Ensin oli yksi solu. Sitten se jakautui kahdeksi. Evoluutioteorian mukaan kumpikin noista omasi halun selviytyä jatkamaan sukuaan, ja niinpä lisääntyivät.
Sitten muutama solu lyöttäytyi yhteen kun ne ajattelivat että monisoluisena voisi olla kivempaa.
Yksisoluisen elinikä on kuitenkin kovin lyhyt ja sama ongelma olisi odotettavissa monisoluistakin, eli jos jotain ei tehtäisi niin monisoluisesen elinikä ei olisi yksisoluista pidempi. Ja mitä tehtäisiin sille kuolleelle solulle joka sattui heittämään henkensä monisoluisen ryppään keskellä.?
Tarkastellanpa labrahiiren solukkoa.
Tuo hiiri elää paljon kauemmin kuin siinä olevat yksittäiset solut. Miten se on mahdollista`?
Se on mahdollista siten evoluutio hylkäsi alkuperäisen ajatuksensa siitä että jokaisella solulla oli oikeus onneen ja menestykseen elämän sukupuussa.
Evoluutio päättikin sitten alkaa suosia yksittäisten solujen sijasta sitä solurypäskasaumaa kokonaisuutena, ja pani yksittäiset solut tukemaan tätä uutta innovaatiotaan.
Eli nytevoluutio duunasi soluryppääseen mekanismin jossa koko rypäs, siis hiiremme elimistö, toimii tavalla joka pitää hiiren elossa vaikka yksittäiset solut eivät eläkään kovin kauan.
Tätä mekanismia kutsutaan solujen uudistumiseksi, ja tuo mekanismi on aika armoton yksittäiselle solulle. Jossain vaiheessa nimittäin käy niin että jokainen solu vuorollaan päättää päivänsä ja määräajan lähestyessä se tuhoaa itse itsensä ja kuollessaan muuntaa olomuotonsa sopivaksi ravinteeksi jäljellejääville soluille.
Sen vielä ymmärtäisi että soluja kuolee ja sen että yksittäisillä soluilla voipi olla ihan kivaa olla osa hiirtä, paitsi että kynsisolulla elämä on tosi lyhyt ja epäilen että kukaan ei vapaaehtoisesti kuolleeksi toisia soluja hyödyntäväksi sarveisaineeksi kuitenkaan olisi halunnut. Kynsisolun evoluutiotarina on murheellisen lyhyt ja muutenkin ankea.
Toinen evoluutiota vastustava seikka on se että solut tekevät lopulta itsarin ja muuttavat tarkoituksella itsensä toisten ateriaksi.
Tällainen toiminta ei sovi lainkaan yhteen evoluutioteorian kanssa monestakaan syystä. Itsari ei kuulu evoluutioteoriaan, ja on mahdotonta ajatella että älyä vailla oleva evoluutio olisi saanut tuon kuolevan solun hyödyntämään ruumistaan toisten hyväksi.
Sitten muutama solu lyöttäytyi yhteen kun ne ajattelivat että monisoluisena voisi olla kivempaa.
Yksisoluisen elinikä on kuitenkin kovin lyhyt ja sama ongelma olisi odotettavissa monisoluistakin, eli jos jotain ei tehtäisi niin monisoluisesen elinikä ei olisi yksisoluista pidempi. Ja mitä tehtäisiin sille kuolleelle solulle joka sattui heittämään henkensä monisoluisen ryppään keskellä.?
Tarkastellanpa labrahiiren solukkoa.
Tuo hiiri elää paljon kauemmin kuin siinä olevat yksittäiset solut. Miten se on mahdollista`?
Se on mahdollista siten evoluutio hylkäsi alkuperäisen ajatuksensa siitä että jokaisella solulla oli oikeus onneen ja menestykseen elämän sukupuussa.
Evoluutio päättikin sitten alkaa suosia yksittäisten solujen sijasta sitä solurypäskasaumaa kokonaisuutena, ja pani yksittäiset solut tukemaan tätä uutta innovaatiotaan.
Eli nytevoluutio duunasi soluryppääseen mekanismin jossa koko rypäs, siis hiiremme elimistö, toimii tavalla joka pitää hiiren elossa vaikka yksittäiset solut eivät eläkään kovin kauan.
Tätä mekanismia kutsutaan solujen uudistumiseksi, ja tuo mekanismi on aika armoton yksittäiselle solulle. Jossain vaiheessa nimittäin käy niin että jokainen solu vuorollaan päättää päivänsä ja määräajan lähestyessä se tuhoaa itse itsensä ja kuollessaan muuntaa olomuotonsa sopivaksi ravinteeksi jäljellejääville soluille.
