Vaikka käsittelyni ei tule olemaan missään määrin kattava, se on helposti ymmärrettävä ja selventää jonkin verran ainakin yhtä tärkeää kristinuskon, sekä uuden ajan luonnontieteen välistä kysymystä. Tarkoitukseni on tällä kirjoituksella herättää vain joitakin ajatuksia vasta-alkajissa, eikä tarjota valmiita vastauksia. Olen itse kirjallisuuden opiskelija ja arvostan kirjoja; yritän lukea niitä huolellisesti riippumatta niiden sisällöstä. Tulkitsijan tehtävä on vaatimaton, joten jätän aineiston jatkokehittelyn toisille.
Näillä sanoilla alkaa Charles Darwinin The Origin of Species: "Tulen tässä luonnehtimaan näkemyksen lajien synnystä. Vielä viime aikoihin saakka suurin osa luonnontutkijoista uskoi, että lajit ovat muuttumattomia tuotteita, jotka oli luotu erikseen. Tätä näkemystä ovat puolustaneet monet muutkin. Jotkut luonnontutkijat, toisaalta, ovat uskoneet, että lajit muuttuvat ja että olemassa olevat luonnon muodot ovat periytyneet todellisessa kehityksessä ennalta olemassa olleista muodoista. Ohittaen viittaukset aiheesta antiikin kirjailijoihin,* ensimmäinen joka on tutkinut tieteellisessä mielessä, on Buffon." Kirjansa lopussa Darwin sanoo, että "Mikään ei ensiksi näytä yhtä vaikelta uskoa, kuin että monimutkaisemmat elimet ja vaistot olisivat tulleet päämääränsä (perfected), ei jonkin ihmisjärjen kaltaisen, vaikkakin sille ylivertaisemman kautta, vaan lukemattomien pienten vaihteluiden kerääntymisellä, jokainen niistä hyväksi yksittäiselle kantajalleen."
Viittaus, jonka Darwin tekee kirjansa alussa alaviitteeseen, on Aristoteleen kirjaan Luonnosta.: "Niinpä mikä estää esimerkiksi ruumiin osa omaamasta pelkästään sattumanvaraista suhdetta luontoon? Aivan kuten hampaat, esimerkiksi, kasvavat välttämättä, edestä teräviksi ja siten valikoituneina jakamiseen ja takaa mataliksi, siis palveluskelpoisina hienontamiseen; sillä niitä ei tehty tätä varten, vaan tämä oli sattuman tulosta. Samaan tapaan on toisten osien kanssa, jotka näyttävät olevan jotakin loppua varten, nämä säästyivät vain, koska ne olivat sattumanvaraisesti sopivasti koostuneita; ja mikä ei ollut siten koostunutta, tuhoutui ja tuhoutuu vastakin". Miksi luonnon toiminta olisi jotakin varten, kysyy Aristoteles. Miksei Zeus toimisi toisin kuin jotakin varten, vaan kuten sade sataa: ei saadakseen kasvit kasvamaan, vaan välttämättömyydestä (ex anankēs), sillä ylös kohoavan [kostean höyryn] täytyy viiletä ja sen [kostean höyryn] joka viilenee täytyy tulla vedeksi ja laskeutua alas [sateena], minkä tuloksena kasvit kasvavat. Samaten jos ihmisen sato meni pilalle, sade ei pudonnut sen takia, että sato voitaisiin pilata, vaan lopputulos vain seurasi; se oli sattumaa (symbebēken).
