eli, tahtoisin ihmisten yrittävän ymmärtää tämän
kirjoituksen, jonka kohta yritän saada tähän
sellaiseksi tekstin pätkäksi.
sinä, joka aloitat tätä lukemaan, haluan ensin
esittää kysymyksen, jota voit pohtia hiljaa
mielessäsi. toivon todella, että olet löytänyt
vastauksen, ennen kun luet eteenpäin.
kysymys kuuluu: mitä ikä merkitsee?
tahdon nyt ilmaista oman mielipiteeni asiasta, en
tietenkään väitä sitä oikeaksi, mutta jokainen
voisi omalla tahollaan tutkiskella sitä
mielessään.
eli, nykyaikana, tunnen huomaavani, kuinka iän
merkitys kasvaa. ainakin 50% asioista, mitä tällä
pallolla voi tehdä, ovat riippuvaisia numerosta,
numerosta- joka ilmaisee vain sen, kuinka kauan
tämä tietty ihminen on tämän pallon päällä
tallannut. jos sanon numeron 15, ja kerron sen
tarkoittavan ikää, voi kommentteja olla
monenlaisia. myös monenlaisia ajatuksia herää. en
halua yleistää, mutta usein tulee vastaan sen
kaltaisia tapauksia, kun ihminen, jolle tämä
numero lausutaan iän merkkinä, saa ensimmäisen
muistikuvan jostakin toisesta, saman ikäisestä
ihmisestä. tarkoitan näin: "hmm, tunnen yhden 15-
vuotiaan. en erottaisi häntä kymmenvuotiaasta,
ellen tietäisi. eli tämä 15 vuotiaiden ikäluokka,
on tämänlaista, keskustelen siis tälläkin
hetkellä lapsen kanssa."
toisilla taas saattaa tulla tämän
kaltaista: "kaikki alle 18- vuotiaat kersat,
kymmeneltä nukkumaan."
tällä ajan takaa sitä, että kuinka nuori enään
uskaltaa kertoa todellista ikäänsä, yrittäessään
keskustella jonkun- kenties "vanhemman"- ihmisen
kanssa, jostakin muusta, kuin esim. "miten koulu
onkaan viime aikoina sujunut, millaisia koulu
arvosanoja tämä on kenties saanut."
miten nuori voi enää millään tavalla yrittää
ilmaista ajatuksiaan, jos hänet ajatellaan
lapseksi. se on aivan sama, miten tämä nuori
yrittää näyttää, että kyllä hänelläkin saattaisi
olla sen verran älyä ja ymmärrystä, että hänkin
osaisi keskustella, kun iän takia asiallisetkin
kommentit ajatellaan vain lapsen "höpinäksi".
onko oikein, että nuoren sanaan ei luoteta, eikä
sitä punnita samassa vaa-assa, ns. "aikuisten"
sanojen kanssa.
tätä olen jo hiukan ehtinyt pohtia.
mietin myös sitä, että miksi monet ajattelevat,
ettei nuori ihminen osaa rakastaa, seurustella
tai pitää huolta itsestään ja omista asioistaan.
jos aivan suoraan puhun, niin voin kyllä myöntää,
että tämä kaikki on tietenkin yksilöllistä.
jokainen ei välttämättä ole tarpeeksi kypsä,
vielä "aikuisenakaan". mutta miksi, kaikki
luokitellaan samaan lohkoon? kysyn vain, miksi.
voinen vielä sanoa sen, että itse olen 15-
vuotias, naisenalku. seurustelen 23- vuotiaan
miehen kanssa, eikä meillä ole koskaan ollut
ongelmaa iän kanssa, sillä hän ymmärtää varsin
hyvin sen, mihin ikäni minua rajoittaa ja myös
meitä. ehkäpä, tia siis oikeastaan tiedän, että
monet vieroksuvat tämän kaltaista ikäeroa, mutta
en välitä siitä. tahdon vain, että ihmiset
oppisivat ymmärtämään, että jopa nuori, voi osata
rakastaa.