Sen vielä ymmärtäisi että soluja kuolee ja sen että yksittäisillä soluilla voipi olla ihan kivaa olla osa hiirtä, paitsi että kynsisolulla elämä on tosi lyhyt ja epäilen että kukaan ei vapaaehtoisesti kuolleeksi toisia soluja hyödyntäväksi sarveisaineeksi kuitenkaan olisi halunnut. Kynsisolun evoluutiotarina on murheellisen lyhyt ja muutenkin ankea.
Toinen evoluutiota vastustava seikka on se että solut tekevät lopulta itsarin ja muuttavat tarkoituksella itsensä toisten ateriaksi.
Tällainen toiminta ei sovi lainkaan yhteen evoluutioteorian kanssa monestakaan syystä. Itsari ei kuulu evoluutioteoriaan, ja on mahdotonta ajatella että älyä vailla oleva evoluutio olisi saanut tuon kuolevan solun hyödyntämään ruumistaan toisten hyväksi.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ajattelepas sitä monisoluista eliötä saman genomin omaavien yksisoluisten populaationa.
Se on niin kekek että jos alammekin ajatella yksittäisen solun etujen sijasta koko populaatin etua niin se merkitsee tuolle solupopulaatiolle yksittäisen solun ulkopuolista koko populaation geeniperimän säilymisen huomioonottavaa ulkopuolisen älyn toimintaa.
Ei merkitse.
Eikö merkitse?
Se on siis sittenkin niin että solut ymmäerävät sen jalon ateenalaisten periaatteen että on jaloa kuolla kodin ja isänmaan puolesta.
Melkoisesti on soluilla älyä kun pystyvät ilman ulkopuolista ohjausta kommuikoimaan keskenään niin taidokkaasti että hiiri ylipäätään valmistuu ja pysyttelee sitten solujen saumattoman uhrautuvan yhteistyön vuoksi elossa moninkertaisesti yksittäisten solujen eliniän.
Ja hienosti nuo solut suunnittelivat sukunsa jatkumisen käskyttämällä tätä kimpassa luomaansa asuinpaikkaansa eli labrahiirtä lisääntymään ja täyttämään maa.
Todella taidokasta työtä vailla tarkoitusta ja päämäärää ja älyä olevalta evoluutiolta.
"Se on niin kekek että jos alammekin ajatella yksittäisen solun etujen sijasta koko populaatin etua niin se merkitsee tuolle solupopulaatiolle yksittäisen solun ulkopuolista koko populaation geeniperimän ..."
Kerrotkos mikä ero monisoluisella eläimeelä on yhden yskittäisen solun geeniperimällä ja koko eliön geeniperimällä?
"Eikö merkitse? "
Ei merkitse.
"Se on siis sittenkin niin että solut ymmäerävät sen jalon ateenalaisten periaatteen että on jaloa kuolla kodin ja isänmaan puolesta."
Yksittäinen solu ei "ymmärrä" mitään, se vain seuraa olosuhteisiin mukautuen kyseiseen tilanteeseen tarkoitettua ohjeistusta joka DNA:sta löytyy.
"Melkoisesti on soluilla älyä kun pystyvät ilman ulkopuolista ohjausta kommuikoimaan keskenään niin taidokkaasti että hiiri ylipäätään valmistuu ja pysyttelee sitten solujen saumattoman uhrautuvan yhteistyön vuoksi elossa moninkertaisesti yksittäisten solujen eliniän."
Ohjeet ovat jokaisessa solussa sisällä, DNA:ssa. Toiminta ei vaadi älyä solutasolla.
"Ja hienosti nuo solut suunnittelivat sukunsa jatkumisen käskyttämällä tätä kimpassa luomaansa asuinpaikkaansa eli labrahiirtä lisääntymään ja täyttämään maa."
Sukusolut tekevät hommaansa ilman muiden solujen "käskytystä". Ihan niihin samoihin ohjeisiin pohjautuen mitkä DNA:sta löytyvät.
"Todella taidokasta työtä vailla tarkoitusta ja päämäärää ja älyä olevalta evoluutiolta."
Noh, jos luonnollista prosessia haluaa kutsua taidokkaaksi niin kai sitten...
xxxxxx Ohjeet ovat jokaisessa solussa sisällä, DNA:ssa. Toiminta ei vaadi älyä solutasolla xxxxxxx
Kuka ne ohjeet sinne DNA:han on laittanut ? Eloton aineko ?