Löydämme siten Aristoteleelta esityksen siitä, kuinka sellainen mikä on palveluskelpoista luonnossa säilyy ja mikä ei ole, tuhoutuu. Aristoteles ei kuitenkaan myöntänyt tällaista näkemystä, vaan osoitti, miksi se on virheellinen. "Sellaisia ovat vaikeudet tässä kysymyksessä. On kuitenkin täysin mahdotonta, että se olisi todenmukainen näkemys, sillä hampaat ja kaikki muut luonnolliset asiat joko aina (aiei) tai yleensä (poly) syntyvät tietyllä tavalla". Aristoteles pyrki siis osoittamaan, että luonnolla (fysis) on jokin päämäärä (eneka), vastoin sitä väitettä, että niille ei ole (mē eneka). Toisin kuin aineellisista kappaleista auringon keskisen sijainnin suhteen, Aristoteles ottaa tässä ehdottoman kannan. Miksi se, että asiat aina tai yleensä syntyvät tietyllä tavalla, todistaisi, että luonnolla on päämäärä? Aristoteles toteaa, että toisin kuin luonnolliset asiat, jotka ovat aina tai yleensä, siis esimerkiksi hampaat, sattumanvaraiset (tychēs) ja itseliikkuvat (automatou) eivät ole [aina tai yleensä]. Ei nimittäin ole sattumanvaraista, että jotakin tapahtuu useimmiten (pollakis).
Kun jotakin tapahtuu tällä tapaa, sillä on päämäärä. Lisäksi, kun jollakin on päätös (telos), se on jonkin aikasarjan (efexēs) päämäärä ja kaikki aikaisemmat askeleet sarjassa ovat siten päätöstä varten. Näin on käytännöntoimissa (prattetai) ja samaten myös luonnossa. Jos esimerkiksi luonto olisi tehnyt talon, se olisi tehty samaan tapaan kuin nyt tehdään taidolla (tekhnēs). Jokainen askel sarjassa on seuraavan takia ja taito tekee loppuun sen mitä luonto ei, osittain matkien sitä. Jos keinotekoiset tuotteet ovat jotakin loppua varten, niin siten ovat myös luonnon tuotteet, sillä suhde sekä edellisessä että jälkimmäisessä sarjan viimeiseen osaan on sama. Niinpä tärkeintä on eteneminen tiettyyn suuntaan.
Myös taidoissa tapahtuu toisinaan virhe (hamartia): kielten opettaja kirjoittaa väärin ja lääkäri kaataa väärän annoksen: samaten luonnossa ovat virheet mahdollisia. [Tämä ei todista, ettei luonnolla olisi päämäärää, vaan että se epäonnistuu saavuttamaan sen]. Niinpä kun taito on siellä, missä oikea tuote palvelee päämäärää, myös luonnontuotteissa, kun taas hirviöt ovat virheitä luonnon pyrkimyksissä.
[Kirjoitus jatkuu osiossa II.]
Näillä sanoilla alkaa Charles Darwinin The Origin of Species: "Tulen tässä luonnehtimaan näkemyksen lajien synnystä. Vielä viime aikoihin saakka suurin osa luonnontutkijoista uskoi, että lajit ovat muuttumattomia tuotteita, jotka oli luotu erikseen. Tätä näkemystä ovat puolustaneet monet muutkin. Jotkut luonnontutkijat, toisaalta, ovat uskoneet, että lajit muuttuvat ja että olemassa olevat luonnon muodot ovat periytyneet todellisessa kehityksessä ennalta olemassa olleista muodoista. Ohittaen viittaukset aiheesta antiikin kirjailijoihin,* ensimmäinen joka on tutkinut tieteellisessä mielessä, on Buffon." Kirjansa lopussa Darwin sanoo, että "Mikään ei ensiksi näytä yhtä vaikelta uskoa, kuin että monimutkaisemmat elimet ja vaistot olisivat tulleet päämääränsä (perfected), ei jonkin ihmisjärjen kaltaisen, vaikkakin sille ylivertaisemman kautta, vaan lukemattomien pienten vaihteluiden kerääntymisellä, jokainen niistä hyväksi yksittäiselle kantajalleen."
