http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/12889-piispa-kunnioitan-mareja-meriannoja-ja-johannoita
Piispan kunnioittavat sanat menevät tavallaan "huti" - käsittääkseni mainitut naiset ovat irtisanoutuneet liikkeestä ja sen julistuksesta. Toisaalta, julkisuuden kuohuilla on myönnettävä olevan hyviä vaikutuksia, olivat ne lähtöisin mistä tahansa. Asioihin havahdutaan ja herätään toimimaan. Ymmärretään se, että mikään yhteisö ei ole vapaa näinkin ahdistavista väärinkäytöksistä ja rikoksista, ei mikään yhteisö. Ymmärtääkö myös mediaa seuraava kansalainen tämän? Vai leimautuuko lestadiolaiset hyväksikäyttäjiksi?
Kaiken tämän keskellä mielessäni elää hiljainen toive: Kunpa julkisuudessa voitaisi enemmän käsitellä myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen myönteistä voimaa. Kunpa tulisi esille, miten hyvin yhteisö pitää omistaan huolta, esim. käytännön diakoniatyössä. Kunpa tulisi esille, miten monet ja taas monet ihmiset ovat löytäneet tämän liikkeen kautta elämälleen suunnan, Vapahtajansa. Kunpa julkisuudessa näkyisi myös se, miten valtaosa perheistä ovat onnellisia ja iloisia jokaisesta lapsestaan. Ja miten suurin osa lapsista saa varttua turvallisessa kodissa, ehkä turvallisemmassa kuin ihmiset keskimäärin.
Kaikki ei ole mustaa, jos valkoisessa on musta piste. Ja tätä en sano uhrien kärsimyksiä vähätelläkseni - työtä asioiden korjaamiseksi tarvitaan. Mutta valtaosa liikkeeseen kuuluvista ei edes tunne ketään, joka on syyllistynyt näihin rikoksiin tai ketään uhria. Suurin osa liikkeeseen kuuluvista on saanut elää turvallisessa ja rakastavassa yhteisössä.
Ehkä joskus aletaan tutkia, paljonko rikoksia on tapahtunut kirkossa yleensä, sen työntekijöiden ja muiden vastuunkantajien taholta. Sitten tulee kirkolle todellinen itsetutkiskelun paikka - ei ne olleetkaan vain ne lestadiolaiset.
Piispan kunnioittavat sanat menevät tavallaan "huti" - käsittääkseni mainitut naiset ovat irtisanoutuneet liikkeestä ja sen julistuksesta. Toisaalta, julkisuuden kuohuilla on myönnettävä olevan hyviä vaikutuksia, olivat ne lähtöisin mistä tahansa. Asioihin havahdutaan ja herätään toimimaan. Ymmärretään se, että mikään yhteisö ei ole vapaa näinkin ahdistavista väärinkäytöksistä ja rikoksista, ei mikään yhteisö. Ymmärtääkö myös mediaa seuraava kansalainen tämän? Vai leimautuuko lestadiolaiset hyväksikäyttäjiksi?
Kaiken tämän keskellä mielessäni elää hiljainen toive: Kunpa julkisuudessa voitaisi enemmän käsitellä myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen myönteistä voimaa. Kunpa tulisi esille, miten hyvin yhteisö pitää omistaan huolta, esim. käytännön diakoniatyössä. Kunpa tulisi esille, miten monet ja taas monet ihmiset ovat löytäneet tämän liikkeen kautta elämälleen suunnan, Vapahtajansa. Kunpa julkisuudessa näkyisi myös se, miten valtaosa perheistä ovat onnellisia ja iloisia jokaisesta lapsestaan. Ja miten suurin osa lapsista saa varttua turvallisessa kodissa, ehkä turvallisemmassa kuin ihmiset keskimäärin.
Kaikki ei ole mustaa, jos valkoisessa on musta piste. Ja tätä en sano uhrien kärsimyksiä vähätelläkseni - työtä asioiden korjaamiseksi tarvitaan. Mutta valtaosa liikkeeseen kuuluvista ei edes tunne ketään, joka on syyllistynyt näihin rikoksiin tai ketään uhria. Suurin osa liikkeeseen kuuluvista on saanut elää turvallisessa ja rakastavassa yhteisössä.
Ehkä joskus aletaan tutkia, paljonko rikoksia on tapahtunut kirkossa yleensä, sen työntekijöiden ja muiden vastuunkantajien taholta. Sitten tulee kirkolle todellinen itsetutkiskelun paikka - ei ne olleetkaan vain ne lestadiolaiset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse en tiennyt ketään 5v sitten. Kun otin asian muutaman tuttavan kanssa omalla pienellä ry:llä puheeksi, niin ensimmäisen vaimo oli uhri, toisen serkkupoika, kaksi muuta ei ollut juttutuulella. Ei ole tullut rohkeutta laajentaa näistä asioista puherinkiä. Nuoki henkilöt olen tuntenut pitkään mutta vasta median myötä ihmiset uskaltautunevat avautumaan. Olen aika ristiriitaisissa tunnelmissa nyt.