Sika taas puolivastailee pelkkiä otsikoita käyttäen.
.....Huomasin että Jaakob tuossa jo ehti pätevästi kyseenalaistamaan sikamasterin höpinät joten ei niistä sen enempää.
Tuntuu joskus jotenkin ontolta kun evokit vastaavat ongelmakysymyksiin sellaisilla yleistyksillä kuin sika tässä, mutta eivät oikeastaan koskaan kykene perustelemaan väitteitään.
Miksi tuollaiset ylipäätään yrittävät vastata kun eivät tajua koko asiaa.
Sikakin todennäköisesti kuvittelee vastanneensa jotakin mutta ei todellisuudessa sanonut yhtään mitään.
Epäjumalankieltäjäkin tässä liittyi kreationistipuolueeseen. Hyvä niin.
Solu ei ymmärrä mitään sanoo sika, mutta toisella suupielellä sika sanookin että solun nahan sisäpuolella on älypaketti josta solu ei ole tietoinen ja joka ohjailee solua ihan kuin omaa ruumistaan.
Onko DNA joku solua orjuuttava alien joka tietää mitä se tekee koskapa se selvästi toimii virheettömösti ja päämäärähakuisesti?
Sika sanoo tähän että suuri mijardien sattumien sarja miljardeissa vuosissa pikkuhiljaa rakenteli sekä solun että sille DNAneikä kumpikaan noista toimi tietoisesti vaan ulkopuolisen ympäristön kuten kosmoksen hienosäätöjen ja muinaisten ja nykyisten tuulensuuntien ja lämpötilojen aiheuttama valintapaine on tiedostamattaan ohjelmoinut tämän DNA:n ja sen isäntäsolun tuottamaan yhdessä muiden solujen liittouman kanssa labrahiiremme, ja vieläpä tietsikkaa käyttävän ajattelevan ihmisen.
Onhan se ihmislapsen hyvä tietää että luonnonvoimat ovat hänen todellinen isänsä ja äitinsä ja että hänellä ei todellisuudessa ole mitään järkevää syytä olla edes elossa. Eikä ihmisen elämällä ole mitään merkitystä patsi toimia älyä vailla olevien solujen kasvattamona. Ihminen on näinollen ihan yhtä tyhjänpäiväinen kuin kakkakikkare.
Joten syökäämme ja juokaamme sillä huomenna me kuolemme.
Mieli/tajunta on evoluution sivutuote.
"Kuka ne ohjeet sinne DNA:han on laittanut ? Eloton aineko ?"
Ei kukaan. Ei tarvitse, ne muotoutuvat itsestään.
Jos on jotain kysyttävää niin laajennan ilmaisua erittäin mielelläni. Ongelma vain näissä vastauksissa on se että jos yrittää vastata jokaiseen kohtaan niin täytyy olla ytimekäs. 5000 merkkiä tulee kuitenkin melko nopeasti täyteen.
En vain näe pointtia aloittaa joka riviä: tässä olet väärässä koska... Jos se auttaa hahmottamaan tekstiä paremmin niin voit ihan vapaasti kuvitella sen noiden jokaisen vastauksen eteen.
Ja BTW. Jaakob ja pätevyys eivät oikein sovi samaan lauseeseen.
Voihan sika.
Kerrohan se että mitä järjellistä tässä reaalimaailmassa valmistuu ihan itsestään.
Ei niin mitään.
Ei edes alkulientä eikä mitään sinnepäinkään.
Jos joskus on ollut jossain alkuliemi täynnä dna ja rna pätkiä lillumassa täällä maan päällä niin miksi nykyään ei kukaan ole onnistunut välistamaan keitosta joka olisi lähelläkään tuota alkusoppaa?
Hah hah. Sika laajensi upeasti kysymystä siitä miten älliä tuli DNA:han?
Vastaus oli "Itsestään" .Heheh. Todella älykästä.
Evokit varmaan käyvät keskinäistä keskustelua evoluutioteorian ongelmakohdista toteamalla patenttivastauksena ihan kaikkeen että "sattuma, luonnonvalinta ja miljardit vuodet sen, siis ihan minkä tahansa hikitissin rakensi" ja keskustelunsa päättyy tähän älykkääseen toteamukseen. Ja kaikki ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse päätä tuon enempää vaivata.
"Kerrohan se että mitä järjellistä tässä reaalimaailmassa valmistuu ihan itsestään.
Ei niin mitään."