Viittaus, jonka Darwin tekee kirjansa alussa alaviitteeseen, on Aristoteleen kirjaan Luonnosta.: "Niinpä mikä estää esimerkiksi ruumiin osa omaamasta pelkästään sattumanvaraista suhdetta luontoon? Aivan kuten hampaat, esimerkiksi, kasvavat välttämättä, edestä teräviksi ja siten valikoituneina jakamiseen ja takaa mataliksi, siis palveluskelpoisina hienontamiseen; sillä niitä ei tehty tätä varten, vaan tämä oli sattuman tulosta. Samaan tapaan on toisten osien kanssa, jotka näyttävät olevan jotakin loppua varten, nämä säästyivät vain, koska ne olivat sattumanvaraisesti sopivasti koostuneita; ja mikä ei ollut siten koostunutta, tuhoutui ja tuhoutuu vastakin". Miksi luonnon toiminta olisi jotakin varten, kysyy Aristoteles. Miksei Zeus toimisi toisin kuin jotakin varten, vaan kuten sade sataa: ei saadakseen kasvit kasvamaan, vaan välttämättömyydestä (ex anankēs), sillä ylös kohoavan [kostean höyryn] täytyy viiletä ja sen [kostean höyryn] joka viilenee täytyy tulla vedeksi ja laskeutua alas [sateena], minkä tuloksena kasvit kasvavat. Samaten jos ihmisen sato meni pilalle, sade ei pudonnut sen takia, että sato voitaisiin pilata, vaan lopputulos vain seurasi; se oli sattumaa (symbebēken).
Löydämme siten Aristoteleelta esityksen siitä, kuinka sellainen mikä on palveluskelpoista luonnossa säilyy ja mikä ei ole, tuhoutuu. Aristoteles ei kuitenkaan myöntänyt tällaista näkemystä, vaan osoitti, miksi se on virheellinen. "Sellaisia ovat vaikeudet tässä kysymyksessä. On kuitenkin täysin mahdotonta, että se olisi todenmukainen näkemys, sillä hampaat ja kaikki muut luonnolliset asiat joko aina (aiei) tai yleensä (poly) syntyvät tietyllä tavalla". Aristoteles pyrki siis osoittamaan, että luonnolla (fysis) on jokin päämäärä (eneka), vastoin sitä väitettä, että niille ei ole (mē eneka). Toisin kuin aineellisista kappaleista auringon keskisen sijainnin suhteen, Aristoteles ottaa tässä ehdottoman kannan. Miksi se, että asiat aina tai yleensä syntyvät tietyllä tavalla, todistaisi, että luonnolla on päämäärä? Aristoteles toteaa, että toisin kuin luonnolliset asiat, jotka ovat aina tai yleensä, siis esimerkiksi hampaat, sattumanvaraiset (tychēs) ja itseliikkuvat (automatou) eivät ole [aina tai yleensä]. Ei nimittäin ole sattumanvaraista, että jotakin tapahtuu useimmiten (pollakis).
Kun jotakin tapahtuu tällä tapaa, sillä on päämäärä. Lisäksi, kun jollakin on päätös (telos), se on jonkin aikasarjan (efexēs) päämäärä ja kaikki aikaisemmat askeleet sarjassa ovat siten päätöstä varten. Näin on käytännöntoimissa (prattetai) ja samaten myös luonnossa. Jos esimerkiksi luonto olisi tehnyt talon, se olisi tehty samaan tapaan kuin nyt tehdään taidolla (tekhnēs). Jokainen askel sarjassa on seuraavan takia ja taito tekee loppuun sen mitä luonto ei, osittain matkien sitä. Jos keinotekoiset tuotteet ovat jotakin loppua varten, niin siten ovat myös luonnon tuotteet, sillä suhde sekä edellisessä että jälkimmäisessä sarjan viimeiseen osaan on sama. Niinpä tärkeintä on eteneminen tiettyyn suuntaan.
Myös taidoissa tapahtuu toisinaan virhe (hamartia): kielten opettaja kirjoittaa väärin ja lääkäri kaataa väärän annoksen: samaten luonnossa ovat virheet mahdollisia. [Tämä ei todista, ettei luonnolla olisi päämäärää, vaan että se epäonnistuu saavuttamaan sen]. Niinpä kun taito on siellä, missä oikea tuote palvelee päämäärää, myös luonnontuotteissa, kun taas hirviöt ovat virheitä luonnon pyrkimyksissä.
