Yritin eräässä luterilaisessa seurassa keskustella Raamatun valossa pahoista hengistä yms. Pohjana keskustelulle oli tunnetun kristityn kirjailijan kirjoitus. Eräs naisihminen kiiruhti heti sanomaan "pysytään Jeesuksessa, se on tärkeintä." Mieshenkilö puolestaan suhtautui avoimemmin. Nainen kiirehti heti vaihtamaan puheenaihetta. Näin on käynyt ennenkin. Pelkäävätkö luterilaiset naiset puhua mitään mitä papit eivät kirkossa ja seuroissa saarnaa tai mainitse? Vai pelkäävätkö lankeavansa heti pois uskosta? Kaikki mikä viittaa Pyhän Hengen toimintaan, henkimaailmaan tai Ilmestyskirjan tapahtumiin, pelottaa luterilaisia naisia kun taas katolisessa ja ortodoksikirkossakin keskustelu on avointa. Samoin kuin on herätysliikkeissä.
Eihän tarvitse heti olla lankeamassa harhapoluille jos keskustelee näistä aiheista! Olen itse vanhempi nainen.
Eihän tarvitse heti olla lankeamassa harhapoluille jos keskustelee näistä aiheista! Olen itse vanhempi nainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oman kokemukseni mukaan usein ne uskovat, jotka eivät halua puhua henkivalloista jne, pelkäävät vastustajaa, siis sitä toista. Joka ei ole päässyt vapaaksi totuudessa, Jeesuksessa Kristuksessa, pelkää. Silloin ne asiat yritetään vaikenemalla saada katoamaan. Ettei mitään sellaista ole olemassakaan. Henkimaailma on kuitenkin yhtä todellinen kuin se jonka näemme ihmimillisin silmin. On tärkeää tuntea se, joka meitä vastustaa, että voimme välttää ja voittaa sen tuhannet erilaiset metkut ja valheet.
Tuo neuvo, pysytään Kristuksessa, on myöskin toistaalta hyvin tärkeä. Väärä keskittyminen henkivaltoihin, pahoihin henkiin jne on epätervettä ja sitoo uskovaa ihmistä.
Miten te luterilaiset voitte hyväksyä sellaiset asiat, mitä Raamattu selvästi kieltää? Esim. lapsikaste, naispappeus, homo- ja lesbopapit, avoliitossa elävät papit, eronneet papit, juopot papit, seurakunnan jäsenten eläminen synnissä eli ei-uskovaiset seurakuntalaiset jne. Onhan selvää, että kun lapsikasteessa liitetään seurakunnan jäseneksi, niin silloin yli 98 % seurakunnan jäsenistä on ei-uskovaisia. Raamatussa taas opetetaan, että synnissä elävä ja katumaton seurakunnan jäsen pitää erottaa! Valtionkirkolla se ei voi toimia, sillä sille kirkollisverona tuleva raha on paljon tärkeämpi kuin Raamattu ja Jumalan käskyt. Miten teidän omatuntonne kestää tämän, kun kuitenkin Raamattu kehoittaa kaikkia uskovia pysymään erossa vääristä opettajista eli papeista ja synnissä elävistä seurakunnan jäsenistä? Ja jos siis seurakuntaa johdetaan Jumalan sanan vastaisesti, niin silloin sellaisesta seurakunnasta pitää lähteä pois, pelkkä paheksunta ja mutina ei riitä!
Miksi helluntailais-karismaattisisissa seurakunnissa sitten on uusintakaste (Raamatussa on vain yksi kaste), naispastorit (useilla paikkakunnilla), eronneita ja aviorikoksen tehneitä pastoreita, juoppoja pastoreita (viimeksi Oulun tapaus), pedofiliasta tuomittuja pastoreita.
Miksi helluntailais-karismaattisissa seurakunnissa on hyväksytty seurakunnan jäsenten syntielämä (avoliitot, alkoholin käyttö jne..) eli ei-uskovaiset seurakuntalaiset.
Kun Raamatussa kerran opetetaan että synnissä elävä ja katumaton seurakunnan jäsen pitää erottaa, miksi helluntailais-karismaattiset seurakunnat eivät tee näin?
Raamatussa kehotetaan uskovia pysymään erossa vääristä opettajista. Juuri helluntailais-karismaattiset seurakunnat tuovat maahamme näitä harhaopettajia.
Kun helluntailais-karsismaattiset seurakunnat näin toimivat Jumalan sanan vastaisesti, tulee seurakunnasta lähteä pois.
Vain henkisesti sairas ihminen uskoo jumalaan.
Totuus valkenee meille kaikille viimeisenä päivänä. Uskossa elävät tietävät sen jo tässä maailmassa eläessään. Kannattaako odottaa sinne asti? Perehdy asiaan, ennenkuin tuomitsee muut.
Jokainen päivä voi olla viimeinen. Kukaan ihminen ei elä ikuisesti täällä. Oletko ajatellut minne menet viimeisenä päivänä?
Aloittajalle sanoisin että monilla ihmisillä, varsinkin "tapakristityillä" tuntuu olevan vaikea keskustella henkimaailman asioista. Arvelisin tämän johtuvan siitä, että ei ole aiheesta aikaisempaa kokemuspohjaa tai henkilö ei ole aihetta edes ajatellut. Monesti ottavat kuuntelijan roolin, mutta eivät atiivisesti osallistu keskusteluun. Joillekin asioista keskustelu menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle: Ei haluta käsitellä yliluonnollisia asioita, koska ne voivat herättää ahdistusta.