vielä korostaen sitä, että minusta ei kukaan ole
ollut "huolehtimassa" enään vuosiin, joten olen
ehkä jo hieman itsenäistynyt ja joutunut
ajattelemaan omilla aivoillani. joten, jos joku
nyt aikoisi minulle jotain tulla kommentoimaan
iästäni, voin aina kertoa hänelle mielipiteeni
asiasta, sen jälkeen hän voinee vetää hieman
oikean kaltaisemman mielipiteen.
mutta tietenkään kukaan ei ole täydellinen, eikä
oikeastaan koko sanalla ole määritelmää, mitä
tarkoittaakaan täydellinen. ei mitään, se on vain
vastakkainen äärimuoto, yhtä määrittämättömälle
sanalla, kuin "epätäydellisin".
haluan vielä ihan lopuksi korostaa, etten ole
ainakaan tarkoituksella yleistänyt mielipiteitä.
nehän ovat jokaisella henkilökohtaiset. eivätkö
olekin? mitä sanot sinä, joka juuri kuulit minun
mielipiteeni?
kirjoituksen, jonka kohta yritän saada tähän
sellaiseksi tekstin pätkäksi.
sinä, joka aloitat tätä lukemaan, haluan ensin
esittää kysymyksen, jota voit pohtia hiljaa
mielessäsi. toivon todella, että olet löytänyt
vastauksen, ennen kun luet eteenpäin.
kysymys kuuluu: mitä ikä merkitsee?
tahdon nyt ilmaista oman mielipiteeni asiasta, en
tietenkään väitä sitä oikeaksi, mutta jokainen
voisi omalla tahollaan tutkiskella sitä
mielessään.
eli, nykyaikana, tunnen huomaavani, kuinka iän
merkitys kasvaa. ainakin 50% asioista, mitä tällä
pallolla voi tehdä, ovat riippuvaisia numerosta,
numerosta- joka ilmaisee vain sen, kuinka kauan
tämä tietty ihminen on tämän pallon päällä
tallannut. jos sanon numeron 15, ja kerron sen
tarkoittavan ikää, voi kommentteja olla
monenlaisia. myös monenlaisia ajatuksia herää. en
halua yleistää, mutta usein tulee vastaan sen
kaltaisia tapauksia, kun ihminen, jolle tämä
numero lausutaan iän merkkinä, saa ensimmäisen
muistikuvan jostakin toisesta, saman ikäisestä
ihmisestä. tarkoitan näin: "hmm, tunnen yhden 15-
vuotiaan. en erottaisi häntä kymmenvuotiaasta,
ellen tietäisi. eli tämä 15 vuotiaiden ikäluokka,
on tämänlaista, keskustelen siis tälläkin
hetkellä lapsen kanssa."
toisilla taas saattaa tulla tämän
kaltaista: "kaikki alle 18- vuotiaat kersat,
kymmeneltä nukkumaan."
tällä ajan takaa sitä, että kuinka nuori enään
uskaltaa kertoa todellista ikäänsä, yrittäessään
keskustella jonkun- kenties "vanhemman"- ihmisen
kanssa, jostakin muusta, kuin esim. "miten koulu
onkaan viime aikoina sujunut, millaisia koulu
arvosanoja tämä on kenties saanut."
miten nuori voi enää millään tavalla yrittää
ilmaista ajatuksiaan, jos hänet ajatellaan
lapseksi. se on aivan sama, miten tämä nuori
yrittää näyttää, että kyllä hänelläkin saattaisi
olla sen verran älyä ja ymmärrystä, että hänkin
osaisi keskustella, kun iän takia asiallisetkin
kommentit ajatellaan vain lapsen "höpinäksi".
onko oikein, että nuoren sanaan ei luoteta, eikä
sitä punnita samassa vaa-assa, ns. "aikuisten"
sanojen kanssa.
tätä olen jo hiukan ehtinyt pohtia.
mietin myös sitä, että miksi monet ajattelevat,
ettei nuori ihminen osaa rakastaa, seurustella
tai pitää huolta itsestään ja omista asioistaan.