Tietenkin prosessi on kemian lakien ohjaama ja saa käyttövoimansa jostain. Kyse olikin siitä mistä ohjeet tulevat. Ja tähän vastaus on että ne muodostuvat sinne itsestään prosessin sivutuotteena. Kemia ajaa aineita yhdistymään monin tavoin ja kun oikea yhdistelmä tulee vastaan kopiointi käynnistyy, siitä eteenpäin mennäänkin sitten evoluution sääntöjen mukaan. Silloin mutaatiot alkavat lisätä informaatiota.
"Vastaus oli "Itsestään" .Heheh. Todella älykästä."
Mutta kun niin siinä käy!!! En vain ymmärrä miksei totuuden mukainen vastaus kelpaa?
"Ja kaikki ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse päätä tuon enempää vaivata."
Niin, se on tieteessä hyvä puoli että kun jotain saadaan tutkittua niin silloin asia pysyy tutkittuna ja tuolle tiedolle voi sitten rakentaa muuta. Kuten on monta kertaa jo todettu niin evoluution perusasiat ovat todella hyvin tiedossa ja uutta tutkittavaa löytyy lähinnä prosessin yksityiskohdissa. Ja niitä tutkitaankin sitten todella paljon.
"Onko DNA joku solua orjuuttava alien joka tietää mitä se tekee koskapa se selvästi toimii virheettömösti ja päämäärähakuisesti?"
Ei. Ennemminkin voitaisiin puhua koneesta joka kopioi itseään ja samalla valmistusohjeitaan tehden aina välillä virheitä. Ei DNA toimi lähellekkään virheettömästi. Mutaatioita tulee koko ajan. Päämäärähakuisuus taasen on vain jälkikäteen nähtävä illuusio.
"valintapaine on tiedostamattaan ohjelmoinut"
Voi kai sen niin ajatella...
"Eikä ihmisen elämällä ole mitään merkitystä patsi toimia älyä vailla olevien solujen kasvattamona."
Blah. Jätät tässä nyt täysin huomiotta sen että ihmiselle muodostuu tietoisuus joka ei ole älyä vailla. Vaikka ihmisen äly muodostuukin tiedostamattomien osasten päälle ei se vähennä sitä faktaa että tietoisuus on kuitenkin olemassa.
Itse näin kerran terassilla ison hämähäkin joka käveli kummallisesti vaappuen. Lähemmin tarkasteltuna huomasin sen olevan äitihämäkki joka toimi lukemattomien vauvojensa ateriana.
Niin Hole, eikö se olekin ihmeelistä että niin pian kuin solut päättivät alkaa elää symbioosissa niin syntyi kastijakoja ja jyrkkää erarvoisuutta solujen kesken.
Toiset solut orjuutettiin palvelemaan toisten etuja niin että nuo saivat elää pidempään ja tuottaa enemmän jälkeläisiä keratiiniksi päätyneiden veljiensä kustannuksella.
Sanoisin tätä erittäin epäevoluutiomaiseksi toiminnaksi soluyksilöjen kannalta katsoen.
Ja toden totta, hyönteismaailmakin on täynnä mitä eriskummallimpia yksilön kannalta katsoen varsin selkeästi evoluutioteorianvastaisia tapahtumia.
Evoluutiolla on ollut outo inhimillinen tapa muuttaa ajatteluaan toimintaansa hylkäämällä alkuperäiset periaatteensa soluyksilön hyvinvoinnista huolehtimisen sijasta rodun säilymisen puolestapuhujaksi yksittäisten solujen kustanuksella ikäänkuin se osaisi ajatella.
On näet mahdotonta ajatella että solut itse olisivat päättäneet toimia tietoisesti uhrautuvaisesti sen vuoksi että koko lajin geeniperimä menestyisi. Varsinkin kun osalla uhrautujista se merkitsi uhrautumista veljiensä, vaan ei oman henkilökohtaisen, perimän jatkumoa.
Ja nyt herää uteliaan mielessä kysymys siitä että mikä on se ilmassa leijuva älykäs "valintapaine" joka saa monisoluisen toimimaan tällä tavalla erittäin johdonmukaisesti?
Onko se kosmisen säteilyn vai ilmanpaineen, vai lämpötilan vai maan vetovoiman tms. mystisen älyttömän älyn vaikutusta?
Mistä siis tulee se älyä vailla oleva taitava ohjelmointi tuota tapahtumasarjaa voimallisesti ohjaamaan?