[Kirjoitus jatkuu osiossa II.]
Vastaukset 27
Vanhimmat
[Jatkoa osiolle I.]
Sattumanvaraista on ainoastaan se, jos esimerkiksi siementen tapauksessa kaikistä niistä syntyisi mitä tahansa. Siten se, joka väittää luontoa pelkäksi sattumaksi, hävittää kokonaan luonnon. Luontoa on nimittäin sellainen, mikä jatkuvalla liikkeellä sisäisestä periaatteesta saapuu johonkin päämäärään ja kun samaa kehitystä ei saavuteta jokaisesta periaatteesta, eikä mitä tahansa kehitystä, vaan siten, että taipumus aina (aei) kohden samaa loppua, jos sitä ei estetä. Loppu ja tapa edetä sitä kohden voivat olla sattumanvaraisia. Esimerkiksi muukalainen voi tulla sattumalta, maksaa lunnaat ja lähteä pois, vaikka hän ei tullut sitä tarkoitusta varten. Kuitenkin kun jokin tapahtuu useimmiten tai aina, se ei ole sattumanvaraista. Luonnollisissa asioissa sarja tapahtuu aina (aei) samalla tavalla, jos sitä ei haitata mitenkään. On siten älytöntä väittää, että siellä ei ole tarkoitusta, missä emme aisti (idōsi) jotakuta pohtimassa. Taitokaan ei pohdi. Jos laivanrakennustaito olisi puussa, se tuottaisi samoja tuloksia luonnostaan. Jos taidossa on tarkoitusta, niin on myös luonnossa.
Luonnossa on sekä muoto (eidos), että aine (hylē). Muoto on loppu. Laivanrakennustaidossa puu on ainetta, josta taidolla rakennetaan, kun ainoastaan puuaineis nähdään, toisin kuin sen loppu aikasarjan päätöksenä. Laiva ei ole siis siinä puukuormassa, josta se tullaan valmistamaan.
Jatkan vielä yhden kappaleen verran Aristoteleelta: mitä tulee välttämättömyyteen, täytyy kysyä, mikä on yksinkertaista (haplōs) ja mikä oletettavaa (hypotheseōs). Välttämätöntä on se, mikä on tarpeellista joksikin tulemisessa, aivan kuten talon seinää rakennettaessa kivet ottavat alimman paikan, kun taas puu on katolla kaikista kevyintä. Vaikka muuria ei voi syntyä vailla kiviä ja puuta, nämä ovat kuitenkin vain muurin aineellinen syy. Siten on kaikissa muissakin asioissa, joissa jotakin tapahtuu lopun vuoksi; sellainen asia ei voi tulla vailla näitä aineksia, mutta ainekset eivät kuitenkaan ole niiden johonkin loppuun tulemisen syy. Siten välttämätön on oletettavaa, sillä se ei ole minkään itseään aikaisemman tulos. Välttämätön kuuluu aineelle (hylē), kuun taas syyperäisyyden järkipuheelle (logō). Aineen (aition) syy on myös se minkä takia (eneka).