jos aivan suoraan puhun, niin voin kyllä myöntää,
että tämä kaikki on tietenkin yksilöllistä.
jokainen ei välttämättä ole tarpeeksi kypsä,
vielä "aikuisenakaan". mutta miksi, kaikki
luokitellaan samaan lohkoon? kysyn vain, miksi.
voinen vielä sanoa sen, että itse olen 15-
vuotias, naisenalku. seurustelen 23- vuotiaan
miehen kanssa, eikä meillä ole koskaan ollut
ongelmaa iän kanssa, sillä hän ymmärtää varsin
hyvin sen, mihin ikäni minua rajoittaa ja myös
meitä. ehkäpä, tia siis oikeastaan tiedän, että
monet vieroksuvat tämän kaltaista ikäeroa, mutta
en välitä siitä. tahdon vain, että ihmiset
oppisivat ymmärtämään, että jopa nuori, voi osata
rakastaa.
vielä korostaen sitä, että minusta ei kukaan ole
ollut "huolehtimassa" enään vuosiin, joten olen
ehkä jo hieman itsenäistynyt ja joutunut
ajattelemaan omilla aivoillani. joten, jos joku
nyt aikoisi minulle jotain tulla kommentoimaan
iästäni, voin aina kertoa hänelle mielipiteeni
asiasta, sen jälkeen hän voinee vetää hieman
oikean kaltaisemman mielipiteen.
mutta tietenkään kukaan ei ole täydellinen, eikä
oikeastaan koko sanalla ole määritelmää, mitä
tarkoittaakaan täydellinen. ei mitään, se on vain
vastakkainen äärimuoto, yhtä määrittämättömälle
sanalla, kuin "epätäydellisin".
haluan vielä ihan lopuksi korostaa, etten ole
ainakaan tarkoituksella yleistänyt mielipiteitä.
nehän ovat jokaisella henkilökohtaiset. eivätkö
olekin? mitä sanot sinä, joka juuri kuulit minun
mielipiteeni?
Vastaukset 10
Vanhimmat
niiku sanotaan etää iällä ei oo väliä jos
molemmat rakastaa toisiasa.joo no ei mul oo iäl
nii paljoo välii.
Lapsenkengät voivat joskus olla tosi raskaat.
Ei, älä nyt käsitä minua väärin. Tarkoitukseni ei
ole aloittaa -liian nuori- löpinää, vaan Kyllä,
minä ymmärrän. Meitä on todella moneksi.
On kauheaa luokitella ihmisiä johonkin tiettyyn
ikäryhmään pelkästään numeroiden perusteella,
mutta mikä olisi sitten parempi keino?
Jos kaikki 15v. saisivat itse päättää kuuluakko
lapsiin vai aikuisiin, minkä luulisit olevan
tulos? Kuinkamoni menisi baariin vetämään kännit?
Mielestäni sääntö voisi olla esim. Itsenäisesti
ilman vanhempia asuvat, töissäkäyvät.
ja sitten se toinen ryhmä, eli lapset jotka
asuvat vielä Äidin ja Isin tykönä.
Itselläni (olen 23v.) on miespuolinen ystävä (23)
joka ei ole muuttunut sitten 15v. ajoista
mihinkään. Baarissa rähinöi, juo liikaa, ja
loukkaa itseään milloin kaatumalla asfalttiin,
millon ajaa autoa kännissä... Ja asuu Äitinsä
tykönä. Mielelläni antaisin tälle kaverille
muutaman vuoden lisää aikaa kasvaa aikuiseksi,
vaan kun lain mukaan hän on jo ollut 5vuotta
sellainen =).
Eli mitä tarkoitin tällä, elämä on epäreilua, tai
sitten ei. Ehkäpä sinä 23 täyttäessäsi ajattelet
olleesi 15v. ihan "lapsi vielä", tai sitten et.
