Elinkautisvanki kertoo omasta uskostaan
saa uskoa!
2181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitäs lisättävää olisi toisen elämäntarinaan, mutta jos tahdot tietää lisää, löytyy youtubesta.
Lapsuuteni ja nuoruuteni kasvoin uskovaisessa ympäristössä. Sain vahvan henkisen kasvun ja eväät elämään. Lapsuutta ja nuoruutta varjostivat isän ja sisareni vakava sairaus ja kuolema. Kriisiterapioita ei ollut oli selviydyttävä omin voimin ja selviytyihän sitä kun oli pakko. Murrosikä oli vaikea ja maailman tuulet vetivät voimakkaasti puoleensa. Uskon asiat jäivät toiselle sijalle elämässä. Ajauduin ns. väärille raiteille ja hain apua vääristä paikoista. Yksi asia kuitenkin säilyi - iltarukous.
Aina oli tyhjä olo ja jotain elämästä puuttui. Mitä, sitä en tiennyt, mutta Jumala tiesi, näki ja laittoi kovaan opinahjoon.
Perhe-elämääni varjosti alkoholi. Syntyi perhehelvetti ja siinä kärsivät kaikki osapuolet. Henkinen huonovointisuus oli aina vieraana. Syntyi paljon vihaa ja katkeruutta. Nuorin lapsistani ajautui päihde- ja häiriökäyttäytymisen pariin. Vuodet olivat raskaita ja raastavia. Monia kohtaamisia eri viranomaisten taholta ja tahoihin. Tuli avioero. "Ihannekupla" puhkesi ja silloin ymmärsin olin elänyt ja rakentanut elämäni materian ehdoin. Luovuin kaikesta.
Aina jossain vaiheessa tulee raja kaikelle jaksamiselle. Tuon jaksamisen aikana punnittiin voimavarani ja avuntarpeeni. Eräänä iltana putosin polvilleni ja kyyneltulvan keskeltä huokasin Jumalan puoleen: Jumala auta minua en jaksa enää yksin tätä taistelua. Tuo huokaus kuultiin taivaassa ja Jumala puuttui asioihini. Sain tulla ristin juurelle sellaisena kuin olin rikkinäisenä ja hauraana.
Oli käytävä syvällä kriisin keskellä, jotta oppi tuntemaan Jumalan suuren armon ja rakkauden virran. Jumala näytti, vaikka ihmiset hylkäävät ja jättävät niin Hän ei jätä eikä hylkää. Luotin ja uskoin koko elämäni Jumalan käsiin. Se mikä ihmiselle on mahdotonta on Jumalalle mahdollista.
Pala palalta asiat loksahtivat paikoilleen ja järjestyivät. Siunauksia ja ihmeitä satoi kuin suuria vesipisaroita. Kaikesta selvisin voittajana. Olen saanut takaisin tuhatkertaisesti sen mistä luovuin.
Rukous on elämäni voimavara. Mikään ei ole niin koskettavaa, puhdistavaa ja rakkaudentäyteistä kuin Isän Jumalan rakkaus lastaan kohtaan.
Kaikesta on kulunut kuusi vuotta ja näin keski-iän kynnyksellä uskoontuloni oli elämäni paras valinta ja päätös. Olen oppinut antamaan anteeksi ja rakastamaan myös vihamiehiäni. Iloiten ja kiittäen kuljen uskossa eteenpäin.
Kaikki on mahdollista sille joka uskoo
http://www.kotisatama.net/fi/usko/todistajat/todistaja.php?julkaisupv=2010-09-21&otsikko=Kaikki on mahdollista sille joka uskoo
Eikö itse eletty elämä ole kiinnostavaa sen takia koska se on itse elettyä elämää?
Jokainen on joskus syntiä tehnyt, se heittäköön nyt ensimmäisellä kivellä joka ei ole ikinä tehnyt mitään syntiä!
(Jeesus sanoi Raamatussa)
Olen ollut aina vähemmän tai enemmän uskossa. Minulla oli oma salainen lapsenuskoni ja omat salaiset rukoukseni. Ja sain jopa rukousvastauksia ja tein Jumalalle lupauksia.
Halusin tulla kovasti 17-vuotiaana uskoon. Mutta totuutta en tahtonut millään ymmärtää vapauttavana, vaan enemmänkin
lainomaisena ainoastaan.
Seurasi rankka aika elämässäni. Sain kokea tosi rajuja juttuja.
Olinhan saanut jo 13-vuotiaana kokea seksuaalisen väkivallan
ison porukan taholta – josta vaikenin kuin muuri, koska enhän voinut kenellekään puhua sellaisesta, enkä varsinkaan kotona, koska minua ei olisi uskottu ja äitini olisi mitä luultavimmin nauranut lopuksi minulle.
