Luther-säätiö vihityttää oman pappinsa Ruotsissa
HEIKKI KAUHANEN, STT
Arkkipiispa Jukka Paarma on ymmällä tiedosta, jonka mukaan kenialainen luterilainen piispa vihkisi Ruotsissa suomalaismiehen papiksi Luther-säätiön palvelukseen. Säätiö on tullut tunnetuksi muun muassa naispappeutta vastustavista kannanotoistaan
- Tämä on jotain aivan ainutlaatuista ja outoa. Ensiksikin on jo epäselvää, millä oikeudella kenialainen piispa Walter Obare vihkii pappeja Ruotsissa. Lisäksi Ruotsin kirkko on ilmoittanut selkeästi, että jos tällainen vihkimys tapahtuu, se merkitsee skismaa eli erottautumista Ruotsin kirkosta, Paarma sanoo.
- Selvää kuitenkin on, ettei mahdollisesti vihittävä suomalaismies voi olla Ruotsin kirkon eikä Suomen kirkon pappi. Tuntuisi kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä, että tällainen pappi saisi tällaisen pappisvihkimyksen perusteella oikeuden toimia Suomen luterilaisessa kirkossa pappina.
Säätiön kohdalla arkkipiispa yhtyy Helsingin piispan Eero Huovisen äskettäin Kotimaa-lehdessä julkaistuun kannanottoon, jossa pallo oman kirkon perustamisesta heitettiin säätiölle ja sen jäsenille.
- Heidän pitää itse ratkaista, jatkavatko he kirkkomme piirissä sen pelisääntöihin ja säädöksiin sopeutuen, vai tekevätkö jonkun muun ratkaisun. Pallo on tässä suhteessa kokonaan heidän puolellaan, Paarma painottaa.
Luther-säätiö ei aio erota
Suomen Luther-säätiön dekaani Juhana Pohjola pitää arkkipiispa Jukka Paarman kannanottoja ristiriitaisena. Pohjolan mukaan asiasta on tehty suurempi ongelma kuin se oikeasti on.
- Millä tavalla me olemme uhka kirkolle? Haluaisimme toimia kaikessa rauhassa kirkon tunnustuksen mukaan. Tällainen arvostelu satuttaa. Paarma on aiemmin halunnut pitää kiinni jäsenistään ja kantanut huolta pappispulasta. Tähän taustaan nähden Paarman hänen kommenttinsa ovat ristiriitaisia. Eikö paimenen tulisi pitää kiinni lampaistaan eikä päästää eroon niistä.
Luther-säätiöllä ja sen jäsenillä ei Pohjolan mukaan ole aikomusta erota kirkosta, vaikka käytännössä se toimiikin itsenäisesti omien jumalanpalvelustensa kautta.
- He eivät voi erottaa meitä harhaoppisina, koska silloin he joutuisivat myöntämään, että kirkko on ollut harhaoppinen vuoteen 1986 saakka, jolloin naispappeus hyväksyttiin, Pohjola sanoo heittämällä ässän hihastaan.
Pohjola aikoo olla mukana, kun Kenian luterilaisen kirkon piispa Walter Obare vihkii Ruotsissa lokakuussa ruotsalaisia ja suomalaisia miehiä pappisvirkaan.
- Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, koska yksikään piispa ei suostu miespappien erillisvihkimyksiin. Vihittävistä papeista tulee ruotsalaisen Missionsprovinssin pappeja.
Pohjola ihmettelee, miksi heidän ei anneta toimia kirkon omissa tiloissa edes maksusta.
Kun Pohjolalta kysyy, hyväksyykö hän naispappeutta kannattavien piispojen kristillistä vakaumusta, suoraa vastausta ei tule.
- Arvostan heidän virkaansa. En ryhdy sanomaan tuomioita. Jumala tutkikoon heidän sydämensä.
Luther-säätiöllä on toimintaa monissa eteläisen Suomen suurissa kaupungeissa. Turussa järjestöllä ei ole toimintaa.
- Turku on jäänyt toistaiseksi pimentoon. Meillä on vain kaksi palkattua pastoria, mutta tarvetta jumalanpalvelusyhteisöille toki on.