Joka tapauksessa ikä on tarkoitettu suojelemaan
sinua kaikelta pahalta ja tyhmyyksiltä, onnistuu
se siinä sitten tai ei, se on sinusta kiinni.
Koita jaksaa, ja ole onnellinen rakkaastasi.
Kyllä ne vuodet siitä vielä vierivät sinullekkin.
Minä itse olin 15v juuri sellainen kakara, että
rajoitukset ym olivat minulle vain eduksi. En
olisi välttämättä tässä, jos silloin olisin
saanut tehdä mitä vaan.
Tottakai ihmiset assosioivat jonkun ikaiset
tietynlaiseksi. Mutta se tapahtuu tahdosta
riippumatta. Miksi sinulle on niin tarkeaa, mita
ihmiset sinusta ajattelevat. Se mika tulee ikaasi
ja mahdollisuuksiisi tehda asioita, niin se on
valitettavaa, mutta varmasti paras vaihtoehto
kuitenkin. Milla tavalla luulet, etta olisi
helpompaa saadella, minkaikaisena saa ajaa auto,
minka ikaisena saa juoda viinaa jne. kuin ian
perusteella? Tottakai ihmiset kehittyvat eri
tahtiin, mutta jotenkin lakeja on saadettava
kuitenkin. Tama tapa on todettu melko toimivaksi
ja helpoksi toteuttaa ja siksi sita kaytetaan.
kaikille, jotka oletta antaneet oman
mielipiteenne.
eli siis, haluan edelleen korostaa sitä, etten
ole tarkoituksella yleistänyt, eli totta on kyllä
se, että välttämättä jokainen 15- vuotias nuori
ei osaa huolehtia itsestään tarpeellisella
tavalla.
tahdon myös vielä pahoitella sitä, että olen
ilmaissut iän merkitystä koskevia asioita, vain
nuoren kannalta. ehkä joku minua, hieman elämää
nähneempi, voisi ilmaista asian myös
hieman "vanhemman" ihmisen kannalta.
pyytänen vielä anteeksi, jos tekstini mahdolliset
yleistykset, ovat loukanneet jollain tavalla. en
ehkä osannut ilmaista ajatuksiani tarpeellisen
yksilöllisyyttä korostaen.
.. oon sun kans samaa mieltä. tosin itse olen
tilanteessa että olen 14 vuotias ja olen
seurustellut viim. vuoden 24w. miehen kanssa.
olemme tietysti joissain asioissa hiukan eri
mieltä. mullakin on kuitenkin koulu kesken ja
tämä mies käy töissä...
Luulen, ettet tarkoittanut kypsyydellä niinkään
sitä, että saa käydä baareissa ja ajaa autoa tms,
vaan lähinnä henkistä ajattelun tasoa. Se voi
mielestäni olla monella 15- vuotiaalla
huomattavasti kypsempi ja aikuismaisempi kuin
täysi-ikäisillä. Itsestäni voin ainakin sanoa,
että olin 15- vuotiaana huomattavasti
filosofisempi ja luovempi kuin nyt 24- vuotiaana.
Ja se on harmi. Toisaalta, elämäni on nyt paljon
helpompaa kuin nuorempana. Tietyllä tavalla
ajattelin silloin paljon monialaisemmin ja
syvemmin kuin nyt. Sekin on totta, että
elämänkulku ja tapahtumat ovat varmasti
vaikuttaneet kypsyyteesi ja ajattelutapaasi. Jos
vanhemmat ihmiset suhtautuvat sinuun
pilkallisesti ja eivät arvosta mielipiteitäsi, se
johtuu ehkä siitäkin, että he voivat kadehtia
nuoruuttasi. He voivat luulla, että sinulla on
kaikki vaikeat päätökset vielä tekemättä, eikä
sinulla (muka) voi olla yhtä vaikeita huolia kuin
heillä. Ihmisen kypsyys riippuu paljon
kokemuksista, mitä hänellä on ollut, ja jos
tuntemasi aikuiset tuntevat vain "hemmoteltuja"
nuoria, jotka eivät ajattele muuta kuin uusimpia
merkkivaatteita tai seuraavaa viikonloppua, niin
eivät he varmaan ymmärrä, että et ole
samanlainen. Toivottavasti jaksat pohtia kaikkia
muitakin elämän kiemuroita ennen kuin sinusta
tulee elämään kyllästynyt keski-ikäinen(!?)
