Karl Ove Knausgård Taisteluni I (ensimmäinen osa)
No tässä on kirja, jossa selkiää hyvinkin, että miten kirjailija syntyy. Millaisista mielen- sun muun maisemista ne oikein sikiävät.
Juu.
Sellaisen kuvan minä olen aiemminkin ajatellut, että kolkonpuoleinen lapsuus vahvatahtoisen eksyksissä olevan isän varjoissa. Sellaisia ne suurimmaksi osaksi ovat. Lähes. Sellaisista lähtökohdista jaksaa sitten jankata sitä olemista ja tihrustaa eri kanteilta toisillekin kerrottavaksi. Jankata ja toistamalla toistaa.
Kuinka vaikeeta se olo ja elo milloin mitenkin ottaen onkin. Ja tämänsorttiset kirjailijathan vetäisevät sitten aina sinne tekstiensä lippusalkoon milloin mitäkin kirjallista krääsää. Luetteloidaan niitä omia esikuvia ja läntätään ne sukulaiset nippuun tukevasti omiin lokeroihinsa.
Jotenkin tämän Knausgårdin ekan osan luettuani olen vakavasti sillä mielellä, että nyt riitti tämä porskutus. Ei jaksa toista osaa, kolmatta, neljättä, viidettä, kuudetta......... ei ei ei.
Vaan oletteko Te jaksaneet niitä kahlata kuinka pitkälle?
No tässä on kirja, jossa selkiää hyvinkin, että miten kirjailija syntyy. Millaisista mielen- sun muun maisemista ne oikein sikiävät.
Juu.
Sellaisen kuvan minä olen aiemminkin ajatellut, että kolkonpuoleinen lapsuus vahvatahtoisen eksyksissä olevan isän varjoissa. Sellaisia ne suurimmaksi osaksi ovat. Lähes. Sellaisista lähtökohdista jaksaa sitten jankata sitä olemista ja tihrustaa eri kanteilta toisillekin kerrottavaksi. Jankata ja toistamalla toistaa.
Kuinka vaikeeta se olo ja elo milloin mitenkin ottaen onkin. Ja tämänsorttiset kirjailijathan vetäisevät sitten aina sinne tekstiensä lippusalkoon milloin mitäkin kirjallista krääsää. Luetteloidaan niitä omia esikuvia ja läntätään ne sukulaiset nippuun tukevasti omiin lokeroihinsa.
Jotenkin tämän Knausgårdin ekan osan luettuani olen vakavasti sillä mielellä, että nyt riitti tämä porskutus. Ei jaksa toista osaa, kolmatta, neljättä, viidettä, kuudetta......... ei ei ei.
Vaan oletteko Te jaksaneet niitä kahlata kuinka pitkälle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varasin teoksen kirjastosta luettuani Suomen Kuvalehdestä kehuvan arvostelun. Taisin parikymmentä sivua lukea.
"Meren maun maistaa yhdestä siemauksesta."
Alexandr Solzhenitsyn
...... meren makuja, juu mulle se Välimeri on ollut jotenkin niin merkityksellinen tällä elämän taipaleellani, että oksat pois !
ja olisi kiva tietty, jos joku nyt jo kertoisi, että on lukenut joka ikisen
Knausgårdin taisteluosan, kuusihan niitä on yhteensä.
Että nyt vasta näin vähän saanut tämäkin kirja-arvosteluni huomiota,
kiitos Sologdin,
tarkasti luen aina Teidän kirjoituksianne näillä kirjallisuussivustoilla.
Miten muistelen, että aika ärhäköitäkin ovat.
Hauskaa !
Kirja-arvostelusi ovat myös mielestani kautta linjan olleet kiintoisia; kiitos!
"Taisteluni, kolmas kirja" ja tässäoma arvioni siitä: Viiltävän pilkuntarkkaa analyysia. Kerronta nakuttaa armottomasti eteenpäin kuin Mummin sik-sak-Singer. Kuvatessaan lapsuuttaan, sen ajattoman ajan kesiä ja päiviä, hiekantuoksuisia jalkapallopelejä, äitiä, isää ja veljeään, kimurantteja perhesuhteita, (vaan onkos niitä ylipäitänsä muunlaisiakin?) ja Ruususen unesta heräävää seksuaalisuutta sekä eksaktilla pieteetillä kaiken sisälleen sulkevaa luontoa heinänkorren tarkkudella kirjailija ei ole antanut itselleen mitään armoa eikä sallinut oikopolkuja.
On helppo oivaltaa, kuinka paljon hikeä, verta ja kyyneleitä on puserrettu ennen vihoviimeisen pisteen painallusta. Lukeminen poikii myös hyvinkin omakohtaisia assosiaatioita; hyvä niin. Kirjan tekstin takana on eittämättä Ihminen, kunnioitettava itsensä avaaminen ja likoonlaitto, jopa siinä määrin, että lukeminen aiheuttaa ajoittain hivenen vaivaantuneen tirkistelijämisen tunnetilan, mutta samalla vetää hiljaiseksi!
No nyt on kolme osaa luettu, ja syvimmin näistä kolmesta kappasi mukaansa jotenkin kakkonen, tää kolmas ei niinkään.
Ja nyt sitte tarttee kait lukea seuraavat alkukielisinä tai ruåttiksi, vai onko enkuksi?
Siis milloin on kaikki suomennettuina, satutteko tietämään ?
Eihän näitä knausgåårdeja voi olla lukematta,
eihän ?
Ei voi olla lukematta, ei. Aloitin keskimmäisestä eli kakkosesta, joka oli tuolloin saatavilla. Osat 3 ja 1 olivat seuraavana ahmittavinani. Tykkäsin kaikista, mutta syvimmin minuunkin vaikutti kakkonen.
Odotan seuraavia hartaasti; olen melkein rakastunut Karl Oveen.
Nyt on lukusessa Kjell Westön Kangastus 38, jota luen hitaasti nautiskellen tietäen jääväni taas odottamaan uutta. Ei tällaisia opuksia tuosta vaan sutaista, vaan näissä on valtava taustatyö, kun pieteetillä rakennetaan kertomuksia.
Leena Lehtolaisen Rautakolmio jäi puoliväliin...