Rankka elämänvaihe. Rakastuimme erään miehen kanssa ja menimme lopulta naimisiin. Avioliittoa kesti noin kaksi vuotta.
Avioliittoa, joka oli täynnä väkivaltaa minua kohtaan ja oli siinä pieni vauvakin kohta vaarassa.
Minä erosin. Siis minä, joka olin aina vannonut, ettei kenenkään ihmisen tarvitse ikinä erota. Ja tuomitsin myös avioeron kaikissa tapauksissa.
Kohtasin uuden miehen. Rakastuin. Kauniit ja lempeät puheet tekivät tosi vaikutuksen minuun. Joku kerrankin välitti, huolehti, oli huomaavainen ymmärtämisessään. Synnytin seitsemän lasta tämän jo yhden lisäksi. Eli meillä oli kahdeksan lasta. Olisi ollut yhdeksän lasta, ellen olisi menettänyt yhtä.
Mutta. . .rankkasateet olivat alkaneet. Lapset pelkäsivät.
Mitä silloin voi tehdä? Tuli lopulta avioero. Jälleen kerran olin siis epäonnistunut. Olin myös epäonnistunut siinä, etten ollut täysin pystynyt suojelemaan lapsiani.
2.
Aikaa kului. Vuosia kului. Elämä meni eteenpäin. Kovissa vaikeuksissa. Jouduin välillä yötä päivää juoksemaan osan lapsistani perässä.
Uskoin. Ja sitten usko jo viileni. Aloin kokea ristin jo melkein pahaksi liian näyttävänä.
Mutta Jumala oli päättänyt puuttua elämääni. Hän lähetti tielleni erään uskovan ihmisen, josta puolikauhuissani ajattelin ensin ” liian uskova”. Teimme muutaman päivän töitä yhdessä.
Lopulta olimme yhdessä rukoilemassa apua minulle ja elämääni.
No, Jeesus ravisteli elämääni. Halusin rukoilla, halusin lukea joitakin Raamatun kohtia.
Elämäni oli kaikin tavoin vaakalaudalla. Niinpä eräänä iltana menin takkahuoneeseen ja lukitsin oven perässäni. Minulla oli vesilasi kädessäni ja purkki tappavia lääkkeitä kädessäni.
Aloin nauttia yksi toisensa jälkeen noita lääkkeitä ja itkin tuskissani hiljaa Jumalalle. ” Jos Sinä, Jeesus, haluat minun elävän, niin lopeta tämä. Anna jokin este”.
Ihme tapahtui. Jeesus lähetti katkaisun.
Siinä, että olin takkahuoneessa yksin, ei ollut mitään poikkeavaa. Kenenkään ei olisi pitänyt huolestua.
Yhtäkkiä oveen koputettiin ja kuului ääni: ” Äiti. Mua pelottaa. Mua todella pelottaa. Mua pelottaa, että sulle tapahtuu jotakin todella pahaa.” Se oli iso lapseni. Siihen loppui lääkkeiden ottoni ja sanoin, ettei ole mitään hätää.
Menin nukkumaan tajuamatta juuri mistään mitään. En edes sitä tiennyt, että nukkumaan menoni yksin siinä tilanteessa oli todella suuri riski säilyä hengissä.
Aikaa on kulunut kuukausia tuosta tapauksesta. Herra on parantanut mua tosi vahvasti. Olen saanut kokea ihmeen parantua muutamista piinaavista riippuvuutta aiheuttavista asioista. Yli 200 verenpaineeni on laskenut alas.
3.
Ja suurin asia: Jumala rakastaa minuakin niin paljon, että Hän on saattanut minut tähän vaiheeseen ja poistanut katkeraa kipeyttä ja muistojen aiheuttaman pelon!
Jeesus on opettanut minua viime aikoina ylistämään Jumalaa Hengessä. Ja tämä just on asia, josta olen hurjan kiitollinen!
Olen tosi onnellinen saadessani olla Jumalan lapsi. Olen tosi onnellinen, kun Herra on kasvattanut minua ja rakastanut niin suuresti.
Vaikeuksia ja surujakin tulee aivan varmasti eteen. Mutta
sisäinen ilo Jeesuksessa on lohduttavaa.
http://www.kotisatama.net/fi/usko/todistajat/todistaja.php?julkaisupv=2011-01-18&otsikko=Jeesus+puuttui+el%E4m%E4%E4ni
Ja tällaiseen maailman sinäkin teit jopa yhdeksän lasta?
@Jeesuspuuttuipeliin:
"Halusin tulla kovasti 17-vuotiaana uskoon. Mutta totuutta en tahtonut millään ymmärtää vapauttavana, vaan enemmänkin lainomaisena ainoastaan."