Ikähän on vain yksi mittari jolla mitataan
ihmisen ikää, niin fyysistä kuin henkistä. Se on
helppo mittari asettaa, koska "mittaustuloksen"
voi katsoa Kela-kortista tms.
Ihminenhän kehittyy vanhetessaan, toisilla ensin
fyysiset ominaisuudet kun taas toisilla henkiset.
Se, että toiset 15vee ovat kypsempiä kuin toiset
johtuu omasta mielestäni murkkuiästä. Murkku-
vaihe on kuitenkin se vaihe, missä aikuistuminen
tapahtuu. Toisilla se tapahtuu vaan hitaammin
kuin toisilla.
Tai vatsaavasti, millainen on aikuinen ?? Onko se
20 perheellinen työssäkäyvä ihminen vai voiko
20 sinkkuelämässä viihtyvä baarikärpänen olla
aikuinen ?? Voiko 15vee olla aikuinen ??
Yleisen mittariston mukaan 18 on aikuinen (eli
lain puitteissa).
puhut, hyvä keskustelun aloittaja. Minun ja
mieheni välissä on 34 vuoden ikäero. Meitä se ei
haittaa, mutta muita ihmisiä kylläkin. Ja en, en
hae hänestä isää tai huoltajaa, sellainen (ja
hyvä onkin) minulla on omasta takaa. Jos mieheni
tytöttelisi minua, tai suhtautuisi minuun
vähättelevästi ikäni takia, häipyisin saman tien.
Se olen pikemminkin minä, joka pistän hänet
hiljaiseksi mielipiteilläni. Hän taas tuo
kokemuksensa kautta varmuuttaa tähän maailmaan,
jossa jokaisella näyttää olevan vain tarve naida
niin montaa kaksijalkaista kuin ehtii.
Hyviä pohdintoja mutta kyllä se lasten kohdalla
menee niin että vanhemmat sanovat koska on mentävä
nukkumaan. Mistä lapsi tietää mikä on se oikea
aika jos kukaan ei kerro ? Oletko muuten varma
että ikäsi puolesta selviät kovasta maailmasta.
Ai niin sullahan on desavuu ja tiedät miten kaikki
hoituu , hoidetaan. Näistä nuorten
tietäväisyyksistä ja vanhempien ohjaamattomuudesta
saa lukea joka päivä lehdistä.
Aatteleppa kohdallesi että poikakaveri tuuppaa
sut tiineeksi, mitä teet kun jäbä sanoo että moro.
Nuoret ehkä ovat malttamattomia ja luulevat
eivätkä niinkään tiedä tai ole kokemusta.
Yleensä kyllä siperia opettaa mut se sattuu !
Aivan mahtava mielipide teksti! En voi sanoa että
harvoin kuulee 15-vuotiaalta noin kypsiä
mielipiteitä, sillä olen samaa mieltä kanssasi
tästä ikä kysymyksestä! Olen itsekin
vasta "pieni" tai "nuori" miten sen nyt tahtoo
ilmaista (20v.), mutta olen ollut niin paljon
tekemisissä lasten ja nuorten kanssa, että tiedän
mitä ajattelen!
Lapsi on hellyyttävä sana, joka saa ajattelemaan
lapsia - alle 10 vuotiaita. Sitten välissä on se
kummallinen joukkio 11-13-vuotiaita, jotka
loukkaantuvat seuraavasta, mutta ovat kuitenkin
vasta lapsia! Oikeastaan osan 13-vuotiaista voisi
kyllä jo luokitella seuraavaan ryhmään joka jakaa
13-15-vuotiaat varhaisnuoriin. 15-18-vuotiaat
ovat nuoria. 18-25-vuotiaat puolestaan nuoria
aikuisia ja varsinaisen aikuisuuden jälkeen tulee
vanhuus, jonka määrittelemiseen saatan tarvita
hieman apua...