Ai niin, tiedänhän minä vastauksen. Sehän on vain miljardien vuosien aikana hiljalleen kasautumalla ja miljoonia kertoja mutatoitumalla ja hiirelle sopimattomien osasten poiskarsimisella tapahtunut miljardeista mutaatiotartunnoista ne hyödylliset valitsemalla kehittynyt lopputulos,eli labrahiiremme. Ja norsumme ja valaamme ja kirahvimme ja hämähäkkimme ja heinänkortemme.
Uskokoon sokea-sattuma-luonnonvalintaan älykkäänä mieltään muuttavana rakentajana ken tahtoo, minä en.
"Niin Hole, eikö se olekin ihmeelistä että niin pian kuin solut päättivät alkaa elää symbioosissa niin syntyi kastijakoja ja jyrkkää erarvoisuutta solujen kesken."
Tästä kertoo klassikkoteos "Geenin itsekkyys". Suosittelen tutustumaan.
"loppuviesti"
http://www.youtube.com/watch?v=5GgflscOmW8
Geenin itsekkyys ei ole synkronissa evoluutioteorian kanssa sillä mitä itsekästä etua saa uhrautujageeni?
Onko jonkun eliölajin geenikokonaisuus joku ajatteleva kokonaisuus joka on valmis tietoisesti uhraamaan osan itsestään kuin sisilisko häntänsä selviytyäkseen elossa ryhmänä?
Mitenkään muuten tätä uhrausmentaliteettia ei voi selittää.
Ai niin, sokean sattuman miljardivuotiset oikuthan rakentavat ihan mitä tahansa evokkien mielikuvituksessa.
"Geenin itsekkyys ei ole synkronissa evoluutioteorian kanssa sillä mitä itsekästä etua saa uhrautujageeni?"
Kerooppa lisää "uhrautujageenistä"? Perustuuko se samaan lähteeseen kuin taannoinen neurologian mullistava tietosi kurkunpäähermon itsenäisestä kyvystä prosessoida muualta elimistöstä saatavaa informaatiota?
"Onko jonkun eliölajin geenikokonaisuus joku ajatteleva kokonaisuus joka on valmis tietoisesti uhraamaan osan itsestään kuin sisilisko häntänsä selviytyäkseen elossa ryhmänä?"
Kerro nyt viimein miten tuo eliön "geenikokonaisuus" eroaa yhden yksittäisen solun geeneistä?
Epäjumalalle. Tuo uhrautujageenin sijainti on tietysti tuon uhrautujasolun nahan sisäpuolella oleva alien joka saa solun, ja samalla sen sisältämän geenimateriaalin tuhoutumaan serkkunsa hyvivointia edistääkseen.
Taitaa olla niin että oppimattomille ei tule koskaan puhutuksi tarpeeksi yksikertaisesti.
Avaus on möttösiinin ja puujalkavitsin risteytys, jossa jälkimmäisen geenit selvästi dominoivat. Siihen ne olivat geeniparlamenttinsa istunnossa päättäneet vakaasti pyrkiä.
Kaskas. Menivätpäs ne jauhot suuhun tieteenharrastajallakin ja kunnon perusevokin tavoin hänkin heittäytyi tietämyksen loputtua herjanheittopuolelle. Heh heh kun on somaa.
Tieteenharrastajan kunniaksi on sanottava että hän edes yritti vähän pullikoida vastaan muiden pysyessä pääsääntöisesti viisaasti hiljaa.
Somaa on se miten sinä jyr keskityt nykyään vain taputtelemaan itseäsi selkään ennen kuin olet ehtinyt yhtäkään argumentintapaista suoltaa
Veikkaanpa, että tieteenharrastajaa vaivaa myötähäpeä eikä hän siksi viitsi lytätä viestiäsi sen ansaitsemalla tavalla.
No ei sentään. Ehdinhän tuossa äsken jo nähdä saman saikkarin inhimillistävän borreliaviruksiakin, niin miksei siis soluja. Tuntui vain, että moisen luupäisyyden edessä voi välillä heittää läsksikin:
"Sen vielä ymmärtäisi että soluja kuolee ja sen että yksittäisillä soluilla voipi olla ihan kivaa olla osa hiirtä, paitsi että kynsisolulla elämä on tosi lyhyt ja epäilen että kukaan ei vapaaehtoisesti kuolleeksi toisia soluja hyödyntäväksi sarveisaineeksi."
Ja kuten näkyy, en tosiaankaan aloittanut.
Tämä avaus on näkökulmakysymys joka osoittaa evoluutioteorian järjettömyyden ja räikeän ristiriitaisuuden itsensä kanssa.
Yksi- vai monisoluinen? Molempia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Dictyostelium
Monisoluisuuden alkuperästä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Multicellular_organism