Olen jo niin paljon sinulle sanonut, osan oikeastikin tietoosi saattanut etten enää löydä sanoja. Tuntuu, että paljon olisi vielä kerrottavaa ja kuitenkaan sanoilla en pysty enää enempää kertomaan.
Olet tunne sydämessäni, sielussani. Olen yhä vain enemmän vakuuttuneempi siitä, että sinut on minulle näytetty tarkoituksella. Sinussa on jokin käsittämätön vetovoima, joka vetää puoleensa välimatkastakin huolimatta. Monet kerrat olen yrittänyt ajatella, että et sinä kuitenkaan minun kanssani voisi olla. Et voisi minua hyväksyä tällaisena kuin olen. Tiedän, että ansaitset parempaa kuin minä. Siitä huolimatta en vain pysty sinusta irrottautumaan. En oikeasti edes halua. Minulla on tunne, että minua ohjataan sinun suuntaasi. Tiedän kuulostavani hullulta, mutta näin minusta tuntuu.
Nyt yritän kuitenkin täältä palstalta poistua tämän illan jälkeen. Sinuun haluaisin tutustua oikeasti. Haluaisin kohdata ja jutella. Haluaisin sinut elämääni. Haluaisin kulkea käsi kädessäsi kohti uutta tuntematonta. Olen tosissani sinuun rakastunut.
Olet tunne sydämessäni, sielussani. Olen yhä vain enemmän vakuuttuneempi siitä, että sinut on minulle näytetty tarkoituksella. Sinussa on jokin käsittämätön vetovoima, joka vetää puoleensa välimatkastakin huolimatta. Monet kerrat olen yrittänyt ajatella, että et sinä kuitenkaan minun kanssani voisi olla. Et voisi minua hyväksyä tällaisena kuin olen. Tiedän, että ansaitset parempaa kuin minä. Siitä huolimatta en vain pysty sinusta irrottautumaan. En oikeasti edes halua. Minulla on tunne, että minua ohjataan sinun suuntaasi. Tiedän kuulostavani hullulta, mutta näin minusta tuntuu.
Nyt yritän kuitenkin täältä palstalta poistua tämän illan jälkeen. Sinuun haluaisin tutustua oikeasti. Haluaisin kohdata ja jutella. Haluaisin sinut elämääni. Haluaisin kulkea käsi kädessäsi kohti uutta tuntematonta. Olen tosissani sinuun rakastunut.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Musta toi oli kaunista luettavaa.
Minusta pelottavaa
Kerro niin voit onnistuakkin.
Oletko nainen vai mies?
asiasi sanoa, tuntui se hullulta tai ei. Mun mielestä tuossa ei ole mitään hullua.
Tajuan, mistä kerrot, tuon tunteen.
Tuo itses vertaaminen johonkin parempaan, , ei mun mielestä ole parempia ja huonompia, ehkä toisilleen sopivia tai sopimattomia ja siihen taas on syitä monia, muuallakin, kuin niissä ihmisissä itsessään.
Juttelemalla ei mitään särje kuitenkaan.
Meidänkin tarina päättyi siihen ettei toinen osapuoli halunnut tai pystynyt keskustelemaan ns ystävyydestämme vaikka muuten olimme todella läheisiä.Hän oli varattu,minä sinkku ja näimme päivittäin usean vuoden ajan.Seksisuhdetta meillä ei ollut,syynä hänellä se ettei halunnut loukata mua vaatimalla sitä ja minä olisin halunnut selvitellä asioita ensin muuten,tunnetasolla miten edetään.Ja niin hullulta kun kuulostaakin,juuri se kunnioitus sai minut uskomaan ja rakastumaan häneen.Ja ne satunnaiset hetket lähekkäin sai tajuamaan että tässä se mun ihminen on.
Vannoi että rakastaa,mutta ei tiedä mitä haluaa.Ja niin jatkettiin "ystävinä",molempien käytös kertoi että asiassa oli muutakin mutta niin se vain jäi kesken.Ja katkerinta asiassa on se ettei puhuttu asioista ennenkun erottiin,kaikki jäi ainaskin mun mielestä kesken.Ja edelleen kun satunnaisesti tavataan ,hänenkin katseesta tavoitan jotakin siitä entisestä tunteesta.
Eli jos olisimme pystyneet puhumaan asiat selviksi,olettaisin pystyväni olemaan pelkästään edes ystävä entisen kaverijoukon keskellä.
