Jason Dax kirjoitti:
"Saat anteeksi tyhmyytesi ja tietämättömyytesi asian suhteen. Ateismi ei perustu luuloon, vaan uskon puutteeseen."
Se on kyllä ihan totta että ateismi perustuu uskon puutteeseen.
Jumalan olemassaolo on uskon asia.
Jos haluaa löytää uskon Jumalaan, ei pidä etsiä uskoa, vaan Jumalaa. Otan yksinkertaisen esimerkin. Haluan ylittää järven, mutta ei ole mitään muuta keinoa päästä sen yli kuin veneellä. Järkevä keino on silloin etsiä vene. Olisi aivan hullua vain olla ja ihmetellä, miksi en jo ole toisella puolella, kun en ole edes etsinyt keinoa päästä sinne. Etsi vene, niin pääset toiselle rannalle.
Mistä me saamme uskon, joka vie meidät "järven toiselle rannalle"?
Usko on Jumalan lahja tai Hengen hedelmä. Olipa se sitten lahja tai hedelmä, sen alkulähde on sama: Se tulee Jumalalta.
Opetuslapset ja Herra olivat Galilean vesillä. Oli kaunis päivä. Järvi oli tyyni ja selkeä, ja taivaalla oli tuskin pilveäkään, kun äkkiä puhkesi hirveä myrsky ja opetuslapsiparat joutuivat pelon valtaan.
Tuuli puhalsi kaikella voimallaan. Pieni venhe oli kaatumaisillaan, ja he olivat varmoja, että olivat kuoleman vaarassa.
Lopulta he hädissään herättivät nukkuvan Kristuksen. Rauhallisesti, ilman mitään levottomuutta, Hän kysyi heiltä: "Missä on teidän uskonne?"
Missä se oli? Olivatko opetuslapset jättäneet sen rannalle lähtiessään? Oliko se paennut myrskyn siivillä? Vai oliko se pudonnut meren pohjaan heidän purjehtiessaan?
Heidän uskonsa oli levännyt veneen perällä. Heidän uskonsa oli heidän mukanaan koko ajan. Se ei ollut hetkeksikään jättänyt heitä. Kristus oli heidän uskonsa, mutta he tekivät erehdyksen unohtaessaan Hänen läsnäolonsa ja havaitessaan myrskyn todellisuuden.
Tätä Jeesus juuri tarkoitti sanoessaan: "Ilman minua te ette voi tehdä mitään."
Hän siis on sinun uskosi.
Me petymme, jos jäämme katselemaan olosuhteita: omia ongelmiamme, omaa heikkouttamme ja ruumiillista sairauttamme. Varmin tie pettymykseen on kiinnittää katse omaan itseensä. Myrsky voi kaataa pienen purtemme, siitä olemme varmat, ja kuitenkin on tosiasia, että voittoon vievä usko on lähempänä meitä kuin omat jalkamme ja kätemme.
kenenkään ei tarvitse epäonnistua, eikä kenenkään tarvitse jäädä uskosta osattomaksi.
Katso Jeesukseen! Hän on meidän uskomme. Ei sinun tule etsiä uskoa vaan Jeesusta.
Kaikkien hyvien ja täydellisten lahjojen antaja on meidän uskomme Alkuunpanija ja Täyttäjä.
(Ote Kathryn Kuhlmanin kirjasta "Uskon ihmeisiin") - kirjan voi ehkä löytää kirjastosta, saattaa olla myös kirjaston varastossa.
Siunausta kaikille!
"Saat anteeksi tyhmyytesi ja tietämättömyytesi asian suhteen. Ateismi ei perustu luuloon, vaan uskon puutteeseen."
Se on kyllä ihan totta että ateismi perustuu uskon puutteeseen.
Jumalan olemassaolo on uskon asia.
Jos haluaa löytää uskon Jumalaan, ei pidä etsiä uskoa, vaan Jumalaa. Otan yksinkertaisen esimerkin. Haluan ylittää järven, mutta ei ole mitään muuta keinoa päästä sen yli kuin veneellä. Järkevä keino on silloin etsiä vene. Olisi aivan hullua vain olla ja ihmetellä, miksi en jo ole toisella puolella, kun en ole edes etsinyt keinoa päästä sinne. Etsi vene, niin pääset toiselle rannalle.
Mistä me saamme uskon, joka vie meidät "järven toiselle rannalle"?
Usko on Jumalan lahja tai Hengen hedelmä. Olipa se sitten lahja tai hedelmä, sen alkulähde on sama: Se tulee Jumalalta.
Opetuslapset ja Herra olivat Galilean vesillä. Oli kaunis päivä. Järvi oli tyyni ja selkeä, ja taivaalla oli tuskin pilveäkään, kun äkkiä puhkesi hirveä myrsky ja opetuslapsiparat joutuivat pelon valtaan.
Tuuli puhalsi kaikella voimallaan. Pieni venhe oli kaatumaisillaan, ja he olivat varmoja, että olivat kuoleman vaarassa.
Lopulta he hädissään herättivät nukkuvan Kristuksen. Rauhallisesti, ilman mitään levottomuutta, Hän kysyi heiltä: "Missä on teidän uskonne?"
Missä se oli? Olivatko opetuslapset jättäneet sen rannalle lähtiessään? Oliko se paennut myrskyn siivillä? Vai oliko se pudonnut meren pohjaan heidän purjehtiessaan?
Heidän uskonsa oli levännyt veneen perällä. Heidän uskonsa oli heidän mukanaan koko ajan. Se ei ollut hetkeksikään jättänyt heitä. Kristus oli heidän uskonsa, mutta he tekivät erehdyksen unohtaessaan Hänen läsnäolonsa ja havaitessaan myrskyn todellisuuden.
Tätä Jeesus juuri tarkoitti sanoessaan: "Ilman minua te ette voi tehdä mitään."
Hän siis on sinun uskosi.
Me petymme, jos jäämme katselemaan olosuhteita: omia ongelmiamme, omaa heikkouttamme ja ruumiillista sairauttamme. Varmin tie pettymykseen on kiinnittää katse omaan itseensä. Myrsky voi kaataa pienen purtemme, siitä olemme varmat, ja kuitenkin on tosiasia, että voittoon vievä usko on lähempänä meitä kuin omat jalkamme ja kätemme.
kenenkään ei tarvitse epäonnistua, eikä kenenkään tarvitse jäädä uskosta osattomaksi.
Katso Jeesukseen! Hän on meidän uskomme. Ei sinun tule etsiä uskoa vaan Jeesusta.
Kaikkien hyvien ja täydellisten lahjojen antaja on meidän uskomme Alkuunpanija ja Täyttäjä.
(Ote Kathryn Kuhlmanin kirjasta "Uskon ihmeisiin") - kirjan voi ehkä löytää kirjastosta, saattaa olla myös kirjaston varastossa.
Siunausta kaikille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.