Raamatun kaanon

Hei !

Näppäsin tekstini niin nopeaan että se tallentui vain puoleksi. Postin siksi alunkin.
En nyt ehdi ja huvita kirjoittaa uudelleen.

jari

Olet väärässä, koska

1) kaanon oli valmis kauan ennen 300-lukua, ja
2) luopumus tapahtui lopullisesi vasta kaanonin hyväksymisen jälkeen 500-luvulla

että PYH!

>>> Olet väärässä, koska

1) kaanon oli valmis kauan ennen 300-lukua >>>

Miten sinä kehtaat valehdella? Onko jumalasi kenties valheista kiinnostut, niin sellaisia ovat sitten sellaisen valhepukin kannattajatkin?

Edes Vanha testamentti ei ollut valmis kuin vasta pitkälti nykyisen ajanlaskun puolella.

http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaanon2.html

Uusi testamentti saatiin kasaan noin vuonna 400 eaa, eli kyllä siinä monta kertaa ehti tarinat vaihtua matkalla:

http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaanon.html

>>> Vasta Aleksandrian piispa Athanasios esittää vuonna 367 jaa. lähettämässään pääsiäiskirjeessä sellaisen Uuden testamentin kanonisten kirjoitusten listan, joka vastaa nykyisen Uuden testamenttien sisältöä. Hänkin kuitenkin siteeraa yhdessä teoksessaan Hermaan Paimenta "Jumalan sanana" (De incarnatione 3). Edellä mainitussa pääsisäiskirjeessään hän myös mainitsee, että Hermaan Paimenta ja Didakhea voi hyvin lukea yksityisesti. >>>

Kirkollinen perinne on sanellut hyvin pitkälle kaiken ja sinun jumalalasi ei ole osaa eikä arpaa siihen, mitä nykypäivänä raamatun sisältä löytyy.

>>>Käytännössä näitä ulkoisia valintakriteerejä ryhdyttiin soveltamaan verrattain myöhään. Itse asiassa kirjoituksen varhainen syntyaika, sisältö ja sen saama voimakas paikallinen tuki olivat todennäköisesti tärkeimpiä syitä sille, että se saavutti arvovaltaisen aseman. Tätä osoittaa mm. se, että toisella ja kolmannella vuosisadalla syntyneet eri apostolien nimissä kirjoitetut "Teot" eivät näennäisestä apostolisuudestaan huolimatta päässeet oikein koskaan mukaan kanonisista kirjoituksista käytyyn keskusteluun, koska ne olivat syntyneet liian myöhään. Toisaalta Johanneksen ilmestys ja Heprealaiskirje olivat jäädä kaanonin ulkopuolelle teologisista syistä, vaikka monet todistivatkin niiden apostolisen alkuperän puolesta. Markuksen ja Luukkaan evankeliumeilla, jotka saivat yleisen tunnustuksen melko varhain sisältönsä tähden, ei sen sijaan ollut suuria vaikeuksia päästä kaanoniin, vaikka ne eivät olleetkaan sananmukaisesti "apostolisia". Kristillinen perinne teki niistä "apostolisia" panemalla ne apostolien oppilaiden nimiin. >>>

Laaja aihe, joka sisältää ei tarkistettavia elementtejä ja josta ei ole aivan täyttä yksimileisyyttä tänäkään päivänä.

"Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin vuosina 50–150 koineekreikaksi.[1] Ensimmäisinä kaanonin aseman saavuttivat Paavalin kirjeet ja neljä evankeliumia."

"Lopullisesti kaanon oli valmis neljänteen tai viidenteen vuosisataan mennessä. Uuden testamentin nykyisen kaanonin luetteli ensimmäisenä Pyhä Athanasios vuonna 367."

"Uuden testamentin tekstien mukaan ensimmäiset kristityt pitivät itseään juutalaisina, jotka uskoivat Jeesuksen olevan Jumalan lähettämä Messias. Vähitellen kristinusko muodostui omaksi uskonnokseen."

"Uuteen testamentin kaanoniin eli ohjeelliseen tekstikokoelmaan päässeistä kirjoituksista vanhimmat ovat Paavalin kirjeet 50-luvulta. Evankeliumit laadittiin 70–100-lukujen välissä ja myöhäisin kirja, Toinen Pietarin kirje, kirjoitettiin toisen vuosisadan puolivälissä."

"Vähitellen Tanakin rinnalle syntyi kristittyjen laatimia kirjoja. Toisella vuosisadalla näitä kirjoja ryhdyttiin kokoamaan nimen ”Uusi testamentti” alle, vaikkakaan tuolloin ei ollut yksimielisyyttä, mitkä kirjat hyväksyttiin ohjeellisiksi."

