Ajattelin laittaa tästä yhdestä aiheesta joitakin virikkeitä, mutta laitan myös tuosta toisesta, jos joskus jaksan.
Sattumanvaraista on ainoastaan se, jos esimerkiksi siementen tapauksessa kaikistä niistä syntyisi mitä tahansa. Siten se, joka väittää luontoa pelkäksi sattumaksi, hävittää kokonaan luonnon. Luontoa on nimittäin sellainen, mikä jatkuvalla liikkeellä sisäisestä periaatteesta saapuu johonkin päämäärään ja kun samaa kehitystä ei saavuteta jokaisesta periaatteesta, eikä mitä tahansa kehitystä, vaan siten, että taipumus aina (aei) kohden samaa loppua, jos sitä ei estetä. Loppu ja tapa edetä sitä kohden voivat olla sattumanvaraisia. Esimerkiksi muukalainen voi tulla sattumalta, maksaa lunnaat ja lähteä pois, vaikka hän ei tullut sitä tarkoitusta varten. Kuitenkin kun jokin tapahtuu useimmiten tai aina, se ei ole sattumanvaraista. Luonnollisissa asioissa sarja tapahtuu aina (aei) samalla tavalla, jos sitä ei haitata mitenkään. On siten älytöntä väittää, että siellä ei ole tarkoitusta, missä emme aisti (idōsi) jotakuta pohtimassa. Taitokaan ei pohdi. Jos laivanrakennustaito olisi puussa, se tuottaisi samoja tuloksia luonnostaan. Jos taidossa on tarkoitusta, niin on myös luonnossa.
Luonnossa on sekä muoto (eidos), että aine (hylē). Muoto on loppu. Laivanrakennustaidossa puu on ainetta, josta taidolla rakennetaan, kun ainoastaan puuaineis nähdään, toisin kuin sen loppu aikasarjan päätöksenä. Laiva ei ole siis siinä puukuormassa, josta se tullaan valmistamaan.
Jatkan vielä yhden kappaleen verran Aristoteleelta: mitä tulee välttämättömyyteen, täytyy kysyä, mikä on yksinkertaista (haplōs) ja mikä oletettavaa (hypotheseōs). Välttämätöntä on se, mikä on tarpeellista joksikin tulemisessa, aivan kuten talon seinää rakennettaessa kivet ottavat alimman paikan, kun taas puu on katolla kaikista kevyintä. Vaikka muuria ei voi syntyä vailla kiviä ja puuta, nämä ovat kuitenkin vain muurin aineellinen syy. Siten on kaikissa muissakin asioissa, joissa jotakin tapahtuu lopun vuoksi; sellainen asia ei voi tulla vailla näitä aineksia, mutta ainekset eivät kuitenkaan ole niiden johonkin loppuun tulemisen syy. Siten välttämätön on oletettavaa, sillä se ei ole minkään itseään aikaisemman tulos. Välttämätön kuuluu aineelle (hylē), kuun taas syyperäisyyden järkipuheelle (logō). Aineen (aition) syy on myös se minkä takia (eneka).
Vaikka Aristoteleen kirjassa riittäisi pohdittavaa, en etene tässä pidemmälle. Yrittääkseni tiivistää Aristoteleen käsittelyn, koska säännöllinen tapahtuminen ei ole sattumanvaraista, luonto ei toimi sattumanvaraisesti toimiessaan säännöllisesti. Vaikka kaikki ei tapahdu säännönmukaisesti, virheet eivät kuulu luonnollisiin asioihin, vaan epäluonnollisiin ja niitä kutsutaan hirviöiksi. Kuten ihmisen tekemisillä on päämäärä, myös luonnolla on päämäärä, mutta epäluonnollisuus usein estää sitä saavuttamasta sitä. Aine nähdään ja sillä ei sellaineen ole mitään syytä, eikä päämäärää, johon se päätyisi, sillä näitä ei nähdä siinä aineessa, jonka syy tai päämäärä jokin on. Muutenhan olisi sama väittää, että laiva on siinä puukuormassa, josta se rakennetaan, tai että muuri on niissä kivissä ja puussa, joista muuri rakennetaan. Nämä ovat vain esimerkkejä ja lukijan ohjeistukseksi, eikä siksi, että ainoastaan esimerkeistä keksitään vastaväitteitä eikä ymmärretä minkä esimerkkejä ne ovat, kuten jos joku näkeekin laivan tai muurin: jos kysyjät ymmärtäisivät esimerkit, he eivät kysyisi, sillä tässä tapauksessa laiva tai muuri ovat ainetta. Niinpä luonnolla on päämäärä.