Vaikka Aristoteleen kirjassa riittäisi pohdittavaa, en etene tässä pidemmälle. Yrittääkseni tiivistää Aristoteleen käsittelyn, koska säännöllinen tapahtuminen ei ole sattumanvaraista, luonto ei toimi sattumanvaraisesti toimiessaan säännöllisesti. Vaikka kaikki ei tapahdu säännönmukaisesti, virheet eivät kuulu luonnollisiin asioihin, vaan epäluonnollisiin ja niitä kutsutaan hirviöiksi. Kuten ihmisen tekemisillä on päämäärä, myös luonnolla on päämäärä, mutta epäluonnollisuus usein estää sitä saavuttamasta sitä. Aine nähdään ja sillä ei sellaineen ole mitään syytä, eikä päämäärää, johon se päätyisi, sillä näitä ei nähdä siinä aineessa, jonka syy tai päämäärä jokin on. Muutenhan olisi sama väittää, että laiva on siinä puukuormassa, josta se rakennetaan, tai että muuri on niissä kivissä ja puussa, joista muuri rakennetaan. Nämä ovat vain esimerkkejä ja lukijan ohjeistukseksi, eikä siksi, että ainoastaan esimerkeistä keksitään vastaväitteitä eikä ymmärretä minkä esimerkkejä ne ovat, kuten jos joku näkeekin laivan tai muurin: jos kysyjät ymmärtäisivät esimerkit, he eivät kysyisi, sillä tässä tapauksessa laiva tai muuri ovat ainetta. Niinpä luonnolla on päämäärä.
Viittaan vielä lyhyelti Tuomas Akvinolaisen Teologian summaan: "Koska luonto toimii määrättyä loppua kohden korkeamman toimijan alaisuudessa, kaikki mikä tapahtuu luonnossa, tulee johtaa takaisin Jumalaan ensimmäisenä syynään. Siten kaikki mikä tehdään tahdon mukaisesti on jäljitettävissä korkeimpaan syyhyn, joka on toinen kuin ihmisen järki tai tahto, sillä nämä voivat myös muuttua tai epäonnistua; sillä kaikki mikä on muuttuvaista ja erehtyväistä, täytyy jäljittää liikuttamattomaan ja itsessään välttämättömään ensimmäiseen periaatteeseen".
(1.) Darwinin mukaan luonto ei kehity ihmisen järkeen verrattavalla periaatteella.
(2.) Aristoteleen mukaan kaikki kehitys edellyttää ihmisen käytännölliseen syyperäisyyteen verrattavaa päämäärää, sillä aineellisia asioita pelkästään katsotaan, eikä pelkästään katsomalla niitä päästä ymmärrykseen niiden kehityksestä tai syystä.
(3.) Akvinolaiselle Jumala on asian syy.
Akvinolaisen näkemys voitanee tulkita siten, että hänelle Jumala ei ole kuten katsottava asia, vaan kuten katsottavan asian syy tai päämäärä. Sekä Akvinolaisella, että Aristoteleella ihmisen kyky ajatella syitä ja päämääriä on erehtyväinen, vaikka se ei erehdykään aina, tai edes useimmiten.
Ihmisen epävarmuutta lopullisessa kysymyksessä en lähde tässä käsittelemään. Ajattelin laittaa tästä yhdestä aiheesta joitakin virikkeitä, mutta laitan myös tuosta toisesta, jos joskus jaksan.
"Tarkoitukseni on tällä kirjoituksella herättää vain joitakin ajatuksia vasta-alkajissa"
Seraavaksi voisitkin koettaa herättää aloittelijoissa ajatuksia vaikka siitä, onko Richard Feynman väärässä valon luonnetta koskevissa ajatuksissaan. Asiaa voisit tarkastella esimerkiksi Platonin ja Pekka Himasen tekstien kautta.
Aristoteleen potentia jaksaa hyvin edelleenkin Heisenbergin, Feynmanin polkuintegraalin ym. ansiosta.
Fil.toh.? Oppia ikä kaikki...
>>Olen itse kirjallisuuden opiskelija...
Nauru-saarten kirjallisuuden opiskelija.
Toh = tohottaja.
Filatelian tohottaja?
Filungin toheloija.
"Oliko Darwin väärässä?"
Oli.
Olen tutkinut Darwinin kirjoituksia ja havainnut niiden olevan 100% väärässä ja kaiken lisäksi vielä ristiriidassa ikiaikoja totuutena tunnetun Raamatun kanssa.
Toisin sanoen evo-usko on siis vain kömpelö väkerrys horjuttaa alkuperäistä Jumala-uskoa, ja siksi sitä uskomaan ainoastaan planeettamme typerimmät, jotka eivät edes tätä asiaa tajua, lankeavat.