Nuoruus on tavanomaisesti itsenäisen ja kriittisen ajattelun alkamisajankohta. On ihan normaalia kyseenalaistaa asioita tuossa iässä.
"Seurasi rankka aika elämässäni. Sain kokea tosi rajuja juttuja.
Olinhan saanut jo 13-vuotiaana kokea seksuaalisen väkivallan
ison porukan taholta... ""Avioliittoa, joka oli täynnä väkivaltaa minua kohtaan ja oli siinä pieni vauvakin kohta vaarassa.""Kohtasin uuden miehen. Rakastuin.""Tuli lopulta avioero. Jälleen kerran olin siis epäonnistunut."
Vaikutat ihmisenä kovin herkältä ja manipulointialttiilta. Suoralta kädeltä arvelisin, että lapsuutesi trauma, jota et ole voinut kenenkään kanssa ajoissa käsitellä, on osasyy tällaisen minän kehittymiseen. Kun esim. traumaattinen kokemus latistaa itsetunnon, ei vikaa näe muissa kuin itsessä, jolloin on altis suostumaan epäilemättä epäsuotuisiin ihmissuhteisiin.
"Mutta Jumala oli päättänyt puuttua elämääni. Hän lähetti tielleni erään uskovan ihmisen, josta puolikauhuissani ajattelin ensin ” liian uskova”. Lopulta olimme yhdessä rukoilemassa apua minulle ja elämääni."
Hyvä, että kohtasit vihdoin jonkun, jolle pystyit avoimesti kertomaan tuntojasi ja sait käytyä vanhat asiat läpi.
"Elämäni oli kaikin tavoin vaakalaudalla. Minulla oli vesilasi kädessäni ja purkki tappavia lääkkeitä kädessäni. Yhtäkkiä oveen koputettiin ja kuului ääni: ” Äiti. Mua pelottaa, että sulle tapahtuu jotakin todella pahaa.” Se oli iso lapseni."
Mielestäni kiitos tästä ei kuulu kenellekään muulle kuin lapsellesi, joka kantoi huolta sinua kohtaan. Kuulostaa huolestuttavalta, ettei mielestäsi kenenkään pitäisi huomata pahaa oloasi, ikään kuin sinulla ei olisi oikeutta kokea pahaa oloa.
"Ja suurin asia: Jumala rakastaa minuakin niin paljon, että Hän on saattanut minut tähän vaiheeseen ja poistanut katkeraa kipeyttä ja muistojen aiheuttaman pelon! Olen tosi onnellinen saadessani olla Jumalan lapsi. Olen tosi onnellinen, kun Herra on kasvattanut minua ja rakastanut niin suuresti."
Olet toipunut kauheista elämänkokemuksistasi. Vanhetessa ihminen saa objektiivisemman näkökulman asioihin. Lisäksi ihmisellä on luontainen taipumus unohtaa paha ja suunnata voimavarat hyvään. Ajatus ulkoisen hahmon välittämisestä saattaa kertoa siitä, että et ole itse tullut pidetyksi eikä turvallisuudestasi ole riittävästi huolehdittu lapsena/nuorena. Kehottaisin panostamaan ihmissuhteisiin, ne voivat olla yllättävän konkreettinen apu vaikeissa elämäntilanteissa. Ja hyvää jatkoa sinulle.
Ei kai tuo ole edes ensimmäinen vankilakundi, joka hurahtaa. Sitä se teettää kun on nuppi noin sekaisin. Normaali ihminen kun ei tapa useita ihmisiä.
Entä jos se nuppi onkin itselläsi sekaisin...?
Voi ollakin. En silti ole tappanut ketään.
Ei pidä tuomita jollei tunne, ihminen voi muuttua jos et tiennyt.
Johansson on malliesimerkki siitä, kuinka helluntailaispiireissä voi noussa rocktähdeksi, vaikka olisi moninkertainen murhaaja. Miehen talous on turvattu loppuiäkseen ja siihen riitti muutama puhekeikka kielilläpuhumis- ja kaatuilukokouksissa.
Tuskinpa vaan hyvä heppu vai mikä lienetkin, jos se talous onkin itselläsi turvattu ja olet vain tylisistynyt kun ei ole muuta tekemistä kuin etsiä viihdettä Netistä?
Siinähän se kristinuskon erilaisuus muihin uskontoihin nähden on, että
Jumalan silmissä kaikki ovat syntisiä ja tarvitsevat anteeksiantoa Jeesuksen
veressä. Jumala itse Jeesuksessa kärsi meille kuuluvan rangaistuksen.