Viittaan vielä lyhyelti Tuomas Akvinolaisen Teologian summaan: "Koska luonto toimii määrättyä loppua kohden korkeamman toimijan alaisuudessa, kaikki mikä tapahtuu luonnossa, tulee johtaa takaisin Jumalaan ensimmäisenä syynään. Siten kaikki mikä tehdään tahdon mukaisesti on jäljitettävissä korkeimpaan syyhyn, joka on toinen kuin ihmisen järki tai tahto, sillä nämä voivat myös muuttua tai epäonnistua; sillä kaikki mikä on muuttuvaista ja erehtyväistä, täytyy jäljittää liikuttamattomaan ja itsessään välttämättömään ensimmäiseen periaatteeseen".
(1.) Darwinin mukaan luonto ei kehity ihmisen järkeen verrattavalla periaatteella.
(2.) Aristoteleen mukaan kaikki kehitys edellyttää ihmisen käytännölliseen syyperäisyyteen verrattavaa päämäärää, sillä aineellisia asioita pelkästään katsotaan, eikä pelkästään katsomalla niitä päästä ymmärrykseen niiden kehityksestä tai syystä.
(3.) Akvinolaiselle Jumala on asian syy.
Akvinolaisen näkemys voitanee tulkita siten, että hänelle Jumala ei ole kuten katsottava asia, vaan kuten katsottavan asian syy tai päämäärä. Sekä Akvinolaisella, että Aristoteleella ihmisen kyky ajatella syitä ja päämääriä on erehtyväinen, vaikka se ei erehdykään aina, tai edes useimmiten.
Ihmisen epävarmuutta lopullisessa kysymyksessä en lähde tässä käsittelemään. Ajattelin laittaa tästä yhdestä aiheesta joitakin virikkeitä, mutta laitan myös tuosta toisesta, jos joskus jaksan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tällainen asioiden teoreettinen ja analysoiva käsittely puuttuu nykykouluistamme. Tai lapsia ei rohkaista siihen. Esitetään heille että ateistinen maailmankuva on ainoa, ja vaihtoehtoja pohtivat ovat "vajakkeja". Pitäisikö Aristoteles näinollen luetella "vajakeiksi"?
Lapsillemme syötetään dogmeja jotka eivät läpäise tarkempaa tutkimusta. Tuossa yksi:
"Solujen DNA:han koodattu informaatio on "sattuman" tulosta".
Tähän voitaisiin vastata esimerkiksi:
"Moderni informaatioteoria asettaa tuon käsityksen naurunalaiseksi. Laskeva entropia ei ole synonyymi lisääntyvälle koodatulle informaatiolle".
"Esitetään heille että ateistinen maailmankuva on ainoa, ja vaihtoehtoja pohtivat ovat "vajakkeja"."
Älä valehtele.
"Pitäisikö Aristoteles näinollen luetella "vajakeiksi"?"
Ei, koska sellainen luokittelusi perustuisi valheisiisi.
"Lapsillemme syötetään dogmeja jotka eivät läpäise tarkempaa tutkimusta. Tuossa yksi:
"Solujen DNA:han koodattu informaatio on "sattuman" tulosta"."
Älä valehtele.
"Tähän voitaisiin vastata esimerkiksi:
"Moderni informaatioteoria asettaa tuon käsityksen naurunalaiseksi. Laskeva entropia ei ole synonyymi lisääntyvälle koodatulle informaatiolle". "
Vastauksena se on kuitenkin täysin merkityksetön eikä valheisiisi tarvitse vastata, koska ei kenenkään ole syytä selitellä valheitasi.
Liirum laarum.
Miksi liirum laarum? Toivoisin, että keskustelua käytäisiin tiedollisella tasolla. Huomaan kyllä epäonnistuneeni yleisön huomioimisessa sillä tapaa, että asiallisempi ja kuivakampi lähestymistapa ei nähtävästikään vetoa teihin sen vertaa, että ottaisitte kantaa itse asiaan ja asiaperustein.
"Oliko Darwin väärässä? [osa II.]"
Ei.
Mukavaa, että yrität ottaa osaa keskusteluun; kuitenkaan kaksi kirjaintasi eivät ole kovinkaan painavia tiedollisella tasolla. Itse olen sitä mieltä, että järkipuhe ratkaisee tässä, eikä pelkkä jämäkkä asenne, vaikka tuollaisellekin lienee oma paikkansa jollakin toisella elämän alueella.