Ihanko tosissasi olet sitä mieltä?
Olen tutkinut Darwinin kirjoituksia ja havainnut niiden olevan 100% väärässä ja kaiken lisäksi vielä ristiriidassa ikiaikoja totuutena tunnetun Raamatun kanssa.
Toisin sanoen evo-usko on siis vain kömpelö väkerrys horjuttaa alkuperäistä Jumala-uskoa, ja siksi sitä uskomaan ainoastaan planeettamme typerimmät ja eksytetyimmät lankeavat.
>Olen tutkinut Darwinin kirjoituksia ja havainnut niiden olevan 100% väärässä ja kaiken lisäksi vielä ristiriidassa ikiaikoja totuutena tunnetun Raamatun kanssa.
Tuota noin, nyt kyllä olet kiivennyt anus edellä palmuun, kun ne Darwinin kirjoitukset ovat jo tieteellisesti pahasti vanhentuneita. Oletko ajatellut "tutkia" jotain vaikkapa parin viime vuosikymmenen aikana evoluutiosta kirjoitettua tieteellistä kirjallisuutta?
>Toisin sanoen evo-usko on siis vain kömpelö väkerrys horjuttaa alkuperäistä Jumala-uskoa, ja siksi sitä uskomaan ainoastaan planeettamme typerimmät ja eksytetyimmät lankeavat.
Ei sun evo-uskoosi usko yhtään kutkaan muut kuin kreationistien keksimät hassut mielikuvitusihmiset.
Sen sijaan tieteellisen evoluutioteorian tunnustaa todeksi yli 99 % sivistysmaailman tiedemiehistä ja -naisista. Ei heillä todisteiden valossa tietenkään ole muutakaan järjellistä vaihtoehtoa. Ja suuri osa heistä on kristittyjä, jotkut jopa hartaitakin.
Kiitos avauksesta opiskelija.
Tulipahan selväksi nyt evokeillekin että evoluutioteoria on osa kreikkalaista antiikin mytologiaa jonka pastorikoulutuksen saanut Darwin vain muokkasi uuteen uskoon aikansa terminologiaa käyttäen.
Evoluutioteorian oikeampi nimimike on siis evo-uskonto.
Aristoteleen ajatus "evoluutiosta" on todella kaukana Darwinin ajatuksista, ja vielä kauempana nykykäsitteestä. Että niin.
Ihmisten tyhmyys ja tarve väittää evoluutioteoriaa, joka on tieteellinen fakta, vääräksi uskonnon takia on niin surullista ja säälittävää. Toivon että suurin osa teistä idiooteista on trolleja.
//Aristoteleen ajatus "evoluutiosta" on todella kaukana Darwinin ajatuksista, ja vielä kauempana nykykäsitteestä.//
Niinhän tuossa avauksen loppuyhteenvedossa suoraan lukee, mutta Jyr ei tunnetusti jaksa tai kykene ymmärtämään lukemaansa:
(1.) Darwinin mukaan luonto ei kehity ihmisen järkeen verrattavalla periaatteella.
(2.) Aristoteleen mukaan kaikki kehitys edellyttää ihmisen käytännölliseen syyperäisyyteen verrattavaa päämäärää...
Sinällään huomattavaa, että jo antiikin filosofit kuitenkin huomasivat, että eläinryhmien samanlaiset rakenteet ja tuon samanlaisuuden aste-erot (nykykielellä ilmaistuna taksonomia) viittaavat siihen, että eläimet ovat kehittyneet yhteisistä kantamuodoista. Ilman ennakkoasenteita luontoa katsellessa johtopäätös tietenkin on ilmeinen.
Prosessia (luonnonvalinta) he eivät ymmärtäneet, vaan kuvittelivat, että "luonto itse" tavoittelee jotain päämäärää eli on tavallaan "älykäs kehittelijä".
Aivan liian pitkä vastaus.