Samoin kuin varhaisnuorten ja nuorten välinen
raja on vaikeasti vedettävissä, kuten edellisistä
mielipiteistä on luettavissa, on myös aikuisuuden
ja vanhuuden rajapyykki hieman hämärä. Mitä
oikeastaan on vanhuus?!? En sanoisi että 75-
vuotias mammani on vanhus, vai voiko lenkkeilevä
perunamaan kuokkija, mieleltään täysin virkeä
ihminen olla vanhus? Onko vanhuus ja vanhus sama
asia? Haluaako aikuinen tulla vanhukseksi vai
olla ikuisesti aikuiseksi luokiteltava? Onko
aikuinen se työikäinen vai jatkuuko aikuisen
määritelmä hamaan numerosarjojen nousuun?
Kun varhaisnuori odottaa kipeästi että häntä
alettaisiin kutsumaan nuoreksi, jopa nuoreksi
aikuiseksi odottaako työikäinen aikuinen, että
häntä alettaisiin kutsua vanhukseksi? Ja vanhus
mitä hän sitten odottaa? Minäpä kerron..
Vanhus odottaa että joku muistaisi häntäkin. Kun
hän makaa sairaalan vuodeosastolla tai on
vanhainkodissa, hän odottaa että joku kävisi
katsomassa häntä. Useimmiten hän odottaa
lastenlapsiaan kaikkein innokkaammin. Lasten
lapsia... Niin, taas se tuli eteen, LAPSIA!
Kammottava ajatuskin että juuri MINÄ olisin vielä
35-vuotiaanakin se lapsi, vai...???
Hyvät ihmiset ymmärtäkää toki, ettei ketään voida
lokeroida! Ei ihmisiä voida jaotella iän mukaan
oikeastaan minkäänlaisiin karsinoihin,
vanhemmilla ihmisillä on vain suojeluvaisto
nuorempiaan kohtaan. Kaikki varmasti ymmärtävät,
että oma jälkikasvu on aina äidille ja isäle se
rakas lapsi. Ei kukaan halua että se lapsi kasvaa
aikuiseksi liian nopeasti; hyvät 15-vuotiaat
antakaa vanhemmillenne aikaa tottua siihen, että
heidän pienensä on aikuisuuden kynnyksellä! Se
pelottaa monia vanhempia, varsinkin kun he
tietävät millaisia he itse ovat nuorempana olleet
ja mitä kaikkea ovat saaneet päähänsä!
Jos olette sitä mieltä, että teitä (15v.)
kohdellaan lapsina, niin miksi rippikouluikä on
juuri 15v.? Rippikouluun pääsy on osoitus siitä,
että 15-vuotias on kyllin kypsä ymmärtämään ja
pohtimaan tikkua suurempia asioita. Tiesittekö,
että rippikoulu ei ole automaattiputki, josta
sisään astuneet aina konfirmoidaan?! Rippikoulu
on tietynlainen kypsyystesti, jonka voi
lahjakkaasti myös mokata lapsellisella
käytöksellä. Konfirmaatioonkaan ei ole pakko
osallistua, vaikka rippikoulun kävisikin, siitä
nuori saa päättää itse. Vanhemmat voivat
tietenkin jotakin suositella, mutta viimekädessä
vastuu on nuorella! Kirkon mukaan ihminen on
täysi-ikäinen siis jo 15-vuotiaana,
siinämielessä, että on kyllin kypsä tekemään omat
päätöksensä. Muistakaa silti AINA KUNNIOITTAA
isäänne ja äitiänne!
- Nyt älkää toki ymmärtäkö minua väärin, en
pakkosyötä teille mitään uskonnollista,
kerronpahan vain faktoja.
Nuoruus kunniaan - vanhana sitä kuitenkin kaipaa
nuoruuttaan!