On suuri väärinkäsitys hyvistä ja pahoista ihmisistä, jolloin "hyvät" eivät
tarvitse armoa. Jeesuksen uhrityön merkityksen halveksiminen on se
suurin virhe. Jumala on laittanut kaiken armon alle, ettei kukaan voi sanoa
olevansa toista parempi. Tätä on Jumalan suuri rakkaus, mitä ihmiset ja
muut uskonnot eivät käsitä. Kaiken pohjana on TODELLINEN JUMALA,
jonka löytää Raamatusta ja tämän Jumalan todellisuuden saavat kokea
aitona ihmiset, jotka antavat elämänsä Jeesukselle. Uskoontulo ei ole
vain ryhtymistä "hyväksi ihmiseksi". Emme ole toinen toistamme
parempia. Kysymys on siitä, että katuen syntejämme saamme ARMOSTA
Jeesuksen veren kautta syntimme anteeksi. Uskovat "tyrkyttävät" uskoaan
rakkaudesta lähimmäisiinsä, että mahdollisimman moni pelastuisi. Jos
se olisi oman egon pönkittämistä, se ei olisi aitoa. Minkä tähden uskovat
suorastaan kerjäävät pilkkaa toisilta ihmisiltä? Siksi, että rakastavat heitä.
Muut syyt ovat vääriä. Parhaimmillaan rakastamme Jeesusta enemmän
kuin omaa elämääämme. Kristillinen rakkaus on jotain, mitä tämä
maailma ei ymmärrä, mutta se on kaikille yhtäläisesti tarkoitettu. Ei ole
"suuria ja pieniä syntisiä". Kaikki olemme syntisiä ja Jeesuksessa meillä
on armo....ei omaa ansiota. ystävyydellä armahdettu syntinen
Tässä se kristinuskon moraalittomuus näkyy. Jos murhaaja, raiskaaja, pedofiili uskoo jeesukseen, pääsee hän taivaan iloihin. Kuvottava oppi.
Ei vaan se miten paljon Jumala rakastaa ihmistä.
Mistä tiedät, että Jumala rakastaa sinua?
Jeesus sanoo: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Johanneksen evankeliumi 3:16
Jumala on tarkoittanut sinut elämään yhteydessään. Jeesus sanoo: "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." Johanneksen evankeliumi 10:10
"Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." Johanneksen evankeliumi 17:3
Miksi monilta ihmisiltä puuttuu yhteys Jumalaan?
2. Synti on erottanut ihmisenJumalasta ja katkaissut yhteyden heidän väliltään.
Siksi ihminen on kadottanut Jumalan rakkauden ja elämän tarkoituksen.
Mitä synti on?
Yhteys Jumalaan särkyi, kun ihminen päätti lähteä omille teilleen. Synti ilmenee siinä, että ihminen suhtautuu Jumalaan kielteisesti tai välinpitämättömästi.
Kuka on syntinen?
"Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." Kirje roomalaisille 3:23
http://www.4laws.com/laws/finnish/default.htm
Synti erottaa kuilun tavoin ihmisen Jumalasta. Ihminen kaipaa kuitenkin tietoisesti tai tietämättään Jumalan rakkautta ja yhteyttä häneen. Jokainen etsii elämälleen tarkoitusta esimerkiksi työstä, ihmissuhteista, rahasta, uskonnoista, aatteista tai moitteettomasta elämästä.
Mutta ihmisen parhaimmatkaan yritykset eivät auta häntä Jumalan yhteyteen. Ne epäonnistuvat, koska ne eivät ratkaise hänen perusongelmaansa, syntiä.
Synnin ongelmaan on vain yksi ratkaisu...
3. Jeesus Kristus on Jumalan ainoa ratkaisu ihmisen syntiin. Hänen kauttaan voit päästä Jumalan yhteyteen, löytää elämääsi tarkoituksen ja Jumalan rakkauden.
Jeesus on Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi. Hän oli synnitön, mutta kärsi vapaaehtoisesti meidän syntiemme rangaistuksen kuolemalla puolestamme. Hän nousi kuolleista, elää ja tarjoaa meille ikuista elämää Jumalan yhteydessä.
"Häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin." Kirje heprealaisille 4:15
"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo." 1. Pietarin kirje 3:18
"Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia." Apostolien teot 2:32
Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen. Hän sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Johanneksen evankeliumi 14:6
Jeesuksen edestämme maksaman hinnan takia, silloin kun otamme Hänet vastaan ja uskomme, Jumala antaa meidän kaikki syntimme anteeksi, vaikka ne olisivat veren punaisia ne tulevat villan valkoisiksi.
Raamatussa sanotaan että Jeesus tuli syntisten takia, että he uskoisivat ja hän antaisi anteeksi ja auttaisi heitä.