Lyhyempi olisi, että kyllä hän oli osittain väärässä, koska hän ei tiennyt asioita joita tiedämme nykyään.
Enimmäkjseen väärässä.
Eikä täydellistä tiedtoa ole saatu satojen yrittäjienkään avuilla.
Ei olla edes kunnolla alussa!
Nimimerkille "Raamattua tutkinut" - En itsekään usko evoluutioon, mutta eivät kaikki evolutionistit tyhmiä ole. Siellähän on tiedemiehiä ja oppineita pilvin pimein. He ovat toki väärässä tässä asiassa, mutta ovat hyvinkin fiksuja ihmisiä muilla elämän aloilla.
Älkää ymmärtäkö väärin: On niitä tiedemiehiä ja oppineita myös kreationisteissa. Esim. Youtubesta löytyy video, jossa 30v biologiaa yliopistossa opettanut professori on kääntynyt kreationistiksi. Mutta molempien ideologioiden kannattajissa on myös niitä tietämättömämpiä, "juntteja" jos sellaisiksi haluaa niitä haukkua.
Monellako nikillä oot Devolution tässäkin keskustelussa jo esiintyny?
"Nimimerkille "Raamattua tutkinut" - En itsekään usko evoluutioon,"
Vajakki.
"mutta eivät kaikki evolutionistit tyhmiä ole."
En tunne yhtään evolutionistia. Tiedeyhteisössä ei oo evolutionisteja.
"Siellähän on tiedemiehiä ja oppineita pilvin pimein. He ovat toki väärässä tässä asiassa, mutta ovat hyvinkin fiksuja ihmisiä muilla elämän aloilla."
Bruahahhahaahahahaaaaa. Evoluutioteoria on tieteellinen fakta tollo. Kreationismi on pseudotieteellistä huuhaata ja typerien hihhuleiden kusettamista.
"Älkää ymmärtäkö väärin: On niitä tiedemiehiä ja oppineita myös kreationisteissa."
No ei ainakaan bio- ja geotieteissä paria hihhulia lukuunottamatta.
"Esim. Youtubesta löytyy video, jossa 30v biologiaa yliopistossa opettanut professori on kääntynyt kreationistiksi."
Ihanko tosi? No sehän muuttaaki kaiken jos yksi proffa sekoo ja alkaa uskoo huuhaaseen. Ne sadattuhannet muut biologian tutkijat kun ei tuu kääntyyn kretuiksi.
"Mutta molempien ideologioiden kannattajissa on myös niitä tietämättömämpiä, "juntteja" jos sellaisiksi haluaa niitä haukkua."
Kreationismismin lisäksi mikäs on se toinen ideologia? Et kai tarkota evolutionismia, joka on on vaan kretujen olkinukke. Sitähän ei kannata kukaan joka hyväksyy tieteellisen evoluutioteorian.
"Esim. Youtubesta löytyy video, jossa 30v biologiaa yliopistossa opettanut professori on kääntynyt kreationistiksi."
Löytäisitkö sen meidän iloksemme?
http://www.youtube.com/watch?v=j3tpkEv_iXE
Totuus on se, että sellaista biologian prodessoria kuin Mike Gene ei ole olemassakaan. Kyseessä on taas kreationistinen kusetus.
Äh.
"Mike Gene" ->
Mike Story
biologian prodessorista en tiedä, mutta biologian professori hän toki on.
Totuus Mike Genestä:
http://www.patheos.com/blogs/exploringourmatrix/2008/04/review-of-mike-gene-the-design-matrix-a-consilience-of-clues-arbor-vitae-press-2007.html
Mike Gene (pseudonyymi) ei ole mikään biologian professori
"biologian prodessorista en tiedä, mutta biologian professori hän toki on."
No ei tasan ole. Hän on kreatuhuijari, joka on keksinyt itselleen tittelin.
"Mike Gene (pseudonyymi) ei ole mikään biologian professori."
Aivan eikä myöskään tuo Mike Story.
Tapelkaa pojat niin saatte tupakkaa!