Halusiko lopulta sitten puolisonsa vai miksi jäi kesken, jos kerran rakasti?
Kaipa se olin minä kuka ratkaisi asian sillä että tarkotuksella yritin pitää etäisyyttä toiseen,kävi tunnetasolla liian vaikeaksi olla lähes päivittäin tekemisissä ja aina toivoa että jos viimeinkin toinen pystyisi puhumaan asiasta minun kanssani.Minä olin se joka sitä halusi,hänelle varmaankin riitti meidän ystävyys ,mielummin niin kun että menettäis minut kokonaan.Ja se ettei oikeasti puhuttu rehellisesti asiasta,ehkä ei tiedetty toisen ajatuksia kuitenkaan.Ja sitä rakastamista epäilin joskus itsekin,mutta toisaalta hänen käytös minua kohtaan kertoi että oikeasti myös hänellä oli tunteita minua kohtaan.
Kuule, olen pahoillani, mutta toiset vain ovat sellaisia ihmissuhteissaan. Haluavat toiselle hyvää hyvällä käytöksellä ja sitten toinen ymmärtää hiukan väärin ja alkaa mielessään toivomaan jotakin paljon enemmän ja suurempaa. Kun ystävät, jotka haluavat toisensa parasta ovat samaa sukupuolta, niin tuollaista virhearviointia ei vaan niin helposti synny kuin siinä tapauksessa, että kyseessä on nainen-mies-ystävyys.. Aivan selvää on, että mies kun auttaa naista kaikenlaisissa miesten hommissa, niin sitä ajattelee, että nyt musta välitetään, kun tuonkin haluaa mun asunnossa korjata. Ajatus menee kuin siinä rosvoroope laulussa, että sen napin takkiin ompeli ja samalla rakastui. Varsinkin jos vähänkään kyselee pärjäämisiä ja kuulumisia, niin sitä ihastuu tosi helposti siihen, että joku välittää, varsinkin siltä kokemuspohjalta, että takana on jollain tavalla rikottu parisuhde. Pitäisi vain naisena tajuta painaa jarrua, jos molemmat eivät ole vapaita.
Olisin voinut kirjoittaa jotain tuon tapaista jollekin toiselle, jos olisin osannut. Hän vaan ei halua kuulla eikä nähdä, eli jostain syystä ei pysty katsomaan silmiin. Miten päästä yli, miksi on niin ikävä vielä kolmen vuoden jälkeen?
Sama vika täällä kuin sinulla. On ihan älytöntä että miksi ikävä ja tunteet säilyvät näin pitkään. Siitä on yli 3-vuotta itseasissa taitaa olla jo 4 vuotta joulukuun kolmannella viikolla siitä kun viimeksi kasvotusten juteltiin.
Kaikkea älytöntä ja väärinkäsitystä siitä lähtien tämän vuoden helmikuuhun jolloinka tuli lopullinen päätös.
Ei olla nähty enkä usko että hän (nainen) haluaa enää koskaan nähdä. Ymmärtäisin jos olisin oikeasti tehnyt jotain pahaa. Eivät pelkät sanat voi olla niin anteeksiantamattomia varsinkin kun olen oikeasti katunut ja pyytänyt anteeksi.
Noh ei pidä antaa elämän pysähtyä vaan jatkaa matkaa eteenpäin jos tilanne on tämä. Samaa suositan sinullekkin eli älä jää loputtomiin ikävöimään vaan elä eteenpäin. Se tietty tunne ei varmaan koskaan katoa, mutta sinulla on oikeus olla onnellinen joten jatka elämääsi ja löydä uusi rakkaus.
Tsemppiä sinne ja valoa iltaan.
NO miksi et ota suoraan yhteyttä ,jos hän ei tiedä sinun tunteistasi .mä ainakin haluaisin että minuun otettaisiin yhteyttä .rohkeasti vaan !!!!!!
Onnea vaan paskaan yritykseesi. Jos oot hän kenestä mä aattelen noin ja sitten sä aattelet jostain toisesta noin niin vedä teeskentelevä vittu päähäs. Nöyrry. Et sä mitään tuu saamaan ja entä sit jos saisitkin. Parempi ettet saa, koska sitten osaat arvostaa paremmin sitä rakkautta mitä osaksesi saat, jos nyt ikinä ees kerkiät sitä saamaan. Elämä ei luvannu sulle yhtään mitään eikä sua ole tarkotettu kellekään. Jos olisikin tarkotettu jollekin sillä perusteella että tuntuu hyvältä olla jonkun kaa, niin se menee sulta sivu suun ja kärsit lopun paskan, tylsän elämäsi niin kauan että tajuat että elämässä on aina kärsimystä et sä siitä eroon pääse. Sä mätänet omassa paskassa sielunsäryssäsi just niin kauan kuin olet ansainnut kärsiä.