HEIKKI KAUHANEN, STT
Arkkipiispa Jukka Paarma on ymmällä tiedosta, jonka mukaan kenialainen luterilainen piispa vihkisi Ruotsissa suomalaismiehen papiksi Luther-säätiön palvelukseen. Säätiö on tullut tunnetuksi muun muassa naispappeutta vastustavista kannanotoistaan
- Tämä on jotain aivan ainutlaatuista ja outoa. Ensiksikin on jo epäselvää, millä oikeudella kenialainen piispa Walter Obare vihkii pappeja Ruotsissa. Lisäksi Ruotsin kirkko on ilmoittanut selkeästi, että jos tällainen vihkimys tapahtuu, se merkitsee skismaa eli erottautumista Ruotsin kirkosta, Paarma sanoo.
- Selvää kuitenkin on, ettei mahdollisesti vihittävä suomalaismies voi olla Ruotsin kirkon eikä Suomen kirkon pappi. Tuntuisi kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä, että tällainen pappi saisi tällaisen pappisvihkimyksen perusteella oikeuden toimia Suomen luterilaisessa kirkossa pappina.
Säätiön kohdalla arkkipiispa yhtyy Helsingin piispan Eero Huovisen äskettäin Kotimaa-lehdessä julkaistuun kannanottoon, jossa pallo oman kirkon perustamisesta heitettiin säätiölle ja sen jäsenille.
- Heidän pitää itse ratkaista, jatkavatko he kirkkomme piirissä sen pelisääntöihin ja säädöksiin sopeutuen, vai tekevätkö jonkun muun ratkaisun. Pallo on tässä suhteessa kokonaan heidän puolellaan, Paarma painottaa.
Luther-säätiö ei aio erota
Suomen Luther-säätiön dekaani Juhana Pohjola pitää arkkipiispa Jukka Paarman kannanottoja ristiriitaisena. Pohjolan mukaan asiasta on tehty suurempi ongelma kuin se oikeasti on.
- Millä tavalla me olemme uhka kirkolle? Haluaisimme toimia kaikessa rauhassa kirkon tunnustuksen mukaan. Tällainen arvostelu satuttaa. Paarma on aiemmin halunnut pitää kiinni jäsenistään ja kantanut huolta pappispulasta. Tähän taustaan nähden Paarman hänen kommenttinsa ovat ristiriitaisia. Eikö paimenen tulisi pitää kiinni lampaistaan eikä päästää eroon niistä.
Luther-säätiöllä ja sen jäsenillä ei Pohjolan mukaan ole aikomusta erota kirkosta, vaikka käytännössä se toimiikin itsenäisesti omien jumalanpalvelustensa kautta.
- He eivät voi erottaa meitä harhaoppisina, koska silloin he joutuisivat myöntämään, että kirkko on ollut harhaoppinen vuoteen 1986 saakka, jolloin naispappeus hyväksyttiin, Pohjola sanoo heittämällä ässän hihastaan.
Pohjola aikoo olla mukana, kun Kenian luterilaisen kirkon piispa Walter Obare vihkii Ruotsissa lokakuussa ruotsalaisia ja suomalaisia miehiä pappisvirkaan.
- Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, koska yksikään piispa ei suostu miespappien erillisvihkimyksiin. Vihittävistä papeista tulee ruotsalaisen Missionsprovinssin pappeja.
Pohjola ihmettelee, miksi heidän ei anneta toimia kirkon omissa tiloissa edes maksusta.
Kun Pohjolalta kysyy, hyväksyykö hän naispappeutta kannattavien piispojen kristillistä vakaumusta, suoraa vastausta ei tule.
- Arvostan heidän virkaansa. En ryhdy sanomaan tuomioita. Jumala tutkikoon heidän sydämensä.
Luther-säätiöllä on toimintaa monissa eteläisen Suomen suurissa kaupungeissa. Turussa järjestöllä ei ole toimintaa.
- Turku on jäänyt toistaiseksi pimentoon. Meillä on vain kaksi palkattua pastoria, mutta tarvetta jumalanpalvelusyhteisöille toki on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos ei Ruotsin niin Latvian kirkossa sitten...
http://www.svenskakyrkan.se/porvoo/fin/v.htm