"Varhaisissa seurakunnissa luettiin Tanakin – tai hieman laajemman Septuagintan – ohella myös tunnettujen kristittyjen opettajien kirjeitä ja kirjoja. Varhaiskristillisyys ei ollut yhtenäinen liike, ja eri tulkintojen kannattajien välillä oli ristiriitoja. Vasta toisella vuosisadalla kirkon linja haluttiin yhtenäistää, mihin antoi lisäpontta erityisesti ”harhaopettaja” Markion."

"Uuden testamentin kaanon eli ohjeellisen tekstikokoelman rajat määriteltiin pääasiassa toisella ja kolmannella vuosisadalla. Tältä ajalta tietoa on niukasti ja hajanaisesti. Sen sijaan neljänneltä vuosisadalta löytyy kanonisointiin liittyvää pohdintaa merkittävästi. Kaanonin rajoista kirjoiteltiin kristittyjen parissa, ja se oli puheenaihe neljännen sekä viidennen vuosisadan eri kirkolliskokouksissa."

"Nykyajan tutkijat eivät tunne koko tapahtumasarjaa tarkasti, mutta lopputuloksena kaanoniin valittiin 27 kirjaa. Tiettyjen kirjojen valinnoilla Uuteen testamenttiin oli todennäköisesti neljä syytä:"

* Apostolinen alkuperä: kirjat olivat ainakin nimellisesti apostoleiden tai heidän työtovereidensa laatimia.
* Varhaiskristillisiin keskuksiin, kuten Rooma tai Efesos, viittaavaa kirjallisuutta suosittiin.
* Katolilainen, eli kirja oli käytössä yleisesti kirkossa.
* Oikeaoppisuus, eli kirja ei sisällä harhaoppeja.

"Ensimmäisinä kaanonin aseman saavuttivat Paavalin kirjeet ja neljä evankeliumia."

"Lopullisesti Uusi testamentti -tekstikokoelma oli valmis neljänteen tai viidenteen vuosisataan mennessä."

"Uuden testamentin kaanonin, sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan, luetteli ensimmäisenä Pyhä Athanasios, Aleksandrian piispa, kirkolleen osoitetussa kirjeessä vuonna 367."

"Tämänkään jälkeen ei ollut täysin yhtenäistä kaanonia. Itäinen kirkko kyseenalaisti Ilmestyskirjan, ja läntinen kirkko vastaavasti epäröi Heprealaiskirjeen kanonisointia.[2] Läntisen kirkon vastustuksen syynä oli kirjeen maininta siitä, ettei kasteen jälkeisiä syntejä voi saada enää anteeksi."

- http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_testamentti

Turha hötkyillä pienistä. Ei tähän kaanoniin mitään suurta myskiikkaa liity. Antti Marjanen ja Hanne von Weissenberg ovat oikeassa siitä, että lopullisesti kaanon lyötiin lukkoon varsin myöhään ja oli kirjoja joiden paikasta keskusteltiin. Oikea tulkinta tästä tilanteesta ei ole se, että kaikki olisi ollut sekaisin ja ettei kukaan tiennyt mistä lukea. Kaikkea muuta. Vanhan testamentin osalta vaikka Yeshua ben Eleazar ben Sira eli 130 luvulla hän kertoo isoisästään viisikymmentä vuotta aiemmin. Ja vaikka hän ei kirjoja nimeä, hän kertoo nykyiseen VThen hyvin synkkaavan määrän kirjoja. Pointti on se, että VT oli suurin piirtein nykyisessä muodossa käytössä jo kauan ennen apostolien aikaa.

Vastaava pätee Uuteen testamenttiin. Vaikka kaanon vahvistettiin 300 -luvun lopussa, evankeliumit ja Paavalin kirjeet olivat laajalti käytössä eri puolilla valtakuntaa. Justinos marttyyri, nk Muratorion kaanon, Ireneos ja Tertullianos osoittavat näitä kirjoja käytetyn ja että niiden ymmärrettiin olevan merkityksellisiä niin jumalanpalvelukselle kuin opin määritykselle.

Jos jossakin päin Rooman valtakuntaa oli epäilyksiä Ilmestyskirjasta, Heprealaiskirjeesta, Filemonista tai jos jossakin luettiin Hermaan paimenta tai 12 apostolin opetusta, ei sen ole tarvinnut keneltäkään uskoa riistää. Harva meistä päivittäin jokaista Raamatun kirjaa tarvitsee. Itse asiassa sitä elää köröteltiin 1800 -luvulle asti niin, ettei Raamattuja ollut tavisten saatavilla - ja kuitenkin aina löytyi niitä, jotka saivat evankeliumista tiedon.

Kai