Jo oli törkeä viesti! Mitäköhän kirjoittajan päässä liikkuu?
Toivottavasti yllä olija ei pahoittanut mieltään.
Jos vain tietäisit, että kaipaan myös!
Jos vaan kertoisit.
kun huomaa että toiselle kelpaa nainen kuin nainen. senverran pitää olla itsesuojeluvaistoa että jos toisella ei ole minkäänvertaa muuta toista kohtaan kuin pitämistä roskana ja jolle ei kannata koskaan sanoo sanaakaan niin ei liene syytä kertoa. vai mitä itse ajattelet? se mitä sinä osoitat, siitä riippuu kaikki. ja enempää et enää voi lytätä mitä olet jo tehnyt.
Miettii niin että kertominen ei taida koskaan olla helppoa mutta kaikkein eniten siihen vaikuttaa tämä toinen osapuoli, hänen antamansa viite miten tosissaan on, miten käyttäytyy, miten kohtelee. Siitä kertyy se kokonaisuus minkä mukaan toimii. Kaikkein tärkein kuitenkin miehen osalta on se miten hän osoittaa luottamusta, siitä
riippuu ainakin oma kertomiseni tai kertomatta jättämiseni.
hyötyy sullekkaan ois siitä et joku täysin tuntematon nainen sulle jotakii kertois ??
Tääkin riippuu niin paljon ihmisisstä. Toisella vaikuttaa eniten se, miten toinen käyttäytyy. Toisella voi olla fifity-fifty, yhtä paljon on vaikutusta omalla itsevarmuudella ja toisen käytöksellä. Joku paukaisee kaiken päin naamaa, vaikka toiselta ei tulisi minkäänlaista vihreää valoa.
Mulle kävi niin, että menin jotain sanomaan, kun miehestä näki kilometrin päähän, että hän pitää minusta. En varmaan olisi ikinä sanonut mitään, jos näin ei olisi ollut. Mutta sitten on niitäkin naisia, jotka ei puhu, koska odottavat sitä kuuluisaa miehen aloitetta. Toisaalta joku toinen mun kengissäni olisi kuitenkin pitänyt suunsa kiinni, monestakin syystä.
Jos vain hän antaisi pienenkin elonmerkin itsestään "oikeassa elämässä" , kertoisin kyllä. Kaikkea ei vain voi tehdä.
Nyt vain olen tietoinen tästä hiljaisuudesta.
Ajattelen ettei tuolla alkuperäiselläkään kirjoittajalla ole aikomustakaan kertoa kaivatulleen kasvotusten.
Ehkä täällä on vain niin helppo kirjoitella mitä sattuu.
Jos oikeasti jotain olisi toisin, täällä palstalla ei kukaan kaipailisi, ei ap, et sinä, enkä minä.
Oletko poistunut ?
Tänään piipahdin täällä hieman lueskelemassa, mutta muuten olen onnistunut pysymään poissa. Ikävä ja kaipuu on silti olemassa kaiken aikaa. Kun on tavannut ihmisen, jonka tuntee sydämessään jatkuvasti, ei kukaan muu enää tunnu miltään. Ketään muuta en enää halua. Niin se vain on. Jatkan ikävöintiäni oikeassa elämässä. Siellä ne oikeat tunteenikin ovat.
Kyllä se niin on, että kun antaa pikkusormen...
Täällä taas viikonloppuna tullut vierailtua, vaikka muuta yritin.
Tämä sydänten välinen keskustelu vain on niin voimakasta, että siitä tunteesta ei luopua halua, eikä taida pystyä vaikka haluaisikin. Palstasta on muodostunut symbolinen keskustelukanava hänen kanssaan.
Taas on aika irrottautua palstailusta ja jatkaa keskustelua sydänten välillä jotakin muuta kautta. Tiedän sen vielä onnistuvan muutenkin.
Syntymävuotesi on mikä?
Kerro missä päin asut ja missä